Viides tunti 1.5.

[Pappilan Ponitalli vOy]

Alkeiskurssin viides - eli viimeinen tunti

Alkeiskurssin pitää poneilla Helena Mäkinen ja hevosilla Noora Terhinmäki

Alkeiskurssin viimeinen tunti alkaa jännittävästi, sillä ratsastajien päästyä selkään taluttajat katoavat. Ratsastajien täytyy selvitä yksin tunnista, jossa testataan koko kurssin aikana opittuja asioita. Mikä se koko rata leikkaa olikaan? Miten päin nämä jalat laitettiinkaan laukannostossa?
Hevoset yrittävät mennä sieltä missä aita on matalin ja harva saa vaivatta hevosensa laukkaamaan. Tällä tunnilla ratsastajat saavat oppia Pappilan Ponitallin opettajien "kultaisen säännön": käytä sitä jalkaa kovemmin, jos hevonen ei liiku...

(Tarinassasi saat itse päättää millä ponilla tai hevosella ratsastat ja muista katsoa hahmosi iän ja koon mukaan, kuulutko poni- vai hevostunneille!)
Tarinan/runon/piirroksen ym viimeinen palautuspäivä on 15.5!

[Lilja]

Viiden ja viimeinen alkeistunti

Tunsin oloni jo tosi kokeneeksi kun astelin talliin ja tiesin täsmälleen missä tuntilistat, satulahuoneet ja hevosten karsinat sijaitsivat. Löysin nimeni kohdalta ponitamma Anjan nimen ja lähdinkin kimon karsinalle hyräillen Kasmirin Iholla-biisiä. Tänään olisi alkeiskurssin viimeinen tunti, ja se tuntui hurjalta. Tiedossa olisi epävirallinen loppukoe, joka ratsastettaisiin ilman taluttajaa ja testattaisiin kaikkea alkeistunnilla opittua. Harmitti etten ollut vieläkään saanut ratsastaa Miolla, mutta tiesin että se olisi vielä edessä kun olisin osaavampi ratsastaja, eikä matka sinne tuntunut enää niin kovin pitkältä. Anjan hoitaja oli karsinan ovella odottelemassa mua ja mentiin yhdessä tamman karsinaan. Kimo luimisti hieman minulle, mutta sen suloinen ulkonäkö ei oikein auttanut tekemään vaikutusta ja niinpä vain hymyilin ponille. Hoitaja työnsi kiukkuista tammaa turvasta kauemmas ja sitoi kiinni seinään. Sitten se alkoikin jutella mulle ja vaikka aluksi vähän ujostuttikin tuon seura, lopulta keskustelumme oli kiivasta. Anjan hoitaja oli jopa joskus ratsastanut Miolla ja se kertoikin mulle kaikenlaista kirjavasta poniruunasta. Kuulin, että se oli oikea enkeli ja yritti kovasti vaikka olikin nuori ja melko kokematon muihin poneihin verrattuna. Anja näytti hieman hapanta naamaa, mutta vaikutti silti ihan kivalta ponilta.

Lopulta talutimme ponit maneesiin ja nousimme selkään. Melko moni katsoi hieman säikähtäneenä taluttajien perään, mutta itse olin jo kuullut uutiset käydessäni Oonan kanssa tallilla maanantaina. Anja pyöritteli silmiään ja tuntui huokaisevan ääneen.

"Iltaa, tytöt. Kuten tiedätte, tänään on viimeinen alkeistuntinne, ja siksi tiedossa onkin tunti ilman taluttajia. Tänään minä katson, mitä teistä on tullut, tänään muistellaan miten tehdään koko rata leikkaa ja katsotaan kuinka sujuu laukkaaminen ilman taluttajia! Ponit ovat tänään melko huonolla päällä ja tuntuivat laiskoilta jo aiemmalla tunnilla, joten toivotan onnea", Helena kertoi ja sai osakseen kauhistuneita ilmeitä sekä hymyjä. Purin huulta jännittyneenä ja kannustin sitten Anjan uralle. Tai olisin kannustanut, jos se olisi liikkunut minnekään. Puristin uudestaan pohkeilla. "Näpäytä vaan ihan reippaasti, Lilja. Anja on semmonen kiukkupussi että oksat pois", Helena rauhoitteli. Napsautin raipan tiukasti tamman lavalle ja sain kuin sainkin kimon liikkeelle. Anja vilkuili taaksepäin ja vaikutti tosi jurolta, eikä sitä ollut helppo saada kulkemaan reippaamman ponin perässä, mutta onneksi muilla tuntui olevan samankaltaisia vaikeuksia. Helena pyysi meitä ratsastamaan pitkillä sivuilla voltteja ja lyhyillä sivuilla pysähdyksiä. Anjaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa ja niinpä sain taistella ikuisuuksia jotta vain saisin kimon kääntymään suhteellisen siistin, mutta silti aika tiukan voltin.

Sain tunnin tehtävien aikana kiusata Anjaa oikein kunnolla: maiskautus, kunnolla jalkaa, näpäytys, kunnolla jalkaa. Kimotamma kalisutti hampaitaan kun ei saanut tahtoaan läpi, mutta alkoi hieman jo kyllästyä kiukutteluun ja taisi tajuta, että vähemmällä pääsee jos vain hoitaisi hommat. Ei se siitä paljoa helpottanut, tamma päätti pysyä järkkymättömän itsepäisesti oman kiukkumamma-asenteensa takana ja hidasteli koko rata leikkaalla. Ravissa tamma meni niin matalaa askelta kuin tuntui saavan ja vaikka se tuntui pehmeältä, heppa ei ollut lainkaan kuulolla vaan kulki pää alhaalla. Ja se ei tuntunut kovin lohduttavalta. Sain väitellä kimon kanssa hampaat kireänä koko kropallani ja se tuntui todella rankalta. Laukassa oli vaikeaa nauttia, kun tamma oli koko ajan hidastamassa, jos edes nosti laukkaa ylipäätään. Käytin raippaa enemmän kuin millään tunnilla, muuten en olisi päässyt kaartoa pidemmälle. Hikoilin laukannoston jälkeen ja sain silti muistuttaa tammaa vauhdista puolen kierroksen aikana ainakin kerran.

"Okei, sitten loppukäynnit ja kaartoon", Helena lausui sanat jotka jokainen halusi kuulla ja tuli kävelemään Anjan vierelle. "Sähän jaksoit yrittää tosi hyvin, vaikka tää on tällainen hirvitys. Peukut sulle, vaikkei tunti mennytkään ihan putkeen niin sait sentään Anjan kulkemaan aika siivosti ja tällä meidän tarjoamalla kokemuksella voin kyllä sanoa että saat tosiaan hymyn huulille. Ihan niin kuin kaikki muutkin tän ryhmän ratsastajat. Onneksi te päädyitte olemaan just mun ryhmä!" opettaja lausui ja antoi mun sitten ratsastaa loppukäynnit rauhassa, Naantalin aurinkona säteillen. Anja ei kovasti ollut palautteesta ilahtunut, se jurotti vieläkin kun ratsastin kaartoon ja taputin kimoa karvaa onnellisena. Olimme molemmat ihan puhki tappelusta, joten tallissa raahustettiin yhdessä oikealle karsinalle ja olisin voinut jäädä sinne, ellei äiti olisi tullut raahaamaan mua pois. Anjan hoitaja näytti peukkua ja sitten kokoonnuttiin vielä koko tuntilaisryhmän kanssa ryhmähaliin, nähtäisiinhän me seuraavan kerran vasta joskus jatkokurssin aikaan jos silloinkaan.

Kiitos ihanasta alkeiskurssista koko Pappilan väelle, ryhmälle ja poneille! ♥

[Pappilan Ponitalli vOy]

Alkeiskurssi hyväksytty Lilja, onnea!

[Nina]

Tänään olisi viimeinen alkeiskurssin tunti ja pompin innosta kun minulle oli merkitty Roxi, yksi suosikkiponeistani. Ponit odottivat ratsastajiaan maneesissa tunnin alkaessa ja kipusin kauniin tamman selkään ylpeänä. Kävi ilmi että tänään saisimme mennä ilman taluttajia ja siitähän minä olin vielä enemmän mielissään. Kertasimme tunnin aikana kaikkea mitä olimme kurssilla opetelleet ja muistin asiat aika hyvin. Roxi oli mielestäni erittäin mukava ratsastettava ja suoriuduimme kaikesta yllättävänkin hyvin. Laukannosto oli sellainen asia missä meillä oli vähän enemmän ongelmia sillä tamma ei olisi millään halunnut vaihtaa askellajia vaikka kuinka annoin pohkeita. Sain pamauttaa sitä kunnolla pohkeilla ennenkuin se havahtui ja nosti vihdoinkin sen laukan. Olin ihan väsynyt tunnin jälkeen, mutta erittäin tyytyväinen. Nyt olisi viimeinen alkeiskurssin tunti takana ja siitä on hyvä jatkaa eteenpäin.

[Pappilan Ponitalli vOy]

Alkeiskurssi hyväksytty Nina, onnea!

[Ellida]

"Ihan oikeesti, alkeismerkki? Ellida, tässä ei oo mitään järkee. Kun sä sanoit haluavas vaihtaa tallia, en mä olettanut, että sä ihan kokonaan alusta haluaisit alottaa. Ja miks sä kerrot tän vasta nyt?" äiti nauroi meidän punaisen sitikan kuskin paikalla. Jep, mä olin saanut kuskin, eikä tarvinnut körötellä bussilla.
"Säännöt on sääntöjä, kaikki alottaa alkeiskurssilta. Ja Pappila on kiva talli, paljon parempi opetus ja kivemmat ponit ku siellä edellisellä tallilla. Usko mua, tää oli hyvä päätös", vakuuttelin. Silti mua salaa kutkutti ajatus alkeismerkistä. Merkistä. Mä en ollut ikinä suorittanut yhtäkään merkkiä, mutta nyt siihen oli mahdollisuus. Kakskymppisenä mulla olisi varmaan taskussa kaikki mahdolliset merkit. Jep, aioin nyt jatkaa jatkokurssille ja siitä eteenpäin, vaikka mä olin periaatteessa vapaa valitsemaan. Kertaus on opintojen äiti, niinkuin aiemminkin tuli todettua!

Kiitin mamaa kyydistä hypellen sitten katsomaan listat toimiston edustalta. Tällä kertaa mä olin vielä enemmän äimänä, etten olisi voinut olla äimempi. Mulle oli pistetty Pappilan poneista pienin - Nökö nimittäin. NÖKÖ? Mun ymmärrys ei riittänyt. Okei, meitsi oli aika heinäkeppi 43 kilon painoni kanssa, mutta silti. Meidän ryhmässä oli paljon mua lyhyempiäkin ratsastajia, miksi just mä olin saanut Nökön? Ihmetyksestäni huolimatta en valittanut; ponit oli edelleen kivoja, shettikset varsinkin. Nökön kanssa olisi ainakin hauskaa, jos ei muuta. Mutta sehän oli se pääasia.

Virnuillen kipitin mustan shettisruunan karsinan luo, avasin oven, ja tapitin ensimmäisen minuutin syötävän söpön ponin syötävän söpöä olemusta ja syötävän söpöjä suklaanappisilmiä. Nökö. Se oli niin söpö, että ulkonäön perusteella olisin vaihtanut Mistyn siihen koska vain. Ei vaan, oli Mistykin söpö, mutta shettiksissä oli aina sitä jotain.
        Ei ollut kaukana, että vajaan metrin korkuinen miniruuna olisi juossut tiehensä heti, kun astuin pidemmälle karsinaan, mutta salamannopeilla ninjareflekseilläni painuin estämään tilanteen ja rullasin liukuoven tiukasti kiinni. Harjasin kiltin mustan puhtaaksi, kyykin sille varusteet päälle ja tadaa - me oltiin valmiita tunnille. Ai että, tästä tulisi niiin hauskaa.

Teoriassahan mä osasin kaikki jutut, mitä alkeismerkkiin vaadittiin, mutta seriously, VARSINKIN keventäminen tuotti jälleen jäätävän määrän vaikeuksia. Vaikka kuinka olin harjoitellut Santun kanssa shettiskevennystä, eikä Anjankaan ravi ollut sieltä isoimmasta päästä, Nökön ravi oli aivan mahdoton. Eikä poni edes reagoinut puolipidätteisiin, joilla yritin hidastaa tahtia edes hieman. Mutta kun ei, niin ei. Onneksi Helena ymmärsi mun tuskan, ja katsoi kevennyksen puutteellisuutta läpi sormiensa.
        Käynti- ja laukkatehtävät sujuivatkin sitten oikein kivasti, ja tunnin lopussa oli alkeismerkki plakkarissa. Merkki. Ihkaensimmäinen merkkini. Melkein tirautin pari kyyneltä.

Melkein.

[Pappilan Ponitalli vOy]

Alkeiskurssi hyväksytty Ellida, onnea!

[Sandra]

Tuntilistas luki mun kohal tänää Mio. Kattelin meijän tuntia edeltävää tuntia jännityksen sekaisin tuntein, sillä Mio näytti aika vauhdikkaalta ja säpäkältä. Laikukas pikkuruuna oli ihan sairaan söpö tapaus ja se oli ainakin karsinassa vaikuttanu aika kiltiltä. Ainakin sen verran, mitä sitä olin ohimennen siinä rapsutellu. Se vois olla mun toinen hoitsuehdokas Anjan jälkeen! Mun koko sydän oli kuitenkin menetetty Anjalle, joten sitä ykköspallia ei tulisi yksikään nappisilmäponi viemään.

    "Kaikki kaartoon ja kiitos tunnista!" Helena kuulutti kaiuttimista ja se tarkoitti, että meijän tuntilaiset sai kipitellä ratsujensa luokse. Erottauduin tyttölaumasta Mion suuntaan ja seisahduin sen viereen. Auttaiskohan toi hoitaja mut selkään? Vai pitääks mun jo tässä vaiheessa osata ite laittaa jalustimet ja nousta jalustimen kautta satulaan?
    "Ota vaan ohjista kiinni ja jalka jalustimeen, mä roikun tällä toisella puolella" se hoitaja sanoi mun onneks.
Se laitto mulle sopivan pituiset jalustimet, tarkisti satulavyön kireyden ja sano, että tulee sitten auttamaan mut selästä pois tunnin loputtua. Mun läpi valahti sellainen kylmä aalto ja mun teki mieli huutaa sille, et mihin sä meet, älä jätä mua! Sanaakaan mä en kuitenkaan saanu mun suusta ja se hoitaja häipy takaisin talliin. Jäin ihan yksin seisomaan  Mion kanssa kaartoon ja yhtäkkiä tuntu, et mä olin unohtanu kaiken mitä mulle oli opetettu.
   Helenakin huomas, et nyt tais alkaa pikku-Sandraa jännittämään. "Sandra voi lähteä Mion kanssa uralle kävellen myös, paina vaan pikkaisen sun pohkeilla ja anna Mion kävellä ihan pitkin ohjin", se sanoi lempeästi.


Siitä se jännitys kuitenkin kaikkos. Mio oli kyl aika reipas, tuntu et mä roikuin sen ohjissa koko ajan etukenossa kun yritin saada sitä hidastamaan. Helena sanoi, et mä vahingos painoin sitä joka askeleella pohkeella kun me kevennettiin ja siks Mio meni niin reippaasti. Raippaki läpsytteli aina välillä Mion takapuolta. Kerrattiin tunnin aikana kaikkia alkeiskurssilla opittuja asioita, jotka kaikki oli kyllä hyvin muistissa. Ne oli aika helppojaki.

Täytyy myöntää, et mä alan olee aika hyvä ratsastaja. Ratsastin kuitenki iha ilman taluttajaa tänää!

[Pappilan Ponitalli vOy]

Alkeiskurssi suoritettu, hyvä Sandra!