|
Post by Kaisla on Oct 18, 2013 12:04:26 GMT
Syksy 2013 Heipähei hoitajat,
Syksy on sitten inhottavaa aikaa. Muta, kylmyys ja sade tarkoittaa riviä, flunssaa ja sadeloimia. Elukat madotetaan ja niille syötetään yleensä ekstraa rautaa. Älkää syötelkö niille mitään itse!
Riviä ehkäistään kuivalla ja siistillä karsinalla, leikatkaa pois ekstrat vuohiskarvat ja peskää hevosten jalat tarhailun jälkeen. Jos hoitsullasi on riviä, tulkaa nykäisemään hihasta niin näytän missä sinkkisalva on ja mitä sillä tasan tarkkaan tehdään.
Ainiin, jos teillä on ylimääräistä aikaa (ja tiedän että teillä on, talli ei ole teidän pentujen olohuoneenne vaan eläinten koti) siivotkaa niitä hoitsujenne tarhoja. Kaisla
|
|
|
Post by Kaisla on Oct 18, 2013 12:06:31 GMT
18.10.2013, ruokatunti (- näin hevosalalla se on pikemminkin kahvivartti)
Ilmoitustaululle kirjoitettua: Myrdellä vähän lämpöä ja Misty räkäinen.
Kaislaa vitutti, kahvi kupissa oli jo kylmää ja ensimmäistä kertaa vuoteen teki mieli tupakkaa. Jos Kaisla jotain inhosi, niin se oli syksyä. Kuudella opetushevosella on rivi, kahdella ponilla kuume, loimitusrumba oli alkamaisillaan ja Kaisla odotti äkäistä puhelua Raijalta. Ulkonakin oli satanut aamuyöstä lähtien.
Kaisla ei ollut aivan varma oliko Pappilan hevoset tottuneet hänen menoonsa, vai oliko hän tottunut Pappilan menoon. Aamutalli tehtiin puoli kuudelta ja hän merkkasi hevosten lämmöt ilmoitustaulun listaan. Niinhän Saksassakin oli tehty. Hassua sinänsä, Kaisla ei vieläkään ollut oppinut kaikkien hevosten nimiä - mutta muisti niiden keskilämmön. Tallimestari tunnisti ne värin, rakennevikojen, karsinan siisteyden tai merkkien perusteella. Ylipainoisella läsipäällä (ovessa luki Myrde) ja Mistyllä (tammalla oli niin klassinen ponin nimi, ettei Kaisla voinut olla unohtamatta) oli ollut kuumetta. Misty oli kaiken lisäksi räkäinen. Influenssaepidemia tästä vielä puuttuikin, Kaisla mietti. Läsipää olisi voinut mennä pihalle, mutta sai jäädä Mistyn seuraksi. Tammaparan ei tarvitsisi stressata yksinolosta.
Elikot olivat pihalla ponipuolen kahta tammaa lukuunottamatta. Kaisla kirosi talikon varressa Kossun likaista karsinaa. Aluksi hän oli kuvitellut että ruuna oli ollut vain stressannut muutosta. Ja hevonpaskat, Kossu oli oikea sika. Heinäverkkokaan ei ollut ratkaissut karsinassa sikailua, ruuna nyhti korret verkosta lattialle. Kaisla havahtui ajatuksistaan kuullessaan kavioiden kopsetta betonilla. Mitä helvettiä, Kaisla ajatteli rynnätessään ponipuolelle. Pahimmassa tapauksessa jompikumpi poneista olisi rikkonut itsensä johonkin, söisi jotain väärä -- -- Sanna. Kaislan kauhu muuttui oitis raivoksi. Myrde seisoi satuloituna käytävällä, ja näytti aivan yhtä yllättyneeltä kuin Sannakin. Tallimestari ei ollut aivan varma mitä sammakoita suustaan päästi, mutta muisteli kutsuneensa tyttöraasua edesvastuuttomaksi ja laiskaksi. Oletko sä oikeasti niin laiska ettet sä edes viitsi hakea hevosta sateesta vaan liikutat mieluummin kipeää? Kaisla oli ärähtänyt. Eihän hän ollut huutanut, puhunut tiukkaan äänensävyyn. Samaan sävyyn kun sille hoitajaparalle joka oli syöttänyt yksityispuolen hevoselle porkkanaa salaa. Sanna ei ollut sanonut sanaakaan, ja Kaisla oli poistunut yhtä nopeasti kun oli tullutkin. Varmaan kertoo mutsilleen.
Myöhemmin Kaisla oli istunut alas kirjoittaakseen hoito-ohjeet rivin hoidosta. Hänen kävi Sannaa jo hieman sääliksi, tyttö ei ollut varmasti muistanut edes koko listaa. Inhimillisiä virheitä. Olihan tallimestari itsekin ryssinyt opiskeluaikoinaan, työharjoittelun aikana hän oli unohtanut tarkistaa erään kilpahevosen kengät ja saanut huudot ratsastajalta. Viisiitoistavuotias Kaisla oli järkyttynyt niin pahasti että oli pillahtanut itkuun. Kaislan pitäisi muistaa pyytää anteeksi. Oli syksyssä hyviäkin puolia, Kaisla mietti. Neljän päivän syysloma merkitsi nykyvanhemmille sitä, että mökki laitettaisiin talvikuntoon ja kiukuttelevat teinit otettaisiin mukaan. Ja mitä hän Raijan raivoa stressasi - ei kukaan halunnut tehdä näitä hommia, etenkään tähän vuodenaikaan. Kaislaa hymyilytti. Kohta alkaisi pikkupakkaset, hevoset olisivat taas virkeinä ja kylmyys pitäisi hoitajat heidän omassa huoneessaan. Olisipa jo talvi.
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Oct 18, 2013 12:26:35 GMT
Tosi piristävä merkintä sinulta Kaisla!
Kyllähän se Sanna minulle heti soitti ja valitti kun olit ärähtänyt hänelle. Tosin, reaktioni oli täsmälleen sama kuin sinulla ja Sanna sai vain entistä enemmän lokaa niskaansa, joten eipä taida ensi kerralla edes soittaa. Kyllä pitäisi tallin omistajan tyttären kuitenkin vähän enemmän käyttää aivojaan - juuri niitä pieniä ja pölyttyneitä, jonka kaksi ainutta aivosolua sinkoilevat kopassa ympäriinsä eivätkä saa kipinää aikaseksi millään.
Tarhat on kyllä paskassa kunnossa ihan suoraan sanottuna. Mutta mutavelliksihän se menee vaikka mitä yrittäisi, kun tammatarhassa rynnistää kymmenen hevosta ja ruunatarhassa neljätoista kaviokasta. Muutama karsinakin on vielä vapaana, joten tarhaa pääsee pehmittämään vielä monen monta hevosta!
Itse soisin tarhojen siivouksen vain harvoille ja valituille hoitajille. Ensinnäkin, tarhat ovat ihan älyttömän suuria ja jos sinne jonkun pakottaa, siitä tuskin tulee hyvää jälkeä kun ensimmäisen viiden neliömetrin jälkeen ymmärtävät kuinka himputin paljon sitä lääniä näissä tarhoissa onkaan.
Jos joku hevonen näyttää oikeasti tosi kipeältä, niin pistä se kylmän viileästi vaan pois tunneilta. Ei aleta ketään henkihieverissä juoksttamaan. Muista laittaa hoitajien huoneeseenkin viestiä jos joku on pois tunneilta, jotta hoitajat ovat kärryillä :-)
Itse tulen maanantaiaamuna pitämään ponien estevalmennusta, joten nähkäämme silloin!
Raija Pappila, tallin omistaja
|
|