Hoitsu Hienoksi 2016 - match show

[Kaisla]

- PAPPILALAISTEN IKI-OMA MATCH SHOW

Kaisla oli vaihtamassa vesiä kesälaitumelta, kun huomasi kauhukseen, että moni tallin tuntiratsuista
muistutti jo melkein villihevosta. Vuohiskarvoja, siistimättömiä harjoja ja liian pitkiä häntiä! 

Viime kesänä suuren suosion saanut (kokonaiset neljä osallistujaa!) Hoitsu Hienoksi-match show järjestetään myös tänä kesänä heti laidunkauden päätteeksi lauantaina 30. heinäkuuta, kello 10.00 alkaen ulkokentällä. Näin lomakauden päättyessä, olisi syytä myös siistiä tallintilojen lisäksi tallin tuntiratsut. Rakas tallimestarinne, varmasti puolueeton, Kaisla Rosenström tuomaroi mätsärit. 

Kuten edeltävänkin vuonna, arvostellaan hevosten yleisilme, siisteys ja käytös. Tänä vuonna arvostellaan myös esittäjän siisteys ja asu (” … paita päälle Broileri! ”). Edellisestä vuodesta poiketen, jaetaan osallistujat pareihin. Osallistujista paremmalle jaetaan punainen nauha, ja toiselle sininen. Punaisista ja sinisistä parhaat jatkavat BIS-kehään. Tämän lisäksi jaetaan Näyttelyn siistein-palkinto. Osallistujille arvotaan pisteet jokaiselle osa-alueelle asteikolla 4 - 10, josta 10 paras. Osallistujien odotetaan siistivän hevosten harjat, vuohiskarvat ja hännät (poislukien alkuperäisrodut). Hevoset tulee esittää suitsittuna ja suojatta, esittäjällä tulee olla kypärä. Hevoset esitetään käynnissä ja ravissa.

Osallistuminen ja ekstrapisteet

Ekstrapisteitä (enintään 1 - 5) voi ansaita kuvailemalla asuaan jossa esittää hevosen. Kuten jokainen tuomari, on myös Kaisla lahjottavissa. Mikäli osaat lahjoa tallimestarin hyvin, voit saada ekstrapisteitä. Mikäli et, voit saada  miinuspisteitä. Lahjonnasta voi seurata korkeintaan viiden pisteen vähennys tai lisäys (+- 5). Kumpikaan edellä mainituista  tehtävistä ei ole pakollinen. Mätsäreihin osallistutaan ilmoittautumalla tähän viestiketjuun. 

Osallistuminen on avoin Pappilan hoitajille hoitohevosineen ja Pappilan yksityishevosten omistajille.

Merkit lisätään myöhemmin. 

[Jenny]

Mä voisin tulla Spain kanssa! :)

H O I T S U   H I E N O K S I   M A T C H   S H O W
Mä olin puunannut Spain ihan viimeisen päälle niin hyvin kuin pystyin. Koska olin aika kilpailuhenkinen, pitihän mun laittaa kaikkeni tän match shown eteen, vaikka se melko leikkimielisellä periaattella toteutettiinkin.
Spain harjaamiseen oli käytetty tunti, harjan nyppimiseen kolme varttia ja hännän selvittämiseen showshinen avullakin puoli tuntia. Olin mä harjannut, puunannut ja pyyhkinyt hikikarpaloita kasvoilta tän urakan aikana, mutta lopputulokseen olin kuitenkin ihan tyytyväinen. Ruunan millilleen kämmenen levyinen harjas retkotti vasemmalla puolella kaulaa luonnollisen tasaisena, aurinko heijasti valkoisesta turkista ja säteet upposivat kimaltelemaan sen loivasti kiharaan, sileään häntään. Mustat nivelsuitset oli uuden veroiset, lukuunottamatta röpelöisiksi kuluneita remminpäitä ja muutamaa ohjista purkautunutta lankaa.
Mä olin runnonut päälleni kaapinpohjalta löytyneen, vanhan kisapaidan, saappaat ja arkiset, mustat ratsastushousuni, eihän mulla siihen hätään muitakaan ollut. Nyrkkipyykillä olin kuitenkin edellisiltana ne hangannut puhtaiksi ja tänä aamuna kuivattanut loppuun hiustenkuivaajalla. Hiukset olivat nutturalla niskassa, ja vaikka olin yrittänyt laittaa sen kuinka alas, niin silti kypärä painoi sitä ikävästi.
Väkinäinen hymy kasvoillani, mä sitten kuitenkin vetäisin hanskat käsiini ja lähdin esittämään Spaita.

[Vikke]

Vikke mukaan ja Teppo tietty ohjien päässä!

Pakko myöntää, Kaisla vähän pelotti mua. Kun juoksin kentällä varsin reippaalla päällä oleva (mutta sopivasti laitumella pyöristynyt) Teppo vierellä, en pystynyt oikein muuta ajattelemaan kuin mun pukeutumista. Olin oikeasti vasta eilen muistanut että hei, huomenna on ne mätsärit, ja olin paniikissa keskellä yötä etsinyt netistä ohjeet pukeutumiseen. Mutta ainakin mä tunsin olevani edes jokseenkin put together - mulla oli mustat ratsastuslegginssit, jalassa Niken harmaat lenkkarit (jotka tosin meidän suorituksen jälkeen muistuttivat enemmän Saharan aavikon hiekkadyynejä) ja paidan virkaa toimitti just ja just mun navan peittävä Zaran ribbitoppi, koska (tietysti) olin antanut Liisalle mun hienomman paidan lainaan sen serkun rippijuhliin. Mua vähän hävetti kun muilla taisi olla kisapaidat päällä, mutta toisaalta ei me missään kirkossa oltu, joten tuskin mun paljaat olkapäät ketään muita haittasivat. Ehkä. Hiukset mulla oli kahdella ranskalaisella letillä, jotka olin asetellut putoamaan rinnalle, koska nuttura ei monituisista yrityksistä huolimatta onnistunut. Ei niissä leteissä kuitenkaan paljoa katseltavaa ollut, kun kumminkin olivat puoliksi kypärän alla. Ohessa kuva Tepon match show-lookista. Ainiin, ja Kaislan lahjominen? No, sanotaanko että yksi (varmuuden vuoksi vegaani ja gluteeniton) raparperipiirakka odotteli naista toimiston luukulla pari päivää ennen mätsäreitä "Kaislalle♥"-lappu päällään. Olin teipannut vuoan pohjaan paperin, jossa luki "terveisiä Vikeltä" - se löytyisi sieltä, kunhan leipomusta oltaisiin saatu tuhottua tarpeeksi.

[Ria]

Ria esittäjänä & Tedi esitettävänä mukaan!

Mun beiget ratsastushousut olivat juuri ja juuri kerenneet tulla pesukoneesta ulos. Jouduin pukemaan ne päälleni märkänä ja meinasin myöhästyä mätsäreistä kokonaan - vaikken jäänytkään odottamaan, että housut olisivat kuivuneet kuivausrummusta. Onneksi mun paita oli kuiva, vaikka olinkin joutunut varastamaan sen äidin vaatekaapista, koska mun kaapista ei löytynyt mitään muuta, paitsi tallitöissä nuhjaantuneita neuleita. Eikä mun ja äidin vaatemaku ollut läheskään samanlainen. Äidin kaappi oli täynnä erilaisilla kuoseilla ja mandala-kuvioilla koristeltuja puseroita, mutta paremman puutteessa mun piti toivoa, että lintusilueteilla koristeltu pusakka tekisi vaikutuksen Kaislaan. Olin toki kuullut, miten Kaisla pyöräyttelee silmiään kuultuaan sanan "broileri" (tai nähtyään broilerin, kuka se broileri sitten ikinä onkaan), mutta paidassa oli onneksi vain lintuja, ei paidattomia broilereita. Ja jos mä en samettikypäröineni ja Adidaksen lenkkareineni tekisi vaikutusta Kaislaan, niin ainakin Tedi tekisi. Sen vuohistupsut olivat tasaiset ja puhtaat, mutta hiukan pidemmiksi jätetyt. Harja ei sojottanut joka suuntaan, mutta ainakin mun mielestä söpö kesämaha oli ihan kiitettävän kokoinen...

[Joona]

Vallun kanssa mege!

Mä en oikein tiennyt olisiko mun pitänyt olla surullinen vai iloinen. Oli mälsää, ettei yksikään mun kavereista ollut osallistunut Kaislan suurella vaivalla järjestämään mätsäriin. Toisaalta sehän antoi mulle suuren edun: kukaan muista osallistujista ei ollut saanut Kaislan koulutusta.

Eikä kukaan toinen osallistujista tuntenut Kaislaa yhtä hyvin kuin mä. Ne eivät osanneet olla paikalla siihen aikaan aamusta kun Kaisla oli viemässä hevosia ulos. Mä sen sijaan osasin ja vaikka Kaislan mulkoillessa mun virnuilevaa naamaa tungin Audin avaimet farkkushortsien taskuun.

"Painu pois täältä, Broileri", Kaisla murisi kuin meidän naapurien dobermannit säleaidan toisella puolella. "Talli ei oo vielä auki."

"Kyllä mä sen tiedän", ilmoitin pirtsakasti. "Mä tulin auttamaan sua!"

Kaisla jatkoi mun mulkoilua myrkyllisesti.

"Kamoon Kaisla, sä tiedät, ettet voi kieltäytyy avusta."

"Tää varmaan liittyy huomisen mätsäreihin jotenkin? Mikset sä vaan voinut tehdä mulle vaikka kuppikakkuja??"

"Sä olisit suuttunut mulle siitäkin", huomautin hymyä laskematta kasvoiltani. "Koska a) mä oon paska leipoja b) oot kuitenkin jollain naisille tyypillisellä laihdutuskuurilla."

Kaislan ilme ei juurikaan piristynyt, mutta se käski mun hakea Primiksen. Kun se höttöpäinen elukka ei karannutkaan multa, olin mä kai päässyt läpi jonkun testin ja sain auttaa koko päivän töissä. Joona vs muut 6-0.

"Olisit kyllä voinut ostaa kakkuja kaupasta", Kaisla möläytti päivän päätteeksi.

"Mitä?"

"Kakkuja. Ei olis pakko leipoa, niitä saa kaupastakin."

"Ai."

Sitten Kaisla talsi pois ja mä mietin pitäisikö mun nyt ostaa vielä kakkukin.

Näyttelypäivänä mä saapastelin paikalle S-Marketin halvin pakastettu mutakakku kädessäni ja läjäytin sen ohimennen toimiston pöydälle jättäen päälle post-it-lapun "Kaislalle <3". En tiedä kuinka tärkeää se oli lauantaina, kun tunnitkaan eivät vielä rullanneet. Ehkä Anni oli töissä (mä en ollut ihan päässyt perille sen aikatauluista) ja mistä mä tiesin millainen kakkurohmu se oli.

Mä osasin olla ajoissa, jotta sain letitettyä Vallun täydellisesti kämmenen levyiseksi nypityn harjan. Sykeröt olivat jopa paremmat kuin viime vuonna: kisoihin väkertäminen oli siis tuottanut tulosta. Olinhan mä syystäkin tunnettu sykerökuningas, se mun oli myönnettävä katsoessani siistejä lettejä. Vein Vallun pesupaikalle - mä olin jo edellisenä päivänä pistänyt sen kokovartalopesuun - ja pesin vielä kerran kaviot puhtaiksi. Häntä soljui sormien läpi kuin silkki. Viimeistelynä suihkuttelin showshinea ja pyörittelin hevosen muutamaan otteeseen läpi kostealla pyyhkeellä, kunnes karva kiilsi kuin paremmallakin kilpahevosella.

Mun oma varustus oli yksinkertainen: musta pikeepaita sai mut näyttämään melkein oikeesti hevosihmiseltä, mustat farkut olivat sopivan neutraalit, jotta askeleita esittäessä Vallun ruskeat jalat erottuisivat paremmin ja mustilla Niken lenkkareilla pääsisi varmasti tarpeeksi kovaa ison puoliverisen askeleisiin.

"No niin, alotetaan sitten!" Kaisla kiekui tallin ovelta. Mä pistin kypärän päähäni, mustat nahkahanskat käteeni ja tartuin seinään nojaavaan raippaan. Ulkona hymyilin Kaislalle aurinkoisesti ja päätin olla huomauttamatta rinnuksille tipahtaneista suklaakakun murusista.