Tedin hoitopäiväkirja

[Pappilan Ponitalli vOy]

"Tedi"
s. 1997, rautias sabinokuvioinen hevosruuna, rotu tuntematon

Tämä päiväkirja on vain hoitajille!

[Miska]

15. heinäkuuta 2015
Hoitotarina nro 1

Olin käynyt jo jonkin aikaa Pappilassa tunneilla joten Tedin ykköshoitajaksi siirtyminen oli aika vaivatonta. Hurautin tyytyväisenä tallin pihaan jopolla ja jätin sen tallin seinustalle odottelemaan että pääsisin käymään moikkaamassa hevosia laitumella. Astelin reippaasti sisälle ja heti ekana mun edessä oli tosi tutun näkönen tyttö joka seisoi siinä hetken aikaa tyrmistyneen näköisenä ennen kuin sai avattua suunsa.
- Talli on suljettu vielä kolme viikkoo, tyttö sopersi edelleen hämillään. Nyt muistin että täähän on se tyttö sieltä kaupasta. Ehdin vain virnistää tytölle ennenkuin tallikäytävälle tuli kiukkuisen oloinen nainen.
- Ulos täältä ja heti. Tänne ei saa tulla muut ku henkilökunta ja hoitajat, nainen ärähti.
- Mä alotin just Tedin hoitaminen. Mä oon Miska, kerroin Kaislalle.
- Lisää teitä hoitajia. Mihin mä vielä joudun näiden kans, nainen mutisi itsekseen.
- Sä sit meet siivoaan tarhoja ja Taija lähtee mukaan kattoon että työ tulee varmasti hoidetuksi, Kaisla komensi. Lähdettiin vähin äänin hakemaan kottikärryjä ja talikoita ja suunnistettiin parille pienemmälle tarhalle jotka meidän oli tarjoitus siivota. Jotain me siinä lätistiin samalla kun lapattiin paskaa kottareihin.
- Lähetsä mun kans laitsalle, heitin Taijalle kun työ alkoi olla jo loppusuoralla. Vähän kauempaa kuului aika vaimea, mutta selvästi myöntävä vastaus, joten vietiin äkkiä kottarit ja talikot paikalleen ja lähdettiin vinttaamaan laitumia kohti. Taija oli hypänny mun jopon tarakalle ku sillä ei kuulemma ollu tällä hetkellä pyörää.

Laitumilla otin harjan mukaani ja lähdin astelemaan ruunia kohti etsien katseellani missä Tedi mahtoi olla. Juuri ja juuri muistin ottaa kaviokoukunkin mukaan että saatais puhdistettuu kaviot. Siinä mä harjasin rauhallisesti paikallaan seisovaa Tediä samalla kun blondi tyttö teki samaa Veijolle. Sain yhtäkkiä ihan hullun idean ja kiinnitin riimunnarun Tedille riimuun ohjiksi. Taija hoksasi mitä tein ja se alkoi tekemään samoin Veijolle. Niin me sitten kömmittiin hevosten selkään ja paukautettiin pohkeet kiinni laiskojen hevosten kylkiin. Molemmat lähti kuin lähtikin liikkeelle ilman suurempia ongelmia, ilmeisesti tilanne oli niille vähän outo.

Portilla Taija hyppäsi siksi aikaa alas että sai avattua ja suljettua portin jonka jälkeen matka jatkui. Hieman hermostunut nauru pääsi Taijan suusta ja munki oli pakko nauraa. Ei me kovin kauas menty ku jo laskeuduttiin alas ja istuttiin kivien päälle juttelemaan hetkeksi kun kerrankin oli rauhallista. Tedi ja Veijo jatkoi laiduntamista vieressä olevalla ruohopläntillä kun pideltiin niitä kiinni. Pian meidän puuhat kuitenkin keskeytettiin kun mun puhelin soi, soittaja oli Primiksen ja Rollen hoitaja Nina.
- Kuulin just mitä sä idiootti menit tekemään, Jake näki teidät kun se oli menossa kotiin. Tajuatko sä että Kaisla on varmaan minä hetkenä hyvänsä lähössä tarkistaan Primiksen kunnon ja miten sitten käy kun se tajuaa Tedin ja Veijon puuttuvan, tyttö paapatti kiukkuisena ja Taija katsoi mun huolestuneita kasvoja kummastuneena. Puhelun jälkeen selvitin sille tilanteen ja molemmat hyppäs ennätysvauhtia korkeiden hevosten selkään ja lähdettiin painelemaan takaisin laitumille. Hitto ku pitiki olla näin laiska hoitohevonen, mut onneks päästiin takas viisi minuuttia ennen Kaislan paikalle saapumista. Onneks ei jääty kenellekään kiinni ja saatu porttikieltoa. Tosi nopeaa mekin kyllä liuettiin paikalta nauraen jännityksestä, sillä nainen ei ollut vieläkään järin hyvällä tuulella eikä haluttu jäädä kuunteleen sen marmatusta jostain. Kyytsäsin Taijan takaisin tallille jossa oli jo enemmän porukkaa, mutta valitettavasti mun oli pakko lähtee eteneen joten muihin tutustuminen jäisi siis ensikertaan.

[Pappilan Ponitalli vOy]

★★★

Voi että, onko meidän ressukka-Tedi saanut oman hoitajan? ♥

Saatte kyllä Taijan kanssa kiittää onneanne, ettei Kaisla ehtinyt näkemään mokailujanne. Se olisi ollut kaksi päivää porttikieltoa tallille ja pisteiden huima lasku henkilökunnan silmissä. Jatkossa vahditaan kyllä tarkemmin mitä teette siellä laitumella, sillä huomasimme Veijon ja Tedin riimuihin unohdetut, solkiin kiinnitetyt riimunnarut... 1+1 ja tiedetään mitä on tehty siellä. Tosi vastuutonta, kun kyse ei ole edes teidän omista elämistänne vaan toisen ihmisen omaisuudesta.

Inga, hevosope

[Ria]

E N S I M M Ä I N E N 

Iso hevonen tuijottaa mua uteliaasti takkuisen otsapehkonsa takaa. On iso harppaus siirtyä poneista hevosiin, mutta joskus sekin on tehtävä. Siirtyminen tuntuu vielä isommalta, koska ensimmäinen hevoshoidokkini on muhun verrattuna the maailman valtavin hevonen. Avaan varovasti Tedin karsinan oven. Se laskee päätänsä ja nuuhkaisee mun farkkujen taskuja. Taputan Tedin massiivista kaulaa.
"Mä oonkin sitten sun uus hoitaja", hymähdän ja käyn hakemassan ruunan harjapakin, jonka pohjalla lojuu karvakasojen lisäksi paperilappu.
Käytävä on sitä harjapakkia lukuunottamatta tyhjä, joten voin lukea lapun viestin ääneen.

Rehuhuone tnä? ;-)

Mikä hiton rehuhuone? Mitä rehuhuoneessa sit on? Tuskin mitään salattavaa. Mutta miten koko nuhjaantunut lappu on päätynyt Tedin harjojen sekaan? Miksi kysymyksen perässä oli SILMÄNISKUHYMIÖ? Vaikka miljoonat kysymykset mellesti mun päässä, keskittyisin nyt Tedin hoitamiseen, en lappumysteereihin. Laitan lapun silti taskuuni, jos joku kokeneempi Pappilalainen sattuis tulemaan tallille, voisin kysyä siltä, mitä ihmettä "rehuhuone" tarkottaa. Tai sitten lappu on vaan Kaislan kirjoittama muistutus siitä, miten rehuhuone pitäisi siivota tänään...

Joudun retuuttamaan itseni maanpinnalle rajusti, jotten vain sukisi Tediä hajamielisesti.
"Sori poika", mutisen. "Mun eka hoitopäivä, ja mä vaan keskityn johonki paperinpalaseen..."
Rapsutan Tedin kaulaa ja harjaan ruunan huolellisesti loppuun. Se seisoo kiltisti paikoillaan, vaikka mun omatunto kolkuttaa. Mä en sitonut sitä kiinni. Vaikka mun olis kai pitänyt. Kai. En tiedä Pappilan käytännöistä paljon mitään, mutta koska Tedi tuntuu niin kiltiltä, en tiedä, miks se pitäis laittaa kiinni.

Kun oon vienyt harjapakin takaisin paikoilleen, tajuan, miten hienon hoidokin mä oon saanut. Se vaan möllöttää hoitamisen ajan paikoillaan ja on lisäks pirun sulonen (jos sanoisin ton muiden kuullen, ne luulis, että puhuisin jostain söpöstä pojasta, mutta puhun nyt siis ihan Tedistä). Ja sitten kun oon tajunnut, miten ihana hoitohevonen mulla on, muistan, mitä mun takataskussa on. Se kirottu lappu, mistä mä en meinaa saada ajatuksiani pois puolta tuntia pidemmäks ajaksi. Mun pitää selvittää, mikä lappu se on.

Hoitajien huone kuhisee porukkaa. Ilmeisesti hoitajajengi on sitten vaan niin laiska, ettei ne jaksa puuhata tallissa, vaan juoruilee sohvalla. Jokanen kääntyy katsomaan mu (yhden blondin katse on niin pistävä, että voisin vaikka karata paikalta, mutta mun on pakko selvittää mua piinaavan paperinpalan mysteeri).
"Kukas sä oot?" se sama blondi sanoo ja katsoo mua arvostelevasti päästä varpaisiin tai varpaista päähän, ihan sama.
"Öh, Tedin hoitaja, Ria..." mikä mua vaivaa?! Yks pieni lappu onnistuu valtaamaan mun mielen, enkä saa puhuttua kuin pientä piiperrystä. Onkohan mulla auringonpistos? Ei rehuhuoneet mua ennen oo hetkauttanut.
"Jaa. Mitä asiaa?" yhä se sama blondi, joka puhuu epämiellyttävän kylmästi, kysyy.
"No... Mulla on pieni... no... öh... pulma?"
"Mikä sitten? Miten se sun hemmetin ongelmas liittyy meihin?"

Tähän porukkaan on selvästi hankala liittyä. Muut hoitajat vain myhäilevät taustalla, kun se taskurakettiblondi puhuu puhumistaan.
"Kun mä löysin tällasen lapun Tedin harjapakista, enkä mä tiiä mikä virka sillä on", tokaisen ja kaivan lapun esiin.
"Mä oon sit muuten Oona, eikä mua kiinnosta sun ongelmas, jotain muuta ehkä, mut ei mua."
Siitä huolimatta Oona repäisee lapun mun kädestä. Vähällä oli, ettei se olisi mennyt rikki.
"Rehuhuone tänää", blondi hymisee ja tirskahtaa.
Muutkin sohvalle linnoittautuneet tirskahtavat ja alkavat esittäytyä mulle.

"Mun nimi on Ellida", yksi brunette tokaisee ja hymyilee, Oonan katsoessa häntä terävästi.
Nyökkään ja kysyn, että mitä se rehuhuone sit tarkoittaa.
"Toi on ikivanha lappu... Saat kyl tietää, mitä rehuhuone tarkottaa, kunhan vaan tutustut Pappilaan paremmin", Ellida sanoo olkiaan kohauttaen.
Mä en halua alkaa haastamaan riitaa, joten tyydyn vastaukseeni ja käppäilen moikkaamaan vielä Tediä.
"Mitäs sanoisit, jos saisit ens kerralla putipuhtaat varusteet niskaas?" lässytän ja lähden etsimään satulasaippuaa.

[Ria]

T O I N E N

"Ria!" Kaislan tutuksi käynyt ääni kantautui takaapäin napakkana.
Käännyin varovasti ympäri. Kaisla oli alkanut käyttämän mua hyväksensä. Se passitti mut tallitöihin joka ainoa kerta, kun se näkee mut. Ja mä suostuin joka ainoa kerta, kun se näkee mut. Ehkä mun pitäisi nyt olla tiukempi? Pitäiskö mun kieltäytyä tallitöiden tekemisestä? Ei. Sä oot kiltti tyttö Ria!
"Kylli kaipaa taluttajaa seuraavalle tunnille. Tedin harjaus saa odottaa tunnin ajan", Kaisla tokaisi tiukasti. Nytkö se ei sitten edes kysynyt, suostuisinko tehtävään?
Nyökkäsin kuitenkin ja heitin Tedin harjan takaisin pakkiin.
"Mä tuun tunnin päästä takasin poju, älä sillä aikaa piehtaroi itseäs ihan likaseksi", hymähdin vaimeasti ja rapsutin Tedin sametinpehmeää turpaa.

Kylli odotti valmiina karsinassaan. Sen vierellä seisoi suunnilleen mun ikäinen tyttö ujo hymy kasvoillaan, josta olin onnellinen. Nyt ei tarvitsisi esittää tekohymy huulilla halukasta tallityttöä sennuille...
"Moi", sanoin, en tippaakaan vaivaantuneena. Pikemminkin kiinnostuneena. Musta saattaisi jopa tulla kavereita sen tytön kanssa. Ainakaan se ei hammasrautoineen näyttänyt yhtä tylyltä kuin Oona.
"Hei... autatko sä mua tällä tunnil-", pidemmälle blondi (inhottavasti Oonaa ulkonäöltään muistuttava) ei päässytkään, kun Kaislan ääni kajahti tallin toisesta päädystä.
"Öh, sovitaanko, että mä tuun ihan pian takaisin?" sanoin kiusaantuneena ja sain tytöltä sekä muilta tuntilaisilta kummaksuvan katseen.
Veikkasin, että luvassa on taas kerran tallitöitä.

Kipitin kilttinä tyttönä tallin käytävän läpi ja pysähdyin Kaislan eteen. Olisi tehnyt mieli kysyä, jäikö kahvit juomatta, vai miksi viatonta hoitajaa revitään paikasta paikkaan, mutta jätin kysymättä.
"Eh, mitä tällä kertaa?" mutisin ja tuijottelin tennareitteni kärkiä.
"Kun oot taluttanut Kylliä, tule toimistoon niin juttelen kanssasi vähän", Kaislan ääni kuulosti pelottavan uhkaavalta.
"Okei", olisin päästänyt innokkaan hihkauksen, jos olisin silloin tietänyt, mitä toimistossa tapahtuu.

Kyllin ratsastaja lähti jo taluttamaan ratsuansa muiden mukana kentälle, kiiruhtaessani hänen peräänsä. Tallipihan sorapeite tuntui inhottavalta ohutpohjaisia kenkiä vasten. "Mikäs sun nimi on?" kysäisin ja ujuttauduin kentän portista sisään Kyllin ratsastajan ja itse hevosen vierestä.
"Pinja", toinen sanoi arasti. "Sä?"
"Sano Ria", hymyilin ja taputin Kyllin kaulaa.
Tarjouduin punttaamaan Pinjan satulaan ja säätämään jalustinhihnat, mutta tyttö vannoi osaavansa sen itsekin. Kun homma meni kymmenen minuutin häseltämisen jälkeen säätämiseksi, kiiruhdin apuun ja mietin, etteikö kukaan opeta oppilaille jalustinhihnojen säätämistä. Tai sitten mulla oli vain huono päivä ja kaikki asiat tuntuu vaan astetta suuremmilta.

Kyllillä oli onnekseni pienet askeleet ja ehkä maailman laiskin tahti. Sen mukana oli helppo pysyä ilman selkää pitkin valuvia hikinoroja. Inga huuteli ratsastajille ohjeita ja antoi jopa aloittelijoille tiukat säännöt, ettei saanut missään nimessä puristaa reisillä.
"Hyvin mene", kannustin Pinjaa, joka pomppi satulassa onnettomasti.

Kun tunti vihdoin ja viimein loppui, jätin Pinjan hoitamaan Kyllin itse pois, koska mun piti kiirehtiä sinne toimistoon. En ollut ikinä ennen käynyt siellä. Sinne ei ollut asiaa mennä, ellei olisi tarvetta. Ja mulla ei tätä ennen ollut ollut tarvetta. Koputin oveen varovasti muutaman kerran, kunnes Kaisla avasi oven ja otti mut otsa kurtulla vastaan.
"Istu tohon", nainen sanoi ja nyökkäsi kohti vapaata tuolia.
Mua kuumotti. Mitä pahaa mä olin tehnyt? Olinko mä epäilty jostakin varkaudesta? Oliko Oona mennyt sanelemaan jotain perätöntä Kaislalle, mun löydettyä sen mystisen rehuhuone-lappusen?

Mun kädet melkeinpä tärisi, kun Kaisla avasi suunsa.
"Mulla on ollut viimeaikoina kädet täynnä töitä..." hän aloitti.
Niin? Miten se muhun liittyy? Ehkä Kaisla halusi anella anteeksiantoa siitä, että hän oli latonut kaikki työt mun niskoille.
"Joten mulla olisi pienoinen pyyntö. Sä oot tehnyt niin ahkerasti töitä tallissa, että mä voisin antaa sun tehdä pari kertaa viikossa erinäisiä tallitöitä. Kuten karsinan siivousta ja muuta sellaista", Kaisla sanoi. "Jos ajatus on Raijan mielestä kelpo, voisin antaa sulle jotain roposia ahkerasta työstä!"

"Voitko sä luottaa muhun?" varmistelin. Tallitöiden tekeminen oli kyllä ihan menevää puuhaa, jos tiukka henkilökunnan jäsen pyytää henkilökohtaisesti tekemään niitä (ihan palkkaa vastaan siis).
"Toki", Kaisla nyökkäili. "Mutta muista, että pitää vielä kysyä lupa Raij-..."

Syöksyin toimistosta Tedin kaulaan. Ruuna kapsahti taaksepäin, mutta antoi mun halata sitä. Kotona oli rahoista tuntieni alettua vähän tiukkaa... Joten jos Raijalta heruu lupa, voisi syödä muutakin kuin jauhelihatonta makaronilaatikkoa... Taisin tosin menettää Kaislan ja mun ohuen luottamussuhteen sillä, että juoksin toimistosta Tedin luokse. No, jos se voitaisiin vaan unohtaa?