|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Oct 11, 2015 15:54:11 GMT
♥ Alkeiskurssin ratsastustunnit ♥
Uusi tuntijärjestelmä on kantautunut Pappilaan! Tästä lähtien ryhmien tunneilla ei ole niin tarkkaa tarinanpalautuspäivää kuin aiemmin ja lisäaikaa kirjoittamiselle voi pyytää :-) Olit sitten poni- tai hevosratsastaja, osallistut alkeiskurssin ratsastustunneille tässä viestiketjussa.
Uudet ratsastustunnit ilmestyvät tähän viestiketjuun ilman ennakkovaroitusta. Kun uusi tunti ilmestyy, ei aiempiin tunteihin voi pääsääntöisesti enää osallistua. Minimiaika tuntien välissä on yksi viikko, joten jokaisella tuntilaisella on ainakin viikko valmistella tuntitarinaansa. Tunteihin voi siis osallistua niin kauan, kunnes seuraava tunti ilmestyy!
Roppakaupalla osallistumisia odotellen! ♥
Raija, toimitusjohtaja
|
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Oct 15, 2015 18:32:00 GMT
Satulaan mars! ♥ 27.10.2015 (opettajina poneilla Helena Mäkinen ja hevosilla Marja Suho)
Tallin käytävä poukkoilee uusia innokkaita ratsastajia, joista osa tuntuu olevan aivan pihalla tallin käytännöistä; minne pitäisi mennä, kenellä ratsastan, pitääkö kypärä pukea jo tässä vaiheessa? Viimein opettaja astuu ulos toimistonkopistaan ja esittäytyy uusille oppilailleen. Opettaja opastaa ratsastajat perässään tallin kahvioon, jossa käydään lyhyt teoria hevosen varusteista ja ratsastussanastosta.
Hoitajat ovat laittaneet ratsut valmiiksi ja odottelevat tuntilaisia kaarrossa maneesin keskellä. Kun ratsastajat on saatu selkään, hevosten hoitajat taluttavat ratsukot uralle ja oppilaat tunnustelevat hevosen liikkeitä.
"Ohjat otetaan molempiin käsiin niin, että ohja tulee hevosen kuolaimesta ratsastajan pikkusormen ja nimettömän välistä nyrkkiin, ja tulee peukalon ja etusormen välistä ulos. Peukalo stoppaa ohjan ja estää ohjia liukumasta liian pitkiksi." kantautuu maneesin kaiuttimista. Hoitajat avustavat ratsastajia minkä ehtivät ja vastailevat uteliaisiin kysymyksiin.
"Kantapäät pidetään alhaalla ja selkä suorassa. Katse eteenpäin!"
On aika opetella, miten hevonen lähtee eteenpäin ja miten se pysäytetään. Uralla ratsukot tekevät hoitajan kanssa omaan tahtiin pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä. Kimeät naurunpurskahdukset kaikuvat maneesissa, kun ratsastajat kokevat ahaa-elämyksiä satulassa. Opettajat siemailevat kahviaan katsomossa ja kehuvat vuoronperään jokaisen suorituksia. "Goldilla oikein hyvä. Taputa kiitokseksi."
Tehdään suunnanvaihto ensimmäisellä ratsastusradan tiellä, jonka ratsastajat opettelevat eli tehtävän nimi on kokorataleikkaa. Tie lähtee pitkän sivun päästä kulman jälkeen ja se kulkee kohti suoraan vastakkaiseen ratsastusalueen poikki pitkän sivun kulman alkuun. Muistutukseksi tehdään suunnanvaihto vielä kaksi kertaa putkeen, jotta tapahtumasta jäisi mahdollisimman pysyvä muistijälki ratsastajien mieleen.
Kun suunta on vaihdettu, on aika kokeilla, miltä hevosen ravi tuntuu. Ratsastajia kehoitetaan puristamaan hieman pohkeillaan, mutta suurin osa hevosista lähtee ravaamaan vasta taluttajan hoputtaessa sitä raviin. Osa ratsastajista kyyristyy ja puristaa rystyset valkoisena satulankaarta, osa pomppii niin tolkuttomasti satulankaaren päällä, että hädin tuskin pysyvät selässä. "Jos tuntuu, että ravissa on hirvittävän vaikea pysyä kyydissä, niin ottakaa hevosen harjasta kiinni. Älkää vetäkö ohjista ja ottako niistä tukea!" opettaja huudahtaa.
Ravipätkiä otetaan yksilöllisesti ja välissä voi myös kävellä.
"Mikä olikaan kokorata leikkaa?"
Tietovisailun jälkeen tehdään suunnanvaihto aiemmin opitun kokorataleikkaan mukaisesti ja ravaillaan vielä toiseen suuntaan. Ravien jälkeen tunti onkin lopuillaan ja hevosten annetaan kävellä loppukäynnit pitkin ohjin. Loppukäyntien aikana opettaja utelee oppilaidensa tuntemuksia ensimmäisen ratsastustunnin jälkeen. Osa on selvästi sitä mieltä, että vauhtia saisi olla jo enemmän. Ei makeaa mahan täydeltä! ;-)
|
|
Tomi
Uusi tallilainen
Posts: 5 
|
Post by Tomi on Oct 15, 2015 18:55:48 GMT
Tunti-ilmoittautuminen Ratsastaja: Tomi, 13 v. (ponit) Tunti: 27.10.2015 Ot: Kirjoitetaanko tuntitarina ennen vai jälkeen tunnin päivämäärän? En löytänyt mistään ohjetta tähän  |
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Oct 15, 2015 19:26:36 GMT
Tarinan saa kirjoittaa heti kun tunti on ilmestynyt :-)
Tomi ratsastaa tunnillaan Tipillä.
|
|
Tomi
Uusi tallilainen
Posts: 5
|
Post by Tomi on Oct 15, 2015 21:02:13 GMT
Tuijotan hermostuneena jättiläismäisen tallin sisäänkäyntiä. Tuonneko minä tosiaan olen menossa, ihan yksin? Aikaisemmat tallikokemukseni rajoittuvat muutaman hevosen pieneen yksityistalliin, joten ei ihmekään, että tallin koko hämmästyttää. Kello tulee onneksi vasta puoli kymmenen, joten minulla on vielä runsaasti aikaa katsella ympärilleni ja löytää oikeaan paikkaan.
Astun sisään pääovesta, ja haistan tutun hevosen tuoksun. Oikella näen vain pitkän puisen penkkirivin, joten päättelen vasemmalla seisovan oven oikeaksi suunnaksi. Totean valintani hyväksi kuullessani rauhallista puheensorinaa ja pärskähdyksen. Kävelen toimiston luukulle, jossa kuulemani mukaan pitäisi sijaita tuntilista. Ja siinähän se nököttää, suoraan silmieni edessä. Löydän nimeni listasta, ratsukseni on merkitty Tipi-niminen poni. Koska aikaa on vielä, lähden tutkimaan tallikäytävää.
Käytävällä riittääkin jo vilskettä, vaikka ensimmäinen tunti on vasta alkamassa. Hevosten C-tunnin ratsastajat ovat jo paikalla: osa puunaa innokkaasti ratsujaan kun taas toiset juoruavat käytävällä kilttien hoitajatyttöjen tehdessä työt heidän puolestaan. "No, seisos nyt siinä!" Joku huudahtaa ärsyyntyneenä valkoiselle tammalle tämän teroitellessa hampaitaan karsinan seinään. "Onks jollain lainata mustia kumppareita, Veijon alaturpiksesta katkes tää juttu mihin tää työnnetään ja nyt se sojottaa ärsyttävästi", huutaa toinen ääni. "Yääh, taas tää poni on kakannu sen juomakuppiin", valittaa kolmas. Kuuntelen ihmeissäni tallissa käytäviä keskusteluja, enkä ymmärrä puoliakaan heidän käyttämistään sanoista. Pian silmiini osuu karsina, jonka oveen kiinnitetyssä lapussa on tuttu nimi: Tic Tac Toe "TIPI". Pysähdyn karsinan ovelle ja kurkkaan sisään. Vaaleankellertävä -eli voikko, muistutan itseäni ponikirjasta lukemistani tiedoista- ruuna seisoo silmät kiinni karsinassaan, takapää ovea kohti. Olisin mielelläni tehnyt ponin kanssa tuttavuutta, mutta en ollut varma saako torkkuvaa hevosta häiritä - eihän nukkuvaa koiranpentuakaan saanut herättää.
Talliin alkaa ilmaantua muitakin eksyneen näköisiä lapsia. Pian kello lyökin jo kymmenen, ja toimistosta pyrähtää Helenaksi itsensä esittelevä nainen. Hän ohjaa meidät tallin yläkertaan ja käymme istumaan kahvion pöytiin. Ojennettuaan paria kovaäänisesti kikattavaa hoitajaa hän alkaa selostaa meille tallin käytäntöjä ja muuta teoriaa. Minun on vaikea keskittyä, koska odotan jo jännittyneenä ensimmäistä kertaani hevosen selässä, mutta yritän painaa mieleeni mahdollisimman paljon tietoa, jotten vaikuttaisi tyhmältä myöhemmin.
Aika kuluukin yllättävän nopeasti, ja pian seisonkin jo varustetun Tipin vieressä maneesissa opettelemassa selkäännousua. Pidän hevosesta jo nyt, vaikken sitä vielä juuri tunnekaan. Jokin sen katseessa vain vetoaa minuun, vaikka oikeastaan se tuijottaakin melko välinpitämättömän näköisenä maneesin ovelle. Liu'utan kättäni pitkin Tipin pehmeää karvaa kuunnellen samalla opettajan antamia neuvoja. Sitten onkin aika harjoitella itse. Vieressäni seisova taluttaja - jonka nimen olin jo ehtinyt unohtaa - auttaa minua laskemaan jalustinta alemmas. Hetken ponnistelun jälkeen saan kuin saankin vasemman jalkani venytettyä jalustimeen. Yritän ponnistaa selkään pari kertaa, mutta vasta kolmannella kerralla ymmärrän mihin suuntaan minun tulee hypätä jotta pääsisin satulan päälle enkä kallistuisi taaksepäin. Taluttaja säätää jalustimeni sopivan mittaisiksi - ehtisin kuulemma opetella niiden säätämisen myöhemminkin. Sitten hän maiskauttaa hevosen liikkeelle ja ohjaa sen uralle vasempaan kierrokseen.
Tipin askellus on pehmeää ja keinuvaa, vaikka alkuun se tuntuikin horjuttavammalta kuin olin kuvitellut. Muutaman kierroksen jälkeen saan kuitenkin itseni rentoutettua niin hyvin, että liikkeeseen mukautuminen sujuu luontevasti. Lyhyiden alkukäyntien jälkeen alamme keräillä ohjia opettajan neuvoessa oikeaa tapaa pitää niistä kiinni. Taluttajani näyttää vielä kädestä pitäen oikean nyrkin asennon.
Kun kaikki ratsastajat ovat päässeet liikkeelle, saaneet ohjat käteensä, työntäneet kantapäät alas ja suoristaneet selkänsä, neuvoo Helena meille yksinkertaisen pysähtymiskäskyn: "Helpoin tapa pysäyttää hevonen on vetää samanaikaisesti molemmista ohjista taaksepäin. Kun sanon vetää, en tarkoita kaikin voimin kiskomista. Useimmille hevosille riittää kevyt puristus tai pieni siirto. Mikäli hevonen ei reagoi, voi apua asteittain voimistaa. Kun hevonen pysähtyy, ohja tulee välittömästi löysätä palkinnoksi. No, niin kokeilkaapas kaikki kolmosella: yksi...kaksi...kolme!" Osa hevosista pysähtyi kuin seinään, mutta toiset jatkoivat matkaansa vielä useamman metrin matkan. Tipi pysähtyy melko nopeasti käskystäni, mistä iloitsen: enpäs ollutkaan ryhmän huonoin! Seuraavaksi ohjeeksi saamme puristaa pohkeilla, jotta hevonen lähtisi eteenpäin. Puristan varovaisesti pohkeillani. "Käytäs Tomi vähän enemmän voimaa, että Tipi kuuntelee, ei iso poni siitä rikki mene!" Puristan reilummin, ja Tipi lähtee löntystelemään etanavauhtia uraa pitkin. Taluttaja neuvoo potkaisemaan kevyesti, mutta napakasti, jotta käyntiin tulisi enemmän puhtia. Tottelen, ja pian Tipi kulkee kaunista reipasta (ainakin minun mittapuullani) käyntiä. Harjoittelemme pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä vielä muutaman kerran omaan tahtiin, ja viimeisellä yrityksellä Tipi pysähtyy salamannopeasti, ja lähtee ensimmäisestä pohkeesta tasaista vauhtia eteenpäin. Riemuitsen mielessäni, mutta pidän kasvoni peruslukemilla. En halua+ näyttää innostuneelta pikkutytöltä.
Kääntämistä harjoittelemme kokorataleikkaa (mikä sanahirviö, ajattelen) nimisellä ratsastusradan tiellä. Minun ei kyllä tarvitse tehdä juuri mitään, koska Tipi osaa itsekin astella muiden perässä. Harjoituksen jälkeen saamme vielä luvan kokeilla ravipätkiä. Vatsassani alkaa nipistellä ja sydämeni lyö vähän turhankin kovaa. Olen jo ehtinyt tottua pehmeään käyntiin, mutta ravi, se on ihan toinen juttu! Otan tiukasti satulan etukaaresta kiinni, kun Tipi siirtyy pomppivaan hölkkään. Yritän nojata hieman taaksepäin, ja huomaan istumisen näin helpottavan. En silti voi sanoa ravia mukavaksi, mutta ei se nyt kamalaakaan ole. Tosin minulla saattoi käydä vain hyvä tuuri hevosen kanssa, ajattelen katsellessani toisella pitkällä sivulla juoksevaa ratsukkoa jonka ratsastaja näyttää istuvan trampoliinilla. Vaihdamme vielä suuntaa ja ravaamme toiseenkin suuntaan. Aivan liian pian on kuitekin loppukäyntien ja -kommenttien aika, jonka jälkeen käännämme hevoset kaartoon nenät kohti katsomoa. Kiitän Tipiä suurella halauksella (ihme, että kehtasin), olihan se käyttäytynyt superkiltisti koko tunnin. Avustajakin taputtelee ponia, kun kiitämme opettajaa tunnista ja laskeudumme alas ponien selästä. Tällä kertaa hoitajat vievät hevoset talliin, mutta ehkä pian pääsisin itsekin poneja harjaamaan!
|
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Oct 15, 2015 21:16:42 GMT
|
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Dec 27, 2015 9:40:11 GMT
Heitä voltti? ♥ 30.12.2015 (opettajina poneilla Helena Mäkinen ja hevosilla Marja Suho)
Tunti aloitetaan tuttuun tapaan pikaisella teorialla tallissa, jossa opettaja näyttää mallihevosensa kanssa miten hevonen harjataan, puhdistetaan kaviot ja satuloidaan. Demonstraation jälkeen oppilaat siirtyvät ratsujensa karsinoihin, missä hevosten hoitajat opastavat niitä ratsujensa kuntoonlaitossa.
Hoitajat taluttavat yhdessä ratsastajien kanssa hevoset maneesiin.
Aloitetaan pitkin ohjin kävelyllä. Muutaman kierroksen jälkeen kerätään ohjat takaisin käteen ja muistellaan, miten niistä naruista oikein pitikään pitää kiinni. Opettaja heittää ilmoilla hauskan vitsin, kun käskee ratsukoita tekemään voltit. Mikä ihmeen voltti? Ai täältä selästä alasko? Opettaja kertoo kuitenkin nopeasti hämmentyneille oppilaille, mitä voltti oikeasti on ja ratsukot saavat alkaa itsenäisesti taluttajiensa kanssa harjoittelemaan volttien ratsastusta.
Entä miten hevonen pysähtyy? Pysähdyksiäkin päästään tänään kokeilemaan volttien välillä!
Lopputunnista päästään vielä vauhdin makuun kun rohkeimmat saavat ravata taluttajan kanssa omaan tahtiinsa niin paljon kuin jaksavat.
|
|
Tomi
Uusi tallilainen
Posts: 5
|
Post by Tomi on Feb 5, 2016 10:27:44 GMT
Tunti-ilmoittautuminen
Ratsastaja: Tomi, 13 v. (ponit)
Tunti: 30.12.2015
|
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Feb 7, 2016 13:32:30 GMT
Tomi ratsastaa tunnilla Gobilla!
|
|
Tomi
Uusi tallilainen
Posts: 5
|
Post by Tomi on Feb 9, 2016 20:58:03 GMT
"Gobi, kukahan se on?" mietin raapustaessani ok-merkintää nimeni perään hevoslistaan. Toimitukseen vierähti tovi jos toinenkin, kun toimivaa kuulakärkikynää ei meinannut löytyä sitten millään. Lopulta kaivoin listan viereen ripustetun kynäpussin pohjalta pienen lyijykynänpätkän, ja k-kirjainkin tuli valmiiksi. Jatkoin matkaani heinäntuoksuiselle tallikäytävälle, tällä kertaa varmempana kuin ensimmäisellä ratsastustunnilla. Samat aikuisratsastajat juoruilivat taas oven vieressä. "Miksiköhän nuokin harrastaa ratsastusta, jos kerran hevosen kanssa oleminen ei kiinnosta?" mietin etsiessäni samalla katseellani uutta ratsuani. Löytyihän se Gobikin lopulta, kaivamassa viimeisiä heinänkorsia karsinan pohjasta. Maiskuttelin sille hieman, jolloin se tuli uteliaasti ovelle tervehtimään. Mutainen turpa työntyi karsinan oven yli kurkottelemaan kohti taskujani, josko niistä löytyisi porkkanoita. "Sori, ei ole mitään", totesin ponille ja rapsuttelin sitä hetken kaulalta, kunnes olikin jo aika kokoontua tallikäytävälle muiden ryhmäläisten joukkoon katsomaan teoriaesitystä hevosen hoidosta.
Kertaus olikin paikallaan, sillä jostain syystä edellisellä kerralla oli teoriaosio mennyt vähän ohi korvien. Harjausdemonstraation jälkeen siirryin taas Gobin karsinalle, tällä kertaa avustajan kanssa. Sain ponin mallikkaasti pyydystettyä karsinasta, ja riimun lukonkin napsautin kerralla oikein päin kiinni. Tallisolmun kanssa jouduin painimaan jonkun aikaa, vaikka hoitaja olikin näyttänyt ensin esimerkkiä. Otin käteeni kumisuaksi kutsutun harjan. Se näytti melko lailla samalta, kuin se pieni kuminen pyörylä, jonka kanssa äiti oli aina keväisin pyöritellyt irtokarvoja irti koirastamme, ja jättänyt karvat sitten lintujen pesänrakennustarpeiksi. Äiti, jota olin pienenä pitänyt tyhmänä ja ilkeänä, koska hän ei ollut ostanut minulle karkkia. Nyt antaisin mitä tahansa, jos minulla vielä olisi äiti. Mutta ei, sen sijaan minun pitäisi taas ensi kesänä matkustaa Lappiin Jumalan selän taakse tätini ja pikkusiskoni luo. Onneksi sain sentään viettää koulun lukukaudet etelässä, vanhojen kavereideni kanssa. Katsoin kumisukaa inhoten, kuin se olisi syypää kaikkeen. Päätin kuitenkin lopulta olla vihaamatta kumisukia, ja ryhdyin harjaamaan raudikkoa ponia, joka hamusi parhaillaan jalkoja harjaamaan kyykistyneen hoitajansa hiuksia.
Kun mutakerroksen alta oli kuorittu kiiltävä ruuna, lähdimme hakemaan satuloita ja suitsia varustehuoneesta. En ollut käynyt siellä ennen, sillä viime kerralla hoitaja oli jo hakenut kaiken tarvittavan karsinan eteen. Varustehuone oli jännittävä paikka. Seinillä kohosi eri värisiä ja kokoisia satuloita kolmessa kerroksessa, niputetut suitset roikkuivat siistissä rivissä nimilapuilla varustettuna, ja pienellä puupenkillä istui kaksi tyttöä sylit täynnä nahkaremmejä ja rasvapurkkeja. Gobin hoitaja neuvoi minua ensin heittämään suitset olalle, sen jälkeen nostamaan satulan vasemmalle käsivarrelle ja lopulta kasaamaan vaaleanpunaiset ("Hassu väri ruunalle!") suojat satulan päälle epämääräiseksi keoksi.
Palasimme takaisin karsinalle. Suojat keikkuivat askelten tahdissa, mutta pysyivät jostain kumman syystä kuitenkin kyydissä. Avustajan kanssa onnistuin nostamaan satulan selkään ja sain myös satulavyön laitettua kiinni, vaikka Gobi hieman protestoikin toimitusta vastaan. En kuitenkaan pelännyt sen kiukuttelua, koska hoitaja oli kertonut sen vain uhkailevan. Suitset olivatkin hieman konstikkaampi pulma, mutta parin yrityksen jälkeen kuolaimet sujahtivat suuhun. Sitten vain remmit kiinni, suojat jalkaan ja menoksi!
Talutimme Gobin yhdessä maneesiin, jossa kiristimme satulavyön, nousimme selkään ja säädimme jalustimet. Satulassa istuminen tuntui jo paljon tutummalta kuin edellisellä kerralla, enkä enää tuntenut tarvetta puristua kiinni ponin harjaan. Gobi askelsi rauhallisesti taluttajan vierellä, joten uskalsin irrottaa katseeni sen korvista ja ryhdyin tarkkailemaan itseäni huurteisesta peilistä. Vertasin peilikuvaa mielessäni ponikirjoissa näkemiini kuviin, ja korjasin istuntaa niiden perusteella ryhdikkäämmäksi.
"Tänään me teemme voltteja", Helena-opettaja totesi. Katselin huvittuneena muiden hämmästyneitä ilmeitä. Tiesin tasan tarkkaan mikä voltti oli, olinhan lukenut siitä kirjasta. Juuri tällaisten tilanteiden takia kirjojen lukeminen kannatti - ei tarvinnut yllättyä juuri koskaan, mikä sopi minulle, sillä inhosin kaikkia tilanteita, joihin en voinut valmistautua huolella etukäteen. Kun muutkin oli saatu huojentuneeseen mielentilaan kertomalla kyseessä olevan pieni ympyrä, ryhdyimme harjoittelemaan. Gobi kääntyi volteille todella helposti. Välillä tosin vähän liiankin helposti, sillä volttime aloivat pian muistuttaa enemmän rusinaa, jos ajatellaan oikeanlaisen voltin olevan omena. "Korjaa volttia isommaksi sisäpohkeella", Helena opasti katsomosta, jonne hän oli istahtanut hetkeksi seisottuaan monta tuntia maneesin keskellä.
Voltit tehtiin jokaiseen kirjaimeen pitkällä sivulla, ja sen lisäksi harjoittelimme pysähdyksiä lyhyellä sivulla. Koska Gobi pysähtyi niin helposti, päätin yrittää tähdätä pysähdyksen niin, että olisin itse täsmälleen kirjaimen kohdalla. Se olikin vaikeampi juttu, mutta onnistui lopulta kuitenkin.
Lopulta päästiin taas tunnin kohokohtaan - vaiko kauhukohtaan - raviin. Saimme ravailla omaan tahtiin, ja alkujärkytyksen jälkeen uskalsin ravata useamman kierroksen. Otsaletti liehuen hölkkäävän Gobin ravi oli paljon töksähtelevämpää kuin Tipin, ja tunsin hytkyväni kuin tramboliinilla pomppiva vesi-ilmapallo. Onneksi tuttu ja turvallinen satulan etukaari pelasti tilanteen, ja lopulta löysin taas tasapainon. "Ihan kivaahan se ravi kuitenkin on, loppujen lopuksi", tuumin loppukäyntien aikana rapsutellessani kiltin ruunan lapaa. Ehkä minäkin vielä joskus opin istumaan siellä pomppimatta, ihan niinkuin Kyra Kyrklund videolla!
- Mikä/Millainen on voltti?
Voltti on pieni ympyrä, halkaisijaltaan useimmiten 8-10 m, joka ratsastetaan yleensä kirjaimen kohdalle tai kulmaan. Voltin aikana hevosen tulee taipua voltin suuntaisesti.
|
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Feb 28, 2016 8:43:07 GMT
|
|
