Ruusan päiväkirja

[Micaela]

Rane's Reckless Love

---

"Ruusa"

ruunikko lv-tamma, 150cm
s. 03/06/2015, 6-vuotias
omistaja: Micaela Jäälehto
hoitaja: -

Ruusa on äärettömän kiltti ja nöyrä hevonen. Sille sopii kaikki eikä se väitä vastaan. Ravitaustansa vuoksi tamma ei osaa mitään ihmeempiä koulukiemuroita eikä se jalkavikojensa takia pysty hyppäämäänkään, mutta rentouttaviin ja rauhallisiin maastolenkkeihin tamma on kuitenkin omiaan. Lyhyesti sanottuna Ruusa on kaikkea sitä, mitä tarvitset stressaavan työpäivän, hermoille käyvien ihmisten tai rankan koeviikon jälkeen - tämän tytön kanssa mieli lepää! Toisten hevosten kanssa Ruusa on aika alistuvaista sorttia, minkä vuoksi se tuppaa usein jäämään muiden jalkoihin. Kaikesta huolimatta tamma kuitenkin nauttii toisten hevosten seurasta, vaikka ne päiväheinät saattaakin toisinaan mennä parempiin suihin...

Ruusan sivut >>


Kuva ©AK

[Micaela]

Pappilaan tutustumista
25.1.2016

Huomasin olevani hieman hermostunut parkkeeratessani autoani Pappilan pihaan, jonne olimme Ruusan kanssa juuri muuttaneet. Olin aina käynyt vain pienillä maalaistalleilla, joten Pappilan kaltainen suuri ratsastuskoulu tuntui kovin vieraalta ja pelottavalta. Yksityistalli olisi varmasti täynnä toinen toistaan hienompia kilpahevosia, joiden omistajat nauraisivat minut ja jalkavikaisen lämppärini pihalle alta aikayksikön. Nousin autosta ja silmäilin tarhoissa seisoskelevia hevosia. Ensimmäisenä silmiini osui upea kimo ruuna, joka arvokkaan näköisestä loimestaan päätellen oli juuri sellainen hieno kilpahevonen, mitä olin pelännytkin. Rauhoituin kuitenkin hieman nähdessäni ruunan takana seisovan shetlanninponin– ei Ruusa ainakaan porukan pienin olisi.

Astelin talliin ja katselin ympärilleni – ketään ei näkynyt eikä kuulunut. Nappasin riimunnarun mukaani ja lähdin hakemaan Ruusaa sisälle. Ensin tamma saisi pitkän ja perusteellisen harjauksen, jonka jälkeen menisin liikuttamaan sitä kevyesti maneesiin ennen tuntien alkua. Ruusa nautti silminnähden harjaustuokiostamme. Se venytti kaulaansa, ummisti silmiään ja hörähti tyytyväisenä. Tammalla oli kummallinen kyky saada minut hymyilemään. Olipa minulla ollut kuinka huono päivä tahansa Ruusan näkeminen sai aina kaikki huolet kaikkoamaan. Se oli hevonen, jonka seurasta sai vain nauttia. Koskaan ei tarvinnut stressata minkään sortin temppuilua tai vikurointia.

Kävellessämme maneesiin Ruusa katsoi hetken epäluuloisena ympärilleen. Emme olleet aiemmin olleet kuin pari kertaa maneesissa, joten jännittyneisyys oli ihan ymmärrettävää. Pian tamma kuitenkin rentoutui – se oli reipas tyttö. Teimme käynnissä pääasiassa voltteja ja ympyröitä, sillä tamma oli ravitaustastaan johtuen aika kankea eikä taivutukset ja asetukset olleet aivan sen vahvinta osaamista. Lopuksi ravailimme kevyesti vähän aikaa. Minun kävi sääliksi Ruusaa. Se oli nuori ja täynnä energiaa, mutta jalkojensa takia sen kanssa ei voinut edes haaveilla mistään peltolaukoista.

Löntystellessämme takaisin kohti tallia huomasin parkkipaikalle ilmestyneen toisenkin auton. Tallissa hyöri nuori, ruskeahiuksinen nainen, joka ei ensi alkuun edes huomannut tuloamme. Ruusan kavioiden kopsahtaessa ensimmäisen kerran tallin lattiaan, tämä kuitenkin kääntyi meitä kohti ja lopetti hetkeksi suitsien selvittelyn: ”Ai moi, mä mietinkin kenen toi lämppäri on”. Niinpä tietysti, mitäpä muutakaan sinä olisit miettinyt, ajattelin turhautuneena mielessäni. Yllätyksekseni tuo brunette, joka esitteli itsensä Saraksi, alkoikin kertoilla ensimmäisestä hevosestaan Remusta, joka oli myöskin ollut entinen ravuri. Juttelimme pitkän aikaa ja aloin tuntea oloni jo hieman levollisemmaksi. Ehkä nämä Pappilalaiset eivät olekaan niin pelottavia.

[Pappilan Ponitalli vOy]

Ruusan tammikuun tallivuokra kuitattu maksetuksi!

Onpa kiva saada tammavahvistusta yksityistalliin, on ollut niin äijäpainotteista tuo asukaskunta siellä :-) Huomasitkin näköjään että yksityistallissa on yleensä aina hiljaista, ehkä ensi kerralla tutustut muihinkin Saran lisäksi. Pelot isosta ratsastuskoulusta eivät menoa haittaa yksärien puolella, siellä saa puuhata ihan omassa rauhassa.

Raija, toimitusjohtaja