Dollin hoitopäiväkirja

[Pappilan Ponitalli vOy]

"Dolli"
s. 2004, ruunikko tilastohevostamma

Tämä päiväkirja on vain hoitajille!

[Eveliina]

"Kuuliksä muuten et Minttu tippu eilen Goldilta. Siis GOLDILTA! Miten siltä voi tippua kukaan. Viimestään toi osottaa ettei Minttu osaa ratsastaa yhtään sen paremmin kuin aivoton tossueläinkään"
Lausuin pahimmat kohdat tahallani mahdollisimman lujaa, että juuri Santun pikkuruista ponisatulaa hakemaan tullut Minttu kuulisi varmasti. Vilkaisin toisella ripsivärin peitossa olevalla silmäkulmallani Minttua, joka nappasi satulan mukaansa mahdollisimman nopeasti, ja juoksi sitten pois. Kikatin ystäväni Kaisa Mattilan kanssa äänekkäästi, mutta kukaan huoneessa olijoista ei uskaltanut puuttua touhuumme. Kuinka olisikaan voinut?
"Mä en oikeesti usko miksei Raija suostu myymään mulle Dollia, vaikka iskä tarjoutukin maksaan siitä aika mittavasti. Eihän KUKAAN osaa ratsastaa Dollilla niin HYVIN kuin MÄ" Jatkoin nokka pystyssä juorutuokiotani. Kaisa nyökytti ja hämmästeli vieressäni, myöntäillen jokaista mielipidettäni kuuliaisesti. Kaisa ei ollut kenenkään hoitaja (vielä) mutta ratsasti kanssani lauantain kokeneiden ryhmässä. Näin Maanantaisin, hän yleensä tuli mukaani kun kävin hoitamassa Dollia.

"Eiks se Helmiina käy sun hermoille? Sehän on koko ajan julistamassa kuinka se on ihan sairaan mahtava ja paras ja ties mitä muuta?" Kaisa kysäisi minulta. Tuhahdin. "Helkku" oli minua vuoden vanhempi, ja noh, kiistatta tallin kuningatar. Kieltämättä, tyttö herätti minussakin kunnioitusta, ja TODELLAKIN toivoin kuuluvani Helkun piireihin. Sitä kun ei koskaan voinut varmasti tietää.
"Hei mennään hoitaan Dolli. Musta se ei oo enään tänään tunneilla" ehdotin vaihtaakseni puheenaihetta. Muutama aloittelija väistyi tieltämme, kun lähdin Kaisa vanavedessä varustehuoneesta kohti Dollin karsinaa. Itse en viihtynyt hoitajienhuoneessa niin paljon kuin tallissa ja satulahuoneessa, hoitajainhuoneessa kun tuppasi olevaan vain hoitajia, eikä se siis soveltunut aloittelijoiden arvostelemiseen sitten millään tavalla. Pyörittelin silmiäni kun Uunoa hoitava pikkutyttö yritti saada ponia kiljumalla kiltiksi. "Jotkut ei vaan osaa käsitellä hevosia sitten _yhtään_"
Kuiskasin Kaisalle, kun pysähdyimme Dollin karsinalle. Tartuin rivakasti yhteen tylsään ja värittömään pölyharjaan, mikä oli selkeää massaan hukkuvaa ruskeaa, täsmälleen samanlainen kuin muillakin "Viittiskö kiinnittää tohon paljetteja D:n muotoon?" kysyin Kaisalta, joka epäröi vain nanosekunnin, ja sitten suorastaan kiljui innostuneesti; "että sä oot nero! Tee ihmeessä" Käänsin selkäni ja tartuin riimuun, jonka tyttö minulle ojensi. Dolli luimisti minulle, ja peruutti, muttei tehnyt mitään sen kummempaa, taputin tammaa kun se suostui ottamaan riimun päähänsä.
"Että sä olet hieno tamma, mun oma pieni kultani" kuiskutin suuren ruunnikon korvaan. Tamma rentoutui silmin nähden, kun Kaisa lähti hakemaan juotavaa. Dolli ei ollut sellainen vieraita suosiva hevonen, ja pitikin yleensä erityisesti hoitajastaan. Minua ärsytti toden teolla, että poneille piti hankkia kakkoshoitaja. Ja minun tapauksessani mielipidettäni ei edes kysytty! No jaa, ehkäpä järkytystäni lievitti se, että Dollin uusi hoitaja oli harvinaisen komea, ja oikein mahtava ratsastaja, Henkka. Olin unohtunut ajatuksiini, ja havahduin vasta kun kuulin Kaisan touhukkaan äänen takanani.
"Tosiaan, mä oikeesti haluisin hoitsun, mutta kun Dollilla on jo kaks, ja mä periaatteessa en pidä muista. Niin ja sit Rosa on ihana, mut se on vähän turhan lepponen" tyttö selitti.
Käännyin katsomaan toista vaaleaverikköä, mutta juuri kun olin avaamassa suutani, käytävällä asteli suorastaan jumalainen olento. Poika pysähtyi Dollin karsinan luokse, ja kysäisi minulta; "Oletko sinä se Eveliina, Dollin ykköshoitaja?". Olin hetken hiljaa, en löytänyt sopivia sanoja. Sitten haukoin kevyesti henkeä ja totesin; "Juu, minä se olen. Dolli on mun hoitsuni."
Poika esittäytyi Henkaksi, ja selitti olevansa se Dollin kakkoshoitaja. Tosin, juttuhetkemme keskeytyi lyhyeen, kun Henkka ilmoitti että hänen täytyi äkkiä kiiruhtaa ratsastustunnilleen.
Pääsin jatkamaan Dollin harjausta, ja tamma seisoikin paikallaan suhteellisen kiltisti. Tosin, heti kun Kaisa, tai joku muu tuli karsinaan, sen ruskeat korvat painuivat kiukkuisesti luimuun. Lopulta, pyysin Kaisaa pysymään hiukan kauempana, ettei rakkaimpani pillastuisi.
Kun tamma oli harjattu, siirryin käytävälle. Valkoiset ratsastushousuni olivat tahriintuneet puruihin, mutten sen kummemmin tehnyt siitä mitään suurta meteliä, ajatukseni harhailivat jo Dollin ja minun historiassa. Olin saapunut Pappilaan yksitoista vuotiaana, eli neljä vuotta sitten. Olin ensimmäiset ratsastusvuoteni käynyt Virolaisten tallilla, mutta vaihdoin tallia kun aloin osata jo hiukan tasokkaampia asioita. Pappila oli seudun suurin ja ehdottomasti myös parhain ratsastuskoulu, ja sen huomasikin helposti siinä, kuinka paljon vuoden ratsastustunneilla Pappilassa kehittyi. Niinpä jäin tallille, ja viime vuonna nappasin Dollin ykköshoitajan tittelin.
Kuulin askellusta käytävän päästä, ja olettaen sen olevan joku hoitajista, käänsin katseeni siihen suuntaan, valmiina joko pilkkaamaan tai kutsumaan seuraan. Mutta tulija olikin Raija, joka kantoi kädessään valkoista paperilappua. "Päivää Eveliina. Viitsisitkö kiinnittää tämän ilmoitustaululle?" omistaja kysäisi, ja ojensi minulle lapun. Nyökkäsin hymyillen leveästi, ja heti naisen käännyttyä maneesiin päin, pyysin Kaisan luokseni. "Kato, tää on kisakutsu!" Kiljaisin niin, että muutama käytävällä norkoilevista hoitajista ja tuntilaisista kääntyi katsomaan minua kiinnostuneena. Yksi heistä, Helmiina nimittäin, kiiruhti luokseni, ja kysyi olinko puhunut kilpailuista. Ojensin nöyrästi lapun tytölle, joka kirjoitti nimensä listaan ensimmäisenä. Takaani kuului muitakin ääniä, ja pian listan eteen vyöryi ihmisiä kirjoittamaan nimiään. Valitettavasti Dollin kakkoshoitaja ehti kirjoittaa nimensä molempiin luokkiin ennen minua, joten minun oli pakko valita myös kakkostoive. Valitsin Rosan, jonka kanssa oli upea mennä koulua.
Hymy hiipi kasvoilleni miettiessäni voittomahdollisuuksiani. "Mennään katsomaan jos alkeistunnilla tarttettas taluttajaa" ehdotin Kaisalle, joka meitti osallistuisiko kilpailuun vai ei. Kaisa kuitenkin kieltäytyi kunniasta, joten lähdin yksin maneesiin. Tunti oli juuri alkamassa, joten kipitin nopeasti kysäisemään Helenalta oliko kukaan vailla taluttajaa. "No näistä poneista tuolla ois Santtu, muilla sit onkin jo taluttaja" nainen vastasi, samalla kun kiristi Goldin satulavyötä. Nyökkäsin hiukan pettyneenä, mutta otin silti maneesin katsomoon jättämäni riimunnarun käteeni, ja kävelin n. 8 vuotiaan punahiuksisen tytön ja Santtu-shettiksen vierelle. Olin nähnyt tytön ennenkin ratsastamassa, ja muistin tuon nimeksi Laura. Onneksi Laura oli ikäisiään parempi ratsastaja, joten en sitten saanut mitään kamalaa hommaa. Taluttelu sujui leppoisasti ensimmäiset kymmennen minuuttia, sillä edes Santtu ei jaksanut alkukäynneissä vikuroida. Kun sitten piti alkaa volttaamaan, se ei olisi millään halunnut edes liikkua. Laura sai ruunansa kuitenkin päättäväisillä pohkeillä kulkemaan, ja minä vain ohjasin ponia eteenpäin tarvittaessa.
Tunti meni todella äkkiä, ja pian neljäkymmentäviisi minuuttia olikin jo kulunut. Loppuravien aikana ponin perä meinasi nousta muutaman kerran, mutta sain estettyä täydellisen katastrofin pysäyttämällä shettiksen aina tarvittaessa.
Ilta alkoi jo hämärtää kun vihdoin tunti päättyi, ja palasin tallille. Kaisa oli odotellessaan auttanut paria aloittelijaa hoitamaan poninsa tunnille ja tunnilta pois, ja majailikin parhaillaan Spain karsinan edustalla vahtimassa kimoa. Ponin ratsastaja kuitenkin palasi pian, joten pääsimme lähtemään tallista. Koska molempia alkoi jo kyllästyttää, soitin isälleni, joka lupasi tulla hakemaan mahdollisimman pian. Odotellessa lähdimme vielä kahvioon ostamaan sämpylät. Jonossa kuulin uusimmat juorut muilta hoitajilta, ja saimmekin yhdessä jutella tulevista kisoista. Kun isäni saapui, olin aivan malttamaton, kisat olivat aivan ihana juttu! Miksei voisi olla jo kisapäivä?

[Pappilan Ponitalli vOy]

Hah, ai sinäkin olet huomannut, että Uunoa usein yritetään saada kuriin kiljumalla? Taisin eilen mennä sen karsinan ohi kun joku pissis kimitti sille, että "Move your ass, Uuno!" :-D Voi että sitä naurun määrää...
Paljetit harjoissa on kyllä mahtava idea, pitää heti varastaa ideasi ja väkerrellä Pokulle samanlaisia. Muahah. Tsemppiä kisoihin!

Sanna Pappila, tallin omistajan tytär

[Henkka]

                          Täähän alkaa sujuvasti!
                                                                17.9.2013


Laskin moponi kierroksia tallitien alkaessa. Pappilan suuri tallirakennus ja maneesi siinsivät suoran päässä. Tallin ykköset näyttivät juuri avustavan hevosten sisälle hakemista. Mulle tuskin hommia riittäisi. Olinhan mä vain"kurja kakkonen".
Mä olin myöhästynyt ehkä nanosekunnin! Dollin ykköseksi valikoitunut Eveliina oli itseasiassa tullut mua ovella vastaan, ja kuuluttanut itselleen kunniaa Dollin ykkössijasta. Olin vain pyöritellyt silmiäni, ja kummempia miettimättä sutaissut oman puumerkkini Dollin hoitaja number kakkoseksi. Nyt mä arvuuttelin mielessäni olikohan teko ollut sittenkään aivan oikee. Kakkosia arvostettiin Pappilassa suunilleen yhtä vähän kuin hiirenpa*koja. No asia oli nyt siis niin, että olin Dollin arvoisa kakkoshoitaja, kahden viikkotunnin ja yhden valmennustunnin vakioratsastaja.

Jätin moponi muiden kaltaistensa joukkoon, ja hipsin kohti hoitajien huonetta. Kello oli kahta vaille kolme, mutta tämän kerran (siis vain tämän!) annoin itselleni luvan astua talliin ennen kuin se ihan in real life olisi sallittua.
Avasin hoitajien helvetillisen huoneen oven ensimmäistä kertaa elämässäni (kyllä aivan niin, historiallinen hetki) ja vedin komea tiikerisyöksyn huoneen ainoalle sohvalle.
Nahkasohva oli mukavan pehmeä ja upposin siinä tulevaa iltaa mietiskellessäni aivan omiin maailmoihini.

Havahduin kun ovi kävi. Huoneeseen astui arviolta mua vähän vanhempi tyttö. (Naisista ei oikein ota selvää, kun niiden lärvit on pakkelin peitossa..) Pitkähiuksinen tyttö mittaili mua katseellaan. Musta tuntui siltä, kuin mä oisin istunut jonkin kehän keskellä, ja sadat silmäparit olisivat tuijottaneet mua. Tytön katse oli melko jäätävä siihen nähden, että me vasta tavattiin, eikä se tuntenut mua. Tai ehkä sohva, jolla mä siis nyt rötkötin pitkin pituuttani, kuului tytön omaisuuteen. Mieli olis tehnyt huudahtaa, et "Relax bro! What is your problem?" tai jotain vastaavaa. Niin tiukkikselta tyttö näytti.
Lopulta mä sit tytön yhä siinä seisoessa väänsin oikein v*ittumaisen herttaisen hymyn naamalleni ja sanoin:
-Hei.
Tytön silmät suurenivat varmaan lautasen kokosiks. Sit se sano "moi" ja häipy. Jännä muija.

Huoneeseen alkoi pikkuhiljaa lappaa lisää porukkaa. Mä jouduin luovuttamaan sohvan puolikkaan Helkulle, Liekolle ja Marikalle. Ne katteli mua kans vähän epävarmasti mutta aloittivat sitten juttelun. Pian oli käynnissä huutoäännestys siitä, että minkä väriset paljetit (mitä ne on?) sopis parhaiten Myrden harjoihin.
-No, sano säkin nyt jotain! Helkku tivasi multa.
-Ööömh? mun suusta pääsi
-Niin, lilatkin vois olla kivat, Helkku mutisi mun vastauksen saatuaan.
Ööö, puhuinkohan mä nyt ihan Helmiinaa? Mistä lähtien "öömh" oli ylipäätään tarkoittanut mitään väriä?
-Tais sit tummanvihreet! Marika hihkaisi, -Eiku vihree on varattu Tepolle! se ennätti korjaamaan.
-Tummanvihree on kiva väri, mä tokaisin ihan sairaan filosofisesti.
Helkku hymähti ja katsoi mua "etsiisdaaootosissas" ilmeellä, ennen kuin alkoi luetella lempivärejään. Ja niitähän riitti.

Mä häivyin viimestään korallinpunaisella sävytetyn sinisen kohdalla. Maleksin pitkin tallin käytäviä ja kävin tsekkaamassa tuntilistat. Lieko oli mulle ystävällisesti tiedottanut, ettei Dolli menis ekalla, mutta toinen tunti olis alkeistunti aikuisille, joten mummot varmaan tartteis apua.

Listassa luki:

Alkeistunti aikuisille
KYLLI - AINO
ROSA - KIRSIKKA
VALLU - JONNA
DOLLI - ANNIKKI

Jee! Mä saisin riesakseni Annikin! Kellään vuoden 1900 jälkeen syntyneellä ei varmastikaan ollut nimenä Annikki, joten nimi enteili vähintään 60-vuotiasta eläkeläistä.

Eve kurkkasi käytävälle Dollin karsinasta. Tuplajee! En luultavasti sais tehdä mitään. Eve vinkkas mut luokseen.
-Moi, sähän voisit taluttaa Dollia tuossa tokalla? tyttö sanoi ja katsoi mua koiranpentumaisesti silmiin.
Pappa betalar ei varmastikaan ollut tytölle vieras käsite, se oli selvästi tottunut saamaan haluamansa.
Jostain unohtuneesta mieleni lokerosta mä taioin naamalleni semmosen "Peace mään, mä oon reilu jätkä!" hymyn ja totesin, että eiköhän se onnistu.

Niimpä, kun kello näytti 17.45 mä seisoin keskellä maneesin hiekkaa vierelläni ehkä maailman vetrein eläkeläinen ja entistä myrtyneempi Dolli.
Annikki kapusi itse selkään, ilman minkäänlaisia apuja ja keräsi ohjat reippaasti käteensä. Sitten se laitto ite jalustimensa ja tokaisi, et nyt voi lähtä. Mulla oli naamallani semmoinen asiakaspalvelijan hymy ja itsepintaisesti pyrin pitämään sen tunnin loppuun asti. Siinä vaiheessa, kun Annikki yhä vain kannusti Dollia karmeampaan menoon ja mä sain juosta perässä, alkoi munkin asiakaspalvelija-ilmeeni rapista.
-Voisit vähän rauhottaa tuota menoa, mä sätin Annikkia.
Se hymyili koulutyttömäisesti ja veti "enhän minä, mutta Dolli" aseen takataskustaan, ja ampui sillä mua haavoittavasti. Inga nimittäin huomautti juuri minua siitä, että voisin hidastaa Dollin vauhtia aika reippaastikin. Mä hymähdin, että joo joo ja tartuin Dollin kuolainrenkaaseen. Eihän tästä tulis mitään jos toi kammottava matami sais määrätä tahdin.

Alkeistunnin jälkeen kävelytin Dollin talliin. Se yritti veistellä hampaitaan mun huppariin useampaankin otteeseen, mutta siitä välittämättä mä vein sitä päättäväisesti eteenpäin.
Eve oli vastaanottamassa 'kultupuppeliaan' karsinan ovella, ja kaappasi sen mun käsistä. Hymähdin jotain hyvistä käytöstavoista ja jatkoin matkaani hoitajien huoneeseen. Huoneessa istui enää Marika. Se katsahti muhun ja hymyili sitten ystävällisesti. Hymyilin takaisin ja istuin sen viereen sohvalle.

-Kuulit sä siitä ku joku oli vi*tuillu Sannalle ennen tunteja?! Marika sanoi vähän tekodramaattiseen sävyyn.
-Taisin olla paikalla todistamassa, jos se siis on se pitkä blondi? puuskahdin.
Marika tuijotti mua ensin paheksuen, sitten se remahti nauruun.
-Kerrankin joku uskaltaa pistää sille kapulaa rattaisiin! Marika kiemurteli naurusta sohvalla.
Oli mun vuoro tuijottaa Marikaa. Oliks mä suututtanut tallin omistajan tyttären?
-Niin siis Sanna on nyt vähän tommonen. Kestää melko kauan, ennen kuin sille kelpaa. Ei se muakaan oikeen vieläkään hirveesti jaksais katella, vaikka ykkönen oonkin, Marika vakavoitui.

Me jatkettiin jutteluamme melko pitkään. Marika oli ihan mukava likka. Semmonen melkolailla tavallinen, ei mikään b i s s i s.
Ennen kotiinlähtöä mä kävin vielä tsekkaamassa Dollin ruoka -ja juomakupin sekä suolakiven. Eve oli putsannut ne, joten mulle ei jäänyt oikeen mitään tekemistä. Aikani kuluksi aloin nyhtää jouhia Dollin pölyharjasta, johon oli ilmestynyt klitterikoristeinen D. Noi tekotimantit sais kyllä lentää helvettiin ennen mun seuraavaa hoitokertaa. Mä en glidderii kattele mun hoidokin harjoissa. Tää pinkkihirmu hoitokirjakin riittää jo!


                                                                                                                    1HM
                                                                                                             Henkka & Dolli

[Henkka]

Kaikkein kauneinta
18.9.2013



Muistuttaa vähän Dollia, vai? Ei näytä niin kivalta näin isona, mutta photobucketti ei suostunut pienentämään.
Oletin nyt niin, että hoitokirjaan saa piirrelläkin joskus, kun näin on joku muukin tehnyt.

2HM
Henkka & Dolli

[Pappilan Ponitalli vOy]

Hei Henkka!

Kiva saada lisää poikia talliin. Eveliinalle voit kyllä aivan suoraan sanoa, että sinun hoitopäivinäsi ei hänellä ole Dollin karsinaan asiaa - niinä päivinä hoitohevosesi on SINUN. Talutustunnista puheenollen, totta tosiaan sait juosta Dollin perässä kun ratsastaja oli jostain saanut päähänsä, että aina pitää kaahotaa täyttä vauhtia (vai mahtoiko hän vain tahallsiesti antaa joka askeleella lisää pohjetta?). Ratsastajia on ihan ok neuvoa talutuksen ohessa, ratsastajathan vain rikastuvat siitä että heillä on kaksi ohjaajaa tunnilla.

Sanna on sellainen nirppanokka, ettei siitä kannata välittää. Eipä sitä (onneksi) paljon tallilla näykään, kun se ei halua tulla asiakkaiden aikana tallille melkeen koskaan

Tosiaan, hevosen hoitopäiväkirjasta voi löytyä mitä vain niin kuin oikeassakin elämässä - piirroksia, nopeasti ranskalaisin viivoin listattuja päivän puuhia, pidempiä tarinoita, runoja... Mitä ikinä sitä keksiikään! Sarjakuvatkin olisivat mielettömän kiva lisä päiväkirjoihin.

Inga Sundén, hevosopettaja

[Eveliina]

Pienenpientä kuvanmuokkausta iltapuuhaksi, kun ei löytynyt inspiraatiota tarinan jatkamiseen <3
Kuva tehty picmonkeyllä

[Eveliina]

Astelin korkeakorkoiset tallikengät kopisten maneesin katsomoon, ja etsin katseellani Dollia. Se olisi tänään kokeneiden HelppoA-VaativaB tunnilla, ratsunaan pahamaineinen meikkinaama "Pissa-Liisa" niinkuin Joel häntä järkeenkäyvästi nimitti.
Selasin uuden Canonin järjestelmäkamerani muistia, ja poistin muutaman edelliskesänä otetun heilahtaneen naamakuvan. Odotin kärsivällisesti, että kaikki ratsukot olivat kaarrossa, ja vasta sitten vilkaisin Dollia. Tamma luimi hiukan äreänä, kun naikkonen töppi melkein kaiken mitä ikinä voikaan mokata. Milloin tuo yritti nousta väärältä puolelta satulaan, milloin tuo heilautti vahingossa raipalla Dollia, kun yritti epätoivoisesti ponnistaa selkään. Lopulta Inga huokaisi dramaattisesti, ja pyysi minua auttamaan Liisan satulaan. Jätin kamerani katsomoon, ja astelin ylväästi kuin gaselli, halveksuva katse täydellisesti meikatulla naamallani, ratsukon luo. Dolli hörähti iloisena, ja tunki päätään syliini. Naurahdin ja taputin tamman kaulaa. Sitten käänsin katseeni Liisaan, jonka pakkelin peitossa oleva naama oli hiukan epävarmassa virneessä. "No, mikä naurattaa? Haluutko sä sinne selkään vai et?!" tiuskin Liisalta, joka inahti kuin säikähtänyt kissanpentu "J-joo.."
Yritin ensin vain roikkua satulan toisella puolella, mutta lopulta jouduin punttaamaan itseäni kookkaamman (!!) naikkosen ratsunsa selkään.
Lähdin niskojani nakellen katsomoon, vielä minä tuolle näyttäisin!

Napsin tunnin ajalta monenmonta kuvaa, ja valitettavasti Liisa pilasi jokaisen niistä. Onneksi Dolli osasi olla mahdollisimman mahdoton tänään. Tamma jäikin lopputunnista paikalleen seisomaan ja uneksimaan varmaan jostakin kaukaisen maan arabialaisesta oriista, vaikka ratsukoiden olisi pitänyt painella avotaivutusta.
Onneksi satuin näkemään kuinka Liisa pää punaisena sekä turhautumisen, että väsymyksen vuoksi, yritti KILJUMALLA saada Dollia eteenpäin:


//Ruma kuva, nolo, kamala, miksi edes julkaisin julkisesti!!!

[Pappilan Ponitalli vOy]

Moi Eve!

Olisikohan tuo Liisa vähän kerskunut taidoillaan varatessaan ratsastustunnit Pappilasta? Pitääpä Liisan kanssa jutella ryhmän vaihdosta, sillä ei HeA+ ryhmässä voi olla ratsastajaa, joka noin alkeellisissa asioissa töpeksii... :-)

Hyviä kuviahan sieltä maneesista sai, vaikka kuvausaika ei ollutkaan parhain mahdollinen - valoisaan aikaan Pappilan maneesissa saa helposti hyviä kuvia, mutta heti kun aurinko hiipuu mailleen ja pimeys laskeutuu, tulee kuvista helposti hämäriä. Propsit kuvaustaidoillesi! ;-)

Inga Sundén, hevosopettaja

[Eveliina]

Ja nyt mua rupes oikeesti vituttaan.
Miksi juuri minä sain riesakseni tallin ensimmäisen kakkosen?! Vaikka olin hoitanut Dollia jo vuoden päivät, en voinut kuvitellakkaan että joku oikeasti hakisi kakkoseksi. Tallin kaikki hoitajat olivat ykkösiä. Paitsi tietenkin Henkka.
Alkuun komealta vaikuttanut jäbä oli dissannut Dollin hoitovihkoa ja ihanaisia glitterkoristeitä harjoissa. Sentään edes joku tajusi mun tyyliäni, sillä Sanna oli kehunut ideaani, ja maininnut tekevänsä nyt sitten samanlaiset Pokulle (!!) Jatkoin kynsieni lakkaamista, vaikka mieleni teki soittaa NRJ:lle ja karjaista oikein kovalla äänellä että miksi vitussa piti soittaa tällästä mummohumppaa keskellä päivää. Yrittivät selittää jotain jostakin musamatkasta, mutta mun mielestä juontajana toimiva ylipirteä Tuija Pehkonen oli tulossa yksinkertaisesti vanhaksi. Siristin kajaalilla ja ripsivärillä kuorrutettuja silmiäni, samalla kun vertasin kynsieni uutta väriä Dollin harjoissa käyttämieni paljettien väriin. Ne täsmäsivät lähes täydellisesti! Rakennekynsiä en tosin voinut laitattaa, kun ne tuppasivat olemaan tallilla niin kamalan epäkätevät. Siispä jouduin tyytymään omiin kynsiini, ja lisäämään niihin reilusti värejä ja kynsikoruja. Puhelimeni pärähti ja pirahti muutaman kerran, mikä enteili pian alkavaa Marina and the diamondsin "Primadonna" kappaletta. Annoin puhelimeni soida hetken, hyppäsin sängyltä, ja jammasin hetkisen lempibiisini tahdissa. Kun sitten lopulta tajusin ettei puhelimen päässä odotteleva tiennyt että aioin todella vastata, nappasin varovaisesti uusimman Nokia Lumiani käsiini, ja painoin vihreää.
Liekon ääni kuului langan toisesta päästä. Oli sitten sattunut sillä tavalla, että olimme samassa koulussa! Tästä jymypaljastuksesta asti olimme viettäneet toisinaan aikaa tallilla ja vapaa ajalla kaksin, joten en ihmetellyt miksi naikkonen soitti minulle.
"Moi Eve! Ootko tulossa tänään tallille? Kannattas sit kiirehtiä, nimittäin toi kakkoshoitaja kattelee sun glittertuunauksias aika uhkaavasti. Ja se on aika selkeästi omimassa Dollia"
Tunsin niskakarvojeni nousevan pystyyn kuin mustalla kissalla. "Mä tuun heti!" suorastaan kiljaisin Liekolle, ja katkaisin sitten puhelun. Lähdin kipittämään nopeasti isäni luokse puutarhaan. Suuren ja modernin talomme koko vaikeutti kulkuani, joten minulla kesti aivan liian kauan löytää isäni. "Vie mut tallille. Nyt heti! Hätätilanne!" kiljaisin isälleni, joka katsahti minua kummastuneena. "Tottakai minä sinut vien, mutta älä nyt säikäytä Dissua" isäni tokaisi, tarkoittaen pientä bichon frisétämme Dis Dos Dahliaa, joka oli erittäin arka koville äänille. Narttu haukahti nytkin terävästi, ja lähti luikkimaan sisälle lasisten hivutusikkunoiden (onks toi ees sana?) raosta. Lähdin isän myönteisen vastauksen kuultuani nopeasti vaihtamaan tallikamppeet ylle, äkkiä tallille ennenkuin tapahtuisi jotain peruuttamatonta!

Kun vihdoin olin saanut vaaleat ratsastushousuni, uuden pinkkinä sädehtivän lyhythihaisen poolopaitani sekä guccin tallikassini haettua ja puettua päälleni, jouduin hoputtamaan laiskaa isääni. "Hae nyt vaan se auto sieltä äkkiä! Ehit syömään myöhemminkin" kiljaisin toistamiseen, eikä isäni auttanut kuin silmiään pyöritellen totella. Hyppäsin autoon, jonka isäni avasi kaukotoiminnolla, ja rupesin heti maanittelemaan.
"Mua rupes yhtäkkiä kovasti tehä mieli ratsastamaan, joten voisiksä soittaa Raijalle ja anella mulle peruutuspaikkaa joltakin tunnilta?" Katsoin isää bambinsilmilläni ja otin parhaan koiranpentuilmeeni. "Isä kiltti, pliis.." anelin kuin viisivuotias, mutta se tuottikin tulosta. "No jos minä nyt kokeilen sitten.. kyllähän tytön ratsaille pitää päästä." Isäni totesi ja hymyili. Hän rupesi heti kaivamaan puhelinta esiin, ja se löytyikin nopeasti. En kuullut puhelua, sillä laitoin nappikuulokkeistani tulemaan hyvää bilemusaa. Kohta isäni koputti hartiaani ja repäisin kuulokkeet korvistani. "Kyllähän tuo onnistui. Inga huoli sut peruutuspaikalle yhelle estetunnille, sopiko ratsuksi Vallu?" isäni varmisti, enkä voinut sanoinkuvailla intoani. Vallun selkään pitkästä aikaa! Ja vielä estetunnille!

Auto kaartoi tallipihalle, joka oli kello kolmen pahimman ruuhka-aallon alla. Tuntiratsastajat taluttivat hevosia tarhoista talliin ja tallista tarhoihin, Sanna näkyi ratsastavan Pokulla juuri maastosta tallipihalle, ja hoitajaporukat juorusivat tallinpihalla norkoillen. Heippasin isäni, ja lähdin sitten silmät ympäriinsä hypehdellen tallia kohti. Ajatukseni pyörivät vähän kaikessa, aina Dollin kakkosesta tulevaan ratsastustuntiin ja siihen, kuinka dorkalta Emilia näytti punaisessa puserossaan.
Tallissa huomasin Henkan puhdistamassa tamman harjoja. "Moi" sanoin kuivasti, poika vastasi samalla tavalla. Katsahdin tuota hiukan ylimielisesti. "Mä meen yksäritunnille Vallulla, joten haittaako jos mä hetken ennen sitä paijailen Dollia?, onko se tallissa?" kysäisin, ja poika nyökkäsi hiukan oudon oloisena. Pyöräytin silmiäni, ja tuhahdin poistuessani tamman karsinaan. Ruunikko tervehti minua tutulla lempeällä hörähdyksellä. Hevonen ei ilmeisesti ollut vielä tottunut Henkkaan, sillä kun poika palautti harjat paikalleen, tamman korvat painuivat lievästi luimuun. Silitin rauhallisesti tamman kylkeä, ja Dolli rupesikin heti syömään porkkananjäämiä ruokakupistaan. Sain pujotettua sille riimun, ja sidottua tamman kiinni vetarilla. Tarkastin harjat, ja sain huokaista helpotuksesta, kun glitterit olivat paikoillaan. Dolli seisoi korvat hörössä, ja kuunteli kun joku tuli talliin. Joten se kuunteli aika paljon, sillä tallin ovi sulkeutui ja avautui varmaan viiden sekunnin välein. Annoin käsieni silittää tamman ruskeaa karvaa, rapsuttaa tuon päätä, ja taputtaa kylkiä. Suuri hevonen nautti paijailusta, varsinkn kun kyseessä oli tuttu henkilö, ja Dolli laskikin päänsä nautinnollisesti nukkuma-asentoon.
Kuiskasin vielä ennen lähtöäni tamman korvaan; "Ollaanhan me aina ystäviä? Ollaanhan?". Kun ruunikko nosti päätään ja heilautti otsaharjan silmiltään, naurahdin. Oletin tuon tarkoittavan Kyllä.

Vallu odottelikin karsinassa kuntoonlaittajaansa, kun kiikutin ruunan varusteet ja harjapakin karsinan eteen. Rautias trakehner katseli tarkkaavaisilla ja tummilla silmillään kuinka minä avasin ensin karsinan oven, ja astuin sitten päättäväisesti sisälle. Siro hevonen tuli katsomaan kuka karsinaan oikein tupsahti, ja käyttäen tätä hetkeä hyväkseni, pujautin riimun ruunan päähän. Napsautettuani lukon kiinni, sain Vallun talutettua seinustalle, ja sidottua vetarilla. Sitten ruuna seisoikin vain uneliaisesti paikoillaan, eikä reagoinut harjaukseeni yhtään millään tavalla. Tosin aina välillä se tunki päätään katselemaan mitä tapahtui.
Kun vilkaisin käytävälle, näin kolmen muun samalle tunnille tulevan, Rebekka Niittyvirran, Ella Savolaisen, sekä Nanna Malmilan, laittavan hevosilleen jo satulaa ja suitsia, joten nappasin käsivarsilleni ruunan tumman yleissatulan. Asetin ensin sinisen huovan ruunan selän päälle, ja kun raudikko säpsähti hermostuneena, sain rauhoiteltua ruunaa äänelläni ja silittävällä kädelläni. Kun traksu oli taas rento, asetin satulan kaulalle, ja hivutin sen siitä sitten oikealle paikalleen. Valkoiset, nahkaiset ratsastuskäsineeni hiestä märkinä kiristin satulavyön muutaman pykälän verran, ja tyrkytin ruunalle sitten kuolaimia. Se nappasi raudanpalat suuhunsa kuin kokenut konkari konsanaan, ja sain remmitkin kiinni nopsaa tahtia. "Hei, vahdi Vallua!" huikkasin töykeään tapaani yhdelle karsinan ohi kulkevalle pikkutytölle, ja painelin itse hakemaan hoitajienhuoneesta esteraippaani. Juoksin portaat ylös, nappasin raipan pöydältä, ja matkalla alas säädin myös kypäräni oikeaan kohtaan. Tulin juuri ajoissa takaisin, sillä pian Inga jo pyysikin meitä maneesiin. Vallu kulki jonossa Kyllin ja Ellan takana, ja meidän takanamme astelivat Rebekka ja Doo, sekä aivan perässä Nanna ja Rolle. Asetuimme maneesiin kaartoon, ja säädettyäni jalustimet vielä oikeille paikoilleen, ponnistin ensimmäisenä selkään. Katselin hetken miten toisella puolella Spai, Misty sekä Myrde ratsastajineen ravasivat jo alkulämppöjä.
Kun kaikki ratsukot olivat valmiita, lähdimme kävelemään uralla. Sain tehdä Vallun kanssa paljon töitä, sillä ruunalta tuntui löytyvän tänään aimoannos ylimääräistä energiaa. Raudikko asettui kuitenkin nähdessään ettei kukaan muukaan kentän hevosista temppuillut, paitsi tietenkin Kylli, joka yritti painella keskelle kenttää, ja pitikin Ellan koko ajan työntouhussa. Alkuravien ja laukkaympyröiden jälkeen saimme kävellä hetken pitkin ohjin, ja sitten pääsimme itse radan kimppuun. Se vaati paljon aivotyöskentelyä, etäisyyksien arviointia, ja välillä myös ravipätkiä, mutta arvelin suorituvani siitä kaikista parhaiten tässä ryhmässä.

Rebekka sai tulla ensimmäisenä radalle, ratsunaan Do, joka häselsi omiaan, ja steppasi paikallaan. Ratsukko joutuikin ottamaan ylimääräisen voltin ennen radan aloitusta. Inga neuvoi Rebekkaa myöntäämään enemmän, ja olemaan tarkkana käsien kanssa, sillä kieltämättä, ensimmäinen hyppy näytti aivan viisivuotiaan pikkutytön ratsastamalta. Tietkin menivät plörinäksi, kun Rebekalta ei löytynyt keskittymiskykyä tarpeeksi saamaan Doo menemään hienosti, mutta kolmannella esteellä alkoi ilmetä edes jonkinasteista hallintakykyä ratsuun. Neljäs este sujuikin jo hiukan paremmin, ja ratsukko sai kehuja Ingalta.
Kyllin ja Ellan suoritus oli hidas, mutta tasaisen varma, ja ratsukko hyppäsi kaikki esteet ihan hyvin. Vaikkakaan palkintosijoille he eivät olisi ajan vuoksi ylttäneet edes miinus bee tason ristikkoluokassa.
Nanna ja Rolle taas suoriutuivat oikein hienosti, jopa MELKEIN yhtö hyvin kuin minä.
Olimme voltanneet kentän keskiosalla sinä aikana kun muut suorittivat rataa, ja olin omatoimisesti ottanut vapauden painella Vallun kanssa myös pohkeenväistöä, joka piti ponin valppaana ja virkeänä. Niinpä nerokkaan ajatteluni vuoksi suoritimme radan mallikkaasti! Lähdimme ensimmäiselle pystylle tahdikkaassa laukassa, ja traksu kuin imaisi esteen toisensa perään. Kokosin laukkaa aika reippaasti tiukissa käännöksissä, mutta se kannatti. Jok'ikinen radan este ylittyi nätisti.

"Ja sitten, ratsukot voivat mennä muutaman kierroksen kevyttä ravia uralla, vasempaan kierrokseen."
Inga huusi, ja vilkaisi sitten jokaista ratsukkoa, ja kertoi vielä muutamia vinkkejä seuraavaa hyppykertaa varten. Minulta hän pyysi ensikerralla hiukan pehmeämpiä apuja käännöksissä, mutta kehui muuten ratsastamistani.

Olin totaalisen puhki, kun sain viedä vihdoin Vallun karsinaansa. Ruuna alkoi karsinassa pyörimään, ja yritti työntää turpaansa kaikkialle. Kuin herran lahjana Vallun hoitaja Pernilla tupsahti juuri silloin luokseni. Katsoin tyttöä ylimielisesti, mutta hellyin silti pyytämään palvelusta, tosin omalla hiukan ivallisella äänensävylläni. "Olen kamalan puhki, tunti oli niin kamalan rankka, harjoittelimme aika vaikeaa rataa, joten viistsistkö hoitaa Vallua puolestani?"
Pernilla suostui silmät säihkyen, oli kai innoissaan kun sai hoitaa hoitsunsa kokonaan tunnin jälkeen.
Minä taas painuin kahvioon. Kun rämmin rappuset ylös kahvilaan, minut valtasi kotoisa tunne. Kahvilassa huomasin Helmiinan ja Liekon juttelemassa, samalla kun he hörppivät cokis lightiä pöydässään. Vilkutin Helmiinalle ja Liekolle, jotka vastasivat samanlaisella hymyllä. Sitten siirryin kassajonoon, joka meni hyvin nopeasti. Edessäni olevat nuoret hoitajatytöt ostivat vain molemmat ruissämpylät ja suklaapatukat, ja panuivat sitten jutustelemaan siitä kuinka ihana ratsu Spai oli ollut. "Mä otan hmm.. sämpylän ja vettä"
Tilattuani, painelin pöytään, ja soitin isälleni. Hän tulisi hakemaan minut pian.

[Eve ei kirjaudu]

Saisko kommenttia jossain vaiheessa?

[Pappilan Ponitalli vOy]

Hei Eve!

Tarinasi jättämisestä on neljä päivää, joten nyt malttia. Isossa tallissa kun on niin paljon muutakin tekemistä kuin pelkkä tarinoihin kommentoiminen, että tavoite on jos kerran viikossa ehdin kaikkiin vastaamaan!

Ihan alkuun toivoisin, että kirosanat jätettäisiin pois tai sensuroitaisiin. Tallissa käy kuitenkin nuoriakin asiakkaita. Mahtava juttu oli kuitenkin se, että pyysit Henkalta luvan tulla Dollin karsinaan, kun oli Henkan hoitopäiväkin. Ingalta kuulinkin ohimennen, että teidän estetunti Vallulla oli mennyt hyvin, mainiota! Olisikos tässä Eve, sinulle valmennushevonen esteille? Yhteistyönne kun sujui kuin rasvattu.

Raija Pappila, tallin omistaja

[Eveliina]

"Hyvä..." mutisin, ja annoin hiukan lisää ohjaa Sagalle. Tamma pärsköhti, ja puski kankikuolaimet suussaan eteenpäin koottua ravia. Hikihelmet vaeltelivat otsallani, ja tamman suusta purskahti taas uusi annos valkoista vaahtoa. Vilkaisin hammasta purren oikealle, ja huomasin Charlotan, Liekon ja Helmiinan katsomossa. Suuri, valaistu ja lämmitetty maneesi oli kuin luotu korkeantason hevosen koeratsastukseen. Saga nosti päätään herkkänä, mutta kulki silti avuillani. Korjasin virheeni nopeasti kuiskuttamalla tamman korvaan kehuvia sanoja, ja silittämällä vaivihkaa tuon kaulan karvaa.
"Erinomaista! Tyttö ja hevonenhan sopivat yhteen kuin paita ja peppi!" Risto Vaitiala huudahti, huulillaan niin leveä hymy, että pelkäsin miehen suun ratkeavan. Muljautin silmiäni, ja nostin hipusen ryhtiäni. Saga hidasti käyntiin, kun nojasin hipusen taakseppäin, ja pyysin puoliveristä ääniavulla hidastamaan.
Kävelytettyäni tammaa muutaman kierroksen, pysäytin sen keskelle kenttää. Laskeuduin mahdollisimman elegantisti maahan, ja puhdistelin ratsastushousujani olemattomasta tomusta. Saga hörähteli vieressäni, ja pyöräytteli silmiään samannäköisenä, kuin minä. En ehtinyt naurahtamaan, kun kolme tyttöä jo liehakoi ympärilläni, Helmiina tosin enemmänkin katsoi minua arvioiden, kuin liehakoi. "Oliko se ihana? Ostatko sä sen? Saankö mä ruveta sen hoitajaksi?" Charlotalta sateli kysymyksiä. Naikkonen oli Santun hoitaja, enkä suoraansanottuna pitänyt siitä yksityiskohdasta. Miten kukaan hyvä tyyppi saattoi hoitaa shetlanninponia?
"Mä en suoraansanottuna tiedä.. Saga on ihan mahtava, ja tosi ihana, mutta mun mielessä pyörii vain Dolli.." mutisin hiukan mietiskellen, mutta Charlotta tunki sanojansa heti minun puheeni perään; "Voithan sä myös jatkaa Dollin hoitamista!"

Kerroin hiukan valitellen Ristolle, etten osannut vielä sanoa mitään ostamisesta, mutta että mielelläni alkaisin liikuttaa Sagaa, kunnes se menisi kaupaksi, joko minulle, tai jollekulle muulle. Tammalla oli ilmiselvästi rahkeita suuriin koululuokkiin, eikä se esteilläkään ollut aloittelija, joten Risto muistutteli minua ettei tamma ehkä pysyisi enään kauaa myytävänä, ja että olisi vain ajankysymys, ennenkuin joku suomen kärkinimistä ostaisi tamman omaan talliinsa.
Tuohon en voinut sanoa mitään takaisin.

Isäni kyyditsi minut ja ystäväni Riston tallilta suoraan Pappilaan. Charlotta paineli taluttamaan Santtua alkeistunnilla, minä, Helkku ja Lieko sensijaan lähdimme yhdessä talliin. Dolli oli karsinassa, mutta minulle oli jätetty ilmoitustaululle jotakin pientä. Pieni keltainen paperilappu kuulutti:

Eveliina!
Dollin jaloissa oli aamulla turvotusta, ja se ontui hiukan kun laskimme sitä laitumelle. Siispä tamma ei osallistu tänään tunneille. Viitsisitkö talutella Dollia tallipihassa, ja tarkkailla sen vointia?
- Inga, ratsastuksenopettaja.

Tunsin pelottavan vihlaisun sisimmässäni. Mikä Dollin jalassa saattoi olla? Helmiina ja Lieko olivat takanani lukeneet lapun, ja heidän kauhistuneista ilmeistä saatoin päätellä, etten ollut lukenut väärin. Selitin tytöille, että joutuisin sitten koko päivän puuhailemaan Dollin kanssa, ja onnekseni he tajusivat mistä kiikasti. Tytöt painelivat yhdessä hoitajienhuoneeseen, ja minä taas avasin Dollin karsinan, ja tunnustelin suuren ruunikon jalkoja. Havaitsin välittömästi Ingan mainitsemaa lämpöä ja turvotusta, joten ajattelin laittaa hevoselle kylmäkääreet ennenkuin lähdin tallilta, Mutta nyt olisi parasta vain katsoa miten tamma liikkui, ja taluttaa sitä tallipihalla. Niinpä riimutin tamman, ja talutin selkeästi huonosti askeltavan hevosen pihalle. Hetken tarkkailu riitti toteamaan., ettei hevoselle olisi terveellistä liikkua enään hetkeäkään. Niinpä vein Dollin takaisin karsinaan, ja kiiruhdin maneesiin, jossa Inga piti hevostuntia, ja Charlotta ravasi hikipäisenä alkeistunnilla Santun taluttajana.
"Dollin jalka on tosi huonossa kunnossa.. musta tuntuu että on parasta soittaa klinikalle.."
supatin opettajan korvaan, ja huomasin hänenkin katseensa kalpenevan uutisen kuultuaan. "Ratsukot voivat nyt tulla kaartoon, ja viedä hevoset talliin itsenäisesti" Inga ohjasti ratsukoitaan, ja seurasi sitten minua karsinalle. Hetken Dollia tutkittuaan, kalpeakasvoinen Inga tuli luokseni, ja totesi minun olevan oikeassa. Niinpä opettaja soitti klinikalle, josta lähetettiin lääkäri katsomaan Dollia.

Tamman vasen etujalka oli vahingoittunut jossakin, joten lääkäri määräsi tammalle neljän viikon loman, ja lupasi tulla sen jälkeen katsomaan tilannetta uudestaan.

Minä, olin kauhusta kankeana. Edes huominen valmennusestetunti Vallun kanssa, ei saanut kamalaa epävarmuuden tunnetta pois sisältäni.

[Pappilan Ponitalli vOy]

Moikka Eveliina!

Oletko ostamassa omaa hevosta? Se onkin iso askel hevostytön elämässä. Onnea ja menestystä kuitenkin, päädyit sitten ostamaan hevosen tai vuokraamaan sitä :-)

Dollilla tosiaan oli jaloissa muutama päivä sitten jotain häikkää ja ontui tunneilla, joten päätimme antaa sille pari vapaapäivää. Hienoa, että pääsit sitä edes vähäsen taluttelemaan tallille, muuten se olisi varmaan seonnut pelkästä karsinassa seisomisesta! Todennäköisesti joku tamma on varmaan kolhaissut sitä jalkaan tarhassa... Toivottavasti paranee, muutenhan tilanteeseen ei auta kuin päästää Dolli virheille niityille kirmaamaan. Peukut kuitenkin pystyyn, tuskin se mitään niin vakavaa on :-)

Inga, hevosopettaja

[Jassu]

5. heinäkuuta 2015, 1# (Dollin osalta)

Helleaalto oli iskenyt pääkaupunkiseudulle. Ei sinällään, kyllä Santorinin lämmössä oli viikko vierähtänyt, mutta siellä tuuli kumminkin vähän reippaammin kuin Pappilassa. Poljin Pandan vanhan punaisen Jopon tallin edustalle ja jätin sen siihen nojailemaan. Kuten olin jo vähän vihjannut, mulla oli ihan hemmetin kuuma - mun päällä oli revityt farkkuminishortsit, mintunvihreä napapaita sekä viis kiloa aurinkorasvaa ja silti... ei luoja mikä sää. Olisin halunnu kunnon sandaalit päälle mutta toisaalta... Converset oli edes vähän käytännöllisemmät tallilla, eipä ainakaan varpaat olleet paskassa. Heh...

Mulla ei ollut mitään tietoa siitä mitä mulla ja Joonalla oli meneillään - oliko se joku sanaton sopimus seurustelemisesta vai pelkkää säätöä, mutta mä olin silti iloinen. Vaan vähän mua ihmetytti, kun huomasin vieraan skoban broilerin (Kaisla-viittaus) kevarin vieressä ja tuntematon pyöräkin näkyi nojailevan seinään kauempana omastani. Ei kai tallilla käynyt asiakkaita keskellä kesää?

Mun ennakkoluulot peruttiin, kun tallista kuului äänekästä, hermostunutta naurua ja jonkun tytön riemunkiljahdus. Sitä seurasi kilahtava ääni, kun raudoitettu kavio tamppasi maata omalaatuisella tavalla. Suhisevaa ääntä mä en tunnistanut. Pakko oli kävellä sisään, vaikka ei-ainakaan-ilmastoidussa tallissa ilma kiersi varmaan aika huonosti. Ponikäytävällä ei näkynyt ketään, mutta kun löysin tieni pesukarsinalle, mua tuijotti jo viidet kasvot joista yhdet kuului hölmistyneelle Primikselle ja toiset sen pähkähullulle hoitajalle. Mä olin varmaan jotenkin outo näky kreikkalaisine rusketuksineni ja pastellinsiniset hiukset päästäni, kun tummahiuksisempi vieras katsoi mua kummallisesti kieroon ja toinen taas näytti siltä että voisin juosta kohta päin. Hymyilin molemmille, joo, helsinkiläistyttö on saapunut, saa taputtaa. Seuraava tyyppi oli tuttu. Mun sydän jätti yhden lyönnin välistä kun viimein tajusin sen olevan ilman paitaa.
"Hah, sä et selkeesti oottanu mua! Mun lento peruttiin, joten saatiin paikka edellisen päivän koneesta. Mulla on ollu ikävä", sanoin naurahtaen ja ripustauduin Joonan kaulaan. Se väisti mun suuteluyritykset varsin tietoisen näköisenä mutta nappasi kumminkin vyötäröltä.
"Rauhotu tiikeri", jätkä nauroi ja siirsi mun hiuksia silmiltä korvan taakse. Hyvä on sitten. Kyllä mä tahtoni läpi saisin.

Kun Joona jäi vähäksi aikaa katsomaan mua silmiin, aloin puremaan huultani, katsoin välillä Joonan huulia ja siirsin katseeni takaisin sinisiin silmiin. Toimi, vaikka se olinkin mä joka kumartui jätkän puoleen, sain suudelmani. En muistanutkaan että se olis tuntunut näin pehmeältä ja ihanalta. Painauduin vähän Joonaa vasten, mutta hyppäsin heti taaksepäin.
"Hui... sä oot ihan kylmä ja märkä", naurahdin ja katsoin muita. Ne oli muka keskittyneitä Primiksen saippuoimiseen, mutta näin Ninan iskevän mulle silmää. Ei, vaan Joonalle. Ja sekunnin kuluttua mä juoksin ympäri pesuboksia kiljuen ja hyppien. Hyytävän kylmä vesisuihku kasteli vaatteet litimäriksi ja liimasi hiukset selkää vasten. Yritin suojella kasvoja, mutta sitten tulikin jompikumpi uusista tytöistä ja kostea sieni mätkähti päin naamaa. Kaiken lisäksi siinä oli saippuaa, joten mun oli pakko kastella kasvotkin...

"Aah, ihanaa... voitte lopettaa nyt... ette sanoneet teidän... puuh... nimiä..." horisin hengenvetojen välistä uusille tytöille.
"Joo, mun nimi on Sierra", tummempi sanoi ja hymyili melko sarkastisesti. Olin varmasti tosi ihana näky. Hei kaikki, tältä näyttää Joonan tyttöystävä/säätö/etc.
"Emily, oon Tipin ykkönen", toinen esittäytyi. Hänestä mä pidin. Sierra vaikutti vähän... Helmiinamaiselta. Varmaan sekin oli mukava, ainakin Joona tuntui viihtyvän sen seurassa.
"Ja sä oot..?" kysyin, mutta Sierra keskeytti kun taisi tietää mistä puhuin.
"Don ykköshoitaja."

Katsoin Joonaa merkitsevästi ja tökkäsin sitä kylkeenkin.
"Ai... no mä oon Joona ja..."
"Blondi..." nauroin jätkälle ja pörrötin sen hiuksia. Kostoksi tuli Justin Bieber-uikutusta, kyllä mä tiesin että Joona katsoi tarkkaan miltä näytti. "Mä oon Jassu, vaihdoin just Anjan ykköshoitajasta Dollin puolelle ja-"
"Miks ihmeessä? Anjahan on se kimo? Apua se on suloinen!" Emily naurahti.
"Voi muru... ei kannata mennä sen lähelle..." Nina naurahti ja avasi suunsa pitkästä aikaa. Klikkasin sen kanssa. "Mutta miks sä vaihdat tylsään Dolliin?"
"Koska tylsä Dolli osaa Vaativa B-koulua ja hyppää 120cm eikä jalat viistä maata kun sillä ratsastaa", vastasin. Sitä paitsi se oli mun mielestä tallin nätein hevonen, ihana. Sillä oli vaan vieläkin entisen hoitajan koristelemia harjoja, joissa oli pinkeillä paljeteilla tamman nimi. Yäh.

"Mä taidan mennä moikkaamaan Dollia ja kattomaan onko se ihan mutanen", ilmoitin seurueelle ja lähdin kävelemään laitumelle. Kurkin vähän olkani yli ja toivoin että mua ois seurattu, mutta ketään ei kuitenkaan näkynyt. No, saisinpahan ainakin olla rauhassa. Vedin aurinkolasit päälaelta nenälle ja pohdin, miten homma sujuis uuden hoitohevosen kanssa. Enhän mä kuitenkaan oo koskaan sillä ratsastanutkaan, ihme kyllä! Mutta Anjan jälkeen mä kyllä selviäisin, koska Dollia toivottiin tunnille aika paljon - ainakin verrattuna hieman arvaamattomaan Valluun, enkä ota Primistä puheeksikaan.

Sitä paitsi, vaativan B:n kouluhevonen Koulumestarille 2015, eikö? Hah, kyllä mä vähän halusin kehuskella. Varsinkin kun Joona oli saanut nenilleen ja mestaruudet meni meille naisille!

Kohta edessäni oli laidun täynnä hevosia. Emma ravasi portille Tedin, Panun ja Kyllin kanssa - varmasti herkkujen perässä. Tamma antoi kumminkin kyytiä seuraajilleen, koska kohta jättikokoinen jyrä-Tedi ja ihana Panu (jolta olin tippunut ja siitä oli tullut iso jupakka, kuulemma mun koulumestaruus oli vaan tuuria) lähtivät kiljahtaen Emman hampaiden luota. Kylliä kiinnosti enemmän herkut, se taisi olla lauman pomo. Emma ja Primis oli vaan ärsyttäviä kakaroita, jotka halusivat päättää kaikesta. Rapsuttelin Kyllin päätä ihan onnellisena ja yritin etsiä Dollia katseellani. Sehän oli ruunikko tamma, eikö niin?

"Dollii!" huusin ja hevonen nosti päätään kauempana. Se oli lyöttäytynyt Rosan ja Rollen seuraan eikä tuntunut lähtevän liikkeelle. Pujahdin helposti aidan ali, otin "turvallisuuden" vuoksi riimunnarun mukaan ja tietysti heti pyörittelin sitä päästäkseni eroon uhkaavan näköisestä Emmasta. Puoliverinen syöksähti suoraan laitumen perälle. Jatkoin kävelyä, ja välillä sain työntää uteliaita turpia pois - Vallulla tuntui olevan hyvä päivä, ja koska olin tehokkaasti karkoittanut Emman, Panu ja Tedi tulivat myös moikkaamaan. Jatkoin kumminkin matkaani laitumen perälle.

Dollilla oli hyvä paikka varjossa, kun menin sen luokse ja kutsuin taas nimeltä. Tamman korvat kääntyivät minua kohti, mutta olin silti vähän kauhuissani. Jos se tekiskin yllätyshyökkäyksen? Lähestyin sivulta, ja kun ehdin kaulalle, painauduin sitä vasten turvaan puremilta. Dolli ei lotkauttanut korvaansakaan.
"Noniin, sähän oot kiltti heppa", sanoin hymyillen ja rapsuttelin tammaa harjanjuuresta sekä leuan alta. Ruunikko nosti päätään ja liikutteli alahuultaan nautinnollisesti.
"Kiusaako sua ötökät, niinkö? Voi pientä, joudut olemaan täällä syötävänä koko ajan!" höpöttelin ja silitin ruskeaa karvaa. Hevosen oikea kylki oli mudan peitossa, mutten viitsinyt mennä harjailemaan sitä, sillä se oli tamman ainoa suoja kärpäsiä ja muita inhottavia vastaan.

Laitumella kesti aikansa, mutten tehnyt muuta kuin tutustunut tammaan. Kurkkasin kumminkin hevosten vesivarastot ja päätin seuraavaksi lähteä hakemaan mönkijällä raikasta vettä. Muutkin vois sitten tulla auttamaan mua.

Dolli oli kumminkin hyvä valinta. Se oli vähän laiskan oloinen, mutta tuntitoiveista päätellen se johtui lomasta. Muutaman viikon päästähän mä pääsisin sitä treenaamaan, mikä ois ihan mahtavaa! Muut tappelua Primiksien ja lihavien ponien kimpussa kun mulla olis upea kouluhevonen, hahaa!