Post by Oliver on Dec 30, 2016 18:33:42 GMT
Oliver Menke
17 vuotta (syntynyt tammikuun 15. päivä 1999)
Spain hoitaja
178 cm, harrastaa urheilua
Spain hoitaja
178 cm, harrastaa urheilua
Bryon tumppaa loppuunpalaneen sätkän sen kengällä. Se hieroo sitä asfalttia vasten ja rahiseva ääni riipii korvia. "So, you're leaving?" Nyökkään ja sylkäisen maahan vilkaisten vähän hermostuneena sen naamaa. Miks se ei sano mitään. Eikö sille oo mitään väliä vaikka me ei ehkä enää nähdä. Se vaan jatkaa soran pyörittelyä kenkänsä kärjellä ja mun hermoja raastaa. "Well...that really sucks", se lopulta mutisee ja kattoo mua tyhjästi. Ja mun tekis mieli lyödä ja halata sitä mutta painan vaan katseen takas maahan. "Yeah."
Kärsimätön, impulsiivinen, temperamenttinen, herkkä. Sanat, joilla poikaa kuvailisi tämän tämänhetkinen huoltaja, isän nelikymppinen sisko Eila Saraste joka on pyrkinyt ymmärrykseen ja kärsivällisyyteen veljenpoikansa kanssa vuodesta 2014. Samana vuonna Suomeen Yhdysvalloista muuttanut Oliver asui ennen suomalaistaustaisen isänsä kanssa Washingtonissa, Redmondissa äidin menehdyttyä rintasyöpään keväällä 2006. Isän saama työkomennus johti päätökseen pojan lähettämiseksi pois kotoa.
Mä katson lentokoneen ikkunasta kun maisemat vaihtuu. Korvissa piippaa vähän kun kone kohoaa ilmaan ja mun tekis mieli itkeä tai jotain. Mut en mä itke. Kuvittelen vaan kun isä ajaa kotiin sen Roverilla ja aurinko paistaa sille ja se kääntää sen ajatukset muualle ettei sen tarvis miettii mua. Mulla on jotenkin petetty olo vaikka näin isän kai kuului tehdä. Jotenkin tuntuu silti väärältä. Se lähetti mut pois niinkun jonkun postipaketin.
Oliver ei juurikaan puhu asioistaan ventovieraille, eikä muutenkaan ole erityisesti mitään avautujatyyppiä. Eikä innostujatyyppiä. Oliveria ei useinkaan kiinnosta. Vieraassa seurassa hän saattaa vaikuttaa sulkeutuneelta ja jopa ujolta. Joku saattaisi pitää Oliveria hyvinkin rasittavana ja outona tapauksena jonka seuraan hakeutuminen johtaa vain väärinkäsityksiin. Tosiasiassa Oliver on hukassa. Hukassa niin oman itsensä kuin maailman suhteen.
Suomessa kukaan ei tajuu mua. Tai on mul pari kaveria, mut ei ne silti mitään ymmärrä. Ja kun mä tuun kotiin aamuyöllä täti vaan huokaisee ja katsoo silmät mutkalla niinkun sitä muka kiinnostais. Se lässyttää mulle aina jotain ja mä painelen omaan huoneeseen luvaten että huomenna oon ajoissa kotona vaikka kaikki tietää että se ei oo totta. Oon vaan onnellinen et oon kohta kahdeksantoista ja saan tehdä ihan mitä kiinnostaa.
Hevosista Oliver ei tiedä mitään. Tai okei, sen verran että niillä on neljä jalkaa ja ne hirnuu. Oliverin täti on hevosharrastajana saanut pitkän kaavan taivuttelun ja juonimistyön tuloksena jollain ilveellä värvättyä pojan Spain hoitajaksi Pappilaan. Epäillen ja puolipakotettuna Oliver viimein raahautuu tallille vain huomatakseen, että Pappilalla on tarjottavanaan kuraisia poninpersauksia ja keskenään supattelevia tallityttöjä. Ehkä jonain päivänä jotain muutakin...?
Tähdet 0 kpl
Merkit 0 kpl
Tähdet 0 kpl
Merkit 0 kpl