Ensimmäinen tunti 23.2.

[Pappilan Ponitalli vOy]

B-merkin ryhmän ensimmäinen tunti

B-merkin ryhmää opettajat poneilla Noora Terhinmäki ja hevosilla Inga Sundén.

Istuntatunti! Tänään ponien ryhmässä Noora ja hevosten ryhmässä Inga keskittyvät ratsastajien istunnan parantamiseen. Istuntaa hiotaan jokaisessa askellajissa. Alkuun ratsastajat verryttelevät hevosiaan käynnissä itsenäisesti uralla, jonka aikana opettaja ottaa jokaisen ratsukon erikseen maneesin keskelle ja opastaa oikeanlaisen istunnan löytymisessä. Sen jälkeen siirrymme tekemään pääty- ja keskiympyröitä, jossa ratsastajien tulee olla tarkkana oman lantionsa kanssa - mitä tapahtuu ympyrällä lantiolle?
Keskitytään myös hiljaisiin käsiin ja jalkoihin.

(Tarinassasi saat itse päättää millä ponilla tai hevosella ratsastat ja muista katsoa hahmosi iän ja koon mukaan, kuulutko poni- vai hevostunneille!)
Tarinan/runon/piirroksen ym viimeinen palautuspäivä on 9.3!

Kurssin suoritukseen vaaditaan vähintään viidelle ratsastustunnille osallistumista ja B-merkin hyväksyttyä suoritusta kilpailujen yhteydessä (luokat: He B ja 80cm)

[Helmiina]

Ensimmäinen B-ryhmän tunti

Huokaisin helpotuksesta kun sain jättää Mira-nimisen tytön avustamisen (en kestä niitä pissaliisoja!) sikseen ja soljuinkin reippaasti hoitajien huoneen puolelle. Nappasin uuden vaalean raipan, kuoret sekä kypärän mukaan ja suuntasin seuraavaksi tapani mukaan tuntilistalle. Selasin nimiä: Anita oli saanut Primiksen, hitsi. Ehkä se suostuisi vaihtamaan. Päätin ensin kuitenkin katsoa, kenellä itse menin. Kirosin hiljaa mielessäni kun Hannu ja Rollekin olivat menneet. Kuka kiva siitä jäis jäljelle? No, mun nimi oli tietysti listan viimeisenä. Tedi. Nimi toi mieleen jättikokoisen nallekarhun, ja sitä ruuna taisi ollakin, mitä nyt olen seurannut hevosryhmän jatkokurssilaisia. Mutta näytti se kyllä hurjan raskaaltakin, vaikka katseessa olikin sitä jotain. Tutkin aiemman tunnin listaa ja huomasin, että ruuna olikin jo uralla. Viktoria meni sillä, tyttö jonka muistin alkeiskurssilta. Vikke oli kyllä vikkelä, mutta vähän hentoinen ja musta tuntui, ettei Tedin kaltainen katujyrä ollut ihanteellisin ratsu sille.

Toisen tunnin loppuessa hypin maneesin keskelle tyytyväisenä ja vastaanotin Tedin väsyneen näköiseltä ratsastajalta. Ruuna töykkäsi mua suloisesti turvalla kun säädin jalustimia ja ponnistin selkään. Opettajanvaihdos tapahtui ja Inga asteli maneesiin sen näköisenä että tiesi mitä tänään olisi luvassa. Se haukankatse sai kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin heti...

"Okei porukka, tervetuloa B-merkin kurssille. Kerron teille jo etukäteen, että tällä kurssilla ette saa mitään ilmaiseksi. Ootte jo melko osaavia, mutta älkää antako oppimanne hämätä teitä: ratsastuksessa on aina parannettavaa, olit sitten Zara Phillips tai Rolf-Göran Bengtsson. Tällä kurssilla pääsette maastoonkin, mutta ennen sitä on tehtävä lujasti töitä", kaikui raudanluja ääni kaiuttimista. "Tällä tunnilla aloitetaan vähän löysäillen ja otetaan aiheeksi istunta. Älkää luulko että pääsette helpolla, vaikkei tänään ole luvassa turhan vaikeita tehtäviä. Noniin, oikea kierros ja uralle."

Anita mulkaisi mua huolestuneesti kun käänsin Tedin uralle. Tedi asteli rauhallisesti keinahdellen eteenpäin ja pysytteli harvinaisen hyvin edellä kulkevan Kossun perässä. Inga otti heti kaikki tarkkailuun ja heittikin parannusehdotuksia koko ajan.

"Mitä ihmettä, missä ne pohkeet oikein on? Fanni on semmonen työstä luistaja, että pitäis olla tarkempi", vaaleahiuksinen opettajatar neuvoi. "Helmiina, kerää ohjia. Ootas kun Tedi saa kaiken vellovan massansa liikkeelle." Inga pyysi jokaisen vuorollaan keskelle ja antoi sitten moitteiden ja ystävällisempien ohjeistusten ropista, aiheena tietysti istunta. Mäkin sain kuulla paljon ryhdistä ja vesiletkukäsistä ja kantapäistä, ennen kuin pääsin takaisin uralle. Tedi näytti tyytyväiseltä, kun ei tarvinnut kuin kävellä uralla melko pitkän tovin. Sain kuitenkin sen tekemään voltteja ja muita pikku kiemuroita Ingan pommittaessa muita ratsastajia. Seuraavassa harjoituksessa teimme ympyröitä ja hioimme lantion liikettä. Harjoitus vei mun hevosenohjaamistaidot ihan uusiin ulottuvuuksiin, en edes tiennyt että istunnalla voisi vaikuttaa niin paljon. Tässä vaiheessa Tedi alkoi jo kiinnostua ja sitä alkoi olla vaikea saada välittömästi sinne minne halusin.

Harjoituksia toistettiin ravissa, ja jokainen sai vuorollaan huomautuksia liikaa liikkuvista käsistä ja jaloista. Kun siirryttiin laukkaan, jokainen osasi jo päätellä Ingan ilmeestä, mikä ruumiinosa heilui liikaa mihinkin suuntaan. Tedi oli muuttunut köntiksi hevosta, jota oli vaikeaa pidätellä kun se laukkasi jyräten pääty-ympyrällä. Siitäkin tuli noottia opettajan puolelta, ja jouduttiin kiukuttelevan Primiksen perään. Tamma näytti tietysti heti missä Tedin rajat menee ja ei päästy kahta metriä lähemmäs valkoista persettä tai oltais maistettu kaviota. Tunnilla joutui tosiaan laittamaan joka ruumiinosan töihin, tällä kertaa päästiinkin käyttämään muitakin lihaksia kuin hauiksia (joita tarvittiin jättinallekarhun kääntämiseen ja päättömään jarruttamiseen) sekä pohkeita. Kun tunti alkoi lähestyä loppuaan ja siirryimme kaikki ratsastamaan loppukäyntejä, Inga kysyi miltä tuntui. Kuului paljon valittelua ja naurahtelua, että ollaanpa sitä taas hyvässä kunnossa.

"Koko keho huutaa hoosiannaa", Maria huokaisi ja sai jopa Ingan nauramaan.

"Tää oli vasta alkua, tytöt", se naurahti ja antoi sitten luvan ratsastaa kaartoon. Ei siinä voinut muuta kuin mätkähtää avuttomana maneesin hiekalle ja nojautua eestiläisruunaan kun käveltiin osastossa takaisin hevosten puolelle. Oli rankkaa, mutta ainakin nyt on istunta hoidettu kuntoon ja saatu hyvä liikkellepotkaisu kurssia varten.

[Joona]

#1 B-merkki

Okei, myönnetään, oon varusteratsastaja. Se näkyi mustista kengistä saappaanvarsineen aina Charles Owenin kypärään saakka (oli mulla kotona Shamsieldikin). Mutta mulla oli myös rahaa, tyhmähän mä olisin ollut jos en olis käyttänyt sitä! Niinpä siis kävelin hoitajien huoneesta kohti tuntilistoja tummansinisissä B Vertigon housuissa. Helmiina tuli mua vastaan syvästi kiroten kaikki alimpaan helv-- siis tiedätte kyllä. Kun pääsin itse katsomaan listoja, oli mun pakko virnistää sille vähän. Tedi? Onneks mulle itselleni oli merkitty Vallu, josta pidin kovasti. Olin jopa miettinyt sen valitsemista hoitohevoseksi, mutta olin päättänyt nauttia ponipojan roolista vielä hetken.

Vallu tervehti mua heti karsinaan saapuessani suloisella irvistyksellä. Tuhahdin sille sekä käskin topakasti lopettaa moisen hölmöilyn ja hetken päästä se jo kerjäsi rapsutuksia korvat hörössä tummilla silmillään. Hymyilin, kun heitin pölyharjan sen koppaan.

"Hei ei nyt voida jäädä rapsuttelemaan kun pitää mennä töihin", sanoin sille saaden Vallun näyttämään pettyneeltä, kun aloin laittaa suojia. Pian iso rautias olikin valmiina lähtöön. Inga komensi kaikki maneesiin ja liityimme käytävällä kulkevaan hevosletkaan. Vallu käveli reippaasti mun vieressä eikä välittänyt vaikka Myrde irvisteli sille kalterien takaa karsinastaan.

Maneesissa kaikki ohjasivat hevosensa kaartoon. Kiristin satulavyön tottuneesti ja laskin jalustimet alas (olin mitannut ne jo karsinassa). Ponnistin selkään helposti, ehkä mun "pitkistä" jaloistani olikin jotain hyötyä - penkki tuntui olevan tänään haluttua kamaa, mutta mun ei tarvinnut murehtia siitä. Vallu seisoi pää korkealla korvat hörössä, kun Inga piti jonkinlaista "tästä kurssista ei sitten pääse läpi tekemättä töitä" -puhetta. Lisäksi saimme kuulla että tänään tehtäisiin istuntaharjoituksia. Se oli ihan hyvä. Pidin omaa istuntaani varsin hyvänä ja mulla oli erinomainen kehonhallinta, mutta saatoin välillä olla vähän turhan lukkiutunut lantiostani.

Vallu lähti reippaasti uralle pyynnöstäni ja näytti olevan täysissä voimissaan. Taputin sitä nyt jo hellästi sisäkädellä kaulalle ja se pärskähti. Sillä oli tapana pärskähdellä paljon. Kun aloimme keräillä ohjia, se hieman jännittyi, mutta rauhoittui kun ratsastin yhä pohkeella hellästi eteenpäin. Se oli herkkä hevonen istunnalle eikä sietänyt lainkaan, jos heilahdin hiemankin ulospäin. Pian Inga huusi meidät kaksi keskelle ympyrälle ja alkoi heti huomautella mulle lantiosta, joka esti hevosen liikkumista vähän liikaa. Näytin varmasti puulla päähän lyödyltä, kun se käski ottaa jalustimet hetkeksi pois ja nostella polvia ylöspäin viisi kertaa. Tehdessäni liikkeen, huomasin sillä olevan selvä vaikutus. Tunsin, että Vallu käveli taas hieman pidempää askelta, koska lantio avautunut hieman enemmän ja jalat olivat kyljissä kiinni vain hiuksen hienosti.

Huomiota piti kiinnittää myös alaspäin karkaavaan katseeseen sekä käsiin, jotka eivät aina olleet samassa tasossa jos käytin toista.

Kun aloimme ravata, Vallu ravasi iloisesti ja pärskähteli. Pitkäaskelista ruunaa sai koota jalkaa käyttäen, suusta se oli tarkka ja ilmoitti helposti milloin käytin sitä liikaa. Teimme paljon ympyröitä ja tarkkailimme lantion vaikutusta niillä, jossa olin ihan hyvin. Keskityin siis käsiini. Vallu oli ihan loistava hevonen, sen askel oli ihanan lennokas ja siksi hyvä treenikaveri tälle tunnille. Laukasta ruuna innostui vielä enemmän, mutta muisti silti kuunnella mua koko ajan. Se oli niin yhteistyöhaluinen, että ihastuin joka hetki siihen vielä enemmän.

Kun saimme luvan viimein aloittaa loppukäynnit, oli mun fiilikset hyvät. Olin aika poikki, mutta en tainnut olla pahimmasta päästä, kun kuuntelin muiden juttuja. Maria tuntui ainakin olevan aivan kuitti. Inga vain hykerteli väsyneille oppilailleen.

"Tää oli vasta alkua, tytöt", se naurahti ja älähdin protestoivasti. Mäkin olin täällä! Inga katsoi pyöritellen silmiään. "Oot Joona säkin vähän tyttömäinen."

Oliko se vitsi? Ingan suusta?