Latotanssit hoitajille ja henkilökunnalle 08.08.2015

[Pappilan Ponitalli vOy]

Latotanssit hoitajille ja henkilökunnalle lauantaina 08.08.2015

Hoitajien pyynnöstä myöhäiskesän (toivottavasti) lämpimänä lauantai-iltana järjestetään Pappilan Ponitallilla latotanssit hoitajille ja tallin henkilökunnalle. Latotanssit järjestetään ikivanhassa, lähes rämähtämispisteessä olevassa pikkiriikkisestä ladossa, joka sijaitsee maneesin ja yksityisten hevosten tarhojen taustalla. Normaalisti tässä lautahäkkyrässä säilytetään traktoreita, eikä sinne ole ollut kenelläkään mitään asiaa. Paitsi Oonalla, joka haki sieltä traktorin yksi päivä ja lanasi kentän ja maneesin.

Latotanssit ovat kaikille hoitajille sopivat klo 17-21, jonka jälkeen pyydämme nuorimpia poistumaan paikalta, sillä (ainakin) henkilökunta avaa silloin viinipullon korkit ja nostaa pohjat kohti kattoa! Alle 18-vuotiaat eivät saa nauttia alkoholijuomia juhlissa (vaikka eivätpä säännöt ole ennenkään hoitajia kiinnostaneet...).

Mitä kaikkea latotanssit tulevatkaan sisältämään? Soiko radiosta perinteinen humppa vai jotain nykyaikaisempaa musiikkia? Kenellä opettajista homma lähtee ihan lapasesta? Tämä juhla on teille, hoitajat ja te vastaatte näiden juhlien järjestelystä ja tapahtumasta!

---

Tehtävälista ennen latotansseja

• Kaisla saa roudata traktorit pois ladosta.
• Hoitajat siivoavat ja koristelevat ladon juhliin sopiviksi.
• Hoitajat pyörittävät näitä juhlia, joten sopikaa keskenänne kuka vastaa musiikista, kuka tuo ruuat ja kuka juomat (huom. Ingalle käy ainoastaan päärynäsiideri).

---

Latotansseihin osallistutaan kirjoittamalla tarina illan tapahtumista tähän viestiketjuun 09.08.2015 mennessä! Panostakaa tarinoihin, sillä henkilökunta voi myös hylätä hutiloidut ym. tarinat. Tarinoita saa myös elävöittää kuvilla, piirroksilla, runoilla, musiikkiklipeillä...

Ja tästäkin suorituksesta on luvassa merkki:

[Joona]

Latotanssit 08. elokuuta 2015

Enemmän tai vähemmän demokraattisesti on päätetty latotanssien valmistelujen sujuvan seuraavalla kaavalla. Jos joku näkee, ettei häntä ole kuultu tarpeeksi tai ideoita olisi yhä, avatkoon suunsa nyt ennen kuin kirjoitustsembalot alkavat.

Työlista:
Musiikin hoitaa mä itse eli Joona
Juomat hoitaa oikeesti 18-vuotias Jesse, joka lupaa tuoda Ingallekin päärynäsidukat
(Ei henkilökunnan tietoon: Luvattomien juomien salakuljetuksen hoitaa Oona)
Ruoat hoitavat yhdessä E&E Catering eli Ellida ja Emily

Koristelu lankeaa kaikkien kontolle, tule siis tekemään panoksesi jo kahdentoista aikoihin päivällä!

Illan musiikeista tullaan tekemään soittolista, joka julkaistaan tässä topicissa.
Ruoista tullaan tekemään lista tarinoiden tueksi, mitä tarjolla olikaan.

Ootteko valmiita?

[Joona]

Heitän nyt kaksi viestiä, että kaikki huomaa tämänkin. Musat olis kuitenkin valmiit!

Koska this is how WE do it!

[Ellida]

LATOTANSSIMENU:

(Mikään ei palanut tai myrkyttynyt, ainakaan huomattavasti.)

Suolaiset:
Pastasalaatti (salaatti, kirsikkatomaatti, kurkku, fetajuusto, makaroni) + kastike
Kasvislasagne (kokonaan vegaaninen)
Pizza (kasvis + kinkku-ananas) (tulipaloriskin välttämiseksi ei itsetehtyä)
Patonki
Cocktailpiirakat
Suolatikut

Grillaukseen:
Makkara
Soijamakkara
Maissi

Makeat:
Mutakakku + vaniljajäätelö (such gourmet much wow suoraan Etelä-Haagan Siwan pakastealtaasta)
Mokkapalat (by Jassu ja Joona, joten sokeria on salee yliannostus)
Keksilajitelma

[Joona]

08. elokuuta 2015

Latotanssit, jossa Hellä ori on kova sana (ainakin Helenalle)

Meidän keittiö oli iso, mutsi rakasti ruoanlaittoa. Se oli myös meidän aloittaessa Operaatio Mokkapaloja valkoinen ja tahraton, mutta nyt joka paikka oli kaakaojauheessa. Me - mä ja Jassu - istuttiin maassa uunin edessä, tuijottaen meidän aikaansaannosta - tai oikeastaan toista niistä, koska me oltiin tehty jo yksi pellillinen. Mulla oli sylissä valkoinen kulho, josta taikina oli kaavittu mahdollisimman hyvin pois. Nyt aika ajoin me molemmat vuorotellen kaavittiin etusormella laidoista tummanruskeaa taikinaa.

"Tuleekohan näistä mitään?" Jassu hymähti katsellen uunia kulmat kurtussa.

"Tietenkin, onhan ne rakkaudella tehty", mä vastasin siirappisesti ja kun Jassu käänsi epäuskoisen katseensa muhun, tökkäisin sille taikinaa nenänpäähän.

"Milloin susta tuli noin klisee?" tyttö tuhahti. Mä nauroin sille. Kun löysin sut.

Mokkapalat uunissa näyttivät valmiilta, joten me noustiin ylös ja mä otin patalaput käteen. Uuni hohkasi lämpöä kasvoille, kun avasin sen. Vedin pellin ulos ja laskin hellalle. MasterChef Kitchen oli taas onnistunut tehtävässään, myhäilin katsellessani tulosta. Jassu kaatoi täytteen leipomuksen päälle.

Kun kaikki oli hoidettu, ilmoitti Jassu lähtevänsä kotiin valmistautumaan. Kello oli yksitoista, joten se ei kyllä ikinä selviäisi tallille kahdeksitoista mun kokemuksen mukaan. Mulla itsellä meni ehkä puoli tuntia - mustat farkut, valkoinen t-paita ja hiukset, mitä muuta muka tarvitsisi tehdä? Mutsi oli luvannut heittää mut ladolle, jotta mokkapalat pysyisivät ehjinä matkan. Kun mä pääsin paikalle, oli siellä jo varsinainen hulina. Pihalla seisoi niin Adrianin kevari, Sierran skoba kuin Jessen autokin. Mutsi olis halunnut rynnätä katsomaan mun "niin ihania tallikavereita", joita se ei ollut koskaan ennen tavannut. Mä onnistuin kuitenkin estämään sen katastrofin ja kävelin yksin mokkapalojeni kanssa ladolle.

"Kondiittori Aro in da house!" mä huusin ovelta virnuillen. Sisällä oli lato jo yllättävän hyvässä mallissa - siellä ei ollut turhaa kamaa ja suurimmat liat sekä pölyt oli saatu pois. Jos en olisi kantanut armaita leipomuksiani, olisin saattanut taputtaa moiselle toiminnalle. Vaikuttavaa.

Viideltä paikka näytti jo mielettömälle. Oona ja Jesse olivat saaneet ripustettua paperilyhtyjä kattoon (lue: Oona oli istunut Jessen olkapäillä) ja E&E Catering oli saapunut paikalle ruokalastinsa kanssa. Olin itse virittänyt suuruisenkuuluisat Jassun kaiuttimet ja valmistauduin käynnistämään musiikin. Sierra, Taija ja Miska olivat hoitaneet pöytiä ja pitkiä penkkejä seinille. Paikka näytti oikealta tanssilavalta, jos kehtasin sanoa. Kun mä painoin koneesta musat päälle ja latoon tulvi kovaäänisesti JVG - Tarkenee, useat hurrasivat.

Vaikka paikalla ei ollutkaan yhtään kovin nuorta, odottivat kaikki yli 18-vuotiaat nätisti yhdeksään asti. Nopeasti yhdeksän jälkeen selvisi, että Helena oli itseasiassa varsin kova kiskomaan Jessen tuomia juomia ja sen lempibiisi mun tekemältä soittolistalta oli ehdottomasti Lord Estin Hellä ori.

Jossain vaiheessa iltaa, kun Oona oli jakanut kaikille vähän erilaisia lasillisia limsaa henkilökunnan huomaamatta, mä näin täysin vieraan tytön kävelevän sisään latoon. Jesse sen sijaan otti sen vastaan hymyillen halauksin. Mä kävelin pari askelta sivulle Oonan viereen, joka juuri otti kulausta mukistaan.

"Kuka..?" ehdin kysyä kun Oona jo vastasi.

"Joku sen vanha tanssipari. Pinja."

Pinjan nimi herätti jostain syystä Ellidan huomion. Se siirtyi supattamaan Oonan kanssa, kun mä siirryin istumaan Jassun ja Sierran väliin. Latotanssi-teema ei ollut vielä oikein ottanut tuulta alleen ja puulattialla ei ollut ketään.

"Tiedättekö mitä", mä ilmoitin kovaan ääneen, joten kaikki muutkin kuulivat. Kaikki olivatkin sulloutuneet sille yhdelle seinälle, pitkä penkki notkui painosta. Vain opettajat istuivat hieman erikseen.

"Älä kerro!" huusi Adrian. Näytin sille keskisormea irvistäen.

"Me ollaan tosi huonoja tässä latotanssijutussa", tokaisin ja mutristin huuliani. Oona ja Ellida rojahtivat Sierran toiselle puolelle. Mä kuulin helisevän naurun. Pinja Jessen vieressä kihersi hiljaa, vilkaisten jätkää.

"Vai ei heppapojat osaa enää edes tanssia?" se nauroi. Adrian meinasi selvästi kommentoida asiaan, mutta tytöt pysäytti sen aika nopeasti.

"Joo Adrian, se mitä sä teet kun oot ihan lärvit ei tosiaan oo tanssimista", huusi Sierra Oonan ja Ellidan myötäillessä.

"Se on enemmänkin sellaista merisairasta vaappumista", Ellida huomautti. Alma hymyili hiljaa vieressä, pyöritellen kenkiään vasten lattiaa. Se saattoi siis olla erimieltä muiden kanssa, mutta ei siitä koskaan tiennyt.

"No mä myönnän, että vaikka - näköjään - osaan tehdä taivaallisia mokkapaloja, osaan tanssia vain sen verran mitä peruskoulussa on opetettu. Vanhat vasta tänä vuonna", ilmoitin rehellisesti ja sain Jassun puremaan huulta tavalla, joka antoi muiden ymmärtää asian todellakin olevan niin.

"Etkö sä oo opettanut sun kavereita?" Pinja kohotti kulmiaan katsoessaan Jesseä. Se näytti aika vaivaantuneelle, jätkä nimittäin.

"No en! Tota yhtä -" sormi osoitti Oonaa "- oon jopa yrittänyt, mutta sulla ei oo hajuakaan kuinka kovaa se osaa lyödä."

Oona virnisti ilkikurisesti. "Mä nyt vaan satun olemaan sitä mieltä, että naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä."

Jesse mulkaisi sitä aika pahasti, mutta Oona ei välittänyt. Kaikki kuitenkin hämmentyivät, kun Pinja nappasi Jesseä kädestä ja raahasi sen keskelle lattiaa. Jessen silmät levisivät lautasten kokoisiksi.

"Mitä sä nyt..?" se vikisi.

"Tanssitaan kun ei kukaan muu täällä siihen kykene! Cha cha cha nyt. Kyllä sä vielä muistat!"

Täytyi myöntää, että se miten Jesse ja Pinja tanssi ei kyllä tosiaan muistuttanut niitä tansseja, mitä koulussa opetettiin. Jessen lantio liikkui siihen tahtiin, ettei sitä voinut mun kaltainen pökkelö suomalainen käsittää. Pinja taas omisti tilanteen täysin, sen kasvoilla oli koko ajan veikeä hymy. Liikkeet lumosi, mutta jos huoneesta halusi löytää jotain vielä mielenkiintoisempaa, oli ne Oonan ilmeet. Se ei tainnut olla esityksestä ihan niin haltioissaan.

Kun kaksikko viimein lopetti, kaikki olivat ihan hiljaa. Jopa Oona. Se katsoi Jesseä aika järkyttyneesti, kunnes nousi ylös ja käveli kohti jätkää - tai ehkä tarkemmin katsottuna sen takana olevaa pöytää, johon oli koottu kaikki juomat. Jessen kohdalla tyttö pysähtyi, mutristi huuliaan hetken jätkää katsoessaan. 

"Joten ilmottele sit mullekin kun löydät poikaystävän", Oona lopulta kajautti, taputti Jesseä rinnalle ja käveli kaatamaan itsellensä lisää juotavaa. Yksi toisensa perään ihmiset alkoivat nauraa ja Jesse näytti aika murtuneelta, mikä ei oikeastaan auttanut tilannetta.

Ehkä esitys oli kuitenkin tarvittu jäänrikkoja, koska pian Adrian johdatti Alman tanssimaan, Jesse sai Emilyn kanssaan, Taija jammasi Miskan kanssa ja Ellida, Sierra sekä Nina muodostivat oman rinkinsä. Mä vedin mitään sanomatta Jassun mun mukaan, enkä mä ollut yhtään niin huono tanssimaan kuin muistin. Jassu nauroi kevyessä kesämekossa.

Ei mennyt kauaa, kun kaikki Oonan kautta kulkeneet juomat alkoivat vaikuttaa. En tiedä, arvasiko henkilökunta, mikä sai jengin yhtäkkiä nauramaan riehakkaammin ja kertomaan mitä päättömämpiä juttuja, mutta Suomipojan soidessa mä rohkaistuin johonkin, mihin kukaan muu jätkä ei ollut vielä kehdannut. Opettajat olivat muodostaneet oman kerhonsa yhteen ladon nurkista, mutta mä astelin penkeillä istuvien naisten luo niin rehvakkaasti kuin vain uskalsin. Kumarsin syvään sen yhden tietyn opettajan edessä tarjoten kättäni.

"Joten Noora Terhinmäki, saanko mä tämän tanssin?" tokaisin virnuillen.

"Noora, jos sä et tanssi niin mä kyllä meen sun puolesta!" Helena kiekaisi kovaan ääneen siideritölkkiään heristellen.

"Voi Helena, sä oot seuraava!" mä lupasin kovaan ääneen. Noora nousi punastellen penkistään, kun mä vielä käänsin katseeni Kaislaan. "Ja Kaisla sen jälkeen! Saatte vielä nähdä kuin paljon oon treenannut tanssia Paskapartiossa - talikon kanssa nimittäin!"

Ja herranpieksut, mun elämäni eksoottisin hetki taisi olla se, kun tanssin Helenan kanssa ja se vaati väkisinkin taustalle oman uuden lempibiisinsä - Hellän orin.

[Oona]

08. heinäkuuta 2015

#Latotanssit

"Ellida, kai sä tiedät ettei tän makkaran kuulu olla musta?" mä kysyin virnuillen makkaralle, jossa ei tainnut mitään muuta ollakaan kuin kärventynyttä kuorta. Ellida mulkaisi mua pahasti.

"Ihan on Joonan syy, se mut pakotti tähän duuniin! Sanoin kyllä etten osaa!" se nurisi ja jakoi makkaroita eteenpäin. Mulle aika vieras Miska katsoi makkaraansa järkyttyneenä, mutta ei uskaltanut kommentoida mitään. Virnuilin jätkän ilmeelle, saaden Ellidan lyömään mua pihdeillä päähän. "Yrittäisit edes arvostaa, mä sentään yritin ruokkia teidät! Emily tuu tänne, ei tästä tuu mitään, nää vaan haukkuu mua!"

Kokin vaihto kävi nopeasti, Ellidan yhä kurtistellessa kulmiaan. Hautasin karsinogeeni-makkarani ketsuppiin, kunnes sitä ei enää näkynyt sieltä alta lainkaan.

"No, kenet meinasit tänään raahata tanssimaan?" kysyin haukaten makkarasta. Hittohittohitto, kuumaa! Haukoin henkeäni suun palaessa, mikä sai Ellidan ilmeen hieman piristymään. Nyt oli mun vuoro mulkaista sitä.

"En mä tiedä, Pappilan pojissa on se vika, että ne on kaikki varattuja!" Ellida parkaisi.

"Estääks se tanssimasta?"

"Ei kai. Jesse tai Adrian olis kyl aika namua", Ellida huokaisi ja mä irvistin.

"Saat ihan rauhassa omia Jessen jos tahdot, niin se ei ehkä yritä saa mua koko ajan tanssimaan", tokaisin.

"Voisin", Ellida hymähti tuijotellen mun selän taakse. Pian mun lanteelle kiertyikin tuttu käsi. Mä katsoin kateellisena Jessen makkaraa (tsiiz naiset lopettakaa se tirskuminen siellä), joka ei Emilyn valmistamana ollut yhtään musta. Ellida huomasi mun katseen ja rykäisi kovaan ääneen.

Päivä oli kaunis, mikä oli hyvä, koska lato ei varmasti pitäisi vettä kovinkaan hyvin. Aurinko laski tasaisen varmasti ja sai Joonan että Jassun käyttäytymään vähän turhan herkästi meidän muiden katseille. Paitsi ehkä Adrianin ja Alman, joilla oli liian kova homma toistensa silmiin tuijottamisessa. Kyllä mäkin tunsin jossain vaiheessa käsien kiertyvän vähän tiukemmin mun ympärille, mutta se hetki ei kestänyt kauaa. Suunnilleen niin kauan, että ehdin sanoa "älä vittu luulekaan" ja työntämään varsin lähelle tunkeneen naaman kauemmas.

Kello oli nopeasti yhdeksän, ihmiset olivat varsin hyvin pakkautuneet sisälle ulkoa grillin luota. Inga näytti nauttivan päärynäsiideriään lähes pakonomaisesti suolatikkuja nakertaen, sama juro ilme kasvoillaan kuin aina. Noora haukansilmä tuntui seuraavan meidän jokaista liikettä, mutta onnistuin silti terästämään juoman toisensa perään. Olin kaatanut taas pari lasia täyteen omia salaisia reseptejäni, kun Adrian käveli pöydän luokse.

"Jesse raahasi just jonkun vieraan muijan sisään", Adrian huomautti ja poimi pöydältä kaksi mun täyttämää mukia. Mä katsoin niitä vähän epäilevästi, mikä kaiketi riitti Adrianille. "Joten mun ei varmaan kannata viedä tätä toista Almalle?"

Kohautin harteitani. "Riippuu ihan siitä, haluatko juottaa sen salaa känniin."

Adrian kaatoi uuteen mukiin limsaa.

"Kuka..?" mun viereen hivuttautunut Joona kysyi. Mä katsoin sisään rynnännyttä tyttöä silmät sirrillään.

"Joku sen vanha tanssipari. Pinja", vastasin nopeasti ja yksinkertaisesti. Ellida oli jutellut Sierralle parin metrin päässä, mutta Pinjan nimen kuullessaan ryntäsi mun luokse. Pinjalla oli päällään valkoinen, ilmava kesämekko ja vyötäisillään ruskeasta nahkasta punottu ohut vyö. Ptitkät hiukset oli kiharrettu.

"Onks toi se Pinja? Kenen kanssa Jesse silloin puhui puhelimessa?" Ellida kuiski ja mä nyökyttelin.

"On, kyllä Jesse siit jotain mainitsi tänään päivällä et se tulee kylään", mä hymähdin. Me siirryttiin istumaan rysähtäen pitkälle penkkiriville. Jätkät kinas jostain tanssitaidosta ja kun Adrian koetti puolustaa omaa tanssitaitojaan, oli munkin pakko vähän älähtää. Mun kokemuksen perusteella Adrianin tanssitaito oli... No, sitä ei ollut. Ei ainakaan tarpeeksi nautittuaan päihdeaineita.

Mitä taas Jesseen tuli, mä olin nähnyt sen cha cha cha-taidot ennenkin enkä mä ollut tälläkään kertaa yhtään vakuuttuneempi. Mun oli kovin vaikea ymmärtää sitä faktaa, että samalla kun mä olin treenannut hulluna ratsastusta ja siinä ohessa nyrkkeillyt ratsastuksen tueksi, oli Jesse opetellut miten lantion sai pyörimään vielä suurempia kaaria. Siinä oli jotain pahasti väärin. Kun sen ja Pinjan show oli ohi, mä en pystynyt kuin lamaantuneesti nousemaan ylös ja toivomaan, että mun kädessä oleva muki olisi ollut yhä täysi.

Ehdin juoda varmaan kolme mukillista ykkösellä alas, kun Jesse esti mua täyttämästä neljättä.

"Ei se nyt ihan noin järkyttävää ollut", jätkä sanoi pehmeästi ja mä katsahdin sen ruskeisiin silmiin. Meidän ripustamat valot heijastuivat niistä. Kasvojen iho oli yhtä sileä kuin se oli aina ollut ja mä osasin kuvitella miltä se tuntuisi sormenpäiden alla.

"Oli se aika", mä mumahdin ja siirsin Jessen käden mukin päältä kaataakseni sen täyteen. Näin silmien pyörähtävän ja tunsin käden - vaihteeksi - kiertyvän mun ympäri vetäen lähemmäs. Huulet painautui mun päälaelle.

"En usko tota."

"No älä."

"Tuutko sä tänään mun luokse?" Jesse kysyi katse tiukasti pysyen mun kasvoissa. Mä join kulauksen mun muovimukista.

"Musta tuntuu, että sun pitäis olla vaan Pinjan kanssa. Millon te edes ootte viimeks nähny?" mä huomautin ja Jessen katse kiersi vähän eksyneennäköiseen Pinjaan toisella puolella huonetta.

"Eikö sua sitten haittaa, että Pinja on meillä vaikka sä et oo?" Jessen kulmat olivat kurtussa, mutta se ei kääntänyt katsettaan muhun.

"Ei. Et sä musta vois luopua", mä vastasin hymyillen. Jessen kääntäessä ruskeat suklaasilmänsä muhun, mä annoin sille nopean suukon. "Sä kokeilit sitä jo."

Jesse haki Emilyn tanssimaan. Mä katselin, kuinka arka tyttö pyöri toisen käsivarsilla punastellen. Purin huultani kevyesti, sormet kietoutuneena muovimukin ympärille. Kesäyössä vaihtui vielä ärsyttävämpään biisiin, josta näyttivät useammat muut innostuvan tosissaan. Kohta pomppivat yhdessä tausta soivan biisin tahtiin. Kato, kato, ka-kato kun mä tanssin. Kato, kato, ka-kato kun mä tanssin.

Mä seurasin muiden kanssa sivusta, kun Joona haki henkilökuntaa toisensa perään tanssimaan. Munkin oli pakko nauraa Helenalle, joka oli tosiaan tainnut nauttia muutaman liikaa - joku mainitsi naisen tyhjentäneen puolet juomavalikoimasta. Siideritölkki yhä kädessä läikkyen yli reunojensa puulattialle Helena hyppi ympäri tanssilattiaa. Varsinainen Saturday Night Fever todellakin.

Mä nostin päätäni pudistellen askista yhden tupakan mun huulille, saaden Nooran huutelemaan jotain paikoiltaan. Välittämättä mä suuntasin ulos, sytyttäen savukkeen heti ladosta päästyäni. Yllätyksekseni mä en ollut pihalla yksin - Adrianin puhalsi savurenkaita puhelintaan selaten.

"Aikamoiset reivit", mä hymähdin ssaden jätkän vähän säpsähtämään. Se nosti katseensa puhelimesta ja hymyili tajutessaan sen olevan vain mä. En edes osannut ajatella, että jokin aika sitten me ei oltu tultu toimeen. Ehkä mun pitäisi antaa useammin muille tilaisuuksia. Tai vain polttaa pilveä. Istuuduin toiselle ulos raahatulle tuolille Adrianin viereen.

"Varsinaiset. En tosin ole tainnut nähdä neiti Mäkelää kertaakaan parketilla tänään. Mikäs sua vaivaa?"

"Toistaiseksi liian matala humalatila", mä irvistin ja vedin pitkät sauhut.

"Tekosyy. Sähän oot ihan hyväkin tanssimaan, tai ainakin parempi kun mä", jätkä nauroi ja vilkaisin sitä toinen kulma koholla. Vaikutinko mä todella ihmiseltä, joka tanssisi tansseja, joita porukka juuri veti sisällä? Vaikka taustalla kuinka soisi Skrillex, oli tanssilajit toistaiseksi olleet jotain ihan humppaa. Noora tuskin mitään muuta osasikaan. Adrian puuskahti. "Ja kaiken lisäksi sulla taitaa kyllä olla mies, joka ainakin tietää mitä tekee. Vai pitääkö sulla olla koko ajan niin tiukasti ohjat kädessä, ettet voi antaa sen viedä edes pientä hetkeä?"

Se oli varmaan vähän kärkevämmin sanottu kuin oli tarkoitettu, mutta ehkä siinä oli perää.

"Miten Team Kultapupuset? Tää hetki taitaa olla eka koko iltana, kun et oo sen kyljessä kiinni", mä huomautin. Adrianin huulille nousi hölmö hymy, eikä sen tarvinnut edes sanoa mitään. Mä nousin päätäni pudistellen jätkän ilmeelle ylös ja kipaisin ladon kulmalle. Sen taakse mä olin piilottanut mun viimeisen pullon, jonka nyt poimin ja kiikutin tuoleille. Avasin sen ja nostin lasisen pullon mun huulille. Heti perään tarjosin sitä Adrianille. Me ehdittiin olla hiljaa ja vain juoda varmaan viisi minuuttia, kun ladon ovesta ryntäsi ulos Pinja valkoisessa mekossaan.

"Joo joo äiti, oon ihan kunnossa! Täällä on jotain Jessen tallikavereita", se äyskäisi puhelimeen kädessään. Sitten se huomasi meidät, muodosti huulillaan tervehdyksen ja käveli kauemmas kunnes me ei enää kuultaisi keskustelua.

"Kukas tää nyt siis on? Jessen vanha tanssipari?" Adrian hymähti.

"Joo. Paljon muuta en tiedäkään, mut ne taitaa olla Jessen kanssa aika läheisiä. Ainakin se avautu sille aika hyvin kerran puhelimessa", mä sanoin juoden taas.

"Ai avautu mistä?" Adrian ihmetteli.

"Musta", vastasin lyhyesti. Adrianin ilme muuttui vielä kysyvämmäksi.

"Siis avautu susta, vaikka olit vieressä?"

"Eiku mä olin kaapissa Ellidan kanssa. Se on tosi pitkä tarina."

Me oltiin siinä vielä hetki, kunnes päätettiin lähteä sisälle muiden luokse. Pullo me heitettiin sisälle Adrianin kypärään, joka roikkui kevarin tangosta. Ladossa Joona veti jonkinlaista esitystä Kaislalle ("kuin jääpala mä sulan kun sä katot mua, vaik koetan olla viilee / dääm mama, mä ihailen sun geenejä, kyl sä tiiät sen"), joka lopulta kovaäänisesti käski "broilerin" istumaan paikalleen. Mä päädyin istumaan Jassun viereen, joka irvisteli blondin jätkän tekemisille.

"Joten mulla on tunne, että mun poikaystävä on kännissä", pastellitukka lopulta hymähti ja pyöritteli silmiään. Joku kävi vaihtamassa soittolistasta Sannin 2080-luvulla, mitä en henkilökohtaisesti vieläkään käsittänyt kappaleena. Joona sen sijaan tuntui rauhoittuvan sen toimesta ja lopulta vetikin Jassun mukaansa hitaaseen biisiin mukaan. Adriankin onnistui saamaan taas Alman mukaansa, vaikka tyttö punastelikin tauotta jätkän painautuessa lähemmäs. Mä en vieläkään ottanut selvää, mitä Miskan ja Taijan välillä oli, mutta nekin oli päätyneet keinumaan keskenään masentuneen äänen tahtiin. Mä näin Jessen juttelevan sisälle palanneen Pinjan kanssa. Oli varmaan aika awkward tytölle olla täällä, jossa kaikki muut tunsivat toisensa.

Mä annoin mun katseen kiertää Jessessä. Tiesin taas leikkiväni kielikoruni kanssa miettivästi, kun mun silmät kävi läpi kasvojen luustoa, virheetöntä tukkaa, ruskeita silmiä ja päätyi lopulta huuliin, jotka hymyilivät leveästi. Sanni vaihtui toiseen biisiin, enkä mä irroittanut katsettani. Adrianin sanat pyöri mun päässäni.

Vai pitääkö sulla olla koko ajan niin tiukasti ohjat kädessä, ettet voi antaa sen viedä edes pientä hetkeä?

Mä kävelin Joonan koneelle, joka pyöritti yhä uskollisesti biisejään. Mä hyppäsin yhden biisin yli ja sain jotkut hämmentymään yhtäkkisestä kappaleen vaihdoksesta, mutta nuoren miehen äänen kajahtaessa ilmoille, kukaan ei tuntunut panevan pahakseen. Mä näin Jessen ilmeen muuttuvan heti, kun se tunnisti biisin ja näki mut koneen takana. Mä kävelin sen luokse hymyillen hieman, tarttuen toiseen käteen.

"Joten, Robin, oot kärttäny tätä niin kauan, et olisko aika?" mä kysyin hiljaa ja sain sen Jessen virnuilemaan avoimesti. Mä vedin peruuttaen Jesseä mun perässä tanssimaan ja annoin sen pyörittää mua kätensä alta.

Nurmille niittyjen
Rannoille järvien
Mä sut mun messiin hakee tuun

Nyt on hallussa kesärenkaat
Kesärenkaat

[Taija]

Latotanssit  |  08.08

  Katse harhaili koristellussa ladossa ja se katse kyllä kertoi, että me oltiin suoriuduttu hemmetin hyvin. Se romahtamispisteessä oleva lato näytti ihan paikalta, jossa voisi mielellään tanssia vaikka läpi yön. Paitsi, että mä en todellakaan ollut kova tanssimaan. Pöyhistin hiuksia ja katselin paikalle pikkuhiljaa valuvaa henkilökuntaa. Kaisla näytti siltä, ettei todellakaan tiennyt mitä teki paikalla ja Helena taasen siltä, että tänään lähtisi aivan lapasesta. Noora osoitti minulle nyrpeän hymyn tapaisen ja tiesin kyllä minkä takia. Uskoin sen kuitenkin vielä leppyvän illan aikana. 

  Viidestä yhdeksään ladossa ei juurikaan tanssittu. Nautimme vain musiikista, alkoholittomista juomista ja ruuista. Yhdeksän maissa kehotus alaikäisten poistumisesta meni aivan ohitse mun korvien. Ja oliko se ihmekkään. Olin juurtunut juttelemaan Sierran ja Emilyn kanssa jostain täysin turhanpäiväisestä, pikku hiljaa eksyen hakemaan Oonan tarjoilemia juomia. Sen hapan katse painui muhun kun nostin mukin pöydältä ja hymyilin tuolle. Me ei oltu niinkään tutustuttu, mitä nyt siltikin pyöritty väistämättä samassa porukassa. Oona olikin mulle suuri arvoitus. Enkä mä tiennyt halusinko edes ratkaista sitä arvoitusta.

  Kun Jesse otti jonkun tuntemattoman kanssa parketin haltuun, alkoi muukin porukka valua kohti sitä. Vilkaisin Miskaa, joka istui hieman kauempana. Keräsin itseäni ja nousin ylös paikaltani, kävellen tuon luokse ja istuutuen sitten sen jätkän viereen. Hymy oli taas yhtä valloittava kuin ennenkin ja mun oli pakko hymyillä takaisin.
  "Sua ei oo näkyny", mä totesin ja heitin mukin pohjalla olevat litkut alas kurkusta.
  "Ei olla satuttu vaan samaan aikaan tallille"
  "Ja mitä sä oikeen oot kiukuttellu. Eilenkin olit niin ärtyny", tuo jatkoi ja mun katse painui ladon tanssilattialle, jonne monet olivat päätyneet reivaamaan. 
  Pitkään oli meidän kahden osalta hiljasta, kunnes nousin taas ylös laskien tyhjän mukin penkille. 
  "No tuu tanssimaan sit, niin ei tarvii siinä istua", tuhahdin ja ojensin käteni, johon jätkä tarttui. Me suunnattiin sen hoitajaporukan mukaan ja mä jätin sen kaiken ajattelun sinne penkille josta noustiin. Just sillä hetkellä mä osasin taas nauttia sen jätkän hymystä ja siitä, kuinka se tanssitti mua.

  Juomaa kulu ja porukka villiinty. Jossain vaiheessa Joona haki opettajiakin tanssimaan ja jopa koitti liehitellä Kaislaa mukaan. Mua vaan nauratti. Helena oli tainnut ottaa vähän liikaa, Noorakin oli jo rentoutunut. Tanssittiin illan hidasta, jonka jälkeen mä menin taas hakemaan juotavaa. Nina tuntui katsovan mua yhä pistävästi, mutta mä en jaksanut välittää. Ei mennyt kauaa kun Oonakin, kyllä Oona, oli tanssimassa Jessen kanssa Robinin tahtiin ja nojailin siihen pöytään, joka notkui juomista. Miska seisoi hieman etäänpänä ja katselin kun Sierra, Emily ja Ellida tanssivat vieläkin kuin hullut. Hymy nousi pakostikkin kasvoilleni ja otin vain lisää huikkaa.
  Ilta meni eteenpäin hurjan lailla, ajantajusta ei ollut tietoakaan. Mäkin osasin rentoutua, ainakin paremmin kuin eilen. Lopulta mä olin vähän liiankin rento. Juomaa oli kyllä mennyt ja musta tuntui, että tänään ei katottas hyvällä kotona. Mutta vielä mä jaksoin tanssia ja nauraa Miskan kanssa, nauraa vain. 

  Mulle alkoi pikkuhiljaa riittää tanssiminen ja juominen, joten mä hoipertelin ladosta ulos. Jonkun aikaa mä kävelinkin ja vaivuin sitten nojaamaan maneesin seinään, jonka pintaa koristi järkyttävät jäljet. Jotain olin kuullut, että Kaisla olisi jälkien takana, mutta se ei kiinnostanut nyt. Kaivoin taskustani röökiaskin ja sytytin yhden niistä perkeleistä.
  "Mä en tiennyt, että sä poltat", kuului tuttu jätkän ääni, mutta mä en jaksanut nostaa katsettani. Miska istui viereen.
  "Ei moni muukaan", sanoin rauhallisena sulkien silmäni. Mun päässä pyöri ja jos olisin noussut seisomaan, olisin varmasti kepsahtanut takaisin takamukselleni. Mun mielessä pyöri paljon muutakin, mutta alkoholi sai ajatukset hiljenemään. 
  "Mikä sulla on", tuttu ääni jatkoi ja mä avasin silmäni.
  "Tupakka?" vastasin hölmistyneenä ja tuo pudisti päätään turhautuneesti.
  "Ei kun.. Äh, antaa olla. Puhutaan sit kun sä oot selvä", Miska jatkoi ja mä katsoin tuon nousemista, sekä lähtemistä kummastuneena. Ehkä mun olis pitänyt lähtee perään, mutta en mä ollut sellasta tyyppiä. Ja varsinkaan tässä olotilassa en vaivaisi päätäni tuollaisella. Painoin silmäni taas kiinni ja nautin olostani. 

  Kun viimeinkin avasin silmät musiikki oli himmentynyt, tai ehkä jopa kadonnut kokonaan. Ladosta tuikki kuitenkin vielä valoa, mutta ladon sijaan mun katse osui tarhassa nuokkuviin hevosiin. Nousin ylös ottaen tukea seinästä ja lähdin hoippumaan niitä kohti. Tuttu turpa nousi ylös maan tasalta ja huterasti seisten mä silitin Veijon turpaa.
  "En mä oo sille kiukkunen. Turhautti vaan kun ei nähty pitkään aikaan", selitin hevoselle aivan vakavissani ja päästin sen takaisin syömään. Itse tallustin hieman matkaa vielä eteenpäin, kostea nurmi jalkojeni alla tuntui viileältä. Sierra käveli ladolta pois päin ja mä morjenstin nauraen. 
  "Sillä tämä mies ei tanssi", virnistin ja otin muutaman humalaisen tanssiaskeleen. Sierrakin naurahti.
Ehkä mä sittenkin kuuluin tänne Pappilaan.
  

[Ellida]

Note-to-self: älä enää ikinä lupaudu ruuanlaittajaksi minnekään edes Joonan pakottamana.

Tuskailin meidän keittiössä pastasalaatin kanssa sen näköisenä, että pöydässä mikropitsaa mussuttaneen Emilin oli pakko kuittailla asiasta joka väliin, kunnes pamautin sitä paistinlastalla takaraivoon. Minkä mä sille voin, etten tiennyt, milloin makaronit olivat kiehuneet tarpeeksi ja jouduin siksi heittämään kaksi ensimmäistä satsia ylikypsynyttä puuroa roskiin? Tai sille, että mun sormet oli ihan täynnä laastareita, koska kirsikkatomaatit eivät halunneet puolittua ilman verta ja tuskanhikeä. Kiitin luojaa Emilystä, joka oli luvannut hoitaa kasvislasagnen vääntämisen ja kaduin pyhästi kaikkia niitä pahoja sanoja, jotka olin mielessäni lausunut kyseisestä tytöstä. Kympin lapsosista oli joskus jotain hyötyäkin!

Kolmas kerta toden sanoo. Sain kuin sainkin pastat ja salaatit tungettua Tupperwaren muovikippoon, kannen päälle – ja vielä ihan aikataulussakin pysyin, vaikka naaman ja hiusten kuosiin laittaminen aikansa ottikin. Poikettiin maman kanssa meidän lähisiwassa hommaamassa salaatin seuraksi mutakakut (älkää vaan kuvitelko, että sitä olisin itse tehnyt), patongit sun muut, ja Kotipizzassa muutama perhekoon pyörylä. Rahaa paloi sen verran, että Joona olisi mulle aika hiton monta sämpylää velkaa tästä hyvästä.

Habailin sen muovikassillisen ruokaa ulos raahatun puutarhapöydän päälle, johon Emily ja Alma olivat alkaneet jo asetella pöytäliinoja ja Emilyn väsäämiä ruokia.
”Mä en tee näiden paardien hyväksi enää yhtään mitään! Tietäsittekin, miten raskasta tää päivä on ollut henkisesti”, julistin lysähtäessäni muovisen puutarhatuolin päälle.
”Paitsi grillaat”, Joona virnuili.
”EN VARM-”

Ja ennen kuin huomasinkaan, kaasugrilli lämpeni mun nenän edessä sisältönään kuusi makkaraa, pari maissia ja yksi soijanakki – Kaislan erikoinen. Mun ilme kertoi vissiin kaiken olennaisen siitä, mitä ajattelin koko tilanteesta. Oona nauroi avoimesti vieressä vähän väriä pintaan saaneelle makkaralleen; muut vain tyytyivät tuijottamaan omiaan varsin järkyttyneet ilmeet naamallaan. Alma kieltäytyi koko grillituotteesta kohteliaasti änkyttäen ja mussutti Adrianin vieressä yhtä patonginpalaansa varmaan puoli tuntia. Kun Oonan räkätys ei hiljentynyt, vaikka Nooran katseen kääntyessä muualle heilautin toista napakasti grillipihdeillä päähän (toinen kerta tänään, kun keittiöaseet saivat sellaista käyttöä), parkaisin Emilyn hätiin. Ehkä Grillimaisteri 2015 ei ollut titteli mua varten.

Yhdeksän jälkeen kaiuttimista pauhasi Madafakin darra sen verran kovalla volyymilla, että Noorankin mylväisyt meidän alaikäisten häätämiseksi kaikuivat kuuroille korville. Jesse heitti mulle juomavalikoimastaan salaa pari Breezeriä, jotka vedin vielä enemmän salaa ykkösellä alas ladon nurkan takana henkilökunnan katseen ulottumattomissa. Tosin, Helena ainakin oli jo puolen tunnin jälkeen sen verran kivassa siiderihiprakassa, ettei se olisi edes tajunnut tehdä asiasta numeroa. Hyvä että edes jollain oli huonompi viinapää kuin mulla.

Oona oli saanut ominut itselleen kunnian olla bileiden laiton baarimikko, jonka sekoituksista ei ollut kukaan ihan varma, mitä ne sisälsivät, mutta hyviä ne ainakin olivat. Vaikka tarjolla olisi varmaan ollut eksoottisempiakin vaihtoehtoja, perus kokikseen lantrattu viina oli mun all-time-favourite, jota vedinkin sitten sellaisella tahdilla, että jossain vaiheessa iltaa löysin itseni jo edellä mainitun nurkan takaa oksentamassa kera hiuksia ylhäällä pitelevän Jassun. Tosiystävä vailla vertaa.
”Ellida, jos sä vaikka nyt rauhottuisit ja pitäisit taukoo”, pastellipää ehdotti äidillisesti.
”Siis nythän tätä täytyy pitää yllä!” huudahdin ja juoksin just ja just pystyssä pysyen sekoittelemaan omia visioitani omenalikööristä ja Koskenkorvasta. Ja taas mentiin.

Jossain välissä pussailin innokkaasti Joonaa poskelle, kun Jassu oli käymässä vessassa – pitihän sitä miehelle vaihtoehtoja tarjota. Jossain välissä Jesse suostui tanssimaan yhden hitaan biisin munkin kanssa, kun Oona oli kaiketi röökillä tai jotain. Seuraavassa hetkessä me jo blondin kanssa yhdessä naurettiinkin pojalle, joka jonkun tytön kanssa otti parketin haltuun latinotanssien merkeissä.
”Ihme homon kanssa säkin seurustelet”, nauroin kovaan ääneen ja Oona nyökkäsi myöntymisen merkiksi.

Sierra osoittautui varsin kivaksi tanssikaveriksi ja sen kanssa mä muistan ottaneeni tanssilattian haltuun useaankin otteeseen illan aikana. Silti Joonan ja Helenan esittämä show oli ehdottomasti paras kaikista. Satasesta vetoa, että poika oli poniopen jokaöinen märkä uni; sen verran intohimoista niiden meno oli.

”Hei Adrian ja Alma, mooi!” huikkasin pirteänä ja hoipertelin pitkän tanssahtelun jälkeen istumaan niiden kahden viereen. Ilmeisesti vähän liian lähelle Almaa, sillä se vihjaisi Adriania siirtymään astetta eteenpäin.
”Tiiätkö Alma, oon niin ilonen sun puolesta, kun oot löytänyt Adrianin”, sanoin ja ryystin punaisen mukin sisältöä menemään. ”Mäkin oisin halunnut sen, mutta sä ehit ensin.”
Adrian oli tukehtua juomaansa ja Alma punasteli pahemmin kuin mikään paloauto ikinä.
”Ellida…” Adrian yritti, mutta mä nostin käteni merkiksi, että se lopettaisi heti alkuun.
”Älä nyt, en mä ole katkera. Tai no, ehkä vähän, nyt kun täällä on kaikki varattuja. Tottakai mäkin aina haluisin jonkun, mut ehkä mut on vaan luotu oleen yksin”, huokailin selvästi jo laskuhumalan merkkejä osoittaen. Alma oli jo niin epämukavan näköinen, että pyysin siltä anteeksi mun olemassaoloa ja hautasin mun naaman käsien varaan hetkeksi. Ihan hetkeksi vain, kunnes joku laittoi Aviciita soimaan.
”TÄÄ ON NIIN MUN BIISI”, kiekaisin ylös singahtaen ja kiskoin Sierran toiselta penkiltä mukaan tanssimaan. Huusin sanoja menemään ihan tunteella julistaen kaikille, kuinka I’ll be waiting for love.

Eikä mennyt kauaakaan, kun filmi katkesi, mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että mulla oli kivaa. Ja sitä, että latotansseista pitäisi tehdä perinne.

[Emily]

Latotanssit

– Ei Paul! Se ei oo sulle, äyskäisin ja vedin nopeasti kasvislasagnen kauemmas.
Pikkuveljeni työnsi kuitenkin haarukallaan jo ensimmäistä palaa suuhunsa. Pian kasvojen ilme kuitenkin paljasti, ettei kyseessä ollut pojan lempiruoka.
– Yäk, millä sä oot tän pilannu? Paul mutisi sylkiessään roskikseen.
– Kasvislasagnea kultaseni, sanoin ja virnistin vahingoniloisesti.
Poika häipyi ja minä jäin puuhailemaan. Minne uskaltaisin laittaa kaiken ruuan siksi aikaa, kun vaihtaisin vaatteet? Kun muukaan ei auttanut, työnsin lasagnen ja sekalaisen määrän muuta purtavaa läpinäkyviin muovipusseihin ja päälle liimasin yhden muistilapun.

Ehkä rakas perheeni (ja etenkin ihanaiset veljeni) pysyisivät nyt kaukana latotanssin ruuista?

Valkoinen löysä toppi ja vaaleansiniset farkut ylläni kiskaisin vaaleanpunaiset tennarit jalkaani ja sieppasin pussit käteeni. Äiti oli suostunut kyyditsemään minut paikan päälle. Autossa tarkistin, että minulla oli varmasti oma osuuteni tarjoilusta mukana ja ettei kukaan ollut koskenut niihin. Kun äiti lopulta pysäytti tallin pihaan, hän sanoi:
– Kymmeneltä kotiin, eikö niin?
– Joo joo. Voikohan Niklas hakea?
– Eiköhän.
Vilkutin nopeasti pois kaartavalle autolle ja kiirehdin ladon luo.

Muovipussin päälle jäänyt muistilappu herätti paljon huomiota. Alma tuijotti sitä hetken ja nosti sitten kysyvän katseensa minuun.
– Äsh, mun piti vaan hätistellä kotiväki pois ruokien luota. En keksinyt muutakaan.
Paikalle pyyhältävä Ellidakin katsoi muistilappua pitkään ja virkkoi sitten:
– Enkö mä ookkaan ainut huono kokki?
Naurahdin, irrotin lapun ja heitin sen roskiin. Järjestelimme porukalla ruuan tarjolle ja juhlien alkaessa Ellida sai grillaamisen vastuulleen. Minä tyydyin hengailemaan milloin kenenkin kanssa, kunnes korviini kantautui huhu mustista makkaroista. Ei auttanut muu kuin siirtyä Ellidan tilalle. Ehkä minä olin sitten hieman keskivertoa parempi kokki…

Alkuilta sujui niin rauhallisesti, etten minäkään raaskinut häipyä yhdeksältä paikalta. Tulisihan Nikolaskin hakemaan vasta vähän ennen kymmentä. En kuitenkaan uskaltanut enää hiippailla juomapöydän lähellekään, sillä Oona näytti olevan vauhdissa. Juomien sisällöstä kertoi varmaan yhtäkkiä hilpeäksi muuttunut tunnelma.

Tanssilattialla kävin pari kertaa, mutta tanssitaidoilla ei minua ole pilattu. Jessen kanssa pyörähtely oli kuitenkin yllättävän helppoa, mutta mieluiten varastin silti Alman Adrianilta ja tanssahtelin hieman tämän kanssa. Varttia vaille kymmenen oli grilliruuat tyhjennetty ja muutkin herkut katosivat tasaista tahtia. Porukka (myös ne alaikäiset) alkoi olla melkoisessa huppelissa ja epämääräisesti huojuva Oona ojensi minullekin muovimukia. Puistelin päätäni. Taisi olla oikea aika poistua. Ennen kuin suljin ladon oven takanani, kuulin vielä henkilökunnan pöydästä äänekästä naurua. Kaisa heilutti lanteitaan keskellä lattiaa ja lauloi täysin rinnoin nuotin vierestä. Jep, nyt oli paras lähteä, mikäli tahdoin säilyttää henkilökunnan uskottavuuden omassa mielessäni.

[adrian]

mä osaan tanssii mutten niin hyvin ku bieber

Mähän olin aikamoinen latino-Biebs. Näytin hyvältä, fledan piti olla aina kunnossa, ja swägää löyty vaikka muille jakaa. Ja osasin tanssia, ainakin omasta mielestä. Oona kuitenkin oli päätyny sille puolelle, joka ei pitäny mun mooveja niin mahtavina. Voisin vaikka vannoa kautta kivien ja kantojen (monikossa että mua nyt tosissaan uskottais) että Alma ois kuitenki tykänny. Mua ei kuitenkaan päästetty lattialle, vaan shown vei Jesse ja se Pinjaksi kutsuttu, joka nyt sattui olemaan pojan entinen tanssipari, ja joka nyt sattui eksymään meidän latopippaloihin, jotka oli jo hyvää vauhtia etenemässä. Omasta mielestäni me oltiin onnistuttu näiden juttujen järkkäämisessä ihan hyvin; me oltiin Alman kanssa tänään siivoomassa aamupäivällä latoa, ja kun olin viskannu tytön kaverilleen laittautumaan iltaa varten (sinne se oli vannotellut vanhemmilleen menevänsä myös yöksi, vaikka oltiinkin sovittu että tyttö jatkais hipoista mun viereen nukkumaan), me oltiin koristeltu ladolla sillon olleen porukan kanssa paikkaa hienoksi. Ellida ja Emily teki ruokaa meille, ja vaikka tytöt kuinka väitti, kyllä se ainakin mulle kelpas.

"Oiskohan sulla heittää röökiä?" mä kuulin hennon äänen mun edestä, kun istuin Alman vieressä penkillä, tyttö mun kainalossa söi pizzapalaa. Mä nostin ruskeet silmät, annoin niiden seikkailla tuttuja, tummia reisiä pitkin farkkushortseihin ja navan (sekä hopeisen timanttikorun siinä) paljastavaan valkeaan toppiin, nopeasti rintojen yli kasvoihin. 

"Oishan mulla, mä voisin lähteä sun kanssa yhtämatkaa", totesin ja suikkasin nopeesti suukon Alman poskelle. Tyttö jäi ujosti istumaan paikalleen ja mä hymyilin toiselle, ennenku lähdin seikkailemaan ladosta ulos Sierran perässä. Me päädyttiin istumaan ladon seinän viereen tuoleille, ja ojensin tolle sätkän otettuani askista itellenikin. Sytytin molempien tupakat, ja vedettyäni nikotiinisavua kerran henkeen mä alotin pienen keskustelun:

"No, mites sulla?" 

"No mitäs tässä. Tupakkaa, viinaa, lomaa. Vaikka sekin mokoma loppuu ihan just."

"Entäs poikia?"

"No on niitä vähän ollu, jotain pelleilyy."

"Entäs Oona?"

"Mitä Oonasta?" Sierra näytti hämmentyneeltä, mut mulle vaan tuli olo että mun oli pakko kysyä tolta. Halusin saada varmuuden, kun olin alkanu aavistelemaan jotain.

"Et oliko sekin pelleilyy? Vai olitsä tosissas sen kanssa, sehän on Jessen kanssa ihan selvästi", tiedustelin, puhaltaen sit pari savurengasta.

"Mistä sä edes tiedät mitään meistä? Sekö meni juoruumaan", tytön äänensävy oli nyt hieman kireempi, ja toi imi tupakasta savuja kiihkeemmin.

"Mä arvasin, älä ala syyttelemään sitä suotta."

"Mä olin tosissani, Oona halus kostaa. Vittu mikä mulkku sekin", Sierra tiuskas, tumppas tupakkansa ja nous seisomaan tokasten, että menis juomaan unohtaakseen kaiken kakan. Mä tuhahdin itekseni ja kaivelin taskusta lm'n vihreen menthol-askin, vetästen esille uuden savukkeen. Tumppasin edellisen, asetin seuraavan huulteni väliin ja sytytin. Musta tuntu et mun piti vetää vielä yks tupakka, ehken haluis ees nähdä Sierran tunteidentuuduttamista. Vaikka, olihan toi kuulema kierrelly bileitä, ja oli mun kaveritkin kertonu toisen olleen, no sanotaan et vaikka villinä, lähiaikoina. 
Kun mä olin saanu olla rauhassa hetken, mä huomasin Oonan tulevan ulos. Me juteltiin samalla, kun poltettiin ja juotiin hieman ton tuomasta pullosta, ennenku palattiin sisälle. Mä suuntasin juomatiskille ja hain yhen muovimukin itelleni, toisen otin Almalle - varoen ottamasta alkoholillista. Sitten mä palasin tomaatin luokse sinne, minne mä tuon jätin, ja istuin toisen viereen. 
"No, hyvinhän sä selvisit hengissä täällä yksinkin", totesin toiselle, ennenku Alma alkoi monkumaan että mun pitäis vetreenä nuorena hakea meille jotain purtavaa. Niinpä mä päädyinkin ruokapöydän luo, ja keräillessäni pastasalaattia ja mokkapaloja (rakkaudella valmistettuja, joten ne varmasti sopis myös mulle ja Almalle) mun oli hyvä seurata Joonan tanssikuvioita tallin henkilökunnan kanssa. Jassu oli vaihtunut selvästi päihtyneeseen Helenaan, ja parista molemmilla oli aika villit moovsit. 

Kello näytti jo aika myöhää, ja kun mäkään en ollut juonut itteäni kunnolliseen humalatilaan ihan sen vuoks, että Alma tulis mun luokse yökylään näiden hippojen jälkeen, alkoi meno olemaan mun silmissä aika tylsää. Toki mä vietin hyvää aikaa tallilaisten ja Alman kanssa, ja saispahan jotain kiusoteltavaa sitten kun kukaan muu ei muistais näitä täällä tapahtuneita juttuja. 
Kun alko soimaan jokin hidas biisi, mä vedin tomaatin tanssilattialle, kiedoin käteni tuon ympärille ja painoin otsani toisen omaa vasten.
"Pitäiskö tän olla illan viimenen hidas meille?" mä kuiskasin tytölle, joka pääty vaan nyökyttelemään päätään hiljasesti samalla, kun keskitty huojumaan musiikin tahtiin. Sanojeni jälkeen mä painoin huuleni toisen paljasta olkapäätä vasten, tanssien kappaleen loppuun asti tiukasti kiinni tytössä. Sen jälkeen mä istutin Alman mun kevarin kyytiin (joka varmaankin oli peloissaan, kun oli huomannu kyllä mun juoneenkin; dont you worry my baby, mä osasin ajaa myös pienessä humalatilassa) ja annoin itseni tuntea toisen kädet tiukasti mun vartalon ympärillä samalla kun painoin menemään. 

[Jesse]

Latotanssit 8.8.

Aiemmin päivällä mulla oli ollu varsin hupaisaa, kun oltiin porukalla koristeltu paikkoja. Oona oli istunu mun olkapäillä ja rääkyny, että muka heiluin, vaikka seisoin aivan paikallani. Saatiin kuitenkin lyhdyt kattoon, joten mää pääsin hakeen juomat. Hain kaks kylmälaukullista limsaa ja kolme laukullista alkoholia. Mun budjetilla ei enempää oltaiskaan saatu. E&E Catering oli luonu meille hyvää ruokaa ellei lasketa Ellidan paistamia makkaroita. Tais olla virhe iskee se keittiöön... Onneks oli Emily joka osas tehäkkin jotain, eikä vaan valittanu kuinka se ei osaa tai ei jaksa. Eivaa, onhan Ellida vähän pöpi, mutta siks se onkin niin ihana. Ellida <3

No, joka tapauksessa lato oltiin siivottu ja koristeltu tosi näyttäväks ja ero oli päätähuimaava. Jassu ja Joona oli leiponu (liian makeita) mokkapaloja, jotka oli hyviä (Mutta en pystyny syömään kun yhden palan.) ja porukka oli tosiaan panostanu tähän päivään. Opettajatkin oli ollu varsin vaikuttuneita ja se oli jo paljon. Lopulta kello osotti viittä myöhään iltapäivällä, joten saatiin alottaa.

Joona oli laittanut koneet päälle samalla, kun Ellida ja Emily paisto porukalle makkaraa. Mun onneks sain Emilyn paistaman, enkä joutunu tyytyyn bruneten paistamaan makkaraan. En voinu muuta kun nauraa Oonalle joka irvisteli Ellidan luomukselle.
"Tästä ei sitten puhuta jälkikäteen." Brunette sähähti ja katsoi grillillä makaavia lihatuotteita, jotka tosin näyttivät vähän mustalta paskalta, mutta ei se mitään.
"Juu ei. Tajusitko sää, että sulla on tässä pihdit joilla sitä makkaraa voi kääntää. Luulis sun osaavan käsitellä noita muotoja." Sanahdin käännellessäni grillipihtejä, jotka olivat lähes puhtaat.
Samalla hetkellä sain oppia ettei Oona ollut ainoo pappilalainen, joka osas lyödä. Tunsin nyrkin iskun mun kyljessä ja toisen iskun välttämiseks irtauduin Oonasta. "Hei se oli vaan ystävän neuvo."
"Mua ei Jesse vittuakaan kiinnosta sun neuvos!" Ellida naurahti paheksuvasti saaden Emilyn tirskumaan.
"Kannattais. Susta ei muuten tuu koskaan Gordonia." Jaksoin vielä vääntää, mutta käsiä levitellen otin hieman turvaväliä.

Yritin epätoivosesti saada Oonaa pitkin iltaan tanssimaan, mutta jokaisessa vatsauksessa oli joku kielteinen sana ja "vittu". Toisaalta se sai mut vaan nauraan, koska jos blondi oli tässä vaiheessa näin kriittinen asian suhteen. Olin aika varma, että riittävällä juomien terästämisellä (jota opettajat EI huomaa) saisin tytön vielä parketille. Alkuun kaikki muutkin oli tosi nahkeita tanssimisen suhteen, joka taas oli musta inhottavaa, koska en tykkää esiintyä yksin. Kello alkoi oleen jo yheksän ja pelkäsin illan yllätysvieraan olevan myöhässä. Se sai mut vilkuileen ovelle. Onneks lopulta huomasin ovella eksyneen oloisen tytön. Kävelin Pinjan luokse joka oli taas jälleen niin huoliteltu, että hirvitti. Tytöllä oli päällä valkonen kesämekko, nahkavyö ja pahaa enteilevät kengät. Pinja selvästi huomas mun katseen sen kengissä ja virnisti enne kuin suorastaan hyppäs mun syliin.
"Hei ihana nähdä, Jeps!" Pinja nauroi samalla kun oli mun lämpimässä halauksessa.
"Sitä samaa. Mulla on ollu ihan hirvee ikävä!" Sanoin hieman hiljaisemmalla äänellä, sillä huomasin meidän herättävän huomiota.
"Mulla kans. Kuinkas sun naishuoles? Oonako se oli?" Niin perus Pinja, suoraan asiaan. En tosin voinut pistää pahakseni, sillä mun tapauksessa sitä ei oltais koskaan otettu puheeks.
"No kaikki hyvin. Oona tuli jostain syystä sillon samana iltana omalla tavallaan pyytään anteeks."
"Ehkä teillä on telepaattinen yhteys. TAI sit se salakuunteli. Oli sohvan alla piilossa! sinne se ainakin mahtuis." Brunette ehdotti hyvin vakavasti, enkä voinut olla nauramatta. Totta kai ja varmasti. 
"Noh tuskin. Ehkä se vaan tajus, kuinka mahtava oon." Sanahdin vaatimattomasti ja pyyhkäisin olkapäitäni virnuillen lopulta.
"Juu varmasti." Pinja naurahti sarkastisesti.

Olin totaalisesti pulassa ja nyt arvasin minkä takia Pinjalla oli korkokengät. Tyttö vetäs mut yllättäen parketille, vaikka yritin tosissaan pistää vastaan.
"Hei Pinja nyt! Pysähdy! Nyt! Lopeta! Ei! Älä!" Vikisin kuin viimeistä päivää.
Mulla ei todellakaan ollut aikomusta tanssia tän porukan -ja varsinkaan Oonan- edessä. Vilkasin hätäsesti blondiin, joka ihmetteli tilannetta, mutta lopulta virnisti mulle, mutta olin varma että se virne pyyhkiytyisi pois. Pinja katto mua koko ajan haastavasti. Se pelotti mua tosiaan ja sitten vielä tyttö päätti että vedetään cha-cha. Hitto vie mää mitään vie! Pinja selvästi huomas mun päätöksen, joten se päätti ottaa ohjat käteen ja tehä yhden tanssimaailman suurimmista virheistä. Cha-chassa mies vie, mutta tällä kertaa Pinja nykäs mut liikeelle ja suorastaan pakotti mut tanssiin. Alkuun olin tosi kankee samalla kun askeleet oli hukassa, mutta lopulta onneks löysin rytmin ja sain keskittyä muuhun kun jalkoihin. Huomas kyllä kumpi meistä on tanssinu enemmän, sillä Pinja oli parantunu ihan uskomattoman paljon. En meinannut jalkojen kanssa pysyä eka sen perässä, mutta tyttö tajus rauhottaa vähän, jotta tanssi näyttäis sujuvalta ja katsojan silmissä helpolta.

"Ei helvetti. Hyi. Never again.." Ähkäisin kun Pinja pysäytti meidät loppuasentoon.
"Säähän oot ihan rapakunnossa." Brunette naurahti hampaidensa välistä ja yritti hymyillä neutraalisti.
En voinu kieltää tosi seikkaa. Ähkäisin hengästyneenä ja ekaa kertaa epäilin ettei ratsastus oo urheilua. Koko jengi oli ihan hiljaa se sai mut hieraiseen niskaa vaivaantuneesti. Oonakin näytti tosi kummalliselta. Se oli jotenki tyrmistyny tai jotain? Ajattelin että se osais ollakin hiljaa, mutta ei... Sieltähän ne napautukset tuli ja toisaalta mua harmitti se, koska olin kuitenkin yrittäny parhaani. Tuhahdin hiljaa Pinjalle jotain Oonasta, kunnes tyttö sai puhelun ja joutui poistumaan ladosta.

Ilta kului ei-niin-lepposesti porukan lapatessa sisään juomia koko viikonlopun edestä. Pinjan ollessa ulkona ja Oonan tupakalla, kävin kaatamassa mun kurkusta alas vähän väkevämpiä. Ne sai mut irvistään pari kertaa, mutta kukaan ei onneks huomannu. Sitten rupes muisti pätkiin; tanssin hitaan Ellidan kanssa ja pyöritin kai Emilyäkin vähän reippaamman biisin tahtiin. Joona tanssitti jotain opettajaa, mutten millään muista ketä. Pinjakin kävi heittämässä heipat ja sano lähtevänsä hotelliin, mutta annoin sille mun kämpän ja auton avaimen, jotta se pääsis turvallisesti asunnolle. Ite en kuitenkaan vois Volvoa kotiin ajaa.
Mutta yhen tapauksen muistan _hyvin_ selvästi. Meinaan Oona laitto kajareista soimaan Robinin Kesärenkaat ja se sai mut ihan ku herään tähän maailmaan. Blondi oli varmaan ottanu jotain vahvempaa (ja sitäkään ei opettajat voinu todistaa), koska se oikeesti pyysi mua tanssiin! Miettikää Oona Mäkelä!!
Tyttö vetäs mut kerralla porukan sekaan ja mulle tuli mieleen meijän ensimmäinen ilta rannalla. Onneks tällä kertaa ei tarvinnu pelastaa ketään hukkumiselta.

"Pärjäätkö sää varmasti kotiin?" Kysyin kellon näyttäessä kahta yöllä.
"Juu pärjään. Mee nyt vaan kattoon, ettei Pinja oo sisustanu kämppääs uudestaan." Oona vastasi kummallisen pehmeällä äänellä. Kiedoin tytön mun kainaloon, kun me istuttiin aidalla ja vaan katottiin kun Joona edelleen yritti saada Kaislaa tanssimaan siinä onnistumatta. Musiikkikaan ei enään soinu, mutta äänen pitäjä oli blondi jätkä, joka hoilasi varsin karmealla äänellä Eppu Normaalin Joka päivä ja joka ikinen yö-kappaletta. Se ei todellakaan ollu parasta kuunneltavaa, mutta sai laskuhumalaiset nuoret nauramaan hillittömästi. Me oltiin Oonan kanssa paettu tarhoille, josta näki silti hyvin ladon tapahtumat ja seurattiin niitä kaikessa hiljaisuudessa. (jos ei lasketa Joonan laulua)
"No enpä usko. Se osaa olla aika nätisti ja siivosti." Vastasin varovasti naurahtaen ja painoin Oonan huulille kevyen suudelman, joka maistui vahvasti tupakalle ja alkoholille. "Kai sää tuut huomenna käymään?"
"Katotaan. Sun pitää vaan suostutella hyvin." Blondi sanahti haastavasti ja nojasi päällään mun olkapäähän samalla kattoen aika tyhjästi eteenpäin.
En jaksanut vastata tytölle enään mitään, sillä Oona aika varmasti arvas mihin taas vetoaisin. Just nyt mulle kuitenkin riitti, että mun kainalossa oli ihminen, ketä voisin sanoo rakastavani. Ehkä sanavalinta on laskuhumalan syytä -tai sitten ei.

[Pappilan Ponitalli vOy]

Jo oli aikoihin eletty.

Ei Pappilan rajojen sisäpuolella tällaista päivää ollut ennen tullutkaan vastaan. Siis bassojen armotonta jumputusta, humaltuneita ihmisiä ja hävytöntä läppää opettajien ja asiakkaiden kesken? Mihin tämä maailma oli menossa!

Ei sillä etteikö olisi ollut hauskaa. Hauskaa oli, vaikka seuraavana aamuna muistikin, miksei vanha enää poikkea mehulinjalta...

Kivahan se oli mennä pippaloihin suoraan töistä. Ratsastushousuissa. Hevosenpaskan hajuisena. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Helena päätyi paikalle kauniissa, kukkakuvioisessa kesämekossaan ja korkeissa koroissaan - ai että, oli tosiaan kiva tulla suoraan töistä. Noorakin oli ehtinyt pyörähtää kotona tuntien päätyttyä ja saapui suhkot ihmisen näköisenä, kun taas minä en olisi ehtinyt millään ajaa Vihtiin asti tässä välissä ja palata hiukset kiharrettuna takaisin tallille. Tai no mitä helvettiä, ei näitä hiustenpätkiä olisi edes saanut kiharrettua. Ei musta saisi kuitenkaan ihmisen näköistä. Siks mulla ei ollukkaan miestä. Ei siksi, että olisin aina töissä. No mut nyt - se siitä elämäntarinasta. Tästä huomasi että Jesse oli totellut juomatoiveita, sillä en ollut normaalisi mikään avautuja.

Yhdeksään asti siemailin salaa päärynäsiidereitäni, kunnes kello näytti sen verran, että alaikäiset sai potkia pihalle ja taskumatin kaivaa povarista. Siihen asti mutustin pahvin makuista lasagnea ja ällömakeaa mutakakkua. Koitin vähän hymyillä ruuan tuoneille hoitajille ja samalla suupielistä päästellä murusen jo toisenkin, jotta ei tarvinnut niellä sitä kaikkea moskaa. Ei mitään henkilökohtaista. En itsekkään olisi parempi kokki. Vaikka eines-makaroonilaatikon lämmityksessä harvemmin epäonnistuu, siihen mun kokemukset ruuanlaitosta jää.

Siinä vaiheessa kun Joona haki Nooraa, Kaislaa ja Helenaa tanssimaan, vaivuin puupenkkini syövereihin ja tunsin vajoavani maan alle. Mua ei haettu tanssimaan. Mitä. Tämä. Oli.

Sen täytyi johtua näistä paskanhajuisista tallivaatteista.

Helenan tanssiessa Hellän orin tahdissa Aron koltiaisen kanssa, nappasin kollegani laukun ja painelin ulos ladosta. Kaikki olivat jo sen verran tuiterissa, ettei kukaan huomannut minun poistuvan. Korkeintaan se yksi vähän hiljaisempi tapaus, olisiko se ollut Tipin hoitaja, joka näytti haistaneen jotain pahaa, nyrpisti nenäänsä näkyvästi ja vilkaisi ladon ovelle livahtaessani siitä niin nopeasti kuin suinkin pääsin.

Herranjestas mitä kaikkea Helena kantoikaan aina mukanaan. Raivasin edestäni kilotolkulla tavaraa kunnes käsiini osui Diorin parfyymi. Suihke kaulalle ja ranteisiin. Vähän korvien taakse. Ehkä vähän vielä tonne. Laitetaas nyt tännekin vielä. Juu - nyt ei enää haise paska. Nyt haisee aivan ruotsinlaivalle.
Jaahas, entäs tämä? Iso, musta pashminahuivi. Se päässä näytin vielä entistä enemmän maatalon emännältä, joten vetäisin likaiset ratsastushousuni ja PPR:n seurapaitani pois ja kietaisin huivin ympärilleni mekoksi. Aika hyvä vaikka itse sanonkin!

Get this party starteeeeeeed! ... kuului huuto mielessäni astellessani uuden kerran latoon sisään. Hoitajia oli rohkaistunut jo useampikin tanssilattialle ja omat kollegani sen sijaan onneksi rupattelivat kaikki keskenänsä yhdellä pitkällä penkkirivillä. Heilautin kuvitteellisia pitkiä kiharoitani pois silmiltä ja astelin korein askelin Nooran viereen istumaan.

"Ingaa... Missä sä olit? Meil oli iha kauhee ikävä sua..." Noora sopersi humalansa pauloissa.

Ja ennen kuin ehdin mitään edes vastata, Noora jatkoi:

"Sä haiset iha hirveelle ja sun helma on jääny sun alushousuihin."

... Yritys hyvä kymmenen.

Inga Sundén, hevosopettaja

Latotanssi-merkki suoritettu hyväksytysti Joonalla, Oonalla, Taijalla, Ellidalla, Emilyllä, Jessellä ja Adrianilla!