|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Oct 17, 2013 13:28:23 GMT
"Emma" s. 1995, tummanruunikko ruotsinpuoliveritamma
Tämä päiväkirja on vain hoitajille!
|
|
Jesse
Peruspappilalainen
Posts: 92
|
Post by Jesse on Jul 7, 2015 13:04:30 GMT
Huh tätä hellettä. Ilmastointi oli ollut pelastus Volvossani, jonka olin parkkeerannut -luonnollisesti - parkkipaikalle. Olin päässyt mukavasti tutustumaan Jassuun, Joonaan, Emilyyn, Ellidaan ja tietty Sierraan. Tai Sierra olikin minulle entuudestaan tuttu sillä viihdyin paljon hänen isoveljensä luona. Tiedostin myös, että Sierra oli varattu ainakin silloin tällöin, mutta eilen minulle oli selvinnyt, että pari oli totaalisesti eronnut. Eikä minulla ollut siihen varaa nälväillä asiast, jos miettii miksi minun ja Iinankin suhde oli päättynyt. Ex-tyttöystäväni ajatteli sai minut edelleen hieman vaitonaiseksi. Onnekseni minun ei tarvinnut nähdä häntä, sillä tyttö muutti Amerikkaan opiskelemaan. Puistelin ajatukset kuitenkin pois mielestäni avatessani tallin, jossa ilma ei juuri ollut viileämpi kuin ulkonakaan. Moikkasin vastaan tuleville hoitajille ja hymyilin nuoremmille heppahulluille lämpimästi.
Tallissa oli pääasiassa hiljaista, sillä jokainen hoiti omia askareitaan. Päätin siis mennä moikkaamaan hapannaamaksi nimeämääni Emmaa. Tamma ei voisi olla mielissään. Nappasin mukaani pyörityssuan ja pölyharjan, mutta aikeeni keskeytti (jälleen kerran) Kaisla. "Nyt on niin kiva sää ja kaikkihan haluaa ruskettua, joten voisit käydä trimmeroimassa tallin edustan ja kentän sais kiertää sen vekottimen kanssa myös." Kaisla totesi hyväntuulisena, vaikka itse olin täysin väsähtänyt ja olo oli niin vetämätön. Nyökkäsin alistuneena kohtalooni ja lähdin hakemaan trimmeriä Kaislan näyttämästä suunnasta. Siellähän se pahuksen vempele oli, kaikkien romujen keskellä. Ei auttanut muu kuin alkaa purkamaan varaston tavaroita. Maalipönttöjä, pölyisiä estetolppia, pari korjausta vaille olevaa kottikärryä sekä paljon muuta.
Katsoin näkyä tylsistyneenä, kunnes kuulin takaani tutun äänen. Sierrahan se siellä. Raukalle oli jäänyt punainen läikkä kaulaan ja se sai minut hieman piristymään muistellessani eilistä maalisotaa Emilyn ja Sierran kanssa. "Reppana oot vieläkin ihan punastunu mun seurassa. Kannattais alkaa vähän peitteleen ettei muut nää, kuinka hohdat tota punasta väriä mut nähdessäs." Lausahdin huvittuneesti toista kiusoitellen. "Ja heti piikittelemässä. Olishan se pitänyt arvata." Sierra naurahti ottaen onneksi koko jutun leikillään. "Tarviitko sää apua." "Noh, tota. Trimmeriä en naisten käsiin usko, mutta tässä tavaroiden purkamisessa vois apu olla ihan jees." Vastasin Sierralle aloittaen jo purkamaan maaleja ulos. Tyttö nyökkäsi hymyillen ja tarttui kottikärryyn raahaten sen ulos. Toisen kääntäessä minulle selkänsä, pyyhkäisin käsiini hyllyltä pölyä ja juuri kun Sierra käännähti kohti minua, asetin kämmeneni toisen poskille. Hetken hänellä kesti tajuta mitä tapahtui ja esitinkin varsin normaalia. "Mitä tapahtu? Jesse mitä sää teit?!" Sierra kysyi aivan hämmentyneenä edellisestä. "En mitään. Halusin vaan kokeilla kuinka pehmeet sun poske on? Mitä rasvaa sää muuten käytät?" Vastasin suloisesti ja jatkoi aivan neutraalisti tavaroiden siirtoa ulkoilmaan. "Mää en usko sua. Käyn nopsaa naisten huoneessa." Sierra älähti nauraen ja häipyi ainakin hetkellisesti. "Varo ettet putoo viemäristä alas!" Huikkasin nopsasti perään ja kuulin vain naurahduksen sekä askeleita hiekalla.
Sierralla kesti ihmeen kauan naisten huoneessa ja olin ehtinyt saamaan tavarat pois trimmerin tieltä. Katsoin talliin päin josko kukaan tulisi, mutta siellä oli todella hiljaista. Päätin siis aloittaa urakan paahtavassa auringossa. Paarmat tuntuivat kiehnäävän minussa koko ajan, enkä meinannut saada niistä alkuunkaan rauhaa. Trimmeri pärisi ja heinät lentelivät vähän miten sattuu tallin seinustalle. Asettelin nappikuulokkeet korvilleni, enkä edes huomannut, kun Jassu ja Joona haravoivat ihan vapaaehtoisesti (maailman kirjat sekasin) heiniä kasaan. Lopulta kuitenkin havahduin kaksikkoon ja sammutin koneen. "Mikäs teitä vaivaa?" Kysyin ihmetellen ja katsoin vuoroin Jassua ja Joonaa. "Kui, ihan kiltisti tässä haravoidaan. Kaisla laitto meidät töihin..." Jassu huokaisi pyyhkäisten otsaansa. "No mää jo ajattelin, että te ihan oikeesti olisitte vapaaehtosia. Mutta turha luulo. Kuka nyt ylipäänsä jaksaa tällä säällä." Tuhahdin uupuneena. Helle teki kyllä tehtävänsä jokaiselle. "Joo ei meistä kannata turhia luulla." Joona puolestaan naurahti. Nyt minua ei huvittanut yhtään heittää mitään vitsiä ja muutenkin olisin vain halunnut maata sängyssä kuuntelemassa musiikkia. "Ymmärrän. Antakaa hei vaan olla. Pyydän vaikka Sierraa, kun se niin kovasti halus auttaa." Totesin hymyillen parille. (eikö näin?) "Muista sit, että meidän latino on varattu." Jassu sanahti ja vinkkasi silmää iloisesti päästyään pestistä eroon. Joona vahvisti tyttöystävänsä (näin se on) sanat nyökkäämällä. "Juujuu. En usko, että mitään tapahtuu. Kavereita vaan." Hymähdin toisille. J&J päättivät häipyä kahvioon hakemaan limsat ja katsoin haikailevasti toisten perään. Mieli teki potkaista tuota pahuksen trimmeriä, mutta maltoin mieleni ja vedin koneen uudestaan käyntiin. Vartin verran meni kun surrasin tallin edustan siistiksi, vaikka katkenneet heinät jäivätkin aurinkoon makaamaan. Ne haravoisin hieman myöhemmin. Samantien siirryin kentän kimppuun, joka oli huomattavasti suurempi siivottava. Ei auttanut muuta kuin trimmeroida heinät, jotta pääsisin joskus sitä Emmaakin moikkaamaan. Huokaisin auringon paahtessa ja paarmojen yrittäessä laskeutua iholleni. Niitäkin helvetin ötököitä sai olla koko ajan huitomassa. Ihmettelin edelleen missä se Sierra viipyi. Vilkuilin joka kymmenes sekunti tallin suuntaan, mutta ei. Toista ei näkynyt. Jatkoin kuitenkin suomalaisella sisulla loppuun asti. Sain vihdoista viimein urakan valmiiksi enkä voinut muuta kuin olla itsestäni tyytyväinen. Kenttä ja tallin edusta näytti varsin siistiltä. Haravoinnin jätin suosilla jollekkin muulle, sillä itse en siihen kyennyt.
Päätin lähteä talliin katsomaan mihkä hittoon se Sierra oli hävinnyt tuosta vain. Koko talli oli hiljentynyt ja ainoastaan Tuusannuuska vaani jotain heinäpaalia. Olin aina ollut enemmän koiraihminen, joten katti ei herättänyt minussa mitään tunteita. Kävelin tallia edes takaisin katsoen kaikki paikat lävitse, mutta ketään ei näkynyt. Johan oli kumma. Kävin tarhoillakin, mutta siellä oli aivan hiljaista. Yhtäkkiä havahduin, kun maneesista kuului kova ääninen kiljaisu. Päättelin heti, että siellä oli porukkaa ja järkytykseni näki kasvoiltani. Maneesi oli jaettu puoliksi esteillä. Toisella puolella ja tytöt ja toisella puolella Joona ja nyt myös minä. Katsoi hämilläni tapahtumaa. Poika raahasi perässään vesiletkua ja saarnasi likoille jotain kurinpalautuksesta jota Kuuntelin maneesin nurkalla aivan hiljaa. Ei mennyt kauaakaan, kun tytöt huomasivat mahdollisen pelastajansa. Sierra, sekä Emily katsoivat minuun anovasti ja kohautin heille olkiani, sillä olin aivan ulkosiideri tässä jutussa. "Hei aliupseeri Vuorma. Tule tänne keskelle. Vasen kaks kol, vasen kaks kol." Joona huudahti huomatessaan minut. Lähdin rennosti lampsimaan Joonan vierelle ja katsoi kippurassa nauravia tyttöjä. Teljettynä oli Jassu, Ellida, Helkku, Sierra, Emily, Nina sekä tallin pahin orjuuttaja Kaisla. Jokainen likoista oli aivan märät vaatteet yllään. Joona oli siis selvästi käyttänyt vesiletkua jo alkuun. "Näitä naisia syytetään hoitohevostensa heitteille jätöstä ja tuota yhtä lasten orjuuttamisesta, joka taas johtaa hevosten laiminlyöntiin." Joona selitti varsin antaumuksella. Olin edelleen tilanteesta hieman ihmeissäni ja sainkin jätkältä varsin "tuiman" katseen. Se oli selvästi käsky heittäytyä mukaan. Ja sen teinkin. "Orjuuttaja, jota Kaislaksikin kutsutaan. Tule keskelle, Heti!" Huudahdin tomerasti ja sainkin naisen loikkimaan puomien välistä keskelle. "Kuulit jo mistä sinua syytetään, joten olet varmasti valmis kokemaan seuraukset. Eli saat päällesi kylmää kaivovettä kahdenkymmenen sekunnin ajan. Tule seisomaan tuohon maneesin seinää vasten. Alku oli vasta lämmittelyä." Joona komensi kumentaen ääntänsä loppuu. "Kyllä herra broileri!" Kaisla vastasi ja käveli seinää vasten, mutta Joona päätti ottaa ohjat omaan käsiin. "Että mikä että!? Minua ei täällä arvon nainen broileriksi kutsuta. Kakskytviis sekunttia siitä hyvästä." Katsoin Joonaan yritin pidätellä nauruani toisen todella eläytyessä. Hänen heittäytymiskykynsä oli aivan mieletön. Itse en pystynyt samaan vaikka yritinkin. Yhtäkkiä Joona painoin liipasinta ja kylmä vesi alkoi suihkuamaan letkusta uhkaavasti kohti Kaislaa. Nuori nainen kiljahti pienesti veden lentäessä suoraan hänen kasvoilleen. Minun tehtäväkseni jäi laskea kahteenkymmeneenviiteen, mutta tämän päiväisen kärsimyksen mukaan lukien lisäsin aikaan viisi sekuntia. Lopulta kopautin Joonaa olalle merkiksi, että aika oli loppunut. Jätkä lopettikin heti ja katsoi pokkana Kaislaan, vaikka se selvästi tuotti ongelmia. Itse hymyilin naiselle pirullisesti ja sain viattoman hymyn takaisin. "Poistu, olet vapaa." Joona sanahti kuivasti ja osoitti maneesin ovea, jonne Kaisla luikki märät vaatteet yllään. Vilkaisin nopeasti tyttöihin ja heidän onnekseen kellään ei ollut valkoista paitaa, vaikka tietty minulle ja Joonalle se oli pienoinen pettymys. "Noniin nais..." Keskeytin Joonan lauseen terävällä töytäisyllä kylkeen. Samalla hetkellä tuo kääntyi maneesin ovelle jossa meitä tuijotti varsin pahalla silmällä Noora. Käry kävi. "Nyt nuoret miehet loppu. Maneesi ei ole leikkipaikka. Siivotkaa sotkunne ja päästäkää tytöt pois. Heti! Tämä asia menee sitten eteenpäin." Nainen selitti meille ankarasti. Vilkuilin sivuille, sillä en halunnut kohdata Nooran katsetta joka tuntui tappavan. Joonalle tilanne sen sijaan oli varsin normaali ja sen näki pojan rennosta otteesta asiaan. Niinpä yhdessä tuumin siivosimme nopeasti esteet pois ja tytöt kävelivät vahingoniloisina paikalta.
"No menikö hyvin?" Kaisla kysyi lopulta hoitajienhuoneessa vaihdettuaan kuivat vaatteet ylleen. Loimme Joonan kanssa mukamas vihaiset katseet tallimestariin, joka vaikutti varsin tietävältä asiasta. Istuskelimme kaikessa rauhassa hoitajienhuoneessa. Joona istui vastakkaisella sohvalla Jassu sylissään. Heidän vieressään istui Nina, sekä Emily. Itse istuin tai no, puoliksi makasin toisella sohvalla toinen jalka osittain Sierran sylissä (How romantic). Ellida istui Sierran vieressä ja joi kokistaan kaikessa rauhassa. Helle tuntui uuvuttavan koko poppoon totaalisesti ja ihmettelimmekin kuinka Helkku jaksoi uurtaa tallissa. Nojasin päälläni taaksepäin niin, että näin kaiken väärinpäin. Vaikka väsytti, tuntui silti, että olisin voinut juosta maratonin. "Pitäiskö käydä sielä laitumella..." Totesin hiljaa ja toivoin että muut kuulivat. "Juu niin pitäis". Ähkäisi puolestaan Sierra. "Mun ja Jassun ei tarvi käydä kun käytiin jo aikasemmin." Joona totesi varsin onnessaan. "No periaatteessa voisin tulla kans mukaan, mutta ei jalat toimi kunnolla." Emily voihkaisi ja sulki silmänsä. "Munkaan ei tarvi mennä enään tänään, kun tamman jalka on jo hoidettu ja Rollella on kaikki hyvin." Huokaisi Nina ja avasi vesipullonsa. "Mun pitäis kans mennä. Ei kyllä yhtään huvittais kävellä sinne." Ellida ähkäisi ja siirsi hiuksiaan sivuun. "Ei meijän kävellä tarvi. Mulla on auto." Totesin helpottaneena. "Hei jess! Sittenhän me voidaan lähtee heti." Sierra totesi ja nousi reippaasti ylös kuin saaden yhätäkkisen vireyden puuskan. "Mää taidan oikeesti jättää väliin." Huokaisi Ellida sohvalla. "Juu me voidaan samalla vilkasta, että onko Mistyllä kaikki okei." Sanoin Ellidalle hyväntuulisena. Tyttö nyökkäsi vastaukseksi ja tyydyin siihen.
Lähdin Sierra perässäni hoitajien huoneesta kohti parkkista. Kävelimme kaikessa hiljaisuudessa, eikä se edes ollut kiusallista. Siitä, jos mistä olin tyytyväinen, sillä eilinen olisi voinut äkkiä rikkoa kaiken. Pääsimme lopulta autolle, joten avasin kohteliaasti Sierralle oven ja menin sitten kuskin paikalle. Jarru pohjaan ja napin painallus, niin auto käynnistyi. Sisällä oli todella kuuma, joten käänsin ilmastoinnin lähes täysille. "Sää saat sit ohjeistaa mihkä mennään." Totesin naurahtaen, sillä autolla oli hieman vaikeampi päästä laitumelle. "En mää tarkkaan tiedä, kuinka sinne autolla mennään, mutta katotaan." Sierra huitaisi huolettomasti kättään. Ensimmäisestä risteyksestä käännyimme vasemmalle. Radiosta soi TCT:n kesäkissat, joka toi hyvän fiiliksen molemmille, vaikkei biisi ehkä tyyliäni ollutkaan. Se oli joka tapauksessa iloinen ja täynnä kesää. "Ööö. Sit tästä oikeelle." Sierra empi hetken, mutta sai minulta vastaukseksi nyökkäyksen. Päädyimme jollenkin kapealle metsätielle ja aloin epäilemään suuresti tytön ohjeistusta. Vilkuilin maahan, mikäli havaitsisin kavion jälkiä, mutta ei niitäkään näkynyt. "VARO jänis!!" Sierra huudahti kun pensaikosta hyppäsi tämän vuoden poikanen. Tein äkillisen liikkeen väistääkseni pupua, mutta se oli virhe, sillä tie oli kapea ja heinikon alla oli oja. Oikea etupyörä luiskahti ojaan niin, että etuvetoisena autona sitä ei ojasta itse saa. "Jes loistavaa! Voi perkele!" Kirosin ja löin kädelläni rattiin. Laitoin pakin päälle ja yritin peruuttaa, mutta vasen rengas vain ruopi oikean ollessa ilmassa. Päätin siis sammuttaa auton ja hypätä pois. Pyysin Sierraa kapuamaan ajajan puolelta pois, jottei rakas Volvoni putoaisi enempää ojaan. "Me ei sitä pois saada. Mutta otitko sää puhelinta mukaan?" Kysyin ärtyneesti, vaikken sitä Sierralle tarkoittanutkaan. "En, etkä tainnu ottaa sääkään." Tyttö huokaisi ja laittoi kätensä niskansa taakse. Puistelin päätäni vastaukseksi ja katsoin väsyneenä autoa. Valehtelin kuitenkin. Kyllä minulla oli hupparin taskussa puhelin, mutta halusin syyn olla toisen kanssa pidempään. "No tehdään, niin että käydään sielä laitumella ja sitten kävellään tallille ja pyydetään jotakuta hakeen toi auto." Ehdotin katsoen Sierraa. "Juu käy." Hän vahvisti hieman iloisempana. "Paljonko tästä vois olla matkaa laitumelle?" Kysyin kiviä potkien. "Voi kun tietäisin missä me ees ollaan." Sierra naurahti vaivaantuneesti ja lähti rauhallisin askelein suuntaan josta olimme tulleet saaden minut lähtemään peräänsä. Yritin katsoa tien nimeä, mutta olimme niin syrjässä, ettei tienviittoja edes tunnettu täällä rämeikössä. Kello oli noin viisi ja hyttyset tuntuivat olevan innoissaan eksyneistä. Ajattelin ensin, että soittaisinko sittenkin Emilylle ja Ellidalle (koska oon nopee kerään numerot), mutta sitten päätin, että meille ei ollut kiirettä mihinkään ja sain tutustua tuohon latinoneitoon. Kävelimme kaikessa hiljaisuudessa. Ainoastaan koiraslinnut livertelivät naaraille, kuin viimeistä päivää. On se hyvä, että edes jollain rakkaussuhteet kestää. Itse en ollut hyvä esimerkki siitä. Mutta nyt oli turha vain jäädä miettimään menneitä, kun oli talli täynnä likkoja ja Sierrankin kanssa meni niin hyvin. Kävelimme tämän kanssa vierekkäin, kunnes polkaisin tahallani kengän nauhani auki ja sain hyvän syyn jäädä jälkeen. Katseeni ja ajatukseni oli ihan jossain muualla jos mietitään kengän nauhojen sidontaa. Silmäni kiersivät kokonaan Sierran muodot ja takataskut pysäyttivät katseeni. Samalla hetkellä tyttö kuitenkin käännähti puoleeni ja arvasi aikeeni. "Jesse Vuorma, talli täynnä perseitä ja sää keksit noin huonon tekosyyn niiden katseluun." Sierra naurahti kiusoitellen. "Mutta ei yhtä hyvän näkösiä." Vinkkasin silmää ja nousin ylös kävelläkseni tytön viereen. "Mutta kuule Sierra. Ehkei me mennäkkään sinne laitumelle. Olis jees vaan kävellä ja olla. Unohdetaan hetkeks noi hevoset." Sanoin yhtäkkiä ja pysähdyin tarttuen Sierran käteen. Katsoin toista hetken silmiin ja lähdin kävelemään tulo suuntaamme jos auto onnettomasti keikkui kolmella renkaalla. Onnekseni nuori neito oli lähtenyt perääni. Joudin kuitenkin koko ajan varomaan sanoja ja tekojani, jotten satuttaisi juuri eronnutta neitosta. Olimme löntystelleet niin kauan, että autolle oli matkaa vain puoli kilometriä.
Päästyämme autolle hiljaisuuden saattelemana avasin nopsaan peräluukun ja nappasin sieltä kaksi vilttiä. Levitin ne aurinkoon ja istahdin siihen odottaen Sierraa vierelleni. Katsoin toista ylöspäin ja asetin käteni siten, että aurinko ei häikäisisi suoraan silmiini ja näkisin toisen kivasti vasten aurinkoa. Taputin kädelläni pari kertaa maata merkiksi, että Sierra voisi ihan rauhassa istua siihen. Hetken toinen näytti empivän, mutta istuutui lopulta vain parinkymmenen sentin päähän. "Mää oon hei muuten tosi pahoillani siitä eilisestä." Totesin vaitonaisena ja katsoin Sierraan samalla katseella kun eilen juuri suudelman jälkeen. "Ähh... Antaa olla. Se oli ihan okei." Tuo totesi rennolla äänellä. "Ai se suudelma oli ok vai se, että suutelin sua?" Kysyin jo hieman rohkeammin äänessäni pientä hilpeyttä. "Tyhmä, tiiät kyllä." Sierra naurahti katsoen koko ajan minuun. Hymyilin toiselle ja vain kuuntelin. Olosuhteet olivat loistavat, mutta en tiennyt kuinka lähelle ukaltaisin tyttöä mennä, enkä edes tiennyt miksi häntä pitäisi lähestyä!? Mitä edes yritin? Sierra oli juuri eronnut ja olin vain hyökännyt toisen kimppuun. Ei sillä, että olisin katunut suudelmaa. Mietin vain miksi olin olin toista suudellut, vaikka hän oli kaverini pikkusisko ja eronnut eilen. Ensimmäistä kertaa en tiennyt mitä naisten kanssa tekisin. Outoa, eikö vain? Yleensä ulkonäkö oli pelastanut kaiken ja olen voinut vain siirtyä seuraavaan tyttöön. Sierrassa taas nään paljon itseäni, mutta ongelmat koskevat vastakkaista sukupuolta. Tyttö saisi lähes kenet vaan, jos vaan kietoisi nämä sormensa ympärille. Sama päti kai minuun. Enkä edes tiennyt olinko ihastunut Sierraan! Voi perse tätä tilannetta. "Mitä sää haaveilet. Ollaan oltu tässä varmaan 10 minuuttia ihan hiljaa." Toinen keskeytti itsesäälissä rypemiseni yllättäen rauhallisella äänellä. Nypläsin jotain heinän kortta jonka lopulta viskasin eteemme katkaistuani sen kahtia. "Sierra sää avauduit eilen mulle, joten ehkä on mun vuoro. Varaudu sit pommitukseen." Totesin apeasti, vaikka yritin saada edes pientä hymyä aikaan. Tyttö nyökkäsi hieman ihmeissään ja odottavasti. "Tiiät varmaan, että mulla ja Iinalla meni välit sillon alkuvuodesta. Tai no, tuntuu, että kaikki tietää siitä. Syytä ei kuitenkaan tiedä kun minä ja Iina. Eikä tarvikkaan tietää. Mutta nyt en tiiä mitä teen tai tunnen. Mää en suoraan sanottuna tiedä mitä mää susta ja muista ajattelen. Tätä ei oikeesti oo koskaan tapahtunu. Oon aina ollu varma mun teoista, vaikka en oo muita miettiny ja oon satuttanu mun päätöksillä toisia, vaikka oon tiedostanu sen. Se mitä eilen tapahtu ei helpottanu mua yhtään. Kun mää pidän susta paljon, mutta en tiiä, että kaverina vai tyttönä, johon voisin ihastua. En haluu loukata sua millään tavalla. Eihän me olla tunnettu edes kauaa, joten tästä tai meistä voi periaatteessa tulla mitä vaan." Selitin rauhallisesti ja sanat vaan vyöryivät ulos suusta. "Tai sitten ei" lisäsin vielä päässäni. En vaan tiedä. "Mää en tiiä mitä sanoo. Ja se on myös uutta mulle." Sierra naurahti kevyesti. En tiedä aistinko pientä pettymystä toisen äänestä vai kuvittelinko vain. Hymähdin toiselta sillä tuntui kuin olisin halunnut vetää sanani pois. Miksi naisten pitää olla niin vaikeita, että ne sekottaa miesten päät totaalisesti. Siinä me vain tapitimme toisiamme, kumpikaan ei sanonut mitään. Tuntui kuin kaikki olisi hiljentynyt. En halunnut enään takertua sanoihin tai yrittää perua niitä, joten otin välimme osittain kiinni ja vedin Sierran itseäni vasten. Hän laski päänsä olkapäälleni. Hymyilin toiselle ja nojasin tytön päähän muutaman sekunnin ajan. Tämän hän saisi tulkita joko kaveruutena tai aivan muulla tavalla. Olihan kaikki nyt kovin ristiriitaista, mutta sitä ihmissuhteet olivat.
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Jul 8, 2015 6:53:47 GMT
★★★★
Kaisla on kyllä aika sälli, kun nakittaa kaikki hommansa teille hoitajille ;-) Mutta kukapa niin ei tekisi, jos tietää ettei hoitajilla ole juuri varaa kieltäytyä mikäli he haluavat näyttää hyviltä henkilökunnan silmissä?
Ja mitä minä kuulinkaan, Jassu ja Joona hakivat kahviosta limsaa? Siis murtautuivatko he kahvioon? Sehän on suljettu näin kesäisin! Toivottavasti he jättivät edes tippiä pöydälle, senkin ketaleet!!
Jälkikäteen ajateltuna, teidän maneesisekoilunnehan oli aivan loistavaa viihdettä. Silloin se ei tosin naurattanut, kun saavuin paikalle aikeissani rakentaa muutaman esteen ja tulla Leksalla sinne ratsastamaan. Maneesin pohja oli ihan litsläts-märkä, eikä siinä uskaltanut hypätä. Helena olisi taas halunnut tilanteesta kuvamateriaalia, mutta enhän minä tajunnut sellaista siinä kiukunpuuskassani...
Noora, hevos- ja poniope
|
|
Jesse
Peruspappilalainen
Posts: 92
|
Post by Jesse on Jul 8, 2015 21:33:10 GMT
Josko tällä kertaa hoitaisi Emman?
Onnekseni vanhempani olivat hakeneet autoni maasturillamme. Etupuskuri näytti kyllä tapahtuneen, sillä siinä oli komea naarmu ja muovi ruttaantunut. Tosin ajaessa sitä ei näkyisi. Samalla kävimme katsomassa missä laitumet olivat. Sain Kaislan eilen kyytiini opastamaan, joten tänään osasin itse laitumille, jossa oli hiljaista. Tänään sade tuntui ajaneen kaikki pois. Hevosetkin seisoivat tympääntyneen näköisinä sateessa. Reppanat joutuisivat olemaan siellä vielä 18 päivää. Ja kyllä. Laskin ihan omilla aivoillani. Hevosten tullessa kotiin alkaisi kunnon kohotus. Sitä odotin, sillä Emma ei ollut mikään mutkattomin tapaus. Ehkä tamman olemus muuttuisi selkään päästyäni. Tai sitten ei.
Pääsin vihdoista viimein laitumelle. Olin tehnyt jotain maailmaa räjäyttävää ja maailman yhdeksäntenä ihmeenä (Heti Joonan pukemisen jälkeen) olin pukenut punaisen Reiman sadetakin. Aplodit mulle! Vaikka tykkäsin pukeutua tallilla siististi, niin en sentään tyhmä ollut. En halunnut tulla kipeäksi, joten tämä suojasi edes vähän. Hevoset tosin eivät oikeen tykänneet takista, vaan tuijottivat minua korvat hörössä ja silmät pyöreinä. Nostelin jalkojani harvinaisen korkeelle, jotten kastellut jalkojani ihan täysin. Lopulta pääsin aidan viereen, jossa heinä oli paljon lyhyempää. Sain vihdoin kävellä normaalisti. Pujahdin ketterästi lankojen välistä laitumelle hevosten puhistessa ihmeissään. Puhelin kuitenkin koko ajan jotain omiani, jotta ratsut tietäisivät että olen ihan ihminen. Ainoastaan Kylli jatkoi rennosti laiduntamistaan. Primis tuijotti minuun pahemman päiväisesti ja päästi sieraimistaan kunnon lohikäärme törähdyksiä. Emma taas tyytyi seuraamaan rauhallisesti, mutta tarkasti. Ponitammat seisoivat yhtenä rykelmänä kuin kanat konsanaan. Fanni oli tarkkaavaisen oloinen, muttei yhtään niin jännittynyt kuin Primis. Otin hupun rauhallisesti päästäni ja hyvä etten pakokauhua saanut aikaan. Toivottavasti kukaan ei näkisi. Jesse punaisessa sadetakissa säikyttelemässä hevosia. Loistavaa! Sade tuntui yltyvän entisestään, mutta jos mielin pääseväni hoidokkini luokse, oli pakko luopua hilkan asusta. Laskin takin maahan ja etsin Emman näköpiiriini. Yllättävän nopeasti ratsut rentoutuivat kuin otin takin yltäni. Hoitohevoseni katseli heinikossa hyppivää jätkää hieman kummissaan ja tyypillisesti luimi näylle. Naurahdin neidolle, kun pääsin sen luokse. Emma näytti niin happamalta. En viitsinyt harjata märkää hevosta, ettei vesi imeytyisi pohjavillan läpi iholle. Se meinaan saattaisi tietää nuhaa neitoselle. Sitä ei halunnut kukaan. Tyydyin siis vain tarkistamaan tamman yleiskunnon, joka oli oikein hyvä. Jaloissa ei tuntunut nestettä, eikä haavojakaan ollut kuin vasemmassa kankussa. Se ei ollut iso, mutta karvat olivat lähteneet kohdasta. Helosanin avulla ruhje parantuisi äkkiä. Arvelin Primiksen ja Emman nahistelleen keskenään, sillä ne olivat jatkuvasti toistensa kimpussa. Rapsuttelin epäileväisen oloista tammaa kaulasta ja kyljistä. Rauhalliset ja pitkät vedot tamman kaulaa saivat sen hieman rentoutumaan, mutta silti Emmassa oli sitä tuttua kireyttä. Eiköhän se tästä. Taputin hevosta kaulalle ja lähdin loikkimaan heinikossa takaisin takkini luokse. Nappasin sen käsivarrelleni ja katsoin vielä tammat läpi. Ne olivat hyvin voivan näköisiä, joten syytä huoleen ei ollut. Hyppelehdin heinikossa kuin valkohäntä peura: Sairaan nopeesti ja korkeelle. Toimii! Hyppäsin autooni huokaisten.
"Hei mitäs pätkä? Kuis kulkee?" Huikkasin leikitellen päästyäni tallille. Tosin huomasin että sanani olivat virhe. Oona ei selvästikään tykännyt niistä. Tytön reaktio kuitenkin yllätti ja sen huomasi. "Kuule ylisiirappinen-lässynlässyn-kesärengasmyyjä! Sinuna en en ihan hirveesti lähtis tolle linjalle." Oona sähähti ja tytön päättäväisyys ajoi minut vasten seinää. Toinen tuli tietenkin perässä ja säikähdin jo, että hän vetäisi minua turpaan. "Jaah vai, että sillain. Rauhotus nainen jo!" Totesin viileästi. Normaalisti olisin nauranut, sillä tilanne olisi ollut hupaisa jos esim Jassu olisi tehnyt saman, mutta joku Oonassa sai minut henkisesti varpailleni. En vaan pitänyt tuosta ämmästä. En sitten yhtään. Itsesuojeluvaistoni käski napata tytön ranteesta ja niin teinkin. Mahtoi olla hauskaa, kun tyttö oli hyvässä lykyssä 150cm ja n. 185cm pitkä jätkä oli ajettu seinään tytön ansioista. Minusta tässä ei ollut mitään hauskaa. Katsoin Oonaa pahasti, sillä olin päättänyt, että likka ei tätä erää voittaisi. Niin monta kertaa hän oli napauttanut sanoillaan. Otteeni toisen ranteesta ei rauhoittanut tilannetta sillä ilmeettömästi Oona päätti iskeä nyrkillään minua palleaan. Ilmathan siinä meni pihalle ja ähkäisin kipeästi. Otteeni tytön ranteesta irtosi, vaikken olisi halunnut. Pahintahan tässä oli, että olin juuri hengittänyt ulos eli keuhkoissa ei ollut yhtään ylimääräistä happea. Itseni kerääminen kasaan kesti siksi yllättävän kauan. Oonan kasvoilla oli varsin pirullinen hymy. "Mitä helvettiä täällä tapahtuu?!" Ellida huudahti portaikosta. "Ei kun tää oli tämmönen rituaali." Oona hymyile vittuilevasti ja katsoi minua kun haukoin henkeä. "Jesse ootko sää okei?" Tyttö kysyi huolta äänessään ja nyökyttelin vastaukseksi. "Juuh.. Kai tää tästäh..." Ähisin vastaukseksi luoden samalla murhaavan katseen Oonan. Lopulta ämmä vielä pörrötti märkiä hiuksiani kettuillen ja otti jalat allensa.
Kohotin ryhtiäni tuon lähdettyä, enkä viittinyt edes koskea hiuksiini. Nyt jos koskaan Joona saisi kuulla minkälaisen hirviön oli talliin tuonut. Ellida katsoi portaikosta huolestunut ilme kasvoillaan. Astelin hieman kyyryssä kohti Ellidaa ja portaikkoa joka veisi hoitajienhuoneeseen, jossa taas Joona piti mekkalaa Jassun kanssa. Kapusin portaat askel kerrallaan vaitonainen tyttö perässäni. "Joona vittu sun kanssa!" Ärähdin avattuani oven huoneeseen. Poika säpsähti ja kääntyi kohti minua kysyvänä. "Mika helvetissä sää oot tuonu tommosen ämmän tänne hakkaan muita?" Kysyin ärtyneenä, kun sain taas normaalisti happea. "Taidat meinata Oonaa. No se nyt on vähän semmonen. Kyllä se mullekin aiheuttaa päänvaivaa sillon tällön." Joona sanahti yllättävän myötätuntoisesti. Se ei kuitenkaan riittänyt minulle, sillä olisin voinut höyhentää sen ääliön. Poistuin rytisten hoitajien huoneesta ja paiskasin oven kiinni vihaisena. Jos Oona nyt ilmestyisi eteeni, niin se olisi sen vittuilevan tytön muistettavin opetus. Pettymyksekseni toista ei näkynyt eikä kuulunut. Korjasin nopeasti kasvoille valahtaneet hiukset normaaleiksi. Kuulin ulko-ovelta kevyitä askelia ja rupattelua. Adrian ja uusi tyttö nimeltä Alma astelivat ohitseni moikaten. Tervehdin heitä normaalisti, sillä poika toi mieleeni Sierran ja vaikean tilanteen hänen kanssaan. Kehtaisinko todella pyörittää juuri eronnutta latinoneitoa, jonka exä vielä liikkuu samoissa piireissä. Tosin, jos Sierralla ei ollut mitään sitä vastaan, niin kaikki hyvin. Tytön ex-poikaystävän mielipide voisi kyllä olla varsin valaiseva. Vielä Adrianin kanssa oli mennyt hyvin, kun toinen oli täysin tietämätön mun ja Sierran säätämisestä.
Säätämisestä puheen ollen ovelle ilmestyi varsin mukava tuttava ja ärtymys oli kuin eilistä päivää. Sierra osui juuri sopivasti ovelle ja soi minulle lämpimän hymyn. "Mitäs kaunotar? Käännytääs saman tien takasin ja mennään maneesiin. Käykö?" Kysyin tytöltä lempeästi ja käänsin hänet olkapäistä tulo suuntaan. "Miks ihmeessä?" Sierra ihmetteli vaikka tekikin niinkuin ehdotin. "Siellä saadaan olla kaksin." Lausahdin hiljaa katsoen suuntaan jonne A&A olivat juuri hävinneet. Latinoneito nyökkäsi hentoisesti hymyillen.
Kumpaakaan ei tuntunut enään haittaavan sade joka ropisi maahan saaden lätäköt muodostumaan tallin pihaan. Sade kasteli Sierran hiukset läpikotaisin ja omanikin olivat valahtaa naamalle, mutta sairaan nopeena ehdin kääntämän ne taaksepäin. Kiedoin tytön kainalooni matkalla maneesin ja äärimmäisen iloinen olin siitä, ettei Sierra sentään estellyt vaan hymyili omaa kaunista hymyään tullessani hänen lähelleen. (Toivon että maneesiin ja talliin pääsee myös ulkokautta.) En tiedä miksi kiersimme ulkoa maneesiin vaikka tallista olisimme päässeet sujuvasti kastumatta. Kapusimme katsomoon istumaan ihan ylimmälle riville. Sade ropisi kattoon, mutte haitannut puhumista. "Sierra. Unohda se mitä mää aikasemmin sanoin meistä ja susta. Nyt mulle on varmistunu, että mää todella pidän susta ja haluun tutustuu suhun paremmin. Tiiän että tää tulee äkkiä, mutta ajattelin, että ehkä olis hyvä sanoo se nyt ääneen." Hymähdin ja katselin sivusilmällä tyttöön nähdäkseni tuon reaktion. Oikeastaan mitään reaktiota ei tapahtunut joten loin Sierraan aidosti kysyvän ilmeen. Toinen ei näyttänyt kasvoillaan muuta kuin tyhjyyttä. En osannut lukea tätä yhtään. "Mää... Mää en osaa.. Mää en osaa sanoo tohon mitään. En osaa sanoo mihin oon valmis ja mitä mää tunnen. Tää kaikki on ollu yhtä sekamelskaa." Sierra sai sanotuksi, vaikkakin hieman empien. Vastaus sai sydämeni tekemään syrjä hypyn, sillä koskaan, siis oikeasti koskaan en ollut saanu pakkeja vaan olin ollut se joka antaa pakit. En ollut tottunut ajatukseen, että tyttö sanoisi minulle ei ja jo epävarma vastaus oli kuvottavaa, joten joku vihan ja surun aalto vyöryi ylitseni. "Selvä. Ilmoita sitten kun tiedät." Totesin tytölle kylmästi noustessani seisomaan. Katsoin toiseen pitkään kunnes kävelin alas hiekalle ja sieltä talliin. Nyt ei yhtään häirinnyt, että olin jättänyt Sierran sinne yksin istumaan. "Jesse pääsetkö auttaa tän heinäverkon kanssa?" Jassu kysyi huomatessaan minut. "Joo en pääse." Vastasin kylmästi äänessäni puhdasta vihaa. Pastellipää meni selvästi hämilleen muttei onneksi kysynyt mitään. Olisin todennäköisesti hajonnut siihen paikkaa. Nyt jos koskaan olisi aika vetää lärvit ja lähteä kylälle. Ehkä siellä saisin helpotusta naishuoliin.
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Jul 9, 2015 7:49:53 GMT
★★★★
Sitä taitavatkin kaikki hoitajat odottaa, että pääsevät viikon ajan ratsastelemaan omilla hoitohevosillaan! Jos se oma hoitohevonen käy liian hankalaksi tai muuten vain ei suju yhteistyö, niin ratsuja saa kyllä keskenään vaihtaa toisten hoitajien kanssa jos se passaa molemmille.
Laitoithan sitä Helosania siihen Emman haavaan? Voisi pyytää vielä Kaislankin tsekkaamaan sen.
Otanpa Oonan heti puhutteluuni, täällä ei suvaita minkäänlaista väkivaltaa!! (Ja juu, maneesiin pääsee sekä tallista että ulkokautta.)
Noora, hevos- ja poniope
|
|
Jesse
Peruspappilalainen
Posts: 92
|
Post by Jesse on Jul 10, 2015 20:59:47 GMT
9.7.
Räpsyttelin väsyneenä mun silmiä ja kattelin Oonaa. Tyttö nukkui rauhallisesti vieressäni. Oikeestaan Oona oli nukahtanut nopeasti toiminnan jälkeen. Ite olin pysynyt hereillä ja selvittäny vaan päätäni ja kieppunu. Toinen ei ottanut sitä itseensä vaan tuhisi suloisesti edelleen. Eilinen oli menny hyvin ja mulla oli ollu kivaa. Muistin jopa kaiken. Liikkeet, Oonan lähellä mua, sekä kaiken sen ympärillä. Vaikkakin tyttö oli se tärkein. Pitkästä aikaa olin ollut näin onnellinen. Tää päivä kruunas vielä kaiken tunnekuohouineen.
Kello osoitti jo yhtätoista illalla. Ulkona alkoi olla lähes pimeää, sillä aurinko oli jo laskenut, mutta se ei estänyt mua lähtemästä ulos. Hain kaapista nopeasti uudet vaattet. Valkoisen neuleen, sekä mustat farkut. Neuleen päälle mä vedin vielä kevyen toppaliivin. Nappasin nopsaan Vansin valkoiset kangaskengät ja laitoin ne jalkaan. Vilkaisin nopsaan nukkuvaa Oonaa joka oli kääntänyt kylkensä ovelle. Mun suusta pääs hiljanen hymähdys. Se tarkotti, että luotan tytön olevan nätisti. Toden näkösesti se nukkuis vaan. Kävisin hakemassa buranaa ja maitoo. Yhdistelmä kuullostaa varmaan hyvältä, mutta ne toimii mulla parhaiten darran kanssa. Juoksin portaat alas, kunnes törmäsin liian tuttuun naapuriin. Meinaan alakerran vanhukseen, jonka ikkuna komeili heti sen ikkunan alla, jolla Oona oli polttanut. "Vai on se Vuorma ruvennut polttamaan sikaria." Heinosen setä totesi kylmästi. "Juujuu." Totesin välinpitämättömästi yrittäen jatkaa matkaa, mutta kävelykeppi tuli väliin. Tympääntyneenä katsoin vanhusta ja peruutin samalle tasolle ukon kanssa. "Tiedätkö sinä nuori herra kuinka paljon se ottaa meitä vanhuksia limakalvoille? Varsinkin kun poltat suoraa meidän keittiön yläpuolella. Saijakin ihmettelee." Siitä se paasaus lähti. Mä tiesin, että nyt pitäisi vain esittää kiinnostunutta. Nyt musta ei ollu siihen joten otin vähän vauhtia ja ponnasin kepeästi kävelykepin yli portaitten juurelle. "Illan jatkoja." Sanahdin siirappisesti ja ryntäsin ulko-ovesta pihalle. "Tästä puhutaan vielä!" Kuului rapusta varsin vihainen huudahdus. Vedin sisääni raitista yöilmaa. Autoja liikkui edelleen, mutta oli täällä jo paljon rauhallisempaa kuin päivisin. Se riitti minulle. Tien toisella puolella oli onneksi siwa ja kello näytti 22.50 joten mä ehdin oikein hyvin. Kävelin reippaasti tien yli. Lähibaarista kuului jotain örvellystä samalla kun lokit kirkuivat vielä tähän aikaan illasta. Muutama auto rullasi ylinopeutta tiellä ja mopo pärisi ohitse. Avasin kaupan oven ja myöhäisen asioinnin takia myyjä mulkas mua pahasti. Hain nopsasti rasvattoman maidon ja Burana 600. Päätä jyskytti edelleen, joten mää odotin todella pääseväni kotiin.
Suljin mahdollisimman hiljaa oven asuntooni ja kurkin samalla nukkuiko Onze. Sänky oli tyhjä, mutta tytön kengät olivat eteisessä. Vein ostokset keittiöön ja maidosta kaadoin itselleni lasillisen. Lasi kädessä suuntasin olohuoneseen/makuuhuoneeseen joka oli tyhjä. Osasin kuitenkin kattoo parvekkeelle ja siellähän Oona istu kaikessa rauhassa tupakka etu- ja keskisormensa välissä. Havahduin kun Tytöllä oli päällä mun tummansininen Hollisterin huppari, mutten jaksanut sitten kuitenkaan kiinnittää asiaan sen enempää huomiota.
"Heräsitkö sää kun mää lähdin?" Kysyin rauhallisesti ja istui tuolille tytön viereen. "No oikeestaan heräsin jo, kun nousit. Esitin vaan nukkuvaa." Oona tuhahti saaden hymyn nouseen mun suupielille. Olishan se pitäny arvata. "Missä muuten kävit?" "Kaupassa. Hain maitoo ja buranaa. "Toimii." Naurahdin ja laskin vasemman käteni tytön oikealle olkapäälle.
Oona katsoi muhun siniharmailla silmillään iloisesti. Mä en voinu itelleni mitään, joten painoin huuleni vasten tytön omia. Oona ei pistänyt pahakseen ja se kietoi kätensä mun niskan ympärille. Asento oli likan kannalta hieman huono, joten tuo nousi ylös ja hypähti syliini. Kannattelin käsilläni Oonaa mun sylissä, eikä se painanu oikeesti yhtään mitään. Oltais vaan voitu jäädä siihen. Mää päätin kuitenkin irrottautua suudelmasta ja jäätin Onzen kanssa siihen otsat vastakkain. Loin tytölle lämpimän hymyn ja sain samanlaisen takaisin. Mä olisin normaalisti ruvennut kehumaan tapahtuneesta neitosta, mutta Oona ei ollut tyyppiä, joka perustaisi sanoista. Teot tuntuivat merkkaavan tytölle paljon enemmän eikä minulla ollut mitään sitä vastaan, jos se olisi aina tällaista. Eniten mä mietin, että mitä tää oli. Käyttikö Oona mua vaan hyväkseen vai oliko tässä jotain muuta. Asiat saatto olla myös toiste päin, sillä en tiennyt mitä ajattelin. Tytössä oli todella paljon semmoisia puolia, joihin en olisi koskaan uskonut ihastuvani. Oona oli rohkea rääväsuu ja se teki tavallaan vaikutuksen. Tyttö ei ajatellu mitä muut mietti siitä. Se, jos mikä oli hienoa.
"Jesse mitä sää mietit?" Oona kysyi sylissäni katsoen silmiini. "Ähh, en mitään." Naurahdin kevyesti ja huomasin, ettei tyttö tyytynyt vastaukseen, vaikka olikin hiljaa. Päätin, etten anna toiselle mahdollisuutta kysyä vaan hiljensin tytön suudelmalla, joka oli varsin intohimoinen. Mä suutelin myös Oonan niskaa ja kaulaa siinä sivussa. "Eiköhän tää ollu vastaus kaikkeen."
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Jul 11, 2015 6:11:42 GMT
Tykkään tästä, mutta jätän arvostelematta sillä ei varsinaisesti liity Emman hoitamiseen :-)
Helena, poniope
|
|
Jesse
Peruspappilalainen
Posts: 92
|
Post by Jesse on Jul 11, 2015 22:42:53 GMT
Takertujia ilmassa
Tallissa oli ihanan rauhallista. Ihme kyllä paikalla ei ollut ketään. Ei ketään. Jopa hoitajien huone oli tyhjillään. No sainpahan aikaa olla hoitajien huoneessa kaikessa rauhassa. Olin heittänyt Oonankin kotiin tunti sitten ja sanonut sille, että sää tulla, kun täältä selviäisin. Muu porukka oli myös häipynyt. Nyt mulla oli aikaa ajatella ja saada silti asioista aikaseks. Ajatus hiljaisesta tallista ja varusteiden pesusta kuullosti houkuttelevalta.
Mää hain nopsasti ämpäriin vettä, pyyhkeen, sienen sekä saippuan ja rasvan. Kävelin rennosti satulahuoneeseen, jossa tuoksu puhdas nahka. Ehkä parasta heti hevosten tuoksun jälkeen. Laskin vesi ämpärin maahan ja asettelin saippuat yms. penkille. Hetken sain etsiä tamman suitsia ja tähyillessäni ylös tunsin käsien peittävän silmäni. Mun suulle käänty pieni hymy, kunnes tajusin, että Oona se ei voinut olla. Laskin vieraat kädet pois silmiltä ja pyörähdin ympäri. Linda... Takiainen rantabileistä. "Moi Jesse! Miks täällä on näin hiljasta? Voinko mä auttaa sua?" Tytön suusta vyöryi sanoja, mutta olin valmistautunut siihen. Mun kasvoilla oli vaivautunut hymy, kun vastasin yksinkertaisesti. "En tiedä ja en taida tarvita. Voit tietty lakasta tallin käytävän." "Juu tottakai. Sitten voin auttaa sua!" Linda totesi iloisesti ja hyppelehti talliin sen suurempia kyselemättä. Pyöräytin tytölle silmiä ja tajusin mikä Oonassa oli semmoista mistä pidin. Se ei hössöttäny, säätäny tai ollu noin ulospäin suuntautunut. Onneks.
Pyyhin kaikessa rauhassa naulakosta poimimiani suitsia, jotka olivat nimikoitu Emmalle. Avasin yksitellen soljet ja pesin ne tarkasti karheaa puolta sienestä käyttäen. Ylimääräisen saippuan pyyhin ja puhaltelin sitä solkien rei'istä. "Jesse! Apua tuu auttaan!" Kuului jostain tallista hätääntynyt huuto. Sinkosin satulahuoneesta kohti ääntä, joka tuli jostain rehulasta. Etenin puoli hölkkää ovelle ja nykäisin sen nopeasti auki. Huomasin maassa makaavan Lindan, jonka jalkojen päällä oli kaksi kuivaheinäpaalia. Eihän tässä ollut järkeä. Tyttö saisi jalkansa helposti alta pois. En kuitenkaan halunnut syytettä "heitteillejätöstä", joten menin ilmeettömästi Lindan luokse ja kumarruin nostaakseni paalit pois. Yllättäen tyttö kuitenkin vetäisi minua hupparin kauluksesta vasten itseään. Tasapainoni oli sillä hetkellä äärimmäisen huono, joten horjahdin tytön päälle. Sain onneksi käteni eteen, niin etten suoraan rojahtanut likan päälle. Tyttö katsoi mua liehittelevästi, mutta toinen ei tehnyt mitään vaikutusta muhun. "Mitä sää nyt kainostelet? Säähän oot sinkku? Anna mennä!" Linda sähähti ja veti mut vasten itseään. Tyttö yritti suudella mua, mutta siinä vaiheessa mulle riitti. "Irti!" Ärähdin toiselle ja olin juuri nousemassa ylös, kun oven avasi epäuskoisen näköiset Adrian ja Alma. Alma tapansa mukaan lehahti punaiseksi minunkin puolesta, kun kömmin ylös. Adrian katsoi hämmentyneenä tilannetta ja loin anteeksi pyytävän katseen kaksikkoon. "Juuh..." Huokaisin ja katsoin halveksuvasti Lindaan, joka nousi katkerana ylös ja puisteli heiniä vaatteistaan. Tyttö loi minuun jäätävän katseen, josta näin kuitenkin surua. Mussa se ei herännyt mitään tunteita ja lähdin ärtyneenä pesemään Emman varusteet loppuun. Teki mieli potkaista jokainen vastaan tuleva nurin. Kännipäissä Lindan käytös olisi ollut sallittua, mutta selvinpäin... Yhh... Pesin varusteet huolella loppuun satula mukaan lukien. Mä olin tyytyväinen lopputulokseen kun laskin kamat paikalleen. Vein kaikki tavarat nopsasti paikalleen.
Sammutin vihdoista viimein auton autotalliin ja lukitsin ovet. Askeleeni olivat kepeät, sillä tiesin, että Oona tulee pian. Olin tallin pihassa laittanu viestiä tytölle, että saa tulla ja juuri, kun olin ehtinyt huoneistoni oven sulkemaan, kuului summerin soitto. Päästin tytön iloisesti sisään ja painoin kevyen suukon tuon poskelle. Istuin sohvalle lepäämään saaden Onzesta seuraa. Sanoja ei kumpikaan kaivannut, sillä molemmat tiesivät, mitä ilta toisi tullessaan. Sen Oona vahvisti tullessaan syliini makaamaan pää reisieni päällä. Laskin käteni likan vatsan päälle ja hymyilin lämpimästi. Lindasta puhuisimme vasta huomenna. Oona saisi hoitaa tilanteen niinkuin parhaiten näkisi, eikä se tulisi sisältämään ruusuisia sanoja. Siitä olin täysin varma.
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Jul 12, 2015 18:41:39 GMT
★★★
No huh, onneksi et rojahtanut suoraan huulet edellä tämän Lindan syliin! Sitä olisi varmasti seurannut (sinua kohtaan) vasen koukku kun olisit Oonan nähnyt seuraavan kerran.
Vaikka hmm... Mitä se Linda edes teki tallilla kun talli on suljettu asiakkailta? Tai no niinpä tietysti, hän oli varmasti tullut jonkun hoitajakaverinsa mukana tallille. Takiainen mikä takiainen!
Helena, poniope
|
|
Jesse
Peruspappilalainen
Posts: 92
|
Post by Jesse on Jul 12, 2015 23:25:26 GMT
12.7. Voiko normaaleita päiviä ollakaan Pappilan poppoolla? Olin juuri saanu paidan puettua ylleni, kun Oona pölähti huoneeseen. Katsoin tyttöä hymyillen, mutta ilmeeni muuttui äkisti vakavemmaksi. "Meidän täytyy tosissaan puhua", Oona sanoi mahdollisimman rauhallisesti, vaikka olin aistimaisillani jotain kireyttä äänessä "O-ou." Lausahdin kuin testatakseni oliko tilanne oikeasti niin vakava, kuin likka antoi ymmärtää ja olihan se. "Mulle selvis tossa aikasemmin päivällä, että sää olit säätäny jotain Lindan kanssa. Mitä v*ttua sää oot menny tekemään?!" Oona kivahti uhmakkaasti ja laittoi kädet lanteilleen. "Ensinäkään tää sun ystäväs ite ilmaantu tallille, enkä edes tiedä kenen luvalla?! Ja toiseks se esitti jääneensä paalien alle, joten koin velvollisuuden auttaa ja sit se riuhtas mut sen päälle, jonka Atria ja Alma ymmärsi väärin! Siinä ei ollu Oona mitään." Ärähdin takaisin, mutta rauhoitin itseni, sillä tytön kanssa ei auttanut huutokilpailu. "Mikset sää sitten sanonu sille että painuu helvettiin täältä?" Toinen kysyi ärsyyntyneesti nuristen. "Jaa mun tehtävänäkö on ajaa kaikki ylimääräset pois?" Sähähdin tytölle kylmästi, vaikka tiedostin, että olisin voinut käskeä Lindaa häipymään. "Ja eikö muka oo tärkeintä, että mitään ei sattunu. Veikkaan jo että oot käyny sanoon sille jotain. Vai?" "No oikeestaan joo.. Olisit voinu heittää sen niskaperse otteella ulos... Mutta onhan se ihan hyvä, ettei mitään tapahtunut." Oona vastasi yllättävän rauhallisesti. En tyytynyt vastaukseen vaan kohotin kulmiani kysyvästi. Onze loi mulle tismalleen saman katseen, kuin ei olisi tietänyt mistä puhuin. Tajusin nyt jo olevani totaalisesti tossun alla, sillä en viitsinyt alkaa vääntämään. "Ollaanko me sujut?" Kysyin anelevaisesti ja tyttö näytti mulle hyvän tuulisena kieltä. Oletin sen myöntäväksi vastaukseksi joten otin välimme kiinni ja nostin tytön ilmaan. (en osaa selittää favim.com/orig/201106/15/boy-couple-girl-hugs-love-sweet-couple-Favim.com-76632.jpg) Hymyilin tälle lempeästi ja painoin huuleni vasten tytön omia. Suudelma oli nopea, mutta se merkitsi tällä hetkellä paljon. Oona katto muhun silmät säihkyen mikä oli todella epäoonamaista. Naurahdin toiselle ja laskin tytön alas. "Mee sää vaan jo talliin auttaan muita. Mää tiskaan nopsaan pari mukia." Hymähdin itseäni paljon lyhyemmälle tytölle. Oona lähti yllättävän pirteesti talliin josta kuului kiljahtelua. Kuulin nopeasti myös tytön kiljaisevan. Joona oli ilmeisesti antanut rääväsuulle jo heti alkuun vesisuihkun painepesurista. Laitoin neljä käytettyä kahvikuppia altaaseen ja kaadoin niiden päälle fairya. Tiskiharja pääsi pitkästä aikaa käyttöön. Pyörittelin mukit puhtaiksi ja huuhtelin tarkasti. Asiasta kukkaruukkuun. Rupesin miettiin kuinka tyytyväinen saan olla. Mulla on upee hoitohevonen ja vieläkin mahtavampi... Niin mikä. Mitä Oona mulle on?! Ahdistuin asian miettimisestä hieman, sillä Sierran kanssa ei ollut käynyt hyvin. En tosiaankaan tiennyt mitä me Onzen kanssa oltiin. Pari vaiko salaa säätävä tyttö ja poika. Ähkäisin ajatukselle, kun nostin kupit tiskikaappiin kuivumaan. Pöydälle ei ollut näköjään jäänyt yhtään kuppia. Eilen niitä oli ainakin kymmenen!? Pääsinpähän helpolla. "Vuorma heti duuniin! Ota luuta ja ala lakaista!" Joona kiekaisi heti mut nähdessään ja osoitti painepesurilla mua. Pyörittelin toiselle silmiäni, mutta kyllähän minua nauratti. Ihmettelin suuresti, sillä Oona ilmaantui paikalle about vartti mun jälkeen, vaikka olikin häipyny talliin ennen mua. Noorakin ilmaantui talliin siivotessamme. Se sai mut henkisesti lyhistymään kasaan. Nainen oli kuitenkin hyvällä tuulella, joten rohkenin hymyilemään hänelle. Sierra, Ellida, Emily, Taija, Jassu ja Oona hankas seiniä. Onneks olin saanu luudan käteen, eikä mun tarvinnu olla Sierran kanssa samassa tilassa. Se oli muutenin huomattavasti helpompi homma, kun hangata seiniä juuriharjalla. Tytöt nauroivat hetkittäin aivan hulluna enkö edes päässyt perille, että mille. Juttelimme rennosti Adrianin ja Joonan kanssa niitänäitä. Sillon tällön käännyttiin kattoon kippurassa nauravia tyttöjä, jotka Joona kuitenkin palautti äkkiä maanpinnalle painepesurilla. Vesi sai likat aina kiljahtamaan ja me saatiin syy jätkien kanssa nauraa asialle. "Oona haluutko sää syötävää? Jos mää vaikka paistaisin kanaa ja keittäisin vaan makaronia?" Kysyin naurahtaen ja nojasin oven karmiin. Tyttö makasi valkoisella kulmasohvalla jalat kohti kattoa. "Juu anna mennä. Mulla ei oo kovin kova nälkä, mutta syö sää vaan." Oona selitti pää alaspäin roikkuen ja jalkojaan ilmassa heilutellen. Neitonen oli ottanut mun vaatekaapin jo omakseen ja lainas mun huppareita ongelmitta. Ne oli tyttöä melkein polviin ja huppu päässä Oona näytti vähän hattivatilta varsinkin, jos se lainas sitä valkosta Adidaksen hupparia. Näky oli huvittava. Nyt Onzella oli päällään mun tummansininen Kingslandin huppari, jota en tosin tallilla käyttäny. Tyttö naputteli puhelinta tehdessäni ruokaa varsin keskittyneesti. Yllättäen asunnon ovelta kuulu ovikellon soitto. Oona ryntäsi kuin salami (hheh) ovelle ja avasi sen. Mää astelin nopsaan sen perään ja mietin jo mitä känniläisiä tyttö oli tänne kutsunu, mutta onnekseni ja myös epäonnekseni kyseessä oli aivan poissaoleva Joona. Jätkä näytti niin pirun järkyttyneeltä. En uskaltanut kysyä mitään, sillä Oona ohjasi pojan selvästi huolissaan sohvalle. Hetken Oona istu meijän keskellä pää kohti Joonaa ja siinä me vaan istuttiin hiljasuudessa, kunnes jätkä avas suunsa. Oikeastaan se, mitä Joona kerto sai mutkin vähän hämilleni. Jassuko raskaana, anteeksi, mutta mitä v*ittua?! Ja vielä Joonalle. Ähkäisin tuskastuneena ja laskin käden mun otsalle. Oona katto muhun myrkyllisesti, joten päätin lähtee laittaan ruuan loppuun. Kana ei ollu palanu ja pasta (koska makaronia ei ollu) kiehu kattilassa. Sekin oli nopeesti valmista. Otin itelleni lautasen kaapista kuunnellen samalla Joonan avautumista. Mun tilannetaju ei tosiaankaan toiminu tän päivän jälkeen ja sen huomas. "Joona haluuks sää safkaa? Täällä olis kanaa ja pastaa?" "Jesse kui tyhmä sää oot?!" Oona sähähti, muttei onneksi poistunut sohvalta. "Mää aattelin, että Joona vois syödä sun osan." Vastasin neutraalisti. "Sori Jesse, mutta ei oo nälkä." Jätkä vastasi vaisusti. "Sää voit jäädä meille yöks, jos haluut." Kysyin rauhallisesti, sillä oletin, että kotiinkaan Joona ei ollut menossa. Jätkä hiljeni, mutta arvasin, että vastaus oli myöntävä. Sohvasta sai nopsasti leveän vuodesohvan, jossa Joona saisi nukkua. Oonan paikka oli Oona paikka eikä siihen mikään tuleva isä tunkisi.
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Jul 13, 2015 6:29:08 GMT
★★★
Onneksi Joona pitää tallissa järjestystä, vai mitä mieltä itse olet Aron asemasta ns. työnjohtajana? ;-) Minusta hän on omaksunut sen oikein hyvin!
Ihanaa, että hoitajat ovat ystävystyneet noin hyvin keskenään, että auttavat toisiaan hädän tullen.
Helena, poniope
|
|
Jesse
Peruspappilalainen
Posts: 92
|
Post by Jesse on Jul 15, 2015 22:31:45 GMT
15.7. Yy, kaa, cha, cha, cha
Juoksutusvyö, sivuohjat, liina ja delta. Kaikki tallessa. Olin saanu tehtäväks tarkistaa oliko hevosten suojat ynnä muut roinat tallessa ja paikallaan. Juoksutuskamat oli siististi paikallaan, kuten myös kaikki suojat. Harjat olivat nätisti omalla paikallaan odottamassa käyttöä. Emman harjat voisivat olla hyvä pestä ja niin ajattelinkin tehdä. Nappasin kaksi ämpäriä pesariin. Toisessa kädessä mulla oli harjat ja mäntysuopa, jonka olin just tämmöstä varten tuonu. Toiseen tyhjään ämpäriin laitoin mäntysuopaa ja kädenlämpöistä vettä ja toiseen paljon kuumempaa ilman saippuaa. Pesin harjat ensin saippuavesiämpärissä käsin, jonka jälkeen huuhtelin ne kuumassa vedessä. Äkkiäkös myös huuhteluämpäriin tuli saippuaa, joten sain neljä kertaa vaihtaa veden, jottei harjoihin olis jääny saippuaa. Vihdoin kaikki kivsut harjat oli pesty ja sain asetella ne ulos pyyhkeelle kuivumaan. Just kun oli palaamassa takas pesariin, hyppäs kulman takaa Oona ja Jassu vesiämpärit käsissä, eikä se vesi kauaa ämpärissä pysyny. Tytöt heitti vedet ämpäreineen kaikkineen mua päin. Ehdin just kääntään niille selän, kun ämpärit kolahti mun selkään ikävästi. Ämpäreiden lentäminen oli selvästi vahinko ainakin Jassulta, sillä tyttö naurun keskeltä näytti anteeksipyytävältä toisin kuin Oona. Tosin olin tottunu siihen, joten en nostanut asiasta mekkalaa. Mun hiukset valu vettä ja muutenkin kaikki mun vaatteet oli märät. Katoin tyttöihin varoittavasti, sillä tää jos mikä tiesi sotaa, enkä mää olis siinä yksin kahta vastaan. "Mää piru vie muistan tän vielä tytöt!" Naurahdin 'murhaavasti' ja halasin entisissä kuivissa vaatteissa ollutta Oonaa ja Jassua. "Jesse ei! Ei saa!!" Jassu huudahti ja kieppui pitävässä otteessani kuin hyrrä. Oona taas ei sanonut mitään, kunhan yritti pyristellä kiukkuisesti irti, vaikka olinkin näkevinäni hymyn toisen huulilla. Molemmat nauroivat ja huomaamattomasti annoin Onzen poskelle suukon. Se oli nopea, mutta merkki siitä, että tyttö voisi tänään tulla käymään. Päästin kikattavat neitoset irti vaihtaen Oonan kanssa hiljaisen kutsun ja ne lähti ilosesti höpötellen ämpärit kourassa ulos. Yritin nyt saada paljon aikaan, joten aikaa ei juttelulle jääny. Ellidan kanssa vaihdettiin pari sanaa ja Joonan kanssa vaan moikattiin, koska en oo yhtään perillä mikä sen vointi tällä hetkellä on Jassun suhteen.
"Jesse! Ehitko käymään?" Kuulu ulko-oven suunnalta just kun olin ehtiny viemään pesutarvikkeet paikoilleen. "Juu ehdin!" Huikkasin takaisin ja etin käsiini kysyjän, joka osottautui Helenaks. "Viittisitkö sää lähtee viemään laitumelle vesiä? Voit ottaa joko mönkijän tai sitten omalla autollas vetää sen isomman kanisterikärry systeemin." Poniopettaja kysyi iloisesti. "Juu tottakai." Vastasin hyväntuulisena, vaikka Helena loikin muhun varsin ihmettelevän katseen. Eihän tuolle voinut sanoa ei. "Jes hyvä kiitos!" Nainen kiitti lämpimästi kunnes pyörähti eri suuntaan muin mä. Ajattelin suoraan lähtee laitumelle, jotta homma saatais kasaan ja päädyin, että autolla vois olla mukavampi. Tosin täyden 500l kanisteri ei ollut kiva siirtää peräkoukkuun kiinni, vaikka auto oli kuinka lähellä. Selvisin kuitenkin puolessa tunnissa (koska en halunnu pyytää apua.) ja olin valmis käynnistään auton. Mun rakas bensamoottorinen maasturi hurahti tasaisesti käyntiin. Voima ei autosta äkkiä loppunut, mutta soratiellä renkaat heittivät hiekkaa ruopiessaan.
Tammojen Saaveissa oli vielä vettä ja puhdasta semmoista. Pinnalta noukin vaan muutamia heiniä, jotka heitin tantereeseen Primiksen tullessa ihmettelemään tekemisiäni. Täytin kaikki saavit aivan täyteen, vaikka se veikin aikaa. Ruunien vedet ei ollutkaan niin mukava näky, sillä pinnalla kellui kivoja palleroita. Ei auttanut, muuta kun kaataa vedet ja kädellä pestä paskat saavin reunoilta. Eihän se mukavaa ollut, muttei muukaan auttanut. Ruskeahko vesi vieri maata pitkin pienenä purona imeytyen sitten maahan. Onneksi olin saanut peruutettua auton ja kanisterin pellolle ja pienellä letkun pätkällä se ylsi sopivasti laitumille. Piankos myös kaikki ruunien saavit olivat täynnä. Kukaan ruunista ei saanut aikaseksi tulla moroille, joten tylsäksi tämä kävi.
Huh mikä päivä! Päästyäni kotiin, heitin tallivaatteet vaan penkille ja vaihdoin väkivaltaverkkarit ja valkosen collegepaidan päälle. Ja syy, miks laitoin mukavat vaatteet oli ilmi selvä. Oona oli antanu mulle intoo selata valokuvakansioita, mikä taas oli antanu inspistä harjottaa ruosteisia raitoja. Ongelmanahan oli, että kilpatanssit oli yleensä pareittain tansittavia. Oonaa en iki päivänä saisi tanssimaan mun kanssa. Se söis mieluummin kilon hiekkaa kun tanssis jotain klassista. Mutta ainahan parin saatto kuvitella toiseen käteen ja vaan treenata askeleita. Päätinkin alottaa cha-chasta, joka tuntui ajatuksena jo mahdottomalta. Kävin laittamassa levyn radioon, josta alkoi soida jotain valssia. Kelaamalla biisejä löysin juuri cha-cha:han suunnatun rytmin. Hetken mä joudun miettiin tahtia ja askeleita. Onneks Oona ei ollu kattonu valokuvia kuuteentoista ikävuoteen asti. Sillä vasta sillon mä oikeesti olin lopettanu tanssin apofyysin avulsion takia. Se oli ollu raskas päätös lopettaa tanssi ja mulle jäi kova ikävä mun paria Pinjaa. Onneks ratsastus oli ollut siinä rinnakkaisharrastuksena tukemassa ja turvaamassa. Eteen, taakse, sivulle kaks, taakse, sivulle kaks ja eteen. Alkuun askeleet olivat vain tönkköjä liikkeitä, mutta hiljalleen vauhti kasvoi ja lantio tuli mukaan luomaan liikkeistä luontevampia. En ehtinyt tanssiin perusaskelia kuin ehkä vartin, kun tuttu koputus. Ihan vain ärsyttääkeni pidin askeleet ja eleet avatessani oven vastaan tuli tyrmistynyt Oona. Vedin tytön eteiseen ja autoin piruettiin. Vauhtia oli hieman liikaa, mutta stoppasin sen nopeasti ja toisella jalallani ikään kuin kamppasi Oonan kaatumaan vasemmalle käsivarrelle. "Jesse mitä tää on?" Tyttö kivahti käteni varassa levätessään. "Tää on Cha-chata!" Vastasin iloisesti ja nostin toisen seisomaan. Vahvistaakseni sanat päästin tytöstä irti. Kertasin sekunnissa askeleet mielessäni ja tein saman kuin hetki sitten ottaen lantiota liioitellusti mukaan. Oona peitti silmänsä häpeissäön, enkä voinut kuin nayraa. Otin likan käsistä kiinni ilman mitään kummempaa tanssiotetta. Kopautin oikealla jalalla innottoman naishenkilön vasenta jalkaan, jotta se kevenisi ja tyttö älyäisi ottaa sillä askeleen. Mutta se taisi olla virhe. "Jesse mää en tanssi! Mää en enään ikinä tanssi sun kanssa! Ikinä!" Oona sähähti kiskaisten kätensä puuskaan.
Lopetin tanssin ja sen sijaan kaappasin mököttävä tytön mitään sanomatta syliin kuin lapsen ja kannoin sohvalle selälteen. Kömmin varovaisesti Oonan yläpuolelle antaen huulten eksyä tytön suulle. Neitosen äkillinen kiukunpuuska oli jostain kumman syystä ohi. Vaihdoin asentoa siten, että olin sohvan ja Oonan välissä. Vedin tytön vasten mua samalla kun suudeltiin. Kiedoin toisen käden sen ympärille ja toinen haahuili jossain alaselän tienoilla. Tunsin Oonassa kylmiä väreitä, mutta mä pidin itteni ihan neutraalisti. Mun huulet kävi välillä tytön kaulalla ja hampaat siinä lomassa näykkäsemässä toista. Ei todellakaan kovaa, mutta kunhan sen tunsi. "Oona sää oot kyllä ihan jees tyyppi." Hymähdin irrottaessani huuleni toisen omista. Tyttö hymyili yllättävän rauhallisesti, eikä pyristellyt otteessa. Suukotin Oonan otsaa varovaisesti ja silittelin hänen selkää pääasiassa, vaikka käsi "vahingossa" valahtikin tytön takataskulle. Se ei tuntunut haittaavaan Oonaa, joten pieni liike siirtyi sille alueelle toisen käden ympäröidessä pienikokoista neitosta. Yllättäen pyörähdin siten, että Oona makasi vatsani päällä. Tytön kissamainen olemus oli paljon rennompi kuin yleensä, mistä sain olla tyytyväinen. Mun pää lepäs käsinojalla ja nyt molemmat kädet olivat hakeneet paikkansa takataskuista. Oivoi kun käteen osui sillon tällön pahoja kramppeja eikä sille vaan voinu mitään. "Robin, onko sulla vielä kesärenkaat tallella?" Oona kysyi vihjaillen silmissään varsin kujeileva ilme. Tämä ilta voisi siis olla varsin mukava.
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Jul 16, 2015 6:51:42 GMT
★★★
"Saavissa lillui kivoja palleroita..." :-D Haha, saatiin opettajien kesken taas hyvät naurut kun pihistettiin Emman päiväkirja toimiston puolelle luettavaksi. Tosi ahkera olit ollut koko päivän, vaikka Emma taisikin nyt jäädä vähän taka-alalle.
Inga, hevosope
|
|
Jesse
Peruspappilalainen
Posts: 92
|
Post by Jesse on Jul 17, 2015 18:47:16 GMT
Emma, Emma missä on Emma?
"Emmaa!!" Kutsu kaikui koko laitumen yli. Vihelsin kuuluvasti vielä perään saaden tammojen päät kohoilemaan vuorotellen heinikosta. Pian myös tummanruunikko havahtui nimeensä (tai ääneen portilla). Kauhukaksikko Primis ja Emma ryntäsivät kilpaa laitumen keskeltä kohti porttia ja sain jo hetken pelätä, että neitoset tulisivat läpi. Huidoin käsiä ja sain tammat vihdoin pysähtymään aidan reunalle. Etsin nopsaan Emman riimun maasta ja pujotin sen hevosen päähän harjauksen ajaks. Työnsin Primistä lavasta pois päin, mutta vastukseksi sain vaan hampaiden kolahduksen yhteen ja korvat niskaa vasten luimussa. Emmakaan ei pahemmin nauttinut kun harjasin sitä ensin pyörityssualla saaden aikaan happaman ilmeen. Kiukuttelevista tytöistä tuli heti mieleen Oona... En niinkään tuntenut surua asiasta (tai ainakaan myöntäny sitä), mutta olin tavattoman katkera ja vihainen eilisestä. Tytön nöyryytys joka kohdistui muhun oli saanu mut kotona pamauttaan muutaman lasinkin seinään ja sitten olikin vituttanut vielä enemmän sirujen siivoominen. Itsepähän oli sotkenut homman kunnolla. Koko talliporukka oli ollut hämillään ja Joona olikin jälkikäteen kysellyt mitä oli tapahtunut, mutta vastaukseksi jätkä sai vaan jupinaa. Olin saanut tamman mutakuoren irrotettua. Pöly leijui tasaisesti ilmassa saaden mut yskähtään pari kertaan. Etsin nopsaan pölyharjan, jolla pitkin ja tasaisin vedoin sain suurimman osan pölystä irtoamaan. Tummanruunikoissa oli vain se, että ne näyttivät aina likaisilta pölyn ollessa kiiltävällä karvalla. Huokaisin varmaan kymmenennen kerran. Olin harjannut Emman jo kaksi kertaa läpi, mutta silti pöly oli ja pysyi. Turhautuneena tartuin kaviokoukkuun ja putsasin jokaisen kavion tarkasti, vaikka molempien etusten kohdalla tuntu, että saan hampaat perseeseen. Sähähdin tiukan ein tammalle ja onneksi se tajusi, etten ollut parhaimmalla päällä. Tarkistin vielä nopsaan hepan peruskunnon, joka oli hyvä. Ei haavoja tai ruhjeita. Häntäja harja siistit ja sopivan mittaiset. Kiukutti ja väsytti, mutten onneksi purkanut kiukkua hevoseen tai hevosiin.
Tallissa oli jälleen varsin reipas tunnelma. Eikä mun onneksi Oonaakaan näkyny. Tyttö oli oppinu mun ajat tallilla käymiseen ja ymmärsi pysyä poissa. Normaalisti olisin moikannut paikalla oleville Joonalle, Sierralle, Adrianille, Ninalle, Almalle ja tallimestari Marjalle, mutta sen sijaan kävelin mököttäen heidän ohi suoraan hoitajien huoneeseen. Sain perääni kummastuneita katseita ja joku olikin jo kysymässä mikä on, mutta tajusi hiljentää kysyjän. Huoneessa keitin pari kuppia aivan liian vahvaa kahvia, jonka lopulta kaadoin pois. Myöskään Emman hoitovihkoon kirjoittaminen ei sujunut. "Jesse. Teillä taitaa olla Oonan kanssa välit vähän niin ja näin?" Uskalsi huoneeseen yksin tullut Joona kysyä. Nyökkäsin lyhyesti ja laskin katseen kengän kärkiin sohvalla istuessa. "Niin vähän arvelinkin. Kyllä se leppyy." Jätkä lohdutti, vaikka me molemmat tiedettiin, ettei Oona itsestään leppyisi. Joona taputti mua vielä rohkaisevasti selkään ennekuin poistui. Päätin myös itse, että nyt riittää. Olin tehnyt virheen sanoessani tämän jäävän tähän. Turha luulo Oona Mäkelä..
Ajoin kiukuksissani kohti kotia, kun satuin huomaamaan kolme nuorta naista kävelemässä lyhyissä kesämekoissaan. Mä tunnistin yhen niistä Lindaks ja mun päähän osukin heti Oonan sanat: Ehkä Linda osaa Frontside Ollien? Sillä samalla hetkellä etin lähimmän bussipysäkin johon jättää auton. Painoin jarrun pohjaan saaden ilmaan kitkan aiheuttaman vingahduksen. Piti vain toivoa, ettei busseja olisi tulossa. Hyppäsin autosta varsin vauhdikkaasti. Linda ja sen uskolliset bimbokaverit katto mua inhoten. Naurahdin mielessäni, vaikka ulkokuori pysyi vakavana. "Linda mulla olis sulle asiaa. Kaksin..." Sanahdin kuivasti katsoen samalla tyttöä silmiin. Linda napsautti sormiaan kuin parhaimmassa amerikkalaisessa nuortenleffassa. Kaksi muuta tyttöä huiskauttivat hiuksiaan ja lähtivät kävelemään tulosuuntaan. Kumpikaan bimboista ei vilkaissutkaan taakseen, onneks, sillä ne olis nähny mut suutelemassa Lindaa. Tyttö ei pyristellyt yhtään vastaan, vaan nautti olostaan selvästi. Laskin mun kädet sen alaselälle epäilemättä. Mää en todellakaan tiiä miks tein sen. En todellakaan tiedä. "Meille vai teille?" Linda kysyi heleästi purren varovasti alahuultaan. "Meille."
|
|
|
Post by Kaisla on Jul 28, 2015 12:21:52 GMT
★★★
Naiset ja tammat.. Yhtä kamalia molemmat. Onneksi niitä löytyy teille kundeille riittämiin täällä Pappilassa!
Primis ja Emma ovat aiheuttaneet jo tarpeeksi kalabaliikkia yhdelle kesälle, viime viikolla tammalaitumen portin alalanka oli jäänyt maahan; Emma oli portilla vähät välittämättä pastori Ollin (sähköpaimen) monotonisesta saarnasta... Ja mitä tulee tummanruunikkoihin ja pölyyn, niin imuri olisi varmaan kaikista paras ratkaisu.
Kaisla, tallimestari
P.S. Ne riimut ovat aivan törkeän näköisiä, ja olisi hyvä heittää pesuun ennen syyskauden alkua.
|
|