Kolmas tunti 23.3.

[Pappilan Ponitalli vOy]

B-merkin ryhmän kolmas tunti

B-merkin ryhmää opettajat poneilla Noora Terhinmäki ja hevosilla Inga Sundén.

Tunnin aiheena ovat kaarevat tiet esteratsastuksessa. Estekorkeus poneilla 60-70cm ja hevosilla 80-90cm. Ratsastajat kasaavat opettajan ohjeiden mukaan kolme estettä maneesiin, kaksi pystyä ja yhden okserin. Ensimmäisenä verkkatehtävänä tullaan pystyjä kahdeksikon muodossa. Keskitytään laukan säätelyyn ja oikeisiin ponnistuspaikkoihin. Esteiden päällä johtaminen tärkeässä osassa tämän päivän tehtävässä, sillä vääriä laukkoja ei ehdi kahdeksikolla korjaamaan!
Tämän jälkeen tullaan kolmen esteen rataa: lyhyellä sivulla pysty, siitä kaareva linja okserille, kaarre lyhyelle sivulle ja toinen pysty.

(Tarinassasi saat itse päättää millä ponilla tai hevosella ratsastat ja muista katsoa hahmosi iän ja koon mukaan, kuulutko poni- vai hevostunneille!)
Tarinan/runon/piirroksen ym viimeinen palautuspäivä on 6.4!

Kurssin suoritukseen vaaditaan vähintään viidelle ratsastustunnille osallistumista ja B-merkin hyväksyttyä suoritusta kilpailujen yhteydessä (luokat: He B ja 80cm)

[Joona]

#3 B-merkki

En todellakaan tiedä mitä Inga ajatteli. Vallu? Taas! Se oli tietenki hyvä juttu, mutta kuinka usein tätä tapahtui? Tää oli sentään jo kolmas kerta putkeen. Vallu tosin oli ihan supereläin enkä tosiaan mennyt valittamaan. Tiesin, että Vallu oli hieman arempi hyppääjä kuin kouluhevonen, mutta ei se ollut mulle ongelma. Mä tykkäsin esteistä, ja sen pitäisi riittää Vallun kanssa. Suuntasin siis satulahuoneeseen, valitsin Vallun estesatulan ja panssarin siihen sekä martingaalin kävelle sitten tutuksi käyneelle karsinalle. Vallun korvat olivat iloisesti hörössä, kun se hieman venytti kaulaansa mua kohti. Se nuuhkaisi ojennettua kättä ja veti sitten päätään takaisin päin.

Putsasin kaviot tutuin elkein. Vallu ei ollut aivan varma, haluaisiko se nostaa jalkojaan mulle, mutta kun hieman tuuppasin sitä nousi jalka nätisti. Saadessani viimeisen kavion puhtaaksi, huomasin Ingan kaltereiden toisella puolen.

"Sähän olit aika varma esteratsastaja?" se kysyi reippasti ja nyökkäsin. "Hyvä."

Ei kovin vakuuttavaa. Taputin Vallua kaulalle, se katsoi mua kovin viattomasti. Kävin sen hyvin harjoilla läpi, kunnes aloin varustaa. Sillä oli jokaisessa jalassa jännesuojat, jotka olivat käyneet nekin tutuiksi viime tuntien takia. Vallu luimi ja nosteli takajalkojaan kun olin niiden kimpussa, mutta ärähtäessäni se lopetti hölmöilyn. Ei se ennen ollut sitä tehnyt, joten hämmästyin hieman. Satulassa oli muhkeat polvitoppaukset ja mietin jo millaista siinä olisi istua. Se oli musta, mutta pitkin satulaa kulki valkoisia koristeompeleita, mikä teki siitä aika makean. Seuraavaksi oli vuorossa martingaali, joka oli Y:n muotoinen. Kiinnitin sen lukoilla satulavyöhön mahan alle ("Ärrinmurrin", sanoi Vallu") sekä satulankaarien yläosaan.

Suitset olivat myös mustat ja otsapannassa että turparemmissä oli kirjailuja. Vallu otti kolmipalakuolaimet nätisti suuhunsa. Se vähän hangoitteli, kun koetin saada korvat pujotettua, mitä se ei myöskään ollut ennen tehnyt. Huokaisin, mutta kun pysyin rauhassa se antoi koskea niihin.

Kun muut tallissa olevaa huutelivat olevansa valmiita, mulla ei ollut vielä kypärää. Huikkasin, että mulla menee vielä sekunti. Pian kuitenkin olimme jo matkalla maneesiin, jossa ei ollut ollut tuntia ennen. Olimme Ingan johdolla käyneet rakentamassa esteet aikaisemmin. Nyt opettajamme selosti tarkemmin mitä tekisimme tällä tunnilla. Tehtävät kuulostivat hauskoilta, joten lähdin hyvillä mielin kävelemään alkukäyntejä.

Verryttelimme hevoset nopeasti jokaisessa askellajissa ja Vallu tuntui innokkaalta. Se reagoi apuihin salamannopeasti ja kokosi/venytti askeltaan kuin ajatuksen voimalla. Päivän tehtävä siis oli kuin meille luotu. Kun ensimmäistä kertaa lähestyin pystyä oikeassa laukassa, tuntui Vallu suorastaan räjähtävän käsiin. Mulla oli pokassa paljon pitämistä, etten alkanut hypyn jälkeen nauramaan. Tämäkö arka hevonen? Unelmissanne! Nyt se ainakin oli kuin tiikeri. Onneksi oli muistanut johtaa hevosta vasemmalle, joten tulimme vasemmassa laukassa alas. Tein suuren kaaren, jotta saimme hyvän tien. Kaaressa olin aavistuksen esteistunnassa, mutta äskeistä muistellen laskeuduin lähemmäs hevosta ennen estettä. Hyppy oli onnistunut, vaikka lähdimme hyppyyn hiukan kaukaa. Inga käski mua pyytämään Vallua vielä hiukan odottamaan enemmän estettä, nyt sain pidellä sitä paljon.

Katsoin kun muut suorittivat tehtävää (Primis veti voiton Vallustakin, ratsastajan oli aina pakko tehdä voltti päätyihin jotta sai sen taas hallintaan). Vallu pärisi ja pärskähteli koko ajan. Taputin sitä kaulalle ja annoin pidempää ohjaa odotellessani meidän vuoroa. Jokainen toisti harjoituksen vielä kolmen hypyn verran ja nyt tärkeää oli myös säädellä vauhtia, mikä tosin meidän kohdalla ei niinkään onnistunut. Jos annoin Vallun ottaa kaarteessa reippaampaa tahtia, "rauhalliset lähestymiset" olivat vain kuvitelmaa.

Radan hyppääminen oli hauskaa! Vallu oli ihan tykki eläin (oottakaa vaan jos tulee estekisat). Ensimmäisellä kertaa okserilla se otti ennen hieman sivuaskelia, mutta ratsastin sitä pohkeella eteenpäin, mikä sai sen unohtamaan koko arkailun. Kaarteet tein aluksi vähän turhan tiukoiksi ("Joona Aro, tämä ei ole mikään uusintarata, älä kaada sitä hevosta!" Inga huusi pää punaisena). Pian nekin kuitenkin onnistuivat loistavasti ja tuntui sujuvan. Vallu oli niin ihanan rehellinen ja työskentelyhaluinen (ylläri, edelleen oli), että olisin voinut kirkua. En kumminkaan kirkunut koska a) en ollut tyttö b) istuin hevosen selässä ja jos olisin kirkunut, en luultavasti olisi istunut enää ja täysin tahattomasti. Loppuraveissa Vallu ei oikein tahtonut pysyä nahoissaan, mutta koska olin niin vakava ihminen, en voinut kuin nauraa sille.

/ Tää tunteilu on hauskaa o/ Mitä jos haluaa kirjoittaa useammasta tunnista kuin on tarvis? En tiedä missä tätä olis pitänyt kysyä, joten kysympä tässä.

[Pappilan Ponitalli vOy]

Joona, voit hyvin lisätä hoitotarinoihisi omia kertomuksia kuvitelluista tunneista joilla ratsastat :-)