Post by Jenny on Jul 19, 2016 12:12:34 GMT
J E N N Y P E R R I N
|
|
Jenny Perrin on 17-vuotias pirteä hevostyttö. Ikävuotensa 3-11 Pohjois-Ranskassa asunut Jenny opiskelee Helsingin ranskalais-suomalaisessa lukiossa, joskin hänen koulumenestyksensä on muista kiinnostuksen kohteista johtuen melko keskiluokkaista. Lukeminen ja numeroiden pänttääminen eivät jaksa tyttöä innostaa, vaan hän viettää miellumin aikaa ystävien, kitaran sekä hevosten parissa. Hektinen nuoren arki pureutuukin vahvasti kavereiden ja harrastusten ympärille, vaikka Perrinit ovat tunnetusti myös melko perhekeskeisiä. Jenny asuu vanhempiensa ja yhden nuoremman siskonsa kanssa, jonka lisäksi heillä on 6-vuotias labradorinnoutaja Lotta.
Jenny on hyvin rento ja positiivinen persoona, käyttää tervehdyksiä, kiitoksia ja anteeksipyyntöjä runsaasti, ja jututtaa vastaantulijoita jopa siinä määrin, että osa ihmisistä pitää häntä joko sarkastisen tekopirteänä tai outona. Suulaana persoonana Jenny on osoittautunut kuitenkin myös melko voimakastahtoiseksi ja suorasanaiseksi. Niin tutut kuin tuntemattomat pääsevät tahtomattaankin helposti selville Jennyn voimakkaista mielipiteistä, joita hän ei epäröi esittää oli häneltä niitä kysytty taikka ei. Vaikka ilkeä Jenny ei varsinaisesti ole, saatetaan häntä pitää vähän töksäyttelevänä ja epäkohteliaana. Pääosin tyttö kuitenkin yrittää tulla aina toimeen kaikkien kanssa, ja avoimuutensa ansiosta häneen onkin helppo tutustua. Jennyllä on myös kova heittäytymiskyky ja hänellä on tapana pyrkiä mukaan kaikkeen mahdolliseen, silläkin uhalla, että hän usein tekee ensin ja ajattelee vasta sitten.
Tyttöä on toisinaan kuvattu myös tunteellisena ja empatiakykyisenä. Sanallisesti Jenny ei kuitenkaan ole kovinkaan haavoittuvainen, ja on jo omankin suorapuheisuutensa johdosta oppinut painamaan tuntemattomien lotkautukset villaisella. Niin ilon- kuin surunkin kyyneleet valuvat silti helposti Jennyn poskille, oli kyseessä sitten onnistunut kilparata tai hylätty koiranpentu.
Vaikka vapaa-ajalla Jennyn tyyliin kuuluu revittyjä farkkuja ja rinnoilta nyöritettyjä massapaitoja, tallilla hänet tunnistaa parhaiten melko mitättömästä ulkonäöstä. Tavallinen, tummissa ratsastushousuissa ja hupparissa pyörivä, kulahtaneisiin vanhoihin tennareihin sonnustautunut hoitajatyttönen kun ei herätä kovin suurta huomiota tallikäytävällä. Luonnollisessa ulkokuoressaan Jenny jääkin heittäen tunnin tai kaksi aamulla ulkonäkönsä eteen puurtaneiden tyttöjen varjoon, mutta persoonaltaan hän on sitäkin värikkäämpi.
Jenny tuli Pappilaan kesällä 2016. Sitä ennen hän on ratsastanut pienestä pitäen ratsastuskoululla ja vuokrannut hevosia, joiden kanssa hän on päässyt myös kilpailemaan pääosin seura- ja aluetasolle. Tasoltaan Jenny on melko lähellä helppoa B-A:ta ja hänen korkeimmat esteensä ovat olleet 90cm luokkaa. Tytön veri vetää kovasti kilparadoille ja valmennuksiin, ja Pappilassa hän toivoo pääsevänsä kehittymään ja oppimaan haluamallaan tavalla.
T A P A H T U M A T J A M E R K I T
Jenny on hyvin rento ja positiivinen persoona, käyttää tervehdyksiä, kiitoksia ja anteeksipyyntöjä runsaasti, ja jututtaa vastaantulijoita jopa siinä määrin, että osa ihmisistä pitää häntä joko sarkastisen tekopirteänä tai outona. Suulaana persoonana Jenny on osoittautunut kuitenkin myös melko voimakastahtoiseksi ja suorasanaiseksi. Niin tutut kuin tuntemattomat pääsevät tahtomattaankin helposti selville Jennyn voimakkaista mielipiteistä, joita hän ei epäröi esittää oli häneltä niitä kysytty taikka ei. Vaikka ilkeä Jenny ei varsinaisesti ole, saatetaan häntä pitää vähän töksäyttelevänä ja epäkohteliaana. Pääosin tyttö kuitenkin yrittää tulla aina toimeen kaikkien kanssa, ja avoimuutensa ansiosta häneen onkin helppo tutustua. Jennyllä on myös kova heittäytymiskyky ja hänellä on tapana pyrkiä mukaan kaikkeen mahdolliseen, silläkin uhalla, että hän usein tekee ensin ja ajattelee vasta sitten.
Tyttöä on toisinaan kuvattu myös tunteellisena ja empatiakykyisenä. Sanallisesti Jenny ei kuitenkaan ole kovinkaan haavoittuvainen, ja on jo omankin suorapuheisuutensa johdosta oppinut painamaan tuntemattomien lotkautukset villaisella. Niin ilon- kuin surunkin kyyneleet valuvat silti helposti Jennyn poskille, oli kyseessä sitten onnistunut kilparata tai hylätty koiranpentu.
Vaikka vapaa-ajalla Jennyn tyyliin kuuluu revittyjä farkkuja ja rinnoilta nyöritettyjä massapaitoja, tallilla hänet tunnistaa parhaiten melko mitättömästä ulkonäöstä. Tavallinen, tummissa ratsastushousuissa ja hupparissa pyörivä, kulahtaneisiin vanhoihin tennareihin sonnustautunut hoitajatyttönen kun ei herätä kovin suurta huomiota tallikäytävällä. Luonnollisessa ulkokuoressaan Jenny jääkin heittäen tunnin tai kaksi aamulla ulkonäkönsä eteen puurtaneiden tyttöjen varjoon, mutta persoonaltaan hän on sitäkin värikkäämpi.
Jenny tuli Pappilaan kesällä 2016. Sitä ennen hän on ratsastanut pienestä pitäen ratsastuskoululla ja vuokrannut hevosia, joiden kanssa hän on päässyt myös kilpailemaan pääosin seura- ja aluetasolle. Tasoltaan Jenny on melko lähellä helppoa B-A:ta ja hänen korkeimmat esteensä ovat olleet 90cm luokkaa. Tytön veri vetää kovasti kilparadoille ja valmennuksiin, ja Pappilassa hän toivoo pääsevänsä kehittymään ja oppimaan haluamallaan tavalla.
T A P A H T U M A T J A M E R K I T