|
Post by Kaisla on Jul 4, 2015 14:27:09 GMT
Kesä- ja syyskauden 2015 kertomukset ja ilmoitusluontoiset asiat julkaistaan täällä.
04. heinäkuu › Broileri, sun puhelinnumero on kirjoitettu yläkerran vessan seinään - viitsisitkö siistiä sen pois?
Priimiksen haavaa pitäisi huljutella kahdesti päivässä haalealla vedellä, jos turpoaa tai ontuu, soittakaa mulle! Haavat paranevat sisältä ulospäin, on siis tärkeä pitää se puhtaana ettei mitään paskaa jää haavan sisään!
| Kurssisuunnitelmia kesä- ja syyskaudelle
Muita tapahtumia
- Loimen korjajaiset (ennen loimikauden alkamista)
- Hoitsu Hienoksi-kurssin mätsärit
|
|
|
|
Post by Kaisla on Jul 4, 2015 15:47:44 GMT
4. heinäkuuta 2015 - Kaisla palaa kesälaitumille
Kello ei ollut vielä yhdeksää, kun Arkadiankadulta Hietaniemenkadulle jo valui raadollinen ihmisvirta. Ihmisvirrassa matkaavilla oli sama päämäärä – Hietaniemen ranta. Hietsussa kärysi palanut ihmisnahka, jonkun tyttöparan selkä kieli alkavasta melanoomsta ja aurinkorantojen veteraanit, keski-ikäiset miesmursut, patsastelivat ruskeissa nahoissaan. Oli kesän ensimmäinen hellepäivä – ja näiden stadilaisten auringonpalvojien joukossa oli myös Kaisla.
Kaisla oli paennut ystäviään kylmään meriveteen; keuhkot olivat lamaantuneet hetkellisesti ja pulssi kohonnut. Rannalla opiskeluaikojen kaverit joivat halpaa skumppaa; tätä ennen oli suoritettu tärkeä rituaali - vaaleanpunaisella juomalla täytetyt muovilasit oli asetettu väärennetyn Louis Vuitton-laukun edustalle, ja siitä oli ikuistettu kuva sosiaaliseen mediaan. Ihana päivä rakkaiden kanssa <3. Varttia ennen kuvan julkaisua olivat Henna ja Lotta riitaantuneet Lotan uudesta poikaystävästä. Kaisla oli kääntynyt kyljelleen ja tuijottanut erään miesmursun kohoilevaa, kuparinruskeaa vatsaa. Rannalla leikkivien lasten riemunkiljahdusten joukosta tallimestari erotti jonkun huutavan nimeään – huutaja oli Kaija. Viime vuonna eläinlääkäriksi valmistunut Kaija viittoi Kaislaa palaamaan rantaan. Lotta ja Henna olivat jättäneet pyhkeensä rannalle.
Etelätuuli tuntui lämpimältä kylmää ihoa vasten Kaislan kääriytyessä pyyhkeeseensä. ” Ne lähti ostamaan jäätelöä, ja sulle tuli tekstiviesti Primiksen jalasta. Siinä oli kuullemma vekki. ” Kaija selitti, Kaislaa ei edes vaivannut se, että sen viestejä oli luettu. Kaija ja Kaisla olivat samaa maata, ne olivat kasvaneet samassa korttelissa, ratsastaneet samoilla tunneilla ja hoitaneet samaa venäläisruunaa. Mutta valmistuttuaan Kaija oli saanut hyväpalkkaisen duunin Keski-Suomesta ja jäänyt sinne. Kaisla oli jäänyt stadiin, tai pikemminkin Pappilaan. Kaija oli kuitenkin lomapäivillään matkustanut etelään.
Kaislan kasvoille levisi ilikurinen hymy, ” Jaa, Kaija pitäisikö meidän tsekata se Priimiksen fudattu kinttu? ” ja sama virne tarttui Kaijaankin. Kikattaen he vetivät kesämekot ylleen, pakkasivat rantakassinsa ja jättäen jäätelöä hakeneen kaksikon tavarat vartioimatta. Tosin he olivat valinneet rannalta spotin heti rantavahdin vierestä. Eiköhän se pitäisi pahaiset rantarosvot kurissa – ellei rantavahti ollut sellainen itse. Kaijan punainen Skoda oli parkeerattu heti Kappelin viereen, joten pakomatka oli varsin lyhyt. Kaijaa nauratti vielä heidän istuessaan autoon ja Kaislan näppäleissä navigaattoriin Pappilan osoitetta. ” Ollaan me aika kusipäitä. ” Kaislaa hymyilytti.
Punaisessa Skodassa oli onneksi ilmastointi, stadista lähtevät mökkiläiset olivat tukkineet Länsiväylän ja matka Pappilaan kesti melkein tunnin. Pappilan tallirakenukseen nojaili paidaton poika jonka ympärillä parveili muutamia tyttöjä. Poika oli epäilemättä Broileri. Punainen Skoda oli tallilaisille tuntematon, ja paidaton Joona varjosti kasvoja kädellään ja siristeli tulijoiden suuntaan. Eikö toi daiju nyt mua tunnista – enhän mä ole ollut lomilla kuin viikon, Kaisla mietti, kunnes tajusi, ettei tallilaiset olleet varmasti koskaan nähneet Kaislaa arkivaatteissa. Eikä etenkään tallille sopimattoman lyhyessä kesämekossa. Broilerin ilme muuttui radikaalisti sen tunnistaessa Kaislan kasvot. Uusia hoitajia. Tallimestari laski ainakin kaksi uutta naamaa, toisaalta ne voisivat myös olla Broilerin uusia fanityttöjä. Hiiret tanssii pöydällä kun kiss... Jassu ei ole paikalla. ” Broileri hei, tule jeesaamaan sen Priimiksen kanssa. ”
Priimis näytti tavalliseen tapaansa hapanta naamaa. Haava märki ja sen reunoilla viihtyivät kärpäset. Kaisla ei ollut kuullut lähestyvää mopoa, vaan tyttöjen kovaäänisen kaakatuksen. Broileri ei voinut kaiketi mahduttaa tyttöparveaan moponsa päälle (kyllä Kaisla tiesi ettei se ollut mopo, mutta Broileria oli aina yhtä kiva kiusata) ja joutui kävelemään jakakseen tasapuolisesti huomionsa. Poika taipui lankojen alta saamatta iskua (Kaislan harmiksi) ja tuli pitelemään kiukkuisen kimotamman etujalkaa. ” Jäikö sulta apupyörät kotiin? ” Kaisla kysyi. Broileri ei vastannut.
Kaija oli ehkä hieman liian pätevä hoitamaan tälläistä pikkuruhjetta – tulehtunuthan se oli, mutta paranisi varmasti pelkällä huuhtelulla. Kesäaika ja helteet olivat bakteerien riemujuhlaa, ja haavat tulehtuivat herkästi. Kaisla piteli Priimista kiinni Kaijan siistiessä haavaa laimennetulla Betadinella. Lihava paarma laskeutui pojan selkään.
” Broileri hei, sua taitaa purra paarma.. ”
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Jul 6, 2015 15:48:30 GMT
Sinne jäi Bamse tyytyväisenä mutustelemaan iltaheiniä Pappilan ponitallin yksityistallipäätyyn ;-) Bamsen kaikki tavarat siirrettiin satulahuoneeseen, asettele sinne ne miten tykkäät.
Raija, toimitusjohtaja
|
|
|
Post by Kaisla on Jul 13, 2015 21:17:46 GMT
Miten Kaisla näkee hoitajat...Ellida - Broileri - Jassu - Nina
|
|
|
Post by Kaisla on Aug 3, 2015 20:15:44 GMT
3. elokuuta 2015 - Miten Kaisla aloitti Pappilan syyskauden
Weeeeeell...
Kaiuttimien rätinä muistutti Kaislan ensimmäisestä autosta. Nissan Primera 1996. Kuten siinä autossa, oli myös Pappilan punaisessa Valtrassa kasettisoitin. Ah, huh uh uh huh, oww jatkoi Feathersin ääni kasetilla jota tallimestari ei ollut valinnut. Kaislaa hymyilytti leveästi. Ihan kuin se ei olisi koskaan käynyt kehän – kehä kolmosen – sisäpuolella. Ihan kuin landella. Here's to it.
Raija oli jättänyt talliin tehtävälistan. Kaisla saa roudata traktorit pois ladosta. Kun ohjeet tuli jehulta, saa tarkoitti selkokielessä 'täytyy, tai et saa vuosilomaa'. Vanha, kilvetön avomalli oli käynnistynyt yskäisten savua, Kaisla olisi mieluiten ajanut sen romuttamolle, mutta oli peruuttanut sen vanhan ladon varjoon. Peitellessään uskollista työjuhtaa pressulla Kaisla kahlasi nokkosmeressä. Ihollaan nokkosten kuutta eri happoa ja muutamaa tryptamiinia Kaisla kirosi mielessä Suomen kesän, hevostalouden ja erään toiminnanjohtajan alimpaan helvetiin. Miksei Terrieri ollut ajanut vanhaa romua järveen? Hey, I'm a just a single fella With a lot on my mind
Ladon perällä oli seissyt komea punainen Valtra. Toisin kuin tallin toinen traktori, tämä ei näyttänyt olevan Pappilan perheen perintöä, vaan traktori tältä vuosituhannelta. Kuitenkin sen kirkkaanpunaista maalipintaa peitti kerros pölyä. Tuntimittari näytti suuria lukemia. Öljyt. Kaislalta pääsi auttamatta kirosana. Ladosta löytyi kanisteri halpaa öljyä ja oletettavasti vanhan tuntijuhdan kadonnut harjaämpäri. Keltaisen ämpärin kylkeen oli tekstattu Bella, aika oli kuitenkin haalistanut kirjaimet melkein lukukelvottomaksi. Ohjaamosta löytyi sopiva papukaija öljytulpan avaamiseksi, kylmästä moottorista öljy valui hitaallen tämän Bellan ämpäriin. Kaisla pyyhki kämmenselkäänsä kasvoihinsa ja tunsi öljyn ihollaan. And I'm a lookin' for me a woman But she mighty hard to find
Nyt Valtra kuitenkin kehräsi tiellä joka johti Pappilan kesälaitumille. Kaksikaistainen tie oli ruuhkautunut stadista pois ajavista työläisistä, kotiin oli kiire ja pennuilla oli viimeinen lomaviikko. Tympääntynyt dösäkuski valui traktorin perässä, ja sen perässä vielä pidempi letka autoja. Kaisla muisti jättäneensä ajokorttinsa lompakkoineen tallin toimistoon – vuosia sitten, silloin vielä virkaintoinen, viisitoista kesäinen Kaisla oli ajanut T:n mopokortin sijaan. Kolme vuotta myöhemmin bingorivi oli seuraava B, pikku-e ja LT. Fatsihan oli maksanut koko lystin. Kyllähän Kaislan pitää Bamsea voida kuskata. Kilpahevonenhan se on, fatsi oli sanonut tiukasti. Mutsi oli vinkunut perhelomista ja Katarinan taitoluistimista. Sitten mutsi oli huutanut. Eropaperit se löi pöytään viikkoa myöhemmin. Kaisla ja fatsi olivat muuttaneet Alppilaan pieneen kolmioon. Ihan siihen Helsinginkadun kupeeseen. Himassa oli aina haissut sikarille, vaikka fatsi oli ryykannut parvekkeella, ja satulasaippualle. Bamsen ruskea estesatula oli nököttänyt olohuoneen nurkassa – ei sitä tallillekaan uskaltanut jättää. Hyppypäivinä satula heitettiin Primeran takapenkille, juuri sen jossa oli ollut hirveä äänentoisto. Tallimestari vilkaisi takapeiliin nähdäkseen vain kuskin ärtyneet kasvot – ja omat öljyntahrimat kasvonsa. Epämääräinen öljytahra Kaislan nenän alla näytti huonosti piirretyiltä viiksiltä. Niiltä joita piirrettiin sammuneiden bailaajien kasvoihin niiden sammuttua. Ei sinänsä, olisihan Kaisla ollut varsin komea mieheksi. Todellinen machete. Tammalaitumen portin pieleen jätetty vesisäiliö seisoi tyhjillään tehdasvalmisteisen puulavan päällä. Kesäsateet olivat tehneet tuhojaan lavan pohjalle, mutta se kesti kuitenkin traktorin etuosan trukkipiikeissä. Kesälaitumen portin pieleen oli jäänyt muutama naru ja yksi varariimu, riimun päällä lepäsi kaksi kotiloa. Kaisla ravisteli riimua raivoissaan osittain kotiloista johtuen, osittain siksi, että hoitajat olivat jättäneet riimut tänne. Valtran ohjaamosta kuului etäistä musiikkia – kasetilla oli kolme kappaletta. Kaisla oli kuullut Feathersin That Cetain Femalen jo kahdeksasti. Tyhjä vesisäiliö Valtran nokassa Kaisla kääntyi takaisin Pappilaan kaistalle joka ei vetänyt yhtään sen nopeampaan kuin puoltatuntia aikaisemmin. Oww, hey, hey, ho. Äkäinen mopopoika ärhenteli jossain takapeilin näkymättömissä. Se turvaväli, mulkku, turvaväli. Olihan sitä voinut väistää pientareelle landella oli tapana, mutta jonon vetäessä kolmeakymppiä, se oli aivan helvetin sama. Oh, I'm lookin', lookin'. Mopon äkäiset kierrokset kantautuivat taas Feathersin äänen yli. Ei sinänsä, että Kaisla olisi erityisesti pitänyt musiikista, mutta tuo keskenkasvuinen paskainen raivostutti. Joskus liikenteessä olisi niin kovin nautinnollista vain lyödä liinat kiinni. Mutta kuitenkin Kaisla teki sen mitä jokainen kypsä aikuinen hänen tilanteessa. Tallimestari työnsi kätensä traktorin avoimesta ikkunasta elehtiäkseen erään ruman käsimerkin. Takapeilistä Kaisla pelkäsi näkevänsä Raijan auton. Mopo kiihdytti vastakkaiselle kaistalle, kuitenkin keskiviivaa nuollen, kyytiläinen kiljaisi takertuneena kuskiin. Idiootti, eihän se mahdu mihinkään väliin. Mahtui se. Juuripa Pappilan pihatielle. Oh, name your price and make it fast Waited much too long
Punainen Valtra valui Pappilan tallipihaan, vielä tarhassa seisova Bamse pyrähti raviin. Vaikka Kaislan idänihme olikin elänyt maalla muutaman vuoden elämästää, jaksoivat traktorit aina järkyttämään sen sisintä. Ruuna kaiketi yritti kantaa häntäänsä korkealla, tai niin korkealla kuin sen liioitellun matalallekiinnitynyt häntä voi. Nyt sieraimet levällään, häntä typerällä tötteröllä, siinä uskoi olevan melkein keskieurooppalaista puoliveristä. Tai ehkä Bamse oli vain väärillä papereilla myyty työhevosristeytys. Voi fatsi, ei me tuosta kilpahevosta saada. Dumpattuaan säiliön talvisäilöön (tai väliaikaiseen säilöön, kunnes lato saataisi taas omaan tarkoituksenmukaiseen käyttöönsä) Kaisla oli oikeisevinaan traktorin siististi maneesin ulkoseinän viereen. Kuului ilkeä raapiva ääni. Trukkipiikit raapivat maneesin seinää. Kaislan panikoidessa hän sammutti traktorin moottorin. Tuli hiljaista, niin hiljaista että maneesista kantautui laukka askeleita. Kiljaisu ja tömäisy. Tallimestari tunnisti Ingan äänen kaiuttimista – eikai nyt vaan ollut alkeisryhmä? Raija tappaa mut.
|
|
|
Post by Kaisla on Aug 31, 2015 23:07:25 GMT
1. syyskuuta 2015 - Kaislan vapaapäivä (ja kamala morkkis)
Bzzzzzzzz. Peiton alla oli lämpimämpää. Turvallista ja lämmintä. Ei tänään olisi töitä. Bzzzzzzzzz. Puhelin, puhelin. Missä puhelin? Euforinen tunne Kaislan mielessä kertoi, että se oli juonut muutaman liikaa. Moderni, siisti kämppä kertoi Kaislalle vielä enemmän. Bzzzzzzzz. Puhelin värisi lattialla. Kolme viestiä. Känninen rakkauden tunnustus Broilerilta, tai ainakin Broilerin numerosta ('En tykkää blondeista' Kaisla vastasi, todellisuudessa humalainen viesti oli kutakuinkin 'En tkä blodni') ja viesti fatsilta. Et soittanut, pidä hauskaa ;-), se kirjoitti. Kaisla istui typertyneenä sängyn reunalla, kauppatieteiden kandin aivot eivät prosessoineet. Missä, miksi, miten. Jonkun (ihanat, vahvat, humalainen mieli toisti) käsivarret kietoituivat naisen vartalon ympäri ja vetivät sen takaisin (lämpimään, pehmeään, turvalliseen) sänkyyn. Sen sänkiparta kutitteli niskaa, Kaisla tunsi sen sydämen lyönnit ja (jumalaisen) tuoksun. Se oli melkein yhtä ihana kuin Bamse. Mutta vain melkein.
Aamuaurinko herätti Kaislan, valo poltti krapulaisia tärykalvoja. Sänky oli liian mukava ollakseen Kaislan, ja jonkun, oletettavasti miehen, käsivarsi lepäsi sen lantion yllä. Kaisla ei uskaltanut liikkua. Tai edes hengittää. Se voisi herättää sen. Joko Kaisla voisi ryömiä sängystä; se ei ollut toiminut lukiossa – eikä toimisi nytkään. Ehkä se kääntäisi kylkeä kohta. Kaisla ei muistanut paljoa edeltävästä illasta. Kaislan fatsi oli seurannut tyttärensä olematonta sosiaalista elämää (” Et kai sä nyt kuvittele tallilta miestä löytäväsi ” se oli sanonut, Kaisla oli mutissut kolmisenkymmenen hevosen olevan riittävä määrä rakastettavaksi), ja järjestänyt sille treffit. Jopa mä deittailisin tätä miestä. Tallimestari oli lähtenyt duunista syntisen korkeissa koroissa ja ehkä liian imartelevassa pikkumustassa. Mutta fatsin valitsema laatu-uros, tämä firman uusi osakas, nuori lakimies Luuka, oli kamala. Se oli tylsä. Siinä ei ollut mitään mistä Kaisla olisi pitänyt. Siinä ei ole mitään, mitä tässä miehessä on.
Kaisla oli tuijottanut asunnon valkoista seinää kunnes mies oli viimein kääntynyt. Nainen nosti peittoa varovasti, ja nousi sängystä mahdollisimman hiljaa. Vaatteet, vaatteet, missä vaateet? Kengät oli eteisessä, pikkumusta makuuhuoneessa. Mies kääntyi unissaan ja Kaisla panikoi. Alusvaatteeksi kävi miehen bokserit. Pulssi lähenteli sataa kun Kaislan pakosuunnitelma oli valmis. Keittiössä oli suuri tuuletusikkuna, siten mies ei heräisi.
Bzzzzzzzzz. Bzzzzzzzzzz.
Kaisla oli juuri änkeytymässä ikkunasta. Puhelin. PUHELIN. Se oli edelleen siellä, sängyn vieressä. Ja värinä jatkui. Kaisla kuuli miehen kääntyilevän rauhattomasti. Tallimestari luikki makuuhuoneeseen, puhelimen näytöllä luki Noora. Keittiön tuuletusikkuna ei tuntunut enää hyvältä ajatukselta, viis miehestä. Etuoven pielessä roikkui kuva nuoresta tytöstä. Sil on skidi. Hyvä homma. Kaisla säntäsi etuovesta rappukäytävään, värisevä puhelin kädessään ja toisessa korot aina kadulle saakka. Lähin sporalinja oli korttelin päässä ja Kaisla voisi vaihtaa Pappilan dösään. Pukiessaan Kaislan pikkumustan helma oli jäänyt boksreiden sisään. Porokuvio huvitti sunnuntaiaamun liikenteessä ajavia. Kuten lapsenakin, Kaisla kuvitteli ettei ollut olemassa. Tai ainakin näkymätön.
Pappilassa oli hiljaista, vain Nooran auto oli parkissa. Eihän kello ollut vasta kuin hieman yli seitsemän. Hevoset söivät aamuheiniään tyytyväisenä, Primiksen kiukkuinen potkaisu karsinan oveen kaikui käytävillä. Jos Kaisla olisi tarpeeksi nopea, ehkei Noora ehtisi huomata tätä. ” KIVAT BOKSERIT ” kommentoi Noora kovaan ääneen käytävän toisesta päästä. Kaisla hymyili takaisin tuskastuneena, selitän-sulle-myöhemmin-anna-mun-vaihtaa-duunivaatteet-päälle se yritti sanoa. Noora ja Kaisla olivat sopineet aamuisesta maastoreissusta, pahoinvoinnista vihertänyt Kaisla oli antanut Bamsen päättää tahdin. Tai pikemminkin Nooran Leksa oli määrännyt tahdin. Ensimmäistä kertaa Kaisla oli kiitollinen idänihmeensä ponimaisista, melko maahansidoituista askellajeista. Noora juorusi yksityistallin uusista hevosista, komeita kuullemma olivat. Helenankin iloksi yksityistallin asiakkaana oli uusi poika.
Jokseenkin huonovointinen Kaisla oli organisoinut satulahuonetta iltapäivällä, pirteä Lydia (jota seurasi Broileri, joka näytti vielä raadommalta kuin Kaisla - ja ensimmäistä kertaa ikinä tallimestari tunsi myötätuntua poikaa kohtaan.) ilmestyi satulahuoneeseen. ” AI ETTÄ SELLAISET TREFFIT ” se kommentoi kovaan ääneen. Tietäisit vaan.
Bzzzzzzz. Bzzzzzz. 'Mies Baarista' näytöllä luki. Voi ei, annoinko mä sille mun numeron. Ja Kaislalla oli kamala morkkis.
|
|
|
Post by Kaisla on Oct 3, 2015 17:34:54 GMT
3. lokakuuta 2015
Kaisla oli juuri lämmittämässä lounastaan, eilistä parsarisottoa jonka Nyman oli tehnyt, kun joku hakkasi raivokkaasti kotteron kylkeä. Jos se löisi vähän kovempaa, kottero voisi varmasti kaatua kyljelleen. Oli totta, että lyhyellä työmatkalla oli puolensa. Työ oli päivystysluonteista ja Kaisla oli tavoitettavissa myös silloin kuin ei halunnut. Kuten lounastunnillaan. Se, että asui Pappilan parkkipaikalla oli yhtä helvettiä. Se miten Kaisla oli päätynyt Pappilan parkkipaikalle asumaan kuselle haisevassa hartsilaatikossa oli yksinomaan sen fatsin syytä. Oli ollut lauantaiyö, Alppilassa rappukäytävän valot eivät toimineet ja Kaisla oli yrittänyt sovittaa avaintaan alemman kerroksen rouvan oveen. Vahervaaran rouva papilijoteissan oli sähähtänyt tämän kertovan Kaislan isälle kuinka epäkunnollinen tytär sillä oli. Ja naimaton kaiken lisäksi. Seinään nojannut Nyman, eli se mies baarista, oli nauranut hervottomasti. Shhh. Yks kerros vielä. Asunto oli oikea, eikä eteisen valot toimineet. Koko rakennus oli kai pimeä. Nyman oli kaatua Bamsen uuteen toppaloimeen joka oli jäänyt lattialle muovipussiin. ” Haluaksä joskus naimisiin ” se kysyi pimeässä. Kaisla käänsi kylkeä ja esitti nukkuvansa.
Kello taisi olla kuuden, seitsemän kun Kaisla heräsi kolinaan keittiössä. Nyman nukkui kyljellään kuorsaten, ja fatsin pitäisi olla työmatkalla Tanskassa. Kaisla nousi lämpimästä sängystä ja veti kylpytakin päälleen. Olohuoneessa oli kaksi viinilasia ja tyhjä punaviinipullo. Tyhjä pullo kallista punaviiniä. Fatsi istui keittiössä lukemassa Hufvudstadsbladetin taloussivuja. Neliön ahtaan keittiön pöydälle oli katettu aamupala, oli viinirypäleitä, kahvia ja croissantteja. Kaisla nosti kulmiaan kysyvästi. Fatsi näytti yllättyneeltä. ” Nämen Kajsa-lilla, eikö sulla ole tänään töitä? ” fatsi kysyi vaivautuneena ” tein vähän aamupalaa... ” se jatkoi viittoen pöydän antimia kohti kuin mokomakin taikurin lava-avustaja. Sitten se kertoi työmatkansa peruuntuneen. Berliinissä oli kuulemma kiirettä. ” Sunhan piti lähteä Tanskaan ” Kaisla kysyi. Fatsi tuijotti hiljaisena lehteä ja sen poskipäitä punotti huomattavasti. Tallimestari otti kupin kaapista ja istui pöytään; perjantaisen Hevosurheilun alta paljastui vino pino kirjeitä joita fatsi ei koskaan tulisi lukemaan. Päällimmäisenä kirje taloyhtiöltä. Kirje oli päivätty muutama kuukausi takaperin ja koski asuntokohtaista remonttia joka alkaisi maanantaina. ” Men pappa ” Kaisla parahti.
Valuvan suihkun ääni kantautui keittiöön ja katkaisi keskustelun ennenkuin se ehti alkaa. Keittiössä oli vaivaantunut tunnelma. Fatsi tuijotti lehteä itsepintaisesti ja Kaisla käänsi katseensa seinään. Ei niiden pitänyt koskaan tavata. Se kuitenkin laski lehtensä ja ryki kurkkuaan kuuluvasti. ” Kajsa-lilla, ” se aloitti, ja tunnelma oli yhtä vaivaantunut kuin fatsin ottaessa puheeksi seksivalistuksen. Sen se oli kokenut tarpeelliseksi kun Kaisla oli kääntynyt täysi-ikäiseksi. Nyt kun sä olet aikuinen sun on hyvä tietää muutama asia. ” kyllähän sä tiedät, että mä olen ollut jo monta vuotta yksin ” Viisitoista vuotta, Kaisla täydensi hiljaa mielessään ” ja nyt mä olen tavannut jonkun. Marjo on meillä töissä. ” Marjo oli onneksi niin vanhahtava nimi, ettei se voinut olla parikymppinen sihteeri. Suihku sammui ja kylpyhuoneen ovi kävi.
” Marjo-kulta, sun pitää tavata mun tytär ” fatsi kutsui kovaan ääneen. Marjo-kulta... Kuinkakohan usein se on käynyt täällä? Se selittäisi miksi fatsi oli yllättäen ostanut taide-esineitä ja käskenyt Kaislan viedä estesatulansa muualle. Keittiön oven suuhun ei kuitenkaan ilmestynyt Marjo vaan suihkunraikas (ihana uimarinvartaloinen) Nyman. Lanteillaan sillä oli Kaislan lapsuusajan pyyhe, niin kamalan, kamalan pieni pyyhe, jota koristivat 80-luvun My Little Ponyt. Applejack. Bon Bon. Firefly. Moondancer. Kaislan fatsi oli tukehtua croissanttiinsa ja Kaislan naama oli tulipunainen. Kajsa, vilken färg är brandbilen? Tilanne ei koskaan päässyt kärjistymään, ne olivat jakaneet päivän lehden ja puhuivat tuttavallisesti ulkomaan politiikasta. Kaisla oli hautautunut perjantaisen Hevosurheilun taakse ja tutki seuraavan viikon lähtölistoja viidettä kertaa. Marjokin eksyi ahtaaseen keittiöön. Se oli nelikymppinen, tyylikäs ja upea. Sen katse pysähtyi hetkeksi uimarin rintakehään. Älä vaan katso pöydän alle. Pyyhe ei peittänyt nimeksikään.
Kaisla ja sen fatsi olivat käyneet kiivaan keskustelun vieraiden edessä siitä, miten se ei koskaan avannut kirjeitä ja missä pirussa Kaisla asuisi. Putkiremontti kestäisi kuukauden. Tilda-tädillä olisi ratkaisu. Tilda-tädin tiedettiin olevan sadan Niksi-Pirkan sukkahousu-vinkin takana ja sillä oli kuin olikin ollut Kaislan tarpeisiin räätälöity asumisratkaisu. Tilda-tädin konehallista pressujen kätköistä oli löytynyt asuntovaunu. Sellainen kellertävän valkoinen ruskeine vauhtirautoineen, pyöreähkö – ehkä yhdeksänkymmentä luvun alusta? Kaisla oli luonut isäänsä epätoivoisen katseen, Tilde-tädin muistellessa vaunun speksejä, fatsi oli taputtanut Kaislaa olalle. Hauskaahan siitä tulee! Niinpä niin, redneck-Kaisla tarvitsi vaan grillin ja haulikon hartsilaatikon seuraksi. Niin hauskaa!
Kaisla avasi kotteron ikkunan (se, että kotteron ikkunat pystyi avaamaan oli suoranaista luksusta) ja hakkaaja oli yksi niistä uusista hoitajista jotka eivät olleet tarpeeksi hyödyllisiä tai hyödyttömiä ansaitakseen liikaniemään. Se sopersi jotain Mistystä ja ähkystä. Taas jotain. Skidillä oli tulehtunut imusuoni, melkein jokaisella sukkajalkaisella hevosella oli rivi tai sen alku ja Bamsellakin oli flunssan alkua. Oli taas syksy. Nymannin risotto jäi pyörimään käynnissä olevaan mikroon Kaislan rynnätessä hoitajatytön perässä tallille. Harva hoitajatyttö erotti sairasta hevosta terveestä, ehkä diagnoosi oli väärä. Mistyä kuitenkin kävelytettiin tallipihassa; ponitamma ei liikkunut mielellään ja sen ilme oli tuskainen. Riimunnarusta veti Inga jonka kasvot olivat harmaat. Kaisla painoi päänsä ponin kylkeen. Ihan hiljaista. Helvetin helvetti. Opettajan ja tallimestarin oli hiljainen ymmärrys. ” Jaksaksä? ” Opettaja nyökkäsi. Lydiakin harppoi tallista pihalle, Inga ojensi sille narunpään.
Olihan Mistyllä jo ikää, parikymppinen ponimummo oli kuitenkin virkeä ja iloinen. Niin iloinen kuin ratsastuskoulun poni voikaan olla. Tallin edustalla seisoi muutamia hoitajia, Terrieri yhtä skarppina kuten aina ja sen vierellä Robin, joka oli lähes poikkeuksetta nätimpi kuin Pappilan tytöt. Ja se nimetön tyttö. Kaisla harppoi pesupaikan ponipuolelle. Pesupaikalla se oli täyttänyt tallin ainoan valkoisen ämpärin vedellä. Fatu hypähti karsinan takaseinää kohti säikähtäneenä Kaislan riuhtoessa Mistyn karsinanovea auki. Sekin pitäisi korjata. Misty oli yksi niistä poneista jotka nojasivat karsinan takaseinään paskoessaan, ja se seinä oli myös sen näköinen. Lanta oli vetistä ja haisi kamalalle. Ihan kuin Roksi viime syksynä, Kaisla mietti. Tallimestari kahmi vetistä lantaa paljain käsin ämpäriin. Se kökötti siellä turvepatjan päällä tuijottaen ämpäriin. Samalla se mietti, että olikohan kottero jo liekeissä. Olihan mikro jäänyt päälle. Sangon pohjalle oli kertynyt hiekkaa. Ämpäritesti ei kertonut paljoakaan. Joko hiekkaa ei ollut kamalasti – tai sitten se ei liikkunut mihinkään. Tammaporukasta Mistyllä oli lähes poikkeuksetta turpa hiekassa tarhassa.
Lydia talutti Mistyn käytävälle eläinlääkärin saattamana. Suolistoäänet olivat edelleenkin hiljaisia. Poniparalle valutettiin parafiinia sieraimesta ja ponin ilme oli yhtä tuskainen kuin ennenkin. Kaisla näytti ämpärin sisältöä eläinlääkärille, se nyökkäsi ja mutisi jotain siitä, miten olisi mahdotonta sanoa mitään ilman kuvia. ” Älä sano mitään tytöille? ” Kaisla sihahti hampaiden välistä. Ne vaan panikoisi turhaan. Se ei osannut enää käsitellä tällaisia asioita. Ei enää Saksan jälkeen.
” Mun pitää käydä safkaamassa. Te varmaan pärjäätte. Pitääkä se poni liikkeessä. ”
Kottero ei ollut syttynyt tuleen ja sen mauttoman kasarisisustuksen sisällä oli helppo hengittää syvään. Ei se voi kuolla. Sen pitäisi laittaa koppi valmiiksi - jos ponin kanssa pitäisi lähteä klinikalle.
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Oct 25, 2015 14:50:00 GMT
Do on onnistunut avaamaan molemmat etupolvet tarhassa. Opastatko Don hoitajia miten haavoja tulee hoitaa?
Inga, hevosope
|
|
|
Post by Kaisla on Nov 2, 2015 19:33:46 GMT
Kaislan kynästä loppui muste!
Tai oikeasti pienen pieni taukoilmoitus, yliopistolla on tällä jaksolla aivan kamalasti luettavaa ja kirjoitettavaa, tekstintuottaminen opintojen ulkopuolella on aivan ylitsepääsemättömän vaikeaa.. Viimeinen tentti on 17.12 jolloin lupaan taas kirjoittaa (aivan yhtä "aktiivisesti" kuin ennenkin)! Tällä välin yritän kuitenkin saada Kaislan Tallitaikuri-systeemin esille (älä pelkää Raija, se ei ole mitään vallankumouksellista!) hoitajien iloksi (tai harmiksi) :-)
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Nov 3, 2015 7:45:38 GMT
Tokihan me suodaan sinulle lomaa, kesälomakin taisi jäädä Kaislalla välistä ;-)
Palataan joulukuussa!
|
|
|
Post by Kaisla on Dec 28, 2015 18:18:29 GMT
FLOPANNEEN JOULUKALENTERIN ENSIMMÄINEN JA AINOA LUUKKU
Rehuvaraston huumaa
Mörkö ja Tuusannuuska olivat ottaneet tavakseen hiipiä aamutallien aikana Kaislan perässä lukittuun rehuvarastoon. Kissat olivat siellä Kaislan mieleen: talliradio ei kantanut aivan rehuvaraston perälle asti ja kissat olivat seurankipeitä pitkän yön jälkeen. Mörkö istui mielellään avatun säilöpaalin päällä seuraamassa tallimestaria tämän täyttäessä heinäkärryjä ja Tuusannuuska oli kadonnut oletettavasti hiirijahtiin. Kaislan työntäessä heinäkärryjä takaisin tallikäytävälle, oli myös Mörkö loikannut notkeasti alas paalin päältä ja aloittanut metsästysretkensä. Pappilan rehuvaraston pimeissä nurkissa olisi varmasti monta herkullista hiirtä kissakaksikon saalistettavaksi. Kun Kaisla palasi takaisin rehuvarastoon tyhjine heinäkärryineen (jos heinät sattuivat loppumaan karsinaa ennen Primadonnaa, oli helvetti irti) oli toinen kissoista kaiketi saalistanut jotakin. Se makasi kyljellään, vimmatusti purren ja kynsien sitä jotakin oranssia. Kai Kissa oli löytänyt vanhaa rehumuovia. Lähestyessään leijonan elkein saalistaan raatelevaa Tuusannuuskaa huomasi Kaisla kauhukseen sen olevan kaikkea muuta kuin rehumuovia. Se oli jotain kankaista, pantterikuvioista - ja niin kovin, kovin pientä. Tuusannuuska oli saalistanut rehuvarastosta jonkun alusvaatteet. Sitä miten ne olivat joutuneet sinne, ei halunnut Kaisla ajatella. Mutta jokainen pesunkestävä Pappilalainen tiesi, että rehuvaraston huuman tunsi vain yhdellä kädellä laskettavat hoitajat ~
|
|