Post by Mai on Dec 30, 2016 15:41:48 GMT
♥ ROLLEN HOITAJA ♥
”Mä olen Mai Virtanen. Sen enempää suurin osa ihmisistä ei musta tiedä – eikä niiden tarttekaan tietää. Mä olen syntynyt 8.5.2002 ja oon 165cm pitkä. Painan suunnilleen 55kg.”
Marina ei ole ikinä tykännyt omasta etunimestään ja on koko ikänsä etsinyt sopivaa lempinimeä. Kun hän sitten kolmannella luokalla törmäsi toukokuun englanninkieliseen nimeen, oli nimiongelma ikuisiksi ajoiksi ratkaistu. Koska Mai sopisi vaikka etunimeksi, kukaan ei ikinä tajua kysyä hänen oikeaa nimeään – eikä viittaus syntymäkuukauteen ainakaan vähennä hänen lempinimeään kohtaan tuntemaa ihastusta.
Oikeastaan Maissa on paljon sellaisia asioita, joista hän ei itse pidä. Hieman punertavat hiukset ja pisamat sekä pyöreät posket aiheuttavat hänessä lakkaamatonta nurinaa. Mai on kuitenkin ihan sievä ja solakka tyttö, kun ei kulje naama mutrussa, ja hymyillessään lähes kaunis, mutta ikävä kyllä Mai ei ole laisinkaan hymyileväinen tyttö. Hän on, kuten monet 14-vuotiaat helposti ovat, varsin lapsellinen ja tämä vain pahentaa hänen muutenkin valittamiseen taipuvaista luonnettaan. Nimi Marina oli siis varsin osuva valinta.
”Mun perheeseen kuuluu äiti, isä, kolme isosiskoa ja pikkuveli, ja mun perhe on aika outo. Mutta niihin on tyytyminen, eihän mulla oikein oo kavereitakaan, kun Miisakin on niin koppava.”Mai ei suotta pidä perhettään outona, sillä ainakin perheenjäsenten nimet herättävät aina kummastusta. Kun vanhempien nimet ovat Pulmu ja Hugo, voisi luulla, että he olisivat valinneet lapsilleen tavalliset nimet, mutta Virtasen pariskuntaa ärsyttää niin paljon yleinen sukunimi, että he halusivat lapsien erottuvan massasta etunimillään. Main vanhin sisko on juuri aikuistunut, neljä vuotta vanhempi Matleena, ja seuraavana on kolme vuotta vanhempi Marketta. Kolmas sisko on vain vuoden Maita vanhempi ja Manta onkin kuin Main kaksonen – he ovat varsin samannäköisiä, joskin Manta on luonteeltaan kuin itse aurinko.
Kun Virtasen perheeseen ei syntynyt ainoatakaan poikaa, vanhemmat päättivät lopettaa yrittämisen, mutta parin vuoden kuluttua tapahtui pieni vahinko (ajatus ällöttää Maita suuresti nykypäivänä) ja niin Mai sai kolme vuotta nuoremman veljen, Toivon. Toivossa Maita ärsyttää kaikki: pojalla on tavallinen nimi, vanhemmat suorastaan palvovat häntä ja hän on luonteeltaan niin pirteä, että Main pää on räjähtää.
Mailla ei tosiaankaan ole kavereita, kuten hän itsekin myöntää. Kukaan ei tiedä, mikä tytön kanssa meni vikaan, ja asiaa on sentään mietitty vuosien varrella monta kertaa kuraattorin, terveydenhoitajan ja opettajien kanssa. Mai ei ole edes ujo, hän kyllä uskaltaa avata suunsa tarpeen vaatiessa, mutta ihmisten kanssa ajan viettäminen ei kerta kaikkiaan huvita häntä. Pappilassakin hän tuntee kunnolla ainoastaan Miisan, samanikäisen serkkunsa, joka suorittaa jo A-merkkiä. Miisa on muutenkin kaikin tavoin varsin erinomainen, eikä se miellytä Maita laisinkaan.
”Mutta en mä tartte kavereita kunhan mulla on päiväkirja, musiikkia, fantasialeffoja, Hoat Rod -sipsejä , mandariinimehua ja ruskea väri.”Mai viettää kaiken vapaa-aikansa nenä kiinni päiväkirjassa ja kirjoittaa siihen kaiken. Hän kuuntelee paljon musiikkia, muttei koskaan kirjoittaessaan, koska valittaa, ettei pysty keskittymään. Viikonloppuillat hän on usein liimautuneena television ääreen katsomaan fantasiaelokuvia, seuranaan aina pussillinen Hot Road -sipsirenkaita ja mandariinimehua. Ja no, ruskea nyt vain sattuu jostain syystä miellyttämään häntä.
Mai aloitti ratsastamisen Pappilassa eräänä syksynä 10-vuotiaana. Hän ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen hyvä ratsastaja ja hän ehtikin 4,5 vuodessa vasta C-merkin ponitunneille. Ikävä kyllä, Toivo-veli alkoi pelata jääkiekkoa, eikä normaalituloisella perheellä ole varaa kustantaa Toivon jääkiekkoa, Main ratsastusta, Mantan tanssitunteja sekä Marketan pianonsoittoa ja opiskelua. Koska Main oli kaikista helpoin jatkaa hevosten kanssa harrastamista ilmaiseksi siirtymällä hoitajaksi, loppui tytön ratsastusharrastus siihen.
Tilanne oli kuitenkin se, ettei Mai ollut kertaakaan istunut hevosen selässä. Hän oli käynyt koko harrastuksensa ajan ponitunneilla, eikä siis tiennyt hevoskokoisista eläimistä muuta kuin oli katsomossa istuessaan nähnyt. 14-vuotiaan iso ego ei kuitenkaan pystynyt ryhtymään ponin hoitajaksi, eikä Mailla ketään suosikkia ollutkaan, kaikista vähiten laiska Fatu, jolla hän oli viime aikoina ratsastanut liikaa. Upea, kimo Rolle oli kuitenkin sulattanut Main sydämen ja koska kaikki näyttivät pitävän siitä, hän ilmoitti Nooralle topakasti haluavansa Rollen hoitajaksi. Ja ikävä kyllä hänelle selvisi vasta ensimmäisellä hoitokerrallaan, että Rolle on viisi senttiä Maita itseään korkeampi…
Tekstissä käytetyt lainaukset ovat otteita Main päiväkirjan ensimmäiseltä sivulta, "Minä"-otsikon alta.
Tekstissä käytetyt lainaukset ovat otteita Main päiväkirjan ensimmäiseltä sivulta, "Minä"-otsikon alta.
PÄIVYRI 30.12.2016 - Taival Rollen hoitajana alkaa | AKTIIVISUUS 5 tähteä 2 kirjoitettua tarinaa 0 merkkiä |