|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Sept 8, 2013 6:53:18 GMT
"Spai" s. 2000, kimo connemararuuna
Tämä päiväkirja on vain hoitajille!
|
|
Karla
Uusi tallilainen
Spai ja Rosa ♥
Posts: 34
|
Post by Karla on Jul 17, 2015 6:30:11 GMT
PERJANTAI 17.07.2015 Cowboy-Karla lassonsa kanssa Kesällä ei ollutkaan tullut aiemmin käytyä Pappilassa. Paitsi ratsastuskursseilla ja aitojen takana kuvailemassa ulkoilevia hevosia. Ei tallille ollut kesällä asiaa kuin hoitajilla, joten olin aiemmin suosiolla jäänyt sopivan etäisyyden päähän tallin pihasta, ettei kukaan vain huomaisi luvatonta kulkijaa pihamaalla... Kaihdoin kaikenlaisia ikäviä yhteydenottoja etenkin tallilla kuin ruttoa. Opettajat olivat sen verran temperamenttinsa sorttia, ettei heidän nenilleen uskaltanut hyppiä.
Niin, joo. Minusta oli tullut Spain ykköshoitaja eilen, kun Raija oli soittanut ja tarjonnut tällaista tilaisuutta. Spai oli yksi lempiponeistani, ei sentään suosikki (Myrde ♥), mutta top kolmosessa kuitenkin. Myrdellä oli jo ykköshoitaja, enkä tämän ikäisenä tahtonut enää ykkösen pompoteltavaksi, joten Spai kelpasi oikein mainiosti minulle. Raija taisi tietää jo soittaessaan, etten tohtisi kieltäytyä vaikka hän olisi tarjonnut minulle Nököä hoidokiksi.
Vettä tuli taivaan täydeltä mutkitellessani asfalttiteitä kohti Pappilaa. Jossain vaiheessa rankkasade muuttui melkein nyrkin kokoisiksi rakeiksi ja maaperä tärisi ukkosen tahdissa. Itse rakastin ukkosta yli kaiken, se oli parasta mitä kesissä oli, mutta vastuu hoitajana olemisesta pamahti samoin tein vasten kasvoja. Miten hevoset pärjäävät laitumella tällaisella säällä? Pohdin hetken tilannetta ja päädyin näpyttelemään Kaislalle viestiä.
Karla: Täällä tulee isoja rakeita, mitä tehdään laitumella oleville hevosille? t. Karla Kuhmonen Kaisla: Voi saatana, tietysti. Mulla olis tänää vapaapäivä. Ruunalaitumella on kyllä suojaa metsässä, mut tammalaitumel ei oo mitää. ... Kaisla: iPhonen sääennuste näyttää et ihan just alkaa paistaa aurinko. Ei niitä ehtis kaikkii sisällekkää siirtää. Antakaa olla pihal ja rukoilkaa et rakeitten tulo loppuu :-P
Tiesin kyllä mitä hoitajien tehtäviin kuului, mutta suurta osaa niistä ei voinut toteuttaa kesällä hevosten ollessa laitumella. Jaa. Mitähän minä sitten täällä oikein tekisin? Talli näytti tosi siistiltä jo nyt, tuntuisi vähän turhalta alkaa kuurata sitä kun joku oli selvästi sen jo tehnyt. Laitumellekin oli sairaan pitkä matka. Niin, miksen mä ollut ajanut suoraan laitumelle, kun siellähän se Spai oli eikä täällä? Tyhmä minä.
Odoteltuani jonkinlaista ihmettä (rakeiden loppumista, muiden elävien olentojen saapumista tallille, jotain, mitä vain), kyllästyin paikallani istuskeluun ja lähdin hakemaan satulahuoneesta Spain harjaämpäriä. Varmasti vuosia sitten permanenttitussilla kirjoitettu "SPAI" näkyi juuri ja juuri haalean vaalean vaaleanpunaisen ämpärin kyljessä. Nämä ne taisivat ollakin, muistelin. Olinhan minä Spailla ratsastanut ponivuosina useastikin ja startannut parit koulukisatkin. Spai oli ihan ykkönen koulutunneilla.
Jes. En oo yksin.
"Moi!" huusin tammalaitumella olleille tytöille. Ne katsoivat minua ohimenevän sekunnin arvostelevasti päästä varpaisiin, mutta moikkasivat kuitenkin takaisin. Toinen heistä oli Don, toinen Veijon kimpussa. Jotenkin ajattelin, ettei minun tarvitse esittäytyä. Olin käynyt Pappilassa iät ja ajat, kilpaillutkin, joten oletin että suurin osa tiesi edes etunimeni. Korkein askelin painelin pitkien heinien seassa Spain luokse, joka katseli minua hölmistyneenä lähestyessäni sitä harjan kanssa. Yllätyksekseni se kuitenkin otti ja lähti minua pakoon päästessäni lähietäisyydelle! Ei tämä ollut Spain tapaista? Oliko se saanut nauttia jo lomailusta liiaksi, eikä enää tahtonut tehdä elämässään muuta kuin viettää villiä laidunelämää?
"Kossu uhitteli sille äsken nii tais Spain ego saada pienen kolauksen" se Veijon kimpussa ollut vaaleahiuksinen pikkutyttö sanoi. Okei, ei se ollut iän puolesta ihan pikkutyttö, mutta se oli pikku tyttö. Tosi lyhyt. Olin kuvittelut, että minä olisin lyhyt. "No joo nähtävästi. Ei oo yhtää Spain tapaista juosta hoitajaa pakoon" vastasin. En jaksanut lähteä kissa ja hiiri-leikkiin ponin kanssa, joten jäin odottamaan ämpärin kanssa keskelle laidunta. Ehkä voisin lassota sen...
"Olitteks te tääl ku sato niit törkeen kokosii rakeit?" kysyin tytöiltä. Molemmat pudistivat päitään. "Mitä rakeita?" pikku tyttö ihmetteli. Naurahdin ja yritin lähettää Spaille telepaattisia viestejä, että tänne päin voisi nyt alkaa tulla, ettei minun tarvitsisi jutella tuntemattomien kanssa tämän enempää. En ollut hyvä small talkissa. "Me tultiin vasta Sierran kaa tänne ja herättiin just enne ku lähettii, ei me nähty mitää."
"Okei" tokaisin lyhyesti ja ytimekkäästi, ja lähdin marssimaan riimunnarun kanssa Spaita kohden. Minähän oikeasti nyt lassoasin sen, jos se ei muuten suostu tekemään yhteistyötä. Solmin narun ympyräksi ja viskoin sitä lähietäisyydeltä kohti Spain päätä.
Ja onnistuihan se muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen! Varmuudeksi laitoin Spaille riimun päähän ja pidin kokoajan riimunnarun päästä kiinni, ettei se vain pakenisi minulta kesken hoitohetken. "Hoitohetki" ei kuvannut toimenpidettä ollenkaan, harjasin ja hinkkasin valkoista ponia varmasti lähes kolmen vartin verran. Kusta, paskaa, mutaa, ötököitä, nurmen värjäymiä koko poni täynnä. Ei siitä vitivalkoista ilman pesuainetta tullut, mutta luulisi ponilla olevan nyt mukavampi olla.
Päästin Spain takaisin vapauteen ja huomasin tyttöjen poistuneen laitumelta.
Olinkohan jättänyt jotenkin huonon ensivaikutelman, kun he eivät ilmeisesti sanoneet mitään lähtiessään? Kohautin pienesti olkiani. Harmi, jos näin oli.
|
|
|
Post by Kaisla on Jul 28, 2015 12:11:14 GMT
★★★★
Odotas vain, Spai nukkuu usein karsinassaankin kyljeltään – se on keltaisen kirjava läpivuoden.
Väärin, talli ei voi koskaan olla tarpeeksi puhdas. Etenkään tänä kesänä pienen varpuspopulaation muutettua talliin - kuppeja saa olla jynssäämässä linnunpaskasta melkein päivittäin. Spain toinen etusuoja oli kadonnut narulta, oletkohan nähnyt sitä missään?
Kaisla, tallimestari
|
|
Karla
Uusi tallilainen
Spai ja Rosa ♥
Posts: 34
|
Post by Karla on Aug 5, 2015 22:05:30 GMT
TORSTAI 06.08.2015 Mummosormet Viime viikko oli mennyt kuin hujauksessa. Hoitajat olivat päässeet liikuttamaan hevosia ja kohottamaan niiden kuntoa taas tuntikuntoon, joten tallilla oli riittänyt säpinää kun kesäksi kadonneet hoitajatkin palasivat yhdellä rytinällä tallille. Kuka nyt ei saapuisi tallille, kun ratsastamaankin pääsi?
Ingan kanssa käytiin pitkä kädenvääntö siitä, ratsastaisinko minä Spailla viime viikon vai vaihdettaisiinko ratsua jonkun pienemmän hoitajan kanssa. Aluksi lupauduin siltä seisomalta liikuttamaan Hannua ja antamaan Spain jollekkin toiselle, mutta kävi ilmi, ettei sopivia hevosenvaihtokavereita löytynyt millään. Yritin silti kinuta Hannua ratsukseni, sillä vaikka Spaista pidinkin ja sillä ratsastus oli antoisaa, olivat omat ponivuoteni menneet jo aikapäiviä sitten. Olisi ollut kehittymisen kannalta viisaampaa ratsastaa jollain niistä hevosista, joilla olin pyrkimässä seuraaviin Pappilan kilpailuihin.
No Spailla sitä kuitenkin ratsasteltiin, enkä valita. Olihan se mieletöntä päästä monen vuoden jälkeen taas tuon satuponin selkään! Jos vain joskus tulevaisuudessa omistan sopivan tukun seteleitä, tarjoan Spaille varmasti eläkekotia luotani. Mutta sen aika ei ollut nyt. Tili oli miinuksella ja Spaillakin vielä monta, monta vuotta tuntiponina. Nautittaisiin nyt vain hetkestä.
Mielestäni oli ihanaa, kun tunnit olivat taas käynnistyneet. Parkkipaikalla oli taas lähes mahdotonta löytää parkkipaikkaa, innokkaita pikkutyttöjä juoksenteli ympäriinsä saaden Bamsenkin vauhkoontumaan tarhassaan. Ilmassa oli vielä selvä kesän tuoksu ja lämpöaaltokin oli päättänyt helliä Etelä-Suomea loppuviikon ajan. Syyskausi oli aina uuden alku. Niin se oli myös minulle, tästä varsinainen hoitajanurani vasta alkaisi.
Spai meni tänään tokalle ja kolmannelle tunnille, eli kevyt paluu todellisuuteen. Tai miten sen nyt ottaa. Molemmat tunnit olivat kuitenkin B-tasoisia, vaikkeivat kuitenkaan tallin parhaimpia poniryhmiä. Töihin Spai joutuisi varmasti!
Ponin ollessa tunneilla koin itseni tarpeettomaksi kentän laidalla ja pesin odottellessani Spain harjat. Jätin muutaman harjan toistaiseksi pesemättä, jotta oli jotain, jolla harjata Spai sen tullessa takaisin talliin. Karsina oli ilmeisesti pesty kesällä, sillä sen seinistä liki näki oman peilikuvansa. Satula ja suitsetkin juoksivat juuri kentänlaitaa, joten niitäkään ei voinut pestä. Pyörittelin harjoja aikani mäntysuopaliuoksessa ja vähän lisääkin, niin kauan, että sormeni muistuttivat edesmenneen mummoni sormia. Harjojen pesun jälkeen jäljelle ei jäänyt muuta tekemistä kuin sitä, mitä hoitajat tekevät parhaiten. Jauhavat paskaa ja hengaavat hoitajien huoneessa.
Jokainen hoitajien huoneesta löytynyt naama oli vähintään hämärästi tuttu. Joonaa oli vaikea olla unohtamatta, samoin Helmiinaa, joka oli käynyt Pappilassa iät ja ajat. Kaikki (nopeasti laskettuna) seitsemän hoitajaa istuivat huoneen pirttipöydän ääressä kynät ja energiajuomatölkit sauhuten.
Istuin pöydän päähän ja avasin Spain hoitovihkon. Käteeni osui pöydällä lojunut limenvihreä geelikynä, jolla väkertelin kauniin fontin päivän otsikoksi. Mummosormet, siinä luki.
"Mummosormet. Mitä se oikeen tarkottaa?" yksi tytöistä kysyi. Muistaakseni hän hoiti Mistyä.
Hymähdin.
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Aug 5, 2015 22:17:25 GMT
★★★
No mieti nyt itsekin, onhan se nyt kumma että 22-vuotias ratsastelee vielä ponilla - oli se sitten miten rakas hoitoponi tahansa. Hannu olisi sopinut kokoisellesi ratsastajalle paremmin, mutta menkööt nyt näin!
Harmi, ettei tallilla ole tällä hetkellä montakaan ikäistäsi hoitajaa. Vaikka voihan sitä nuorempienkin kanssa hengata, jos se ei vaan sodi omia metodeja vastaan ;-) Rohkeasti vain tutustumaan muihin paremmin.
Inga, hevosope
|
|
Karla
Uusi tallilainen
Spai ja Rosa ♥
Posts: 34
|
Post by Karla on Sept 20, 2015 13:32:44 GMT
SUNNUNTAI 20.09.2015 Karlan Kuumalinja palveluksessanne, miten voin auttaa? Tuntilaiset ravasivat keskittyneen näköisinä maneesin molemmin puolin. Toisinaan hevosten takaset pamahtelivat etukavioihin ikävän kuuloisesti ja ääni kaikui kauan maneesissa. Ainakin niin kauan, kunnes Helenan tai Ingan sulosoinnut rävähtivät kaiuttimista. - ...Kyllikin on sellainen, että se tietysti liikkuu eteen ja taaksepäin, hyvinä päivinä myös sivullekin, mutta mitään se ei anna jos sen selkään jää matkustamaan. Teidän pitää tehdä koko ajan töitä - vähintään ajatuksen tasolla. Koko ajan jotain pientä aivopähkinää hevosille, tai koko homma levähtää. Olin auttanut Spain ratsastajan selkään ja jäin maneesin katsomoon odottelemaan, josko tunnilla tarvittaisiin taluttajia. Tuntilaisten laukkaaminen oli vielä lievästi sanottuna kohellusta, joten minua voitaisiin pian tarvita. Vaikka Spai ravasikin parhaillaan maneesin ponipuolella, olin parkkeerannut kahden Twix-patukkani kanssa katsomon toiseen päähän seuraamaan hevostuntia. Tunteja seuraamalla oppi itsekin yllättävän paljon. Bzz, bzz... tärisi taskussani. Onneksi puhelin sentään oli äänettömällä, voi pojat mitkä huudot olisin varmasti saanut Ingalta jos olisi ollut toisin. +358 46 700 09 00 soittaaHäh? Joku lehtimyyjä tietysti. Punaista luuria vain ja takaisin seuraamaan tuntia. Mutta pian puhelin tärisi uudelleen. En edelleenkään halunnut ostaa mitään. Punaista luuria. Tidittidii, tidittidii. Jaaha, viesti. Karlan Kuumalinja palveluksessanne, miten voin auttaa. Yllätyksekseni viesti tuli Vallun hoitajalta Joonalta. En muista edes koskaan antaneeni puhelinnumeroani hänelle, joten ehkä hän oli napannut sen Spain hoitovihkosta tai miten lie saanutkaan numeroni. Hän kirjoitti lyhyesti ja kohteliaasti, että pystyisinkö mitenkään hoitamaan Vallun tänään kun hän ei itse pääse tallille. Ok, vastasin Joonalle ja työnsin puhelimen takaisin taskuuni. Nojasin maneesin puuseinään miettien, miten parhaiten aikatauluttaisin tämän päivän kahden hevosen kanssa. Vaan ei auttanut pelkkä tuumailu, kyllähän sitä täytyisi tuntilistoja vähän vilkaista ennen sen suurempia suunnitteluja. Spai menisi tänään ekan, kolmannen ja vikan (kuka älypää laittaa hevosen joka toiselle tunnille? Kamat päälle, kamat pois, kamat päälle... Argh! Hoitajan painajainen!), Vallu sen sijaan tokan, kolmannen ja vikan. Eli ihan sikinsokin ristiin rastiin juoksevat molemmat. Vallun ratsastaja oli jo saapunut paikalle ja oli reippain ottein varustamassa Vallua. Vajaa kolmikymppinen nainen pärjäisi kyllä itsekseenkin ja ratsastajan vaihto tunnin jälkeen sujuisi varmasti ilman minuakin. - Mistä lähtien sä oot Vallua hoitanu? se pieni Primiksen ja Rollen hoitaja kysyi ohimennessään. Nojasin Vallun karsinan oveen ja käännyin Ninaan päin. - En mistään. En vaan viittiny kieltäytyy ku Joona kysy et voisinks mä hoitaa Vallunki tänään ku se ei pääse. Saa nähä missä välissä ehin mitään Vallun kaa tekee ku Spaiki menee niin ärsyttävästi joka toisel tunnil, huokasin. - Aa, Nina vastasi ja käveli ison harjapakin kanssa Rollen karsinaan. Rolle oli melkein Vallun vieressä, joten kuulin karsinan seinien läpi kuinka Nina jatkoi vielä jutteluaan. - Voin mäki sitä Vallua vähä pitää silmällä josset sä ehi, ku tossahan se on melkeen naapurissa. Päätin jättää Vallun ratsastajan rauhassa kiristämään Vallun satulavyötä ja laahustin Rollen karsinalle. Rolle otti muutaman askeleen haistellakseen minua jääden hamuilemaan taskujani. - No jos sä vaan viittit? Mä voin kyl sit lopuks kattoo et se on ihan ok ennen ku lähen tallilt, ettei sitä oo jätetty iha hikisenä tunnin jälkee ja et kamat on kunnolla. - Juu ei mitään, sitähän varten täällä ollaan, Nina vastasi innokkaasti. Nina oli aina niin hyvällä tuulella, vaikka se hoitikin Primistä - en tajua miten sillä ei mennyt hermot siihen tammaan. Spain ollessa taas tunnilla puhdistin sen kupit ja suolakiven, sekä pesin seinään kuivunutta kakkaa pois. Hyi olkoon. Ajatus kakkavedestä Spain pinkissä ämpärissä kuvotti niin paljon, etten voinut kuvitellakaan peseväni samalla ämpärillä enää tänään Spain varusteita. Olisipa kakkoshoitaja, jolle voisi nakittaa kaikki ällötehtävät... Viimeisen tunnin aikana löysin taas itseni maneesin katsomosta. Sekä Spai että Vallu kulkivat uraa pitkin omilla puolillaan ja seuraani oli liittynyt Nina. Hänellä oli mukanaan tonnikalasämpylä, joka sai mahani murisemaan pahan päiväisesti. - Etkö sä koskaa syö mitään, Nina naurahti. - Mä oon ite joskus maistanu Rollelta vähän kauranjyviä kun ei ollu rahaa mukana et oisin voinu ostaa kahvilast mitää ja mul oli ihan kauhee nälkä, hän yritti kertoa tukehtumatta naurunpuuskissaan leipäänsä. - Voi luoja, hymähdin. - Emmä noin nälkäinen varmasti koskaan oo. Aattelin, et ajan Mäkkärin kautta kotiin sit ku lähen täst. - Mä tuun mukaa! Nina innostui hieman turhankin kovaan ääneen. Inga antoi meille ilkeimmän katseensa ikinä ja Nina nosti sormen suunsa eteen. - Juu... Ollaan hiljaa... hän kuiskasi. Nina oli kyllä hauska tapaus. Hän oli niin täynnä virtaa aina ja positiivisella tuulella, ettei hänestä voinut olla tykkäämättä. - Mä hoidan Rollen ja Primiksen nyt, ni nähää parkkiksel ku oot valmis? - Joo.
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Sept 20, 2015 20:07:00 GMT
★★★
Wou, ihan mahtavasti keksitty idea että hoidat myös jonkun toisen hoitohevosen Spain lisäksi. Pointsit avuliaisuudesta ja kekseliäisyydestä! Tätä Pappila parhaimmillaan on: toisten avustamista ja yhteen hiileen puhaltamista (eri asia kuitenkin on, toteutuuko tämä ikinä).
Vaatihan se sumplimista milloin tekee mitäkin kun kahta hoitelee yhtä aikaa, mutta on sitä muutkin pärjänneet, esimerkiksi Rollen ja Primiksen hoitaja Nina ;-)
Marja, tallipäällikkö
|
|
Karla
Uusi tallilainen
Spai ja Rosa ♥
Posts: 34
|
Post by Karla on Sept 24, 2015 18:03:52 GMT
KESKIVIIKKO 23.09.2015 Tämä ei ole leikin asia Hevoset 19.30-20.30 Minttu Jokela - Kossu Ronja Vähäkylä - Veijo Karla Kuhmonen - Fanni Elina Pajula - Dolli Susanna Lehto - Do Minttu Kivistö - Kylli Saara Tuomaala - Rolle Lea Vickström - TediAlma livahti Fannin karsinasta heti nähdessään minut, enkä ehtinyt edes sanoa "moi" hänelle bruneten jo viilettäessä kaukana. Hän ilmeisesti vältti kaikkea sosiaalista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa ja tiesin tytön nimenkin vain siksi, että olin ollut utelias ja tsekannut sen Fannin hoitovihkosta. Fanni oli tahmea ja raskas ratsastaa tänään. Pienen alkusuostuttelun jälkeen se kulki koko tunnin kauniissa peräänannossa, mutta liikkui ikävästi pohkeen takana. Turhaan koitin aktivoida sitä puolipidätteillä ja tempon vaihteluilla, sen huomasi myös opettajamme Noora. - Oikeesti potkase sitä kerran kunnolla, Noora huokaisi mikrofoniinsa. Hetken se auttoi, se potkaisu, mutta sitten homma valahti taas. En tiedä miten minun pitäisi Fannia ratsastaa, jotta siitä saisi enemmän irti, mutta näin yhteistyö ei ainakaan toiminut. Tuli kieltämättä sellainen olo tunnin jälkeen, että tällä hevosella en tahdo uudelleen ratsastaa... Spai oli ollut samaan aikaan kanssani tunnilla ponipuolella ja se tuli vikaksi tunniksi takaisin talliin. Sillä oli ollut kerrassaan rankka päivä - Spai oli tänään kokonaisella kahdella tunnilla! Tyytyväisenä se lipsutti suolakiveään huomaamatta tuloani sen karsinalle. - Hei Spiderman. Spain ratsastaja oli jättänyt sen harjaamatta tunnin jälkeen, joten otin harjaämpäristä pölyharjan ja kävin sillä ponin ripeästi läpi. Vielä kavioiden puhdistus ja kainaloiden nopea pyyhintä ja voilá - poni oli valmis yöpuulle. Kello lähenteli puolta kymmentä kun lähdin viemään Spain harjaämpäriä hoitajien huoneen kaappiin. Selasin portaissa Instagramin ja Facebookin viimeisen tunnin tuoreimmat uutiset; yksi uusi kuva elämäni rakkaudelta (josta en muuten avaudu yhtään sen enempää, sillä tärkeysjärjestys 1. hevoset 2. ruoka 3. miehet) ja tuhatmiljoonaa selfietä kavereiden päivittäminä. Juuri kun olin tarkastelemassa aiemmin mainitun rakkauteni kuvaa lähemmin, Mistyn Ellida ryntäsi minua päin ja pudotin puhelimeni portaille. - Varo vähä iha oikeesti! tiuskasin Ellidalle. Voi tavaton mikä urpo, se niin saisi maksaa jos puhelimeeni tuli naarmun naarmuakaan. Ellida valahti punaiseksi ja paineli tiehensä liilat ratsastushousut viuhuen sanomatta sanaakaan. Se kai ajatteli kadota tallilta ennenkuin kukaan voisi todistaa hänen olleen tapahtuma-aikaan edes paikalla. Mielessäni kävivät kaikki mahdolliset kirosanat, mutta tyydyin tuhahtamaan niistä vain yhden. - Vittu. No, ei ollut naarmuja sentään. Kaikki tuntui pelaavan iPhonessa, joten sallittakoon Ellidan pakenevan tällä kertaa. Kieltämättä jälkeenpäin tiuskaisuni alkoi hieman hävettämään, mutta toivottavasti Ellida ei ole pitkävihaista sakkia. Kaikesta huolimatta en tahtonut kenenkään vihaavan minua täällä... Kahvila oli tyhjä ohittaessani sen kulkiessani kohti hoitajien huonetta, jossa ei ollut yhtään sen suurempi asiakaskunta. Joona ja Nina kirjoittamassa kynät sauhuten hoitohevostensa päiväkirjoihin, sekä Tuusannuuska, joka makasi ketarat ojollaan Joonan sylissä. - Onks hyvä päivä? Joona kysyi nostamatta katsettaan hoitovihkosta. Hämmennyin Joonan kysymyksestä. En ollut edes nähnyt häntä koko päivänä, joten mistä hän tietäisi mitään minun päivästäni? - Kuulin tänne asti kuinka huusit portaikossa, hän jatkoi. - Jaa, vastasin mielenkiinnottomasti. - Ei vaan just nyt ois varaa ostaa uutta puhelinta jos joku urpo sen menee tiputtamaan ja se hajoaa säpäleiks. Joona ei vastannut enää mitään. Hän rapsutti toisella kädellään kissaa ja toisella piirteli kuvioita sivun laidoille. Nina vilkaisi minua nopeasti, mutta kaivoi sitten kännykän taskustaan ja näpytteli siihen vimmatulla vauhdilla jotain. Ehkä Nina lähetti Ellidalle viestiä, että raivoan hänestä hoitajien huoneessa. Tai sitten olin vainoharhainen ja kuvittelin vain kaikkien olevan yhtäkkiä minua vastaan. Kivat mielialanvaihtelut mulla.
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Sept 24, 2015 19:01:59 GMT
★★★
Mitä, eikun uudestaan Fannin selkään vaan! Ei pidä luovuttaa heti, ihan kivastihan se meni ;-) Tahmeaksihan sitä itse kukin muuttuu, jossei joku tule ja ratsasta oikein kunnolla (hah hah, en puhu nyt itsestäni niin kuin Ellida, Joona ja muut varmasti heti luulevat).
Vaikka tämän päiväinen ratsastustuntisi ei olisi ollutkaan mikään maailman menestys, niin turhaa sitä silti muille tiuksia vaikka oliskin huono fiilis. Leuka pystyyn vaan!
Noora, hevos- ja poniope
|
|
Karla
Uusi tallilainen
Spai ja Rosa ♥
Posts: 34
|
Post by Karla on Sept 26, 2015 11:03:11 GMT
LAUANTAI 26.09.2015 Ainakin yksi reippailija Perjantai oli mennyt kotona Netflixiä katsoen ja sipsejä syöden. Näin ollen olin jo heti aamutuimaan valmiina lähdössä tallille - kello ei ollut edes puolta yhdeksää kun starttasin hopeanharmaan Toyotani, joka takkuisesti hyrähti käyntiin. Maassa oli kastetta yön jäljiltä ja pelkäsin sen aluksi olevan jo routaa. Siis talvihan oli niin lähellä, jouluunkin oli enää pari hassua kuuta! Täytyi nauttia näistä syyspäivistä ennen ankean talven tuloa. Pappilan piha oli täyttynyt eri sävyisistä puunlehdistä, jotka tuulenpuuskien nostattamina tanssahtelivat ilmassa. Tuuli oli viileä, muttei kylmä, vaikka en siltikään tahtonut jäädä pihalla hetkeksikään enempää kuin tarvitsi kävellessä autolta talliin. Muutama innokas alkeistuntilainen oli jo näin yhdeksältä saapunut tallille ja he odottelivat innoissaan toimiston luukulle saapuvia tuntilistoja. Hymyilin heille, kuten jokainen kunnon hoitaja tekisi ja nousin rappuset ylös hoitajien huoneeseen. Huoneessa oli vain yksi tyttö, tummahiuksinen nutturapää, johon en ollutkaan törmännyt aiemmin. Marssin suorinta tietä Spain kaapille ja ryttäsin takkini sen perukoille. Harjaämpäri oikein pöllysi irtokarvoja ja muuta likaa nostaessani sen kaapista. Tietäisipä ainakin mitä tänään tehdä luppoajalla, jos sellaista ilmenisi. Uuno, Myrde, Mio, Spai... luettelin mielessäni kävellessäni pitkin ponipuolta. Myrde säälitti minua. Tai en tiedä, sääli ei ehkä ollut oikea sana - Myrde suretti minua. Ratsastuskouluelämään täysin kyllästynyt tamma, jonka hoitajatakaan ei ollut näkynyt ties kuinka pitkiin aikoihin. Teki melkein mieli napata se toiseksi hoitohevoseksi. Spai rouskutteli karsinassa vielä aamuheiniään alkaessani harjata sitä rauhallisin ottein. Kimo poniruuna oli eilisestä vielä lähes putipuhtaana, lauantaisinhan hevoset menevät ulos vasta tuntien jälkeen. Harjatessani Spaita en pitänyt mitään kiirettä, lepertelin ja läpertelin sille minkä kerkesin ja napsin siitä yhden kuvankin Instagramiin. Spai ♥ #pappila #pony #connemara #love #themanofmylifeLauantait olivat tyypillisesti aika hiljaisia päiviä tallilla. Porukka oli ollut perjantaisin useasti juomassa, eivätkä he kyenneet tallille heti aamutuimaan. Muutenkin viikonloppuisin hoitaminen vain ei sopinut kaikille. Jotkut tahtoivat levätä, mutta minä en kuulunut siihen sakkiin. Lepäsin nukkuessani ja se sai riittää. Arvatenkin Spai joutui alkeiskurssille mukaan ja Kuhmosen Karla sai taas juosta ponin vierellä henkensä edestä. Varsinkin laukatessa, huh! Joku Nökö tai Santtu olisi niin paljon helpompi hoitoponi toisinaan. Niiden vierellähän ei tarvitsisi kuin kävellä reippaasti ja pysyisi silti mukana. Alkeiskurssin jälkeen Spai meni vielä kolmannelle ja neljännelle tunnille. Näiden aikana ehdin vaihtaa Spain harjaämpäriin muutaman puhtaan vaihtoharjan ja pestä vesiboxissa kaikki ponin likaiset harjat. Asettelin ne kuivumaan hoitajien huoneeseen, joka oli edelleen yhtä autio kuin aamullakin. - Onksul lainaa mulle kynää? Aamuinen nutturapää oli ilmestynyt hoitajien huoneeseen ja odotti kysyvän näköisenä Don kaapin edessä. Kaivelin taskujani. - Joo on mul yks kuulakärkikynä. - Okei kiva, nutturapää sanoi ja istui pöydän ääreen. - Emmä tajunnu et tartteisin kynää tallilla. Tai siis, ku en oo ennen hoitanu tääl ni en tienny onks tääl esimerkiks just kynii valmiin. Hymähdin. - On niit yleensä. Joku vaan aina pöllii ne. Sana pölliminen sai nutturapään säpsähtämään. - Aijaa? Onks tääl jotai varkaita vai? - No emmä tiiä, jotain aina häviää jonku kaapista mut ne nyt voi olla ihan omia unohuksia vaa. Eihä kukaan ees pääse toiste kaapeille kun niis on lukot. Joskus pari vuotta sitte joku oli unohtanu sen hoitsun kaapin auki ni sielt oli viety vaik mitä raippoja, riimuja ynnä muuta. Se kyl saatii kii se varas, mut olihan se vitun noloo sille. Vaihto heti Pappilast Anrin tallille ridaamaa. Nutturapää mumisi jotain lukon hankkimisesta ja uppoutui sitten kirjoittamaan Don hoitopäiväkirjaan. Ensimmäiselle sivulle hän koristeli kauniisti Don nimen ja listasi oman nimensä sen alapuolelle. Katariina.
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Sept 26, 2015 13:01:18 GMT
★★★★
Hieman oli todentotta hiljaista tänä aamuna tallilla, sitähän joutui alkeiskurssilaisten vanhempia pyytämään taluttajiksi (n-o-l-o-a, oikeesti hoitajat herätys!). Onneksi sentään muutama hoitaja oli löytänyt tiensä tallille, vaikka suurin osa taisi olla vielä sängyn pohjalla ;-) Pitänee ehkä vaihtaa alkeiskurssin ajankohtaa, kun ei siellä koskaan ole taluttajia tarpeeksi.
Sillä Spailla on muuten ihan törkeen näköinen harja tällä hetkellä, eikö olisi jo aika nyppiä se?
Noora, hevos- ja poniope
|
|
Karla
Uusi tallilainen
Spai ja Rosa ♥
Posts: 34
|
Post by Karla on Oct 10, 2015 7:22:22 GMT
LAUANTAI 10.10.2015Pikatarina, joka ei oikeasti ollut kovin pikainen
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Oct 11, 2015 6:36:15 GMT
★★★
Hauskasti toteutettu pikahoitotarina! Taisi olla joko kiire tallilla tai kiire pois tallilta... ;-)
Helena, poniope
|
|
Karla
Uusi tallilainen
Spai ja Rosa ♥
Posts: 34
|
Post by Karla on Oct 24, 2015 12:20:49 GMT
LAUANTAI 24.10.2015 Kadonneen raipan metsästäjät Keuhkoja poltti. Olin juossut tallin läpi, kiivennyt vauhdilla portaat ylös ja tasailin kiihtynyttä hengitystäni yläkerran vessassa. Puuskutin kuin viimeistä päivää, mikä kertoi minun olevan aivan rapakunnossa. Pieni pyrähdys ja tein kuolemaa vessan lattialla. Yritin parhaani mukaan hillitä hengitystäni, älä pidä ääntä, älä hievahdakaan. Ripeät askeleet nousivat portaita pitkin ylös. Jähmetyin kuin kivi tulijan astellessa vessan ovelle. Pidin kättä suuni edessä ja suljin silmäni. Vessan ovi ei ollut lukossa, koska muutenhan olisi heti arvattu jonkun olevan vessassa. Taktisesti olin jättänyt sen auki - ehkä kukaan ei kurkistaisi tänne. - Joona, näitsä tuliks kukaa ylös? - Ei oo tullu ketää! - Mitä helvettiä... Joku vei Dollin karsinan eestä mun raipan. Siis sillä aikaa ku mä harjasin Dollia, ni joku ehti sen pöllii. Tuutko mun kaa ettii? Katsoin vieressäni makaavaa raippaa. En tiedä mikä minuun oli tullut. Minun oli ollut pakko saada se. ... Kun Jassu ja Joona olivat poistuneet yläkerrasta, uskalsin vihdoin raoittaa vessan ovea ja livahtaa hoitajien huoneeseen. Raippa visusti sivullani ohitin täpötäyden kahvilan, eikä kukaan onneksi kiinnittänyt minuun huomiota. Kahvilan oven ikkunakin oli onneksi niin korkealla, ettei kukaan olisi huomannutkaan mitä minulla oli mukanani. Hoitajien huone oli (thank god!) tyhjä, joten aloin kuumeisesti etsiä sopivaa piilopaikkaa raipalle. Miksi minun piti viedä se? Olisin voinut ostaa sen itsekin. En voi viedä sitä enää takaisinkaan, joten piilotan sen nyt ja otan mukaani kun lähden kotiin.Sopiva kätkö löytyi hoitohevosten kaappien takaa, raippa juuri ja juuri mahtui seinän väliin ja kukaan tuskin hoksaisi katsoa sieltä. Tärisin. En ollut varas. Tai, olinhan minä pienempänä vienyt äidin lompakosta rahaa karkkiostoksia varten ja vienyt kaverin penaalista pyyhekumin. Kaikki tekivät sellaista pienenä. Mutta eivät enää aikuisena. Tilaisuus oli tehnyt minusta vark-- EI, en ollut varas. Olin hyvä ihminen, jolla oli vähemmän hyvä hetki. Näin sen täytyi olla. Nappasin Spain kaapista rekvisiitaksi uuden piikkisuan ja suuntasin ponin karsinalle. Spai oli juuri palannut tunnilta, eikä sille oltu merkitty enää töitä loppuillaksi. Avasin karsinan oven ja tervehdin ruunaa. Häpeä oli vallannut minut, enkä halunnut kenenkään huomaavan poikkeavaa käytöstäni. Pysyin kolmen vartin ajan Spain luona harjailemassa sitä tarkemmin kuin koskaan aiemmin, kunnes näin sivusilmällä Jassun, Joonan ja Ellidan viilettävän pitkin ponikäytävää. Jassu tarkisti jokaisen karsinan edustan, kaatoi ämpärit maahan ja kurkisti taskuihin. Joona kulki perässä papattaen jotain ominaiseen isälliseen tapaansa, kuten "kyllä se jostain löytyy" tai "älä nyt ole naurettava, ethän sinä voi toisten taskuihin mennä". Ellida seisoi topakasti Jassun vierellä myötäillen kaikkea mitä Jassu sanoi tai teki. Pian he saapuivat Spain karsinalle. - Onkos täällä nähty mitään tänne kuulumatonta? Jassu kysyi ja Ellida penkoi Spain hoitoämpäriä. - Kuten mitä? vastasin yrittäen olla mahdollisimman välinpitämätön. Jassu risti käsivartensa. - Jotain pitkää ja tummaa, apuvälineeksikin kutsuttua. - Onksun dildo kadonnu? pärskähdin. Joona ratkesi myös armottomaan nauruun, jonka ansiosta Jassu suutahti ja poistui paikalta läppäisten Joonaa takaraivolle. Joona jäi silittelemään päätään Jassun painellessa jo kaukana käytävällä. - Haha ei ku silt on raippa hukassa. Se on ihan varma et joku on vieny sen. Koska liiallinen kommunikointi ei kiinnostanut minua tässä tilanteessa yhtään, päätin ottaa Spain harjapakin mukaani ja poistua hoitajien huoneen kautta kotiin. Joona seurasi minua vanavedessä jutellen niitä näitä (kuten siitä, kuinka oli tanssittanut ratsastuksenopettajia jossain tallin juhlissa - WHO CARES), eikä ymmärtänyt vaihtaa raidetta vaikka kuinka tympeästi hänelle vastasinkaan. Minun oli otettava raippa mukaani nyt, jotta kukaan ei sitä löytäisi. ... Hoitajien huoneessa minua odotti kuitenkin yllätys. Mahtavin kätköni oli paljastettu ja Jassu pusutteli kadonnutta raippaansa. Menin ihan hiljaiseksi, en osannut kommentoida asiaa mitenkään, vaikka Joonakin alkoi takanani riemuita kadonneen raipan löytymistä. Se ois voinu olla mun. Noi swarowskit. Ne ois voinu olla mun raipassa. Eih...- Eihä, se löyty - anna mä arvaan, se oli omilla jäljillä? Joona naureskeli. Jassun silmät suurenivat alta aikayksikön. - Ei ollu! Vaik mä oisin kui hajamielinen ni mä en ikinä olis laittanu tätä tonne kaapin taakse. Sen on joku laittanu sinne ihan tahalteen ja mulla on epäilys!! Joona rojahti sohvalle ja pyöräytti silmiään. - Aha. No ketäs sä niinku epäilet? - Sinua!! Jassu rääkäisi ja hyppäsi Joonan syliin teiniraivoissaan. - Ihan varmaa kostit mulle sen ku en tehny sulle aamupalaa eile!! Ja sä päätit rankaista mua näin!! ... C'moon. Teinit... Mutta hähää, tepäs ette tiedäkkään minkä seikkailun raippa oikeasti teki.
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Oct 25, 2015 10:20:12 GMT
★★★★
Toimiston puolella hykerreltiin maha kippurassa tälle tarinalle! Hauskasti keksitty, repliikkeineen kaikkineen ;-)
Onneksesi opettajat eivät tiedä raipan seikkailusta mitään, joten mielikuvamme Karlasta on edelleen kiiltokuvamainen. Siellähän se Karla taas harjaili Spaita niin antaumuksella, pitkään ja hartaasti, ainakin sen mukaan mitä itse näin ohi kulkiessa...
Noora, hevos- ja poniope
|
|