Kossun hoitopäiväkirja

[Pappilan Ponitalli vOy]

"Kossu"
s. 1999, rautias tilastohevosruuna

Tämä päiväkirja on vain hoitajille!

[Lotta S.]

maanantaina 23. syyskuuta

Mua kiinnostaa mennä tallille suurin piirtein yhtä paljon kuin työntää käteni kiehuvaan öljyyn. Mä olin sanonutkin äidille, että koska oli sen vika, etten mä enää ikinä näkisi Razaa, saisi se ottaa syyt niskoilleen myös mun syrjäytymisestäni.
”Höpö höpö”, oli äiti sanonut ja taputtanut mua päälaelle kuin nelivuotiasta (ja vain niin pitkä nainen kuin mun äiti kykenee siihen enää. Olin kasvanut kahdessa vuodessa varmaan sentin kuukautta kohden). ”Minä otin jo selvää, ihan kävelymatkan päässä on ratsastuskoulu. Sinä menet sinne tunneille ja hoitohevonenkin järjestyy.”
”No siis periaatteessa”, olin puuskaissut, ”ei kiinnosta.”
”Me voidaan mennä katsomaan Razaa ihan milloin vain sinä haluat”, äiti oli kommentoinut lempeästi. ”Heti kunhan ensin menet sinne Pappilan Ponitallille. Et sinä voi jäädä kotiinkaan makaamaan vain sen takia, että isäsi löysi töitä täältä emmekä me voineet ottaa lempihevostasi mukaan.”

Tosiasiassa ei mulla Razaa nyt niin kova ikävä ollut, mutta enhän mä sitä voinut äidille myöntää. Mä olin päättänyt olla hamaan loppuun saakka kiukkuinen siitä, että mut oli pakotettu muuttamaan pois Joensuusta. Siellä mulla sentään oli ollut kavereita, jotka ymmärsivät mua, ja hevonen, johon saattoi luottaa. Täällä taas… no, ei mulla ole mitään.

Yhtä kaikki mä sitten menen sinne tallille. Raija Pappila on ripeäotteinen nainen, jolla on jämäkkä kädenpuristus. Sellainen tyyppi, jota ei uskaltaisi suututtaa. Se esittelee mulle nopeasti paikat ja vasta saapuneet hevoset ja kertoo tiukasti hoitajien tehtävät. Ei mitään erivapauksia tai älyttömiä sekoiluja, nainen painottaa.
”Mikäs laitetaan?” Raija kysyy sitten.
Melkein punastun mutta toivon, että meikki peittää sen. ”No tota jos joku kiltti”, änkytän kuin eskarilainen ja vilkaisen ympärilleni toivoen, ettei kukaan kuullut.
”Kossu on ihan kiva, tai vaikka Do. Niillä ei ainakaan ole vielä ykköshoitajaa.”
”Jos se Kossu sitten”, mutisen niin hiljaa, että Raija joutuu pyytämään mua toistamaan.
”Niin että Kossu”, sanon reippaammalla äänellä. ”Ja mä haluaisin tunneille myös… jos joku helppo kouluryhmä?”
”C vai B?” Raija kysyy papereitaan selaten. ”Molempiin mahtuu.”
”Cee”, vastaan nopeasti. Oikeasti musta tuntuu, että en osaa näillä hevosilla edes laukkaa nostaa. Nolaisin itseni takuulla.
”Hyvä juttu. Tiistaina viideltä. Tervetuloa porukkaan!” Raija hymyilee ystävällisesti, mutta vaikuttaa kiireiseltä, joten poistun nopeasti takavasemmalle.

Ja siinä sitä sitten ollaan. Musta on muutamassa minuutissa tullut jonkun Kossu-nimisen hevosen, joka saattoi olla se yksi isohko ruunikko tai sitten, ykköshoitaja. Vaikka mun ei todellakaan pitänyt ruveta mihinkään tällaiseen. Tekisi mieli lähteä hittoon koko tallilta. Mutta samapa kai mun olisi harjata se hevonen nyt, kun täällä olen. Toista kertaa en tulisi, jos se olisi tippaakaan kiukkuinen.

Hiippailen pitkin käytävää ja tutkailen hevosten nimikylttejä. Talli on iso ja valoisa ja ratsuja paljon. Dolli, Misty, Tulppu… ja sitten lopuksi, siinä se on. Kossu, vuonna 1999 syntynyt puoliveriruuna. Ei se ole se ruunikko vaan isomerkkinen rautias, joka seisoskelee karsinan ovella korvat hörössä. Avaan oven ja eiköhän siihen lennähdä saman tien joku mua muutamaa vuotta nuorempi blondi selittämään, että se voi auttaa, jos mä olen menossa tunnille enkä löydä kamoja tai osaa satuloida.

Niinkö tyhmältä mä oikeasti näytän? Mulkaisen tyttöä pahasti.
”Mä hoidan tätä”, vastaan niin kylmän vakuuttavasti kuin osaan ja käännän selkäni.
Tyttö kai lähtee, tai ei ainakaan vastaa enää mitään. Mä ojennan käteni kohti ruunaa ja olen valmis perääntymään, jos hevonen kävisi kiukkuiseksi. Mutta Kossu haistelee mut sen sijaan päästä varpaisiin ja mupeltaa hupparin etutaskua turvallaan herkkujen toivossa. Rapsuttelen hevosta hetken, ennen kuin otan harjan käteen ja ryhdyn toimeen.

Siinä sileää punaista karvaa harjatessani mä ajattelen, että vaikka mulla ei ehkä Razaa kamala ikävä ollutkaan, kyllä mä tavallaan olin kaivannut tallille. Hevoset eivät kysele, valita tai arvostele. Tosin en mä edelleenkään aikonut Pappilassa viihtyä, ihan vaikka sitten vain äidin kiusaksi.

- Lotta

[Pappilan Ponitalli vOy]

Heippa Lotta!

Kossu on kiva hevonen, joten eiköhän se piristä sinua kunhan vain jaksat tallille asti raahautua ;-) Pappilan Ponitallilla saat varmasti rutkasti kivoja muistoja ja jonkinajan päästä vietät aikaa tallilla taatusti aamusta iltaan!

Tsemppiä jatkoon ja hymyä huuleen, Lotta.

Sanna Pappila, tallinomistajan tytär

[Lotta S.]

keskiviikkona 23. lokakuuta

Ratsastin tänään ekaa kertaa keskiviikon tuntiryhmässä. Olin vaihtanut siihen tiistain ryhmässä, joka oli tuntunut mulle vähän liian tasokkaalta porukalta C-luokituksesta huolimatta. Iän puolestahan mä olisin saanut käydä vielä ponitunneillakin, mutta mulla on jalkoja niin paljon, että minkään ponikokoisen otuksen selkään en enää halunnut kiivetä. Tässä keskiviikon porukassa on enimmäkseen tätejä ja luulen viihtyväni ihan hyvin. Ainakaan taso ei ole liian korkealla, ja toivottavasti mulle annetaan kivoja hevosia. Tälle tunnille mulle oli pistetty Veijo. Ennen tuntia istuin jännityksestä jäykkänä katsomossa ja odotin B-tuntilaisten loppukäyntejä kuin tuomiopäivää. Onneksi mun tuleva uljas ratsuni oli liikkunut ihan kivasti jonkun vieraan tytön alla. Mä en oikein kyllä ole tutustunut muuhun hoitajistoon, joten saattoi blondi olla hoitajakin. Ainoastaan Jamin mä tunnistin katsomosta käsin, vaikka en mä senkään kanssa ole mitään puhunut sinä kokonaisena kuukautena, jonka olen Pappilassa luuhannut.

Kuukauden? Kai siitä on jo niin kauan kun mä täällä aloitin, ainakin Kossun päiväkirjan eka merkintä on syyskuun lopulta. Mä olen käynyt tallilla kerran viikossa, joskus kahdesti, aina mielellään niin aikaisin tai niin myöhään etten joutunut taluttamaan tai muutenkaan chitchattaamaan kenenkään tuntilaisen/vanhemman/hoitajan/työntekijän kanssa. Hoitajienhuoneessa mä olin käynyt vain muutaman kerran tsekkaamassa, että kissoilla on ruokaa ja vettä. Erityisesti Tuusannuskasta mä tykkään ja otan sen usein makoilemaan mun syliin ja leikkimään kaulahuivini hapsuilla sen aikaa, että kirjoitan Kossun päiväkirjaa jossain nurkassa mahdollisimman kaukana kaikista hoitajista, yleensä kahviossa tai maneesin katsomossa tai heinävarastossa.

Osa hoitajista on kyllä vaikuttanut ihan kivoiltakin, mitä nyt olen joskus väkisin joutunut niiden kanssa tekemisiin, mutta enemmistö taitaa olla ylimielisiä kaikentietäviä idiootteja ja siksi mä välttelen varmuuden vuoksi kaikkia. Viime viikonloppuna eksyin tallille seurakisapäivänä ja ai että sitä hermostunutta räjähtelyä mitä sain todistaa, vaikka en mennyt lähellekään ketään Ina-Ellaa tai Helkkua. Lähdin aika vikkelään kotiin, vaikka Kossu jäikin harjaamatta.

Kossu niin. Ruunanrupukka on ollut kiltti ja rauhallinen ja tasaisen suosittu tunneilla. Mä en ole sen selkään päässyt, mutta pikkuhiljaa mä olen ruvennut tykkäämään sen seurasta ja sekin ehkä mun. Joinain iltoina, kun se on jo kauransa ansainnut ja mä olen harjannut punertavan karvan puhtaaksi ja kiiltäväksi, mä vain rapsuttelen sitä mitään puhumatta. Kossu tykkää kun sitä rapsuttaa mahan alta eikä se ole kertaakaan yrittänyt edes näykkiä mua, joten ei mulla ole mitään syytä sitä vihatakaan. Ei se nyt Kossun vika ole että mä olisin tuhat kertaa mieluummin Razan kuin sen karsinassa.

Mutta siihen tuntiin palatakseni. Meillä oli koulua, kaikeksi onneksi. Veijo oli koko tunnin oikea kultakimpale, mä sain sen liikkeelle ja onnistuin ylläpitämään laukkaakin kokonaisen pääty-ympyrän. Inga piti tunnin tänään ja antoi oikein kannustavaa palautetta, vaikka en mä edelleenkään saanut Veijoa esimerkiksi väistämään käynnissä puolikastakaan askelta. Silti mä voisin mennä sillä useamminkin. Ensi viikolla kuulemma hypätään. Saa nyt nähdä pääsenkö silloin paikalle...

Tunnin jälkeen Veijo lähti tauolle talliin. Sen hoitaja ilmestyi paikalla hetken odottelun jälkeen ja mä pääsin liukenemaan paikalta. Kävin ensin hoitajienhuoneessa, joka ei kaikista mun rukouksista huolimatta ollut tyhjä. En siis jäänyt sinne. Täytin kissojen vesikupin, mutta mun harmikseni kumpaakaan kisuista ei näkynyt. Ilmoitustaululle sen sijaan oli ilmestynyt tallimestarin lappu hevosten jalkojenhoidosta näin kura-aikaan. Mä päätän hoitaa sen alta pois nyt, eipähän ainakaan tulisi mitään valituksia. Ja ensi viikolla pitäisi kuulemma ilmestyä siivoamaan ruunatarhaa. En yhtään ihmettele, Kossu ainakin on ihan sottapytty, Kaisla valittaa siitä aina ohi kulkiessaan.

Kossu oli ollut jo kahdella tunnilla. Se, joka harjasi sen ennen ekaa tuntia, ei ollut työssään turhan tarkka. Hevosen jalat oli polvia myöten kuivuneessa kurassa ja vuohisissa saattoi ihan hyvin muhia riviä, josta on varoiteltu.
”Mennääs pesulle”, ilmoitin ruunalle huokaisten. Kossu katsoi mua korvat hörössä. Se tuli kiltisti perässä pesuboksiin, kääntyi siellä oletettua ketterämmin ja jäi seisomaan paikoilleen kaikessa rauhassa.

Mä yritin olla nopea, vaikka pesariin ei nyt tunkua ollutkaan. Pesin joka jalan vedellä ja harjalla, niin että mun sormenpäät muuttuivat ryppyisiksi ja kynnenaluset puhdistuivat kuin itsestään. Lopuksi kuivasin jalat pyyhkeellä niin kuiviksi kuin sain. Vein Kossun takaisin karsinaansa ja leikkasin siellä sen vuohiskarvat lyhyeksi. Etusten vuohiskuopissa tuntui kuivaa rupea. Muistutin itseäni, että sanoisin siitä jollekulle ennen kuin lähtisin.

Harjasin vielä Kossun nopeasti ja jätin sen sitten torkkumaan karsinannurkkaan. Ajattelin, että voisin viikonloppuna tulla katsomaan seuraestekisoja. Kukaan ei vielä ollut ilmoittaunut Kossulla mukaan, mutta ehkä joku tädeistä vielä innostuisi. Mua ei kyllä estekisoihin saisi kirveelläkään.

- Lotta

[Jake]

    Keskiviikko 25.2.2015

Uusi talli ja uudet kujeet, niinhän se menee. Muutto etelämmäksi oli aiheuttanut tallin vaihdon ja niin päädyin Pappilan ponitallille. Paljon olin kuullut tallista kaikenlaisia juttuja joiden mukaan siellä on ihan erilainen ilmapiiri kuin tallilla jolla ennen kävin ja porukkakin on omalaatuisempaa. Astuin vilkkaaseen talliin rennosti ja varmasti ja sain osakseni paljon katseita tallityttöjen keskuudessa. Olin käynyt täällä jo kertaalleen tutustumassa paikkoihin joten tiesin missä kaikki olivat. Esittelin itseni hymyillen toimistolla istuvalle naishenkilölle.
"Sä oot siis se Kossun uus hoitaja. Tervetuloa porukkaan" Helenaksi esittäytynyt opettaja vastasi. Sain vielä kertaalleen kuulla nopean esittelyn tallista ja sen tavoista ennenkuin pääsin katsomaan päivän tuntilistoja. Kossu oli merkitty kahdelle ekalle tunnille ja ensimmäinen alkaisi itseasiassa puolen tunnin päästä.

Astelin rennosti Kossun karsinalle tarkoituksenani tervehtiä uutta hoitohevostani, mutta törmäsinkin blondiin tyttöön joka oli juuri tulossa ulos ruunan karsinasta. Katsoin tyttöä päästä varpaisiin ja väläytin hänelle hurmaavimman hymyni. Ilmeisesti Jenna oli ehtinyt ratsunsa luo ennen minua joten esittelin itseni kaunokaiselle. Jenna kertoi saavansa varustettua Kossun itse mutten välittänyt siitä vaan jäin norkoilemaan karsinalle ja lepertelin tytölle hänen laittaessa hevoselle varusteita. Parivaljakko lähti paikalta tasan aikoihin ja jäin hetkeksi seisoskelemaan tyhmänä karsinan ovelle. Oli tyydyttävä tutustumaan Kossuun vasta parin tunnin päästä joten nyt olisi hyvä aika katsella vähän enemmän ympärilleen.

Kertaakaan en ollut käynyt hoitajienhuoneen puolella joten lähdin katsomaan mitä siellä näkyisi. Nurkassa istui punapäinen tyttö keskittyen näpräilemään puhelinta ja pöydän äärellä oleskeli joku blondi jätkä.
"Täällä en näköjään saakaan olla kaiken huomion keskipisteenä" heitin läpällä istuutuessani seuraan. "Jake, Kossun uus hoitaja" esittelin itseni.
"Älä jätkä kuvittelekaan" jätkä heitti takaisin virnistellen. "Joona, Roxin hoitaja" hän jatkoi.
Keskustelu jatkui eikä kummallakaan ollut kiirettä mihinkään joten kuppi kuumaa tekisi terää tässä odottaessa. En oikein tiennyt vielä tallin käytäntöjä joten kulutin odotteluajan hoitajienhuoneessa laiskotellen.

Kuuden aikoihin lähdin valumaan tallin puolelle ja näköjään toka tunti oli jo loppunu ja Kossu seisoi karsinassaan, tosin varusteet niskassa ja joku tyttö ympärillä hyörien. Esittelin itseni tytölle hurmaavasti, mutta tyttö ei puhunut mitään. Ilmeisesti vähän ujompaa sorttia. Yhtäkkiä tyttö mutisi jotain että hänen on lähdettävä ja paineli ohitseni ulos tallista jättäen hevosen karsinaan vielä suitset päässä. Todella kummallista... Jatkoin Kossun hoitamista siitä mihin tyttö oli jäänyt ja tutustuin samalla uuteen hoidettavaani. Kossu näytti tällä hetkellä yhtä hämmentyneeltä kuin minäkin ja ruunan korvat heiluivat ees taas kuin yrittäen saada selville mitä täällä oikein tapahtui. Kun Kossun kohdalta tunnit oli tälle päivälle ohi, sain rauhassa hoitaa sen ilman ovellä kärkkyviä tuntilaisia. Mahanalus oli hevoselle näköjään aika epämukava paikka harjata ja napsaisikin hampailla ilmaa varoituksena. Okeiokei, antaa sen tältä erää olla. Kamat paikalleen ja sitten ois päivä pulkassa.

[Pappilan Ponitalli vOy]

★★★

Jopas tuntuu Helena menneen sekaisin mieskomeudesta, harvemmin häneltä liikenee aikaa tallin esittelyyn uusille asiakkaille! Voi Helena, Helena... Taitaa olla opettajien illanistujaisten aika, jossa puidaan tämäkin asia perinpohjin läpi - siitä kuulustelusta ei pääse yksikään valhe läpi ;-)

Ihania, humoristista ja niin aitoja miesten välisiä letkautuksia tarinassa. Jäämme innolla odottamaan jatkoa!

Marja Suho, tallipäällikkö

[Jake]

    Torstai 26.02.2015

Toinen päivä Pappilassa enkä ollut päässyt tutustuun talliporukkaan sen kummemmin, harvinaista.. Törmäsin heti ensimmäisenä tallissa Joonaan joka mutisi jotain epäselvää tuntilistojen kuppeessa.
"Muijat on jotain niin uskomatonta" jätkä tokas mulle kiukkuisena. "Eilen ne viskas mut lumihankeen ja anto kunnon lumipesun. Nyt ne taas suunnittelee jotain pirullista" Joona jatkoi entistäkin kiukkuisempana.
"Etkö sä pärjää tytöille" naureskelin jätkälle ihan avoimesti jolloin hän lähti niskojaan nakellen pois paikalta. "Sori sori" huusin jätkän perään mut ei se enää kuunnellut.

Jouduin pujottelemaan tyttövaltameren läpi Kossun karsinalle jossa se katseli jälleen häkeltyneenä ympärilleen. Tervehdin ruunaa hiljaisella äänellä ja rapsuttelin sitä korvien välistä jolloin sen alahuuli alkoi roikkua.
"Oot vissiin se paljon puhuttu Kossun uus hoitaja" joku punatukkainen tyttö sanoin karsinan ovelta nojaten siihen.
"Joo, alotin eilen. Jake. Kukas sä olitkaan" vastasin ja katsoin tyttöä arvioiden.
"Nina, Martan hoitaja" tyttö vastasi ja lähti lätkimään sen sileän tien. Mitä hittoo just oikein tapahtu.. Alan jo uskoa Joonan sanoihin, tän tallin tytöt oli outoja. Harjasin nuokkuvaa hevosta kaikessa rauhassa kun ekan tunnin ratsastaja tuli karsinalle. Ei jestas mikä meikkipelle, ajattelin mielessäni katsoessani tyttöä. Varmaan sentin kerros pakkelia naamassa ja äänikin ku jollain variksella tytön ilmoittaessa että mä saisin laittaa hevosen sille valmiiksi.
"Oon muuten Marissa" tyttö sanoi raakkuvalla äänellä vaikka ilmeestä päätellen sen kuuluisi olla jonkin sortin flirttailua. Ei napannut.. Varustin Kossun reippaalla tahdilla ja ojensin siten ohjat sen käteen jotta pääsisin kaameasta tytöstä eroon mahdollisimman nopeasti.

"Ei luoja mitä porukkaa" ähkäisin ensimmäisenä hoitajienhuoneessa istuvalle Joonalle. "Tän tallin tytöt tosiaan on outoja. Joku Ninakin lähti mua karkuun ku jotain ruttotautista".
"Sullaki on sama kadottava vaikutus ku mullaki" jätkä repeili totaalisesti. "Se on ihan normaalii. Arvaa vaan montako kertaa tytöt on mua juossu karkuun"
"Voin vaan kuvitella, mähän oon meistä se komeempi osapuoli ja mullaki on jo näin paha vaikutus" heitin jätkälle joka vain virnisteli.
"Mitä sanot jos vähän näpäytetään tyttöjä jotenki" Joona alkoi puhua hiljemmalla äänellä kun paikalle tuli myös Nina jonkun vaaleahiuksisen kanssa. Sotasuunnitelma olisi tarkoitus toteuttaa tokan ja kolmannen tunnin aikana sillä silloin molemmilla olisi vähän vapaata. Nyt keskityimme vain suunnittelemaan kostoa josta tulisi ainakin meidän kohdalla hauskaa, tytöistä en olisi niinkään varma.

Joonalla oli aika lähteä tallin puolelle varustamaan Roxia joten mä päätin tehdä vähän lähempää tuttavuutta huoneessa olevien tyttöjen kanssa. Nina ei oikeen lämmenny mulle vaikka kuin yritin pistää parastani ja Ellidaksi itsensä esitellyt tyttö tyytyi vain hymyilemään. Luovutan! Eihän tästä tuu nyt yhtään mitään. Mihin mun vetovoima on kadonnu. Maneesissa oli loppunut eka tunti ja se sama meikkipelle talutti Kossun just karsinaansa. Onko tällä tallilla yhtäkään normaalia ihmistä. Marissa ilmoitti ettei halua pilata rakennekynsiään hoitamalla Kossua joten se jäi mun tehtäväkseni. Siihen se kuitenkin jäi notkumaan eteen ja yritti epätoivoisesti flirttailla mut en mä oikeen lämmenny ajatukselle. Yritin olla tytölle ystävällinen mutta se itse teki siitä todella hankalaa.
Lopulta kun hevonen oli harjattu läpikotaisin ja tarkistettu haavojen ja muiden varalta katosin paikalta erittäin vilkkaasti.

Löysin Joonan taas notkumasta hoitajienhuoneesta ja päätettiin toteuttaa suunnitelma Ninan ja Jassun kohdalla, muita kun ei Joonan mukaan ollut näkynyt missään ja Ellidakin oli kadonnut johonkin kuin aavistaen aikeemme. Joona nappas Jassun ilmaan ja lähti roudaamaan sitä pihalle ja mä tein saman perässä Ninalle. Porukka katto kummallisesti kun kaks jätkää kanto pihalle kahta kirkuvaa ja potkivaa muijaa mut aivan sama. Heivattiin tytöt lumihankeen ja annettiin niille kunnon lumipesu (tää oli Joonan idea!). Eihän niillä ollu mitään mahiksia päästä veks meidän alta ja tytöt kiljuivat minkä ehtivät.
"O-ou. Nyt kävi ohrasesti" Joona sanoi yhtäkkiä ja nousi pois Jassun päästä. Seurasin perässä esimerkkiä sillä yhtäkkiä takanamme seisoi vihaisen näköinen nainen.
"Kuinka monta kertaa teille pitää sanoa ettei tallilla käyttäytytä ku pahaiset kakarat" nainen ärisi ja Joona kuiskasi minulle naisen olevan Kaisla, tallimestari. Tätä en osannut odottaa. Yhtä nopeasti kuin Kaisla oli ilmestynyt, se myös häipyi paikalta. Saatiin Joonan kanssa hyvät naurut kun tytöt yrittivät nousta hangesta ylös hiukset ihan märkänä. Tytöt olivat kiukkuisia kuin ampiaiset painellessaan talliin kuivattelemaan itseään. Nehän suuttu.. Mut hei, pojat on poikii! Tosin luonteeni ei antaisi periksi joten joutuisin vielä pyytämään tytöiltä anteeksi, yleensä kun osaan käyttäytyä herrasmiehen tavoin.

[Jake]

    Perjantai 27.02.2015

Tytöt oli vieläkin näreissään tallille tullessani ja päätin pyytää heiltä anteeksi heti kun mahdollista. Jassu näytti vähän leppyneeltä, mutta Nina nakkeli edelleen niskojaan ja selvästi välttelikin. Heti minut nähdessään tyttö livahti Martan karsinaan joten menin perään sillä Kossu ei menisi vielä ekalle tunnille.
"Sori siitä eilisestä. Mun huonompi puoli pääsi vaan vähän valloilleen. En mä millään pahalla" sanoin selin minuun olevalle Ninalle. Kuin käskystä poni yritti näykätä minua kädestä ja huomasin sivusilmällä tytön vähän virnistelevän.
"Ollaanko kavereita" kysyin jolloin tyttö kääntyi ympäri ja nyökkäsi hyväksyvästi.
"Mun pitäs nyt laittaa Martta valmiiksi ekalle tunnille joten jos viitsisit" Nina sanoi. Ymmärsin vihjeen joten jätin tytön rauhaan ja törmäsinkin heti Jassuun.
"Mun pitäs varmaan pyytää sultaki anteeksi eilistä. Meni vähä yli" pahoittelin.
"Ei se mitään, itehän me sitä kerjättiin" tyttö vastasi virnistellen. Kaikki siis hyvin tältä erää.

Kävin moikkaamassa Kossua karsinassaan ja sain jopa hörähdyksen tullessani karsinalle. Rapsuttelin ja hellin sitä hetken aikaa ennen hoitajien huoneeseen menemistä. Joona istui yksin pöydän ääressä kahvia juoden ja päätin liittyä seuraan.
"Moro mikä jätkä" tuuppasin sitä kylkeen.
"Kato sinäki tullu. Kaisla tossa uhkaili että tää huone suljetaan jos tätä ei aleta siivoon. Mietin strategiaa saada kaikki tytötki mukaan tai joudutaan hommiin ihan keskenämme"
"Eiköhän me saada ne puhutuksi ympäri kun Ninaki näyttää pikkuhiljaa sulavan mulle" virnistelin.
"Oho jätkä pistäny parastaan" Joona naureskeli. "Musta alko tuntuun että se muija on pelkkää jäätä"
"Niitä pitää osata käsitellä" iskin silmää ja naureskelin päälle. "Kannattas sunki varmaa joskus muistaa pyytää anteeksi" Keskustelu jatkui yhtä rakentavasti kunnes oli pakko lähteä tarkistamaan että tarvitaanko mua Kossun varustamisessa.

Ruunan ratsastaja oli vähän vanhempi naisihminen joka laittaisi mielellään itse ratsunsa valmiiksi joten minulle ei jäänyt mitään tekemistä.
Päätin mennä etsimään tytöt jotta saisin suostuteltua niitä avuksi hoitajahuoneen siivoamiseen. En todellakaan aikoisi tehdä sitä Joonan kanssa keskenään. Aloitin helpoimmasta eli Ellidasta. Tyttö suostui siihen yllättävänkin helposti joten ainakin yhdet apukädet olisvat tiedossa. Joona huikkasi saaneen Jassun jo avuksi joten minulle jäi Nina. Tästä ei tulisi helppoa. Löysin tytön ison kimon ruunan karsinasta.
"Kaisla oli valittanu Joonalle hoitajienhuoneen siisteydestä. Tuutsä tänää avuksi. Joona, Jassu ja Ellidaki tulee" kysyin ja väläytin hurmaavan hymyni.
"Kyllä kai se onnistuu" tyttö sanoi epäröiden. "Mutta ei sit mitään temppuja" hän jatkoi varoittavaan sävyyn.
"Mä lupaan" sanoin ja nostin käteni pystyyn rauhan merkiksi. Eihän toi tyttö niin paha oo mitä Joonan puheista voisi luulla.

Tyytyväisenä itseeni suuntasin takaisin hoitajienhuoneeseen tankkaamaan itseeni lisää kahvia ja odottelemaan Kossun tunnin loppumista. Kauaa siinä ei mennytkään enää kun ruuna tuotiin karsinaansa ja jätettiin minun hoidettavakseni. Riisuin hevoselta varusteet ja harjasin sen kauttaaltaan, sekä tein samalla perusteellisen tarkastuksen haavojen ja muiden jälkien varalta. Lopuksi vein varusteet takaisin paikoilleen ja pesin kuolaimet huolellisesti ennen paikoilleen laittamista. Nyt sitten sen hoitajienhuoneen kimppuun.

[Pappilan Ponitalli vOy]

★★★ & ★★★

Te olette kyllä täysin hulvaton pari Joonan kanssa! Näistä teidän kommelluksista on hauska lukea näin jälkikäteen, ei varmasti yhtäkään henkilökunnan jäsentä naurattaisi tilanteen ollessa päällä. Mutta ainakin näistä saa hyvät naurut ja puheenaiheet opettajien kesken ;-)

Tarinasi ovat hyvin viihdyttäviä ja mukavia lukea, älä siis pahastu tähtien määrästä! Tähtien määrähän määräytyy pitkälti sen mukaan, kuinka aktiivinen on ollut hoitohevosensa hoidon suhteen sinä päivänä. Tälläistähän se ratsastuskouluhevosen hoito usein on, hevonen juoksee tunneilla ja aikaa on enemmän kuin rutkasti kaikkeen muuhun kuin hoitohevosen paijailuun.

Helena, poniope

[Jake]

    Maanantai 13.7.2015

Faijan töiden takia tallilla käyntiin oli tullut pidempi tauko, sillä mulle ei annettu muuta vaihtoehtoa kuin lähteä mukaan työmatkalle Saksaan. Oletin ettei multa olla viety Kossun hoitajuutta sillä mitään ilmoitusta ei tallilta ainakaan ollut tullut. Kuulemieni mukaan hevoset viettivät parhaillaan kesälomaa muutaman kilometrin päässä tallilta jonne kulku uudella kevarilla oli vaivatonta. Sen verran paljon kello jo oli ettei siellä varmasti muita ollut, mutta ainakin näkisin Kossun pitkästä aikaa.

Parkkeerasin ajopelin laitumen kuppeelle ja etsin katseellani mihin suuntaan lähteä etsimään hoidokkiani. Nopeasti hoksasin että hevoset oli jaettu sukupuolien mukaan joten ruunien puolelle siis. Lähemmäksi päästyäni löysin Kossun helposti ja se höröhti pehmeästi minut nähdessään. Onneksi paikalla ei ollut ketään sillä joku olisi voinut vielä kuvitella mua muijaksi lässyttäessäni huomiota kerjäävälle ruunalle. Ruskea karva oli normaaliakin tummempi sillä Kossua ei ilmeisesti ollut kukaan harjaillut loman aikana. Se olisi sitten huomisen homma sillä Pappilan henkilökunta ei varmaankin arvostaisi että puunaisin hevosta laitumella näin myöhään illalla ja itsellänikin alkoi pikkuhiljaa nukuttamaan. Nopeasti loikkasin kevarin kyytiin ja ajelin kotiin pää täynnä mietteitä siitä miten tallilla reagoitaisiin siitä että olen tullut takaisin. Hieman epäilen että eräs ei ainakaan ota sitä kovinkaan hyvin...

[Pappilan Ponitalli vOy]

★★

Kiva, että olet tullut takaisin Saksasta! Aika varoittamattahan sinä sinne lähdit, että ollaan me kyllä täällä mietitty Kossun hoitajatilannetta useampaan kertaan. Vaan eipä tarvitse enää miettiä ja se on mahtava juttu.

Kaksi tähteä tulee siitä, että kun et ole tallilla käynyt niin Kossu on tosiaan jäänyt kokonaan hoitamatta varsinkin ollessaan laitumella. Jos näit, että se oli hyvin likainen ja tiedät sen johtuvan omasta poissaolostasi, niin mikset edes pikaisesti harjannut ruunaa?

Inga, hevosope