Martan hoitopäiväkirja

[Pappilan Ponitalli vOy]

"Martta"
s. 2002, voikko tilastoponitamma

Tämä päiväkirja on vain hoitajille!

[Nina]

• 20.02.2015 Perjantai
  

Olisi ensimmäinen päiväni Pappilan ponitallilla mutten jännittänyt sitä hirveästi kun en ollut ihan sitä tyyppiä. Äitini kuskasi minut autolla tallille sillä ulkona oli kamala loskakeli enkä viitsinyt lähteä kävelemään kun kengät olisi kastunut alta aikayksikön. Tallille saapuessani vedin sisääni tuttua hajua ja nautin, sillä viimeksi olin käynyt tallilla kuukausi sitten ennen muuttoamme Helsinkiin. Astelin reippain askelin talliin jossa en tuntenut vielä ketään. Uteliaana kävin tutkimassa paikkoja yllättävän rauhallisessa tallissa ja katsoin samalla tuntilistasta miten Martta menisi tunneille. Maneesissa oli näköjään meneillään tunnit joten onkos ihmekään että tallissa on aika rauhallista. Martta oli merkitty kahdelle viimeiselle tunnille joten minulla olisi tunti aikaa tutustua tähän pieneen riiviöön.

Lähdin etsimään voikon ponitamman karsinaa ja sen löydettyäni minua tervehti pään sijasta Martan takapuoli. Kun luimisteleva poni ei näyttänyt elettäkään kääntyäkseen ympäri, aloin rapisuttelemaan karkkipaperia taskussani. Tähän Martta havahtui omista haavemaailmoistaan ja kääntyi ympäri uteliaana, mutta ennen kuin huomasinkaan niin sain ponin hampaat käsivarteeni kun retale oli huomannut ettei minulla mitään herkkua sille olekaan.
- PERKELE, ähkäisin ja havahduin vähän taaksepäin. Onneksi minulla oli paksu huppari päällä ettei hampaat aiheuttaneet sen suurempaa haaveria. Päätin hakea Martan harjat karsinan eteen jonka jälkeen päättäväisesti nappasin ponin kiinni ennen kuin se tajusikaan mitä tapahtui. Jälleen hampaat yrittivät tarrata kädestäni kiinni, mutta olin nopeampi ja väistin niitä taitavalla pyörähdyksellä. Kiinnitin mamman karsinan kaltereihin ennen kuin aloin harjata sitä pitkin ja huolellisin vedoin. Näköjään takapäätäkin sai varoa, sillä kintut alkoivat uhkaavast nousta ilmaan kun siirryin pikkuhiljaa taaksepäin ja harjasin myös mahan alta. Komensin ponia kipakasti sillä en suostuisi pienen ponin pompoteltavaksi. Selvitin myös ponin hännän ja harjan huolellisesti sillä se oli onnistunut saamaan ne aikamoiseen takkuun.

Äkkiä kuulin rykäisyn karsinan ovelta ja näin nuoren tytön katsovan minua ja Marttaa.
- Moi mä oon Essi. Mä meen Martalla seuraavalle tunnille, tyttö sanoi ja nyökkäsin vastaukseksi.
- Haluaisitsä varustaa ponin itse, kysyin tytöltä jolta sain myöntävän vastauksen. Huomasin että kello alkoi olla jo aika paljon joten annoin Essin varustaa Martan kun itse katselin vain sivusta parivaljakon toimia. Essi kertoi menneensä Martalla pari kertaa ennenkin joten tiesi sen metkut. Kun minua ei tarvittu enää paikalla niin suuntasin toimistoon josta toivoin löytäväni jonkun tallin henkilökunnasta. Siellä minua tervehti ruskeahiuksinen nainen joka vaikutti avoimesti ystävälliseltä ihmiseltä. Ehdimme hetken aikaa keskustella asioista ennen kuin hänen täytyi lähteä pitämään tuntia.

Kun käytävillä taas hiljeni niin mietin tovin mitä tekisin tässä pari tuntia odotellessa. Päätin käydä tutkimassa yläkerrassa hoitajienhuonetta joka oli tyhjillään ainakin toistaiseksi. Istahdin penkille ja rustailin aikani kuluksi päivän tapahtumista Martan hoitokirjaan. Juuri kun sain kirjoitettua niin paikalle pamahti kaksi nuorta tyttöä jotka katsoivat minua hieman arasti. Vein hoitokirjan paikalleen ja esittelin itseni tytöille. Alkuun tytöt juttelivat kanssani ujosti, mutta rohkaistuivat pikkuhiljaa kun huomasivat ettei minua kannata pelätä ja olen itsekin Pappilassa ihan uusi. Aika kului kuin siivillä heidän kanssa jutellessa ja ehdin katsomaan viimeisestä tunnista puoli tuntia. Martta kulki uralla jäykän oloisesti ja ei näyttänyt kiinnostuvan työnteosta hirveästi. Seurasin tuntia uteliaana ja kävin hakemassa Martan vähän vanhemmalta naiselta tunnin jälkeen sillä hänellä ei kuulemma ollut aikaa hoitaa ponia tällä kertaa.

Talutin Martan omaan karsinaan jossa riisuin sen varusteista. Harjasin ponin odotellessani vuoroani pesupaikalle, mutta tällä kertaa annoin Martan olla irti kun ei sillä näyttänyt olevan hirveästi virtaa pelleillä kanssani. Pesupaikalle päästessämme kylmäsin mamman jalat ja kuivasin ne sen jälkeen huolellisesti. Talutin ponin takaisin karsinaan ennen kuin lähdin viemään varusteita paikoilleen. Pyyhkäisin suitsia ja satulaa kostealla liinalla, sekä pesin kuolaimet ennen kuin niputin ne paikalleen. Kävin vielä hyvästelemässä Martan ja tallin muun porukan ennen kuin suuntasin bussipysäkille jolla pääsisin kotiin.

[Pappilan Ponitalli vOy]

★★★★

Mahtava juttu, että tuo viheliäinen Marttakin löysi itselleen ihmisen joka jaksaa sen konnankoukkuja. Muistitko kuitenkin kysyä joltain opettajalta luvan, että sait viedä Martan pesukarsinaan? Sillä rihän tästä tule mitään, jos kaikki hoitajat veisivät tunnin jälkeen hoidokkinsa sinne - täällähän jonotettaisiin pesariin vielä puolen yön jälkeenkin! Voihan tietenkin olla, että kysyit joltain toiselta opettajalta luvan ja ehkä kiivastuin turhasta.
Mitä Martan kanssa toimimiseen tulee, se kyllä palkitsee lopulta hoitajansa. Tie on pitkä ja kivinen, varmasti saat Martan hampaista useammin kuin kerran, mutta luottamuksen saatuaan Martta on oikeasti ihan älyttömän kiva hevonen. Se kyllä sitten kiukutteleekin kahta kauheammin, jos ensin kiintyy yhteen hoitajaan ja jos sitten hoitaja jostain syystä joutuukin lopettamaan.

("aina niin positiivinen ja iloinen") Inga, hevosope

[Nina]

• 21.02.2015 Lauantai
  

Oli lauantai ja sää oli jo hieman parempi kävellessäni bussipysäkiltä tallille. Kello oli noin yhdeksän kun saavuin tallille ja siellä oli täysi tohina päällä kun tunnin päästä alkaisi alkeiskurssi. Kävin katsomassa tuntilistan ja Martta oli merkitty ensimmäiselle alkeistunnille, sekä sitä seuraavalle ponitunnille. Astelin ponitamman karsinalle jossa pieni poika katseli luimistelevaa Marttaa hieman peloissaan.
- Hei, mä oon Nina. Ootko sä Hannu, kysyin pojalta joka nyökkäsi arasti.
- Uskaltaisitko sä auttaa mua hoitamaan Martan. Lupaan että mä pidän huolen että se osaa käyttäytyä, kysyin Hannulta joka näytti edelleen epävarmalta mutta suostui kuitenkin. Kipaisin hakemassa ponin harjat ja varusteet karsinan eteen ennen kuin luikahdin karsinan puolelle ottamaan sen kiinni. Erittäin nopeasti se onnistui kääntymään ympäri, mutta Martta ei osannutkaan odottaa että minullakin on homma hoidossa. Nappasin sitä harjasta kiinni ennen kuin se pääsi kääntymään ja näin ollen pyörin ponin kanssa ympyrää karsinassa Hannun katsoessa suu auki ovella. Sain pujotettua riimun Martan päälle ja sidoin sen sitten aika lyhyelle kiinni jotta pieni poikakin uskaltaisi tulla karsinaan harjaamaan.

Aikaa oli vielä reippaasti joten opastin Hannua hevosen harjaamisessa ja varustamisessa. Sain rohkaista häntä aika paljon jotta poika uskalsi reippaammin tarttua toimeen, mutta lopulta hommat alkoi toimimaan paremmin. Avustin Hannua koko ajan tarvittaessa ja pian oltiinkin valmiita lähtemään maneesiin. Koko porukka lähti yhdessä kulkemaan sinne muistaen turvavälin ja keskellä maneesia sitten hoitajat avustivat ratsastajat selkään. Sain ähistä ja puhista koko tunnin ajan, sillä toimin Martan taluttajana ja olin ihan hiestä märkä tunnin jälkeen. Kaikki kuitenkin meni onneksi yllättävän hyvin vaikka Hannulla oli pieniä tasapaino ongelmia ravissa kun Martalla liikkeet on aika tikuttavia. Luovutin ponitamman seuraavan tunnin ratsastajalle ja kehuin paljon Hannua hienosta työstä ja siitä miten se pärjäsi kiukkukinkun kanssa.

Saisin pitää tunnin tauon ennen kuin Martta pääsisi tunnilta joten suuntasin hoitajien huoneeseen syömään eväitä ja kirjoittamaan Martan hoitokirjaan. Olin yllättynyt kuinka hyvin tänään oli mennyt tähän mennessä eikä edes yksiäkään hampaanjälkiä missään, edellinenkin kun oli vielä kipeänä. Huoneeseen saapui muutama pikkutyttö alkeiskurssilta ja ne luikkivat äkkiä karkuun minut huomatessaan kun satuin olemaan iso paha hoitaja. Tunti kului yllättävän nopeasti ja menin katsomaan tarvitseeko Martalla ratsastanut tyttö apua ponin pois hoitamisessa. Tyttö ei ollut halukas hoitamaan rakasta hoitoponiani pois joten otin sen ilomielin hoitooni. Talutin sen omaan karsinaan, mutta matkalla Martta yritti näykätä paria tallityttöä selästä ja jouduin komentamaan tammaa ankarasti, muttei se kyllä auttanut yhtään. Sain vain itsekin siltä todella pahoja katseita. Jos katse voisi tappaa... Riisuin tammalta varusteet ja harjasin kiukuttelevan ponin kauttaaltaan ennen kuin jätin sen yksin karsinaan rauhoittumaan. Tulihan sitä vähän lässyteltyäkin sille ennen kuin painelin viemään varusteita paikoilleen.

Satula ja suitset näyttivät siltä ettei niitä oltu hetkeen huollettu perusteellisesti joten päätin pestä ne huolella ennen kuin niputin paikoilleen. Irroitin jopa jokaisen suitsien remmin pesun ajaksi (kysyttyäni siihen ensin luvan) ja laitoin ne takaisin samoihin kohtiin kiinni. Apunani kun oli paperi johon merkitsin muistiin kaikki missä reiässä mikäkin remmi oli ollut aikaisemmin. Olin aika tyytyväinen työhöni, mutta päätin vielä harjata karvaisen satulahuovan ennen kuin asettelin senkin kuivumaan. Kävin vielä lässyttelemässä Martalle ennen kuin lähdin bussipysäkkiä kohti.

[Pappilan Ponitalli vOy]

★★★★

Reipasta otetta Martan kanssa tarvitaankin, hyvä Nina! Sen kanssa ei saa lipsua yhtään, muuten se ei koskaan opi kunnioittamaan ihmistä. Ja vautsi, miten reipas alkeiskurssilainen osui Martalle. Ei ihan joka poika sinne karsinaan uskaltaisikaan ;-)

Tosiaan, jos hoitajien huoneessa näkyy näitä pikkutyttöjä ja muita sinne kuulumattomia henkilöitä, niin aja pois vain! Se on ihan teidän hoitajien oma huone, jonne muilla ei ole asiaa. Auta armias jos yrität edes kaveria viedä mukanasi sinne, niin kyllä katsotaan muiden hoitajien toimesta pahalla...

Helena, poniope

[Nina]

• 22.02.2015 Sunnuntai
  

Tallille tullessani siellä oli jo täysi tohina päällä sillä ensimmäisen tunnin ratsut olivat jo valmistautumassa maneesiin lähtöön. Kirosin mielessäni kun olin niin paljon myöhässä ja kiiruhdin ensimmäisenä katsomaan millä tunneilla Martta tänään menisi. Mamma oli merkitty kahdelle ensimmäiselle tunnille ja kirosin mielessäni vähän lisää. Onneksi Martan karsinalle päästyäni huomasin että ekan tunnin ratsastaja oli saanut varustettua ponin itse eikä myöhästymisestäni ollut mitään haittaa. Tyttö lähti taluttamaan Marttaa maneesiin muiden perässä ja ponimamma onnistui nappaamaan minua käsivarresta hampaillaan ohi mennessään. Kirosanojen tulva pääsi suustani sillä tällä kertaa Martta onnistui nappaamaan ihan kunnolla kiinni. Tämä ei selvästikään ole minun päiväni..

Kipaisin käymään hoitajien huoneessa hengähtämässä hetken aikaa sillä armoton kipu jyskytti kädessäni. Onneksi mukanani oli aina varalta särkylääkkeitä ja nappasin puolikkaan veden kanssa istuskellessani hiljaisessa huoneessa. Selvät veriset hampaanjäljet näkyivät käsivarressa räikeästi, mutta sehän ei menoani haitannut sen kummemmin. Sidoin sen suojaksi muutaman kerroksen sideharsoa ennen kuin painelin takaisin tallin puolelle tekemään hommia. Koska tässä olisi vajaa kaksi tuntia aikaa niin ajattelin puhdistella Martan karsinasta likaiseksi päässeet ruoka- ja vesikupit, sekä siistin samalla suolakiveä johon oli liimautunut kasa kuolaisia väkirehuja. Yäk, ajattelin. Ryhdyin reippaasti toimeen ja puolisen tuntiahan siinä meni että sain kaiken niin puhtaaksi kuin vain mahdollista.

Ensimmäinen tunti oli jo loppunut ja talliin talutettiin hevosia jotka eivät menneet tokalle tunnille. Pujahdin maneesin puolelle ja astelin Martan luo katsoakseni tarvitsiko ratsastaja apua. Vähän minua nuorempi tyttö pyysi minua pitämään Marttaa sen aikaa että hän saisi noustua selkään ja säädettyä jalustimet. Hän ei näyttänyt järin iloiselta saamastaan ratsusta, mutta siihen oli tyytyminen minkä jaettiin. Suostuin pyyntöön ja otin Martan ohjista kiinni mahdollisimman läheltä päätä sillä en halunnut enää toisia hampaanjälkiä itseeni tälle päivälle. Pian tyttö oli valmis ja suuntasi uralle jolloin minä siirryin katsomoon seuraamaan tuntia. Martta kulki uralla pää korkealla eikä näyttänyt kiinnostuvan yhtään työnteosta. Onneksi tänään ei olisi alkeiskurssia niin ei joutuisi taluttamaan sillä siitä ei tulisi yhtään mitään.

Tunnin jälkeen ratsastaja jätti Martan hoteisiini sillä hän ei ollut kiinnostunut ponin pois hoitamisesta ja otin mussukan ohjat erittäin mielelläni. Tamma oli vielä kiukkuisempi ja sain napauttaa sitä turvalle useampaan otteeseen kun se yritti jälleen iskeä hampaansa iholleni. Jouduin sitomaan sen kiinni loppuharjauksen ajaksi sillä se ei meinannut ollenkaan asettua ja takakintutkin nousivat turhankin äkäisesti tiuhaan tahtiin. Harjasin mamman kauttaaltaan ja tarkistin samalla yleiskunnon. Mitään ei ollut joten päästin Martan irti karsinaan ennen kuin lähdin viemään varusteita paikoilleen. Pyyhkäisin satulaa ja suitsia kostealla sienellä ennen niputtamista ja paikoilleen laittamista. Lopuksi kävin kirjoittelemassa pikaisesti Martan hoitovihkoon ennen kuin kävin hyvästelemässä rakkaan hoitoponini.
- Huomenna nähdään taas, kuiskasin mammalle ennen kuin lähdin tallustelemaan kotia kohti.


Sunnuntain tarinaa näin vähän etuajassa, oon vähän yli-innokas

[Kaisla]

★★★★

Tamma on sitten oikea hirviöponi! Martan hoitajana on hyvä tarkistaa, että jäykkäkouristusrokote on vielä voimaissa... Inga sanokoon mitä sanoo, mutta tammanpirulainen aiheuttaa minulle enemmän harmaita hiuksia kuin yksikään tallin muista asukeista. Ponin kanssa pääsee ärräpäitä helposti, ne eivät aina vain ole asiakkaan - etenkään asiakkaan lasten - korville sopivia. Toivottavasti Martta pian näyttää sinulle tämän tarunomisen, kultaisen puolensa.

Ahkeruus ja oma-aloitteisuus ovat hevosalalla arvostettuja ja kaivattuja piireitä, ja varo vain, pian saat jonkun kateellisen hoitajan vielä kimppuusi! Mitä tulee astioiden pesemiseen, niistä kannattaa vielä henkilökunnalta. Tallissa on jos jonkinmoista sientä, pesuharjaa ja ämpäriä; jossain pesuharjassa voi olla vaikkapa lääkejäämiä sairaan hevosen rehukulhon jäljiltä.

Kaisla, tallimestari

[Nina]

• 23.02.3015 Maanantai
  

Niin sitä taas viikonloppu hurahti nopeasti ja hipsin tallille suoraan koululta. Pappilassa oli jo täysi tohina päällä kun raivasin tieni katsomaan tämän päivän tuntilistoja. Martta menisi tänään kaksi tuntia, voi jee. Kirosin mielessäni sillä tietenkin se oli merkitty illan alkeiskurssillekin, eli operaatio taluttaminen jälleen kerran. Olihan siinä välissä jopa yksi päivä ilman niitä pikku ipanoita jotka pyörivät aina jaloissa. Minkäs sille teet, mutta onneksi ponimamma oli merkitty myös sitä edeltävälle tunnille joten ainakaan minun ei tarvitsisi alkaa varustamaan hoitoponiani jonkun vaahtosammuttimen kanssa.

Katsoin kelloani ja huokaisin, sillä vielä olisi kaksi tuntia luppoaikaa ennenkuin täytyisi alkaa puunaamaan Marttaa. Aikani kuluksi järjestin kaikki mamman tavarat jotka joku oli taas onnistunut sotkemaan eilisen jälkeen. Tämän jälkeen painelin hoitajienhuoneeseen juomaan kahvia ja kuluttamaan aikaa. Huone oli melkein tyhjä, lukuunottamatta hoikkaa tyttöä joka istuskeli hoitovihkon parissa ja rustaili sinne jotain. Olin nähnyt tytön aikaisemminkin useamman kerran ja tiesin hänen olevan Ellida, Mistyn kakkoshoitaja. Otin kuppiin kahvia ja istuuduin Ellidaa vastapäätä pöydän ääreen. Olisi aika tutustua muihin tallilaisiin ja tämä tyttö vaikutti olevan sellainen jonka kanssa jopa minä voisin tulla toimeen. Aika nopeasti juttu alkoi luistaa ja pahoittelin jopa aikaisempia kylmiä katseita joita olin tyttöön luonut. Pian nauru alkoi raikaa hoitajienhuoneessa kun pääsimme vauhtiin ja kahviakin tuli kitattua useampi kupillinen.

Aikamme raatailtuamme niitä näitä Ellidan piti painella laittamaan Mistyä valmiiksi tunnille ja hoksasin että minulla olisi sama homma edessä. Hain matkalla Martan harjapakin ja pujahdin kiukkumamman karsinaan. Sain taas aikani pyöriä sen kanssa kilpaa karsinassa ennenkuin sain pujotettua riimun sen päähän ja sidottua kiinni sillä en haluaisi tänään saada uudestaan hampaista kun edellinenkin jälki oli kipeä. Päätin käydä ponin läpi ensin kumisualla ennen kuin harjasin sen kauttaaltaan muilla harjoilla. Ärräpäitä sinkoili mielessäni sillä Martalla oli selvästikin lähdössä lauhojen ilmojen takia karvaa eikä kiukutteleva poni auttanut asiaa yhtään. Puoli tuntia ennen tunnin alkua edellisen tunnin ratsut alkoivat virrata sisään puolen tunnin tauon ajaksi. Käytäville ilmaantuivat myös seuraavan tunnin ratsastajia ja hetken päästä Martan karsinan ovelle asteli minua parisen vuotta nuorempi tyttö joka töksäytti heti ensimmäisenä ratsastavansa Martalla seuraavalla tunnilla ja haluaa varustaa sen itse loppuun. Siihen minun oli tyytyminen ja pujahdin karsinasta ulos taputettuani mammaa ensin. Seurasin ulkopuolella että kaikki meni hyvin ja siirryin syrjään kun Anniina lähti taluttamaan Marttaa maneesin puolelle.

Pitelin ponia kiinni kun tyttö kiipesi entistä kiukkuisemman tamman selkään ja sääti jalustimet sopivan pituisiksi. Jouduin muistuttamaan häntä satulavyöstä sillä sitä ei selvästikään oltu kiristetty tarpeeksi. Sain osakseni pahoja mulkaisuja mutta en jaksanut välittää niistä. Tunnin alkaessa siirryin katsomon puolelle Ellidan viereen istumaan ja pian saimme seuraksemme myös Myrden hoitajan Helmiinan. Yhdessä sitten kommentoimme koko tunnin ajan ratsastajien suorituksia. Martan koppava ratsastaja ei saanut tammaa kulkemaan haluamallaan tavalla hetkeäkään, Mistyn selässä istuva tyttö sai osakseen pukkirodeon ja päätyi syömään maneesin pohjaa eikä Myrdekään päästänyt ratsastajaansa helpolla. Vielä Helmiinan kanssa ei jutut luistaneet niin hyvin mitä Ellidan kanssa, mutta eiköhän se sitten jossain vaiheessa muutu suuntaan tai toiseen.

Niin se tunti loppui ja Helena alkoi huhuilemaan hoitajia taluttamaan alkeiskurssille osallistuvia poneja. Vastahakoisesti koko kolmikko nousi ylös ja laahustivat omien hoidokkien luokse. Näköjään meille kaikille oli nasahtanut se pirullisin homma. Martta yritti taas napata kädestäni kiinni odottaessamme ratsastajia ja sellainen vaahtosammuttimen kokoinen pikkutyttö saapui äitinsä kanssa luoksemme hieman peloissaan. Hymyilin ja puhuin tytölle rohkaisevasti samalla kun säädin jalustimet sopivan pituisiksi ja autoin nassikan Martan selkään. Onneksi tunti oli aika nopeasti ohi ja sillä harjoiteltiin pääasiassa vaan käynnissä ja ravissa erilaisia ratsastusteitä. Muutaman kerran mamma yritti napata hihastani kiinni, mutta onnistuin välttämään ne luojan kiitos. Huokaisin helpotuksesta kun pikkuinen Essi tyttö laskeutui tunnin jälkeen selästä ja pääsin vihdoinkin hoitamaan ponin pois.

Karsinassa Martta oli normaali kiukkuinen itsensä sillä se ei selvästikään välittänyt selässä pomppivista alkeistuntilaisista, mutta onneksi nopeiden refleksien avulla sain väisteltyä ilmassa napsuvia hampaita. Ehkä meistä tulisi mamman kanssa joskus ystäviä eikä se yrittäisi joka hetki syödä minua elävältä. Harjasin ponin huolellisesti läpikotaisin ennen kuin jätin sen rauhoittumaan karsinaan. Varusteet kainaloon ja satulahuonetta kohti. Huuhtelin kuolaimet juoksevan veden alla ja pyyhkäisin varusteet ennen niputtamista ja paikoilleen laittamista. Lopuksi kävin vielä kirjoittelemassa päivästä hoitovihkoon ja lepertelemässä Martalle ennen kotiin lähtöä.


Taas etukäteen huomisen tarinaa

[Pappilan Ponitalli vOy]

★★★★

Näkivätkö silmäni oikein, vai näyttikö Nina tänään vähän väsyneeltä tallilla? Väsynyt Martan kiukkuiluun, vai? ;-) Tämähän on vasta alkua! Martalta voisi muuten nyppiä sen harjan, sillä se on päässyt kasvamaan ylipitkäksi ja saa ponin näyttämään ihan rock-tähdeltä. Yksi siisti ratsuharja tilaukseen, kiitos.

Marja Suho, tallipäällikkö

[Nina]

• 24.02.2015 Tiistai
  

Lompsin tallille jälleen suoraan koulusta sillä meillä oli tänään erittäin pitkä päivä ja tunnit alkaisivat tunnin päästä. Perillä olin vasta vartin yli kolme joten kiiruhdin katselemaan toimiston luokse tuntilistoja. Voi piru sanon minä, ajattelen mielessäni. Martta menee tänään kolmelle tunnille ja eiköhän nekin ole ensimmäinen ja kaksi viimeistä tuntia. Se onkin sitten erittäin pitkä päivä vielä tallilla ja kuolen varmaan kun pääsen kotiin. Sen verran paljon kun kello sattui olemaan niin kiiruhdin hakemaan Martan kamat ja aloin puunaamaan sitä reippaasti. Näköjään ponilla oli luojan kiitos vähän parempi päivä eikä minun tarvinnut edes laittaa sitä kiinni vaikka mamma vähän napsikin ilmaa.

Puoli neljän jälkeen karsinalle saapui minua vähän nuorempi tyttö ja minun tuurilla se oli taas joku ärsyttävä nirppanokka teini joka kuvittelee tietävänsä kaiken.
- Kyllä mä saan iteki sen hoidettua, tyttö töksäytti ja mieleni teki sanoa hänelle pari valittua sanaa mutta jätin ne suosiolla väliin. Väänsin kasvoilleni hyvin harjoitellun teennäisen hymyn ja poistuin karsinasta kohteliaasti. Ilmeisesti mun päivästä tulisi taas ihan kaamea sillä olin jo oikeassa siinä millainen tämä ratsastaja olisi. Jäin norkoilemaan karsinan läheisyyteen ja seurasin sivusta että kaikki menisi hyvin.
- Ei mua tarvi vahtia kuin jotain kakaraa, Netta niminen tyttö tokaisi jälleen Martan karsinasta jolloin minun oli todellakin tehtävä töitä että pysyisin nahoissani. Teki niin mieli tokaista jotain tuolle koppavalle tytölle mutta annoin suosiolla olla. Eihän se tekisi kovin hyvää kuvaa jos alkaisin rähjätä tuntemattomalle tytölle joka on kaiken lisäksi asiakas. Jälleen feikkihymy kasvoille ja esitin keskittyväni johonkin ihan muuhun. Netta ilmoitti ettei tarvitse minun apua maneesissa mutta seurasin heitä silti koska haluaisin nähdä miten neiti koppava pärjäisi hoitoponini kanssa.

Eihän siitä tunnista mitään tullut kun eihän toi saanu edes Marttaa kulkemaan kunnolla oikeinpäin joten painuin suosiolla hoitajienhuoneeseen kun en viitsinyt katsoa tuntia. Tosi, pakko myöntää että harvoin tuon ponin saa kulkemaan oikein. Kestinhän minä katsoa tuota kaameaa näkyä jopa vartin verran. Hoitajienhuoneeseen päästessäni huokaisin eikä mielessäni kulkenut kovinkaan mukavia ajatuksia. Siellä istuskeli Roxin hoitaja Joona ja Anjan hoitaja Jassu. Jätkän olemuksessa oli jotain mistä en pitänyt joten luovuin aika nopeasti ajatuksesta saada huoneesta juttuseuraa. Keskityin nurkassa näpräilemään puhelinta ja pelailin facebook pelejä odotellessani kahden ensimmäisen tunnin loppumista. Reilu puolisen tuntia jaksoin istua ja kuunnella puolella korvalla muiden puheita ennen kuin kyllästyin ja painelin takaisin tallin puolelle.

Martan harjat olivat aika hyvin karvoittuneita ja päätin vähän siistiä niitä sekä harjapakkia samalla. Sinnekin oli ajautunut heinänkorsia ja muuta roskaa joten olikin ihan hyvä putsailla sitä vähän. Tässä hommassa sainkin kulutettua helpostikin loput luppoajasta ja sain painella maneesiin kun sain harjat ja pakin paikoilleen. Näköjään tokan tunnin ratsastaja oli joku vähän arempi tapaus ja piteli Marttaa keskellä maneesia mahdollisimman kaukaa kiinni kuin ei haluaisi mennä sen lähellekään ruton pelossa. Voi luoja mitä kaameita nössöjä ja nirppanokkia osui aina juuri Martan ratsastajiksi. Kiiruhdin tytön avuksi ja hän vilkaisi minua kiitollisena. Peräkanaa lähdimme koko porukka taluttamaan hevosia talliin.

Otin mammalta varusteet pois ja se huokaisi helpotuksesta kun saisi hengähtää vähän aikaa. Harjailin Martan pikaisesti läpikotaisin ja tein välitarkastuksen ettei sillä olisi haavoja tai muita jälkiä. Kaunis voikko karvapeite oli virheetön eikä mitään löytynyt. Onneksi sain juuri tarkastuksen päätökseen ja käännyin ympäri sillä mamma oli juuri iskemässä hampaita takalistooni. Näppäsin tammaa turvalle ja komensin sitä äkäisesti sillä en halua yhtään enempää hampaanjälkiä ihooni. Marja oli pyytänyt minua siistimään Martan harjan ettei se näyttäisi joltain rock-tähdeltä ja teinkin sen tässä välissä. Tämän toimenpiteen ajaksi laitoin sen kiinni ettei harjasta tulisi ihan kalju ponin heiluessa kuin heinämies. Kaiken ollessa valmista jätin ponin rauhaan tältä erää sillä se joutuisi vielä kertaalleen tunnille ja se olisi kaiken lisäksi jatkokurssi. Onneksi tässä välissä Ellidakin oli saapunut hoitajienhuoneeseen joten sain siitä mukavaa juttuseuraa odottelun ajaksi. Kirjoittelimme molemmat hoitovihkoihin ja samalla jutusteltiin niitä näitä. Kuinka nopeastikaan aika kuluikaan ja olisi taas aika lähteä laittamaan kiukkukinkkua kuntoon viimeistä tuntia varten.

Tässä vaiheessa Martta alkoi ärsyyntyä jo enemmän sillä se oli kuvitellut saavansa laiskotella loppuillan, mutta toisin kävi. Nappasin ponin nopeasti kiinni ja harjasin läpikotaisin ennenkuin ujo tyttö tuli karsinalle. Hymyilin tytölle rohkaisevasti ja lupasin laittaa tamman kuntoon kun hän ei itse uskaltaisi. Maneesissa autoin tytön Martan selkään ja autoin säätämään jalustimet oikean pituiseksi. Jäin seuraamaan maneesiin siltä varalta jos Martta rupeaisi hankalaksi eikä tyttö pärjäisi sille ja apuani tarvittaisiin. Katsomossa oli useampia vanhempia katsomassa lapsiensa tuntia ja menin istumaan jonon jatkoksi katsomoon. Ehkä mä vielä selviäisin kotiinkin asti yli kahdentoista tunnin päivän päätteeksi.


Tää tarina on sit eiliseltä, että älkää ihmetelkö että tänään tulee vielä toinenkin tarina : D

[Nina]

• 25.02.2015 Keskiviikko
  

Tänään olin erittäin hyvällä tuulella kun saavuin tallille eikä edes tuntilistat saaneet pilattua sitä. Martta menisi tänään kahdella ekalla tunnilla, perusmerkki ja B-tunti, sekä tokavikalla jossa ponimamma saisi taas kantaa selässä perusmerkkituntilaista. Noh, menee tämä päivä näinkin.
- Älä viiti näyttää noin hapanta naamaa ku mullaki on tänään erittäin hyvä päivä, naureskelin hoitoponilleni joka tapojensa mukaisesti luimisteli ja napsi ilmaa jo kun kurkistin karsinan puolelle. Ensimmäisenä hain harjapakin valmiiksi karsinan eteen ennen kuin pujahdin karsinan puolelle tekemään ponille perustarkastusta haavojen ja muiden varalta. Mitään ei löytynyt joten aloin harjaamaan rakasta kiukkumammaa pitkin ja rauhallisin vedoin ponin yrittäen, yllätys yllätys, napsia minua kädestä ja takapuolesta. Naureskellen työnsin vain ponin pään kauemmaksi minusta ja jatkoin touhuamista. Olin eilen siistinyt Martan harjan joten sekin oli paljon siistimpi ja helpompi selvittää. Hännän se tosin oli onnistunut saamaan kunnon takkupalloille ja sitä selvitellen menikin koko se aika kun odottelin ekan tunnin ratsastakaa paikalle. Pysyin selvitellessäni turvallisesti sivussa sillä mamman takakintut nousivat taas aika kiukkuisesti.

Ilmeisesti ekan tunnin ratsastaja ei ollut kiinnostunut varustamaan Marttaa itse, sillä hän saapui paikalle vasta kymmenen minuuttia ennen tunnin alkua ja olin ehtinyt jo varustaa mamman melkein kokonaan. Jotenki alkoi pahasti tuntimaan siltä että olin valinnut hoitoponikseni sellaisen jota oikeastikaan kukaan muu ei halua hoitaa. Sehän kyllä kelpasi minulle vallan mainiosti. Olin oikeassa, sillä tyttö ilmoitti että saan varustaa ponin loppuun asti ja ollessani valmis annoin ohjat ratsastajan kouraan. Tanssahtelin paikalta vähän turhankin iloisena ja sain erittäin monia oudoksuvia katseita. Pöh, jos ihminen ei saa olla onnellinen niin jo on kumma homma! Painelin käymään toimistossa kyselemässä henkilökunnalta että mitä vermeitä uskaltaa käyttää kun puhdistaa karsinan vesi- ja ruokakupin ja aina ystävällinen Helena näytti minulle oikeat apuvälineet kun ketään muutakaan ei paikalla sattunut juuri sillä hetkellä olevan. Kiitin avusta ja nappasin välineet mukaani ennen takaisin karsinalle menoa. Juuri silloin käytävällä kuului käsky siirtyä maneesiin joten pääsisin ihan rauhassa puhdistelemaan kuppeja Martan karsinaan.

Päästin mamman ulos karsinasta ratsastajansa kanssa ennen kuin pujahdin itse tilalle kuurailemaan. En oikein osannut olla tallilla tekemättä mitään joten nämä pikkuhommat olivat tervetullutta tekemistä tallipäiville. Kumpa vain olisi vähän enemmänkin tälläisiä niin odottavan aika ei kävisi niin pitkäksi. Melkeinpä joka päivä tallilla ollessani edes Martan tavarat ei ehdi mennä niin sotkuun ratsastajien jäljiltä kun pidin itse niistä sen verran hyvää huolta joten joka päivälle ei mitenkään löytynyt oikein tekemistä. Kun kupit oli jynssätty puhtaiksi taas jälleen kerran kuola-rehuyhdistelmä lioista niin kävin pesasemassa myös puhdistusvälineet ennen kuin painelin hoitajienhuoneeseen syömään eväitä ja katsomaan tunteja. Huoneessa oli hyvinkin hiljaista ja kaikki keskittyivät omiin puuhiinsa. Mielelläni olisin kyllä pulissut jonkun kanssa mutta ehkä ihan hyvä ensin keskittyä eväisiin ettei tule puhuttua ruoka suussa. Pian Joona paukkasi paikalle eikä edes se saanut pilattua hyvää päivääni. Olin kai seonnut, sillä jotenkin onnistuin menemään jopa mukaan pojan kummallisiin juttuihin. Hyi ei, äkkiä pois.

Menin tallin puolelle ja huomasin että tokan tunnin hevoset oli tuotu jo sisään. Martta seisoi karsinassa varusteet päällä eikä ratsastajatyttöä näkynyt missään. Voi helv.... kirosin mielessäni sillä en voinut käsittää miten joku voi tehdä näin. Ihan ensimmäisenä otin mammalta varusteet pois ja lepertelin sille pahoitteluja idiootin ratsastajan puolesta. Annoin sille muutaman ylimääräisen rapsutuksen lohdutukseksi, vaikkei se tietenkään sitä niin ottanut. Harjasin tamman läpikotaisin ennenkuin lähdin painelemaan toimistoa kohti.
- On täällä uskomatonta porukkaa. Se äskeisen tunnin Martan ratsastaja oli jättäny ponin karsinaan varusteet päällä ja lähteny lätkimään, kerroin kiukkuisena toimistossa olevalle henkilökunnalle. He lupasivat hoitaa asian joten pääsin jatkamaan omia hommia. Sain kiitokset ilmoituksesta ja siitä että hoidin Martan niin pian ratsastajan kämmin jälkeen. En kyllä sääli sitä tyttöä yhtään kun se joutuu henkilökunnan puhutteluun eikä kyllä kannata minunkaan naaman eteen tulla vähään aikaan sillä en välttämättä pystyisi enää esittämään ystävällistä.

Onneksi aika meni nopeasti ja sain laitettua mamman päivän tokavikalle tunnille valmiiksi. Tunnin ajan lorvin hoitajienhuoneessa ennenkuin pääsin taas pelastamaan ratsastajan kiukkumamman läheltä. Tyttö ei selvästikään tykännyt Martasta sillä sen hampaat napsuivat koko ajan tytön käsivartta kohti, mutta paikalle päästyäni komensin ponia ennenkuin otin ohjat käteeni. Talutin mamman karsinaan ja riisuin siltä varusteet pois. Huolellisen harjauksen ja tarkastuksen jälkeen jätin Martan karsinaan rauhoittumaan ja lähdin itse viemään kamat paikoilleen. Pyyhin satulan ja suitset jälleen kostealla sienellä ennenkuin niputin ja laitoin ne paikalleen. Päivän hommat oli tehty joten vihdoinkin pääsisin kotiin. Kävin vielä lepertelemässä kiukkumammalle ennenkuin lähdin astelemaan kotia kohti.

[Pappilan Ponitalli vOy]

★★★★ & ★★★★

Hah, ei välttämättä Netan ratsastuksessa edes mitään vikaa ole - Martta vaan on lähes mahdoton ratsastaa oikeinpäin niillä taidoilla, mitä ehtii ponivuosina kerätä. Se kun on oikeasti niin hankala, kankea ja haluton työskentelemään rehellisesti, että siinä saa ratsastuksen Master-opettajakin tehdä hiki hatussa töitä, että Martta antaa periksi!

Tallilla on selkeästi hoitajien välillä huomattavissa pientä ujoutta, eikä varsinaisia kuppikuntia ole syntynyt. Hoitajien huoneessakin kykitään omissa nurkissa puhelimet kädessä, mutta eiköhän se kavereiden kanssa hulluttelu lähde kohta taas käsistä ja tyttöporukoita on suurinpiirtein pyydettävä poistumaan maneesista tai kahvilasta, kun pitävät niin kovaa ääntä... Sitä odotellessa. Tai sitten ei!

Noora Terhinmäki, hevos- ja poniope

[Nina]

• 26.02.2015 Tostai
  

Hyvä tuuleni jatkuu tällekin päivälle ja pompin innoissani tallille sillä olin saanut Raijalta luvan aloittaa myös Rollen hoitamisen. Tälle päivälle kiukkukakarani oli merkitty vain kahdelle tunnille eikä edes ihan ensimmäiselle joten minulla olisi reippaasti aikaa paijata mammaa. Säälin poniparkaa joka joutuisi katselemaan minun erittäin pirteää olemustani tunteja, varsinkin kun se itse ei ole kovinkaan seurallinen, hyväntuulisuudesta puhumattakaan. Kirosin pahasti mielessäni kun astelin kohti Martan karsinaa, sillä siellähän niitä vaahtosammuttimen kokoisia ipanoita norkoili mamman karsinalla, ovi auki. Eiköhän tamma käyttänyt tilaisuutta hyväksi ja ryntäsi karkuteille tyttöjen ohitse tönäisten paria.
- Ellida, Joona! Täällä tarvitaan apua, hihkaisin isoon ääneen parille lähettyvillä olevalle hoitajalle. Ei ollut mitenkään yllättävää että käytävälle tuli täysi kaaos kun kaikki yritti pakoilla kiukkuista ponia. Pyysin ylimääräisiä pois käytävältä edestä ja kolmestaan sitten Joonan ja Ellidan kanssa yritettiin saada ajettua kiukkumamman takaisin karsinaan. Kukaan ei uskaltanut mennä sen lähelle kun takapää jousi aika lahjakkaasti jos joku sen yritti tehdä. Käskin jonkun tuntilaisista käymään ilmoittamassa asiasta toimistossa ja nopeasti kiukkuinen Noora tuli paikalle. Hänen avustuksellaan ja käskyillä saimme vihdoin karkulaisen kiinni eikä mitään isompaa tuhoa onneksi ehtinyt tapahtua. Kerroin naiselle mitä oli tapahtunut ja Noora otti pikkutytöt huostaansa puhutteluun.

Episodin jälkeen olimme Joonan ja Ellidan kanssa pienen paussin tarpeessa joten painelimme istuskelemaan hoitajienhuoneeseen sen jälkeen kun olin tarkistanut Martan haavojen ja muiden varalta. Keskustelun yhteydessä huomasin ettei Joona niin paha ole kuin mitä ajattelin, mutta ei silti ihan sellainen jonka kanssa jaksaisin kaveerata jatkuvalla syötöllä. Keskustelu jäi kesken sillä Noora tuli pian paikalle pyytämään että Marttaa käytettäisiin taluttamassa vähän pihalla että nähdään onko poni varmasti kunnossa eikä onnu. Kävin hakemassa ponin karsinastaan ja taluttelin sitä pihalla käynnissä ja ravissa Nooran silmien alla.
- Kunnossa näyttää olevan, nainen sanoi hetken päästä ja sain viedä mamman takaisin karsinaan. Kello alkoi olla sen verran paljon että saisin alkaa varustamaan tammaa tokalle tunnille. Hain harjat ja varusteet valmiiksi ennen kuin aloin käymään koko ponin läpi harjalla. Martta oli kiukkuinen kun sen karkureissu keskeytettiin ja jouduin laittamaan sen kiinni jotta pyöriminen ja hampaiden naksutteli loppuisi. Nopeasti hommat oli tehty ja ratsastaja saapui vain pari minuuttia ennen maneesiin lähtöä karsinalle. Kummallista kun ei käydä edes aikaisemmin tarkistamassa laittaako kukaan ponia valmiiksi. Ojensin ponin ohjat tytölle ja lähdin painelemaan hoitajienhuoneeseen kun hän ilmoitti ettei tarvitse apuani maneesissa.

Ostin kahvilasta limukan ja istahdin nauttimaan siitä kaikessa hiljaisuudessa. Kauaa sitä ei kestänyt sillä Joona ja Jassu pamahtivat paikalle ja kirosin mielessäni. Miksi noiden pitää aina tulla sinne missä mä oon... Painelin ulos huoneesta suoraan ulos jossa oli ihanan lauha ilma. Nautin ulkoilmasta hetken aikaa ja selvitin päätäni ennenkuin astelin takaisin tallin käytävälle. Yhtäkkiä joku tyttö tuli tallin puolelle taluttaen Marttaa kesken mamman vikaa tuntia, tosin aika loppuvaiheessa. Ilmeisesti sille oli tullut jotain karkureissusta joka alkoi sitten vaivaamaan joutuessaan kiertämään kehää. Kirosin jälleen mielessäni kiiruhtaessani tyttöä ja ponia vastaan. Ohjat ojennettiin minulle ja tyttö kertoi että Martalta oli lähtenyt kenkä kesken tunnin. Huh, ei sen pahempaa. Joku tulisi kuulemma tarkistamaan vielä ponin kunnon myöhemmin. Talutin mamman karsinaansa ja otin siltä varusteet pois. Harjailin sen huolellisesti leperrellessäni samalla hieman allapäin olevaa tammaa. Jätin sen rauhoittumaan karsinaan sillä olisi pikkuhiljaa aika mennä hoitamaan myös toinen hoidokkini, Rolle.


..jatkuu Rollen hoitokirjassa..


/ sori taas tulee tarinaa etukäteen, tää siis huomisen tarina : D oon vähän turhan yli-innokas... nyt voin sentään pitää huomenna vapaa-päivän tarinan kirjoittamisessa : P  /

[Pappilan Ponitalli vOy]

Vastailen Rollen päiväkirjaan!

[Nina]

• 27.02.2015 Perjantai

..sama tarina löytyy Rollen päiväkirjasta..

Edelleen eilisestä lumipesusta kiukkuisena saavuin tallille jossa minulla olisi edessä työntäyteinen päivä joten en kaipaisi tälle päivälle lisää hommaa. Vaikka molemmat hoidokeistani menisivät kolmelle tunnille niin saisin luojan kiitos hoidettua ne ilman mitään suurempia ongelmia. Kiukkumamma menisi puolen tunnin päästä ekalle tunnille joten kiiruhdin sen karsinalle kiireessä. Matkalla näin vilaukselta Jaken ja pakenin Martan karsinaan piiloon. En juuri nyt halunnut nähdä tota jätkää joten keskityin hoitoponini hoitamiseen. Jake tuli perässäni pyytämään anteeksi eilistä ja ehkä olin heltymässä, mutta annoin pojalle anteeksi. Martta jopa yritti näykätä poikaa juuri kun hän sai pahoittelunsa ilmoille ja virnistelin salaa. Pojan lähdettyä karsinalle tuli suurinpiirtein minun ikäinen tyttö joka halusi varustaa ponin itse, oho. Topakan oloinen tyttö ei näyttänyt edes tarvitsevan apua eikä hän sitä pyytänytkään joten näköjään minulle jäisi tässä luppoaikaa. Kun poni oli valmis niin parivaljakko lähti maneesia kohti eikä minulle löytynyt vieläkään hommia.

Vastahakoisesti kävelin hoitajienhuoneeseen jossa istuskeli molemmat heppapojat joten käännyin samantien pois ennenkuin he huomasivatkaan minua. Menin hetkeksi katsomaan maneesiin ponituntia ja sain naureskella kun Martta ja Myrde selvästikin pistivät parastaan (eli näytti kaikki huonoimmat puolensa), Anjasta puhumattakaan. Kauaa en ehtinyt tuntia katsella kun piti mennä jo laittamaan Rollea valmiiksi. Harjailin kilttiä ruunaa kailessa rauhassa kun Jake paukkas jälleen paikalle, voihan piru. Edessä olisi kuulemma hoitajienhuoneen siivoaminen joten pakkohan minun olisi siihen osallistua. Suostuin vastahakoisesti vannotettuani ensin ettei sitten tehtäisiin mitään temppuja. Jätkä nosti kädet pystyyn ja lupasi ettei niin tapahdu. Jäin karsinaan hymyilemään salaa kun hoidin Rollea ja ruuna tuuppi minua kuin kysyen että mistä tuollainen mielenmuutos. En kyllä koskaan myönnä että hellyin näinkin nopeasti tuolle jätkälle! Vasta vähän ennen tunnin alkua Rollen ratsastaja saapui paikalle ja ojensin hänelle hevosen ohjat.

Perhana, unohdin kokonaan että Martta tulisi tunnilta nyt. Hipsin vauhdilla maneesiin jossa ratsastajat ohjasivat jo poneja kaartoon. Hipsin mamman luo ja ratsastaja antoi ohjat minulle huojentuneena. Ilmeisesti tunti Martan kanssa ei ollut mitä hän oli odottanut, enkä kyllä yhtään ihmettele. Vein tamman karsinaansa ja riisuin siltä varusteet. Tein tällä kertaa vain pikatarkistuksen ja harjauksen sillä se menisi vielä yhdelle tunnille. Menin jo aikani kuluksi aloittelemaan hoitajienhuoneen siivousta mutta sainkin huomata Jaken istuvan siellä taas. Perhana, pitääkö siihen nyt törmätä joka välissä. Jo toista kertaa tälle päivälle käännyin takaisin ovelta ja painelin suorinta tietä ulos hengähtämään. Kävin tekemässä tunnin aikana pienen kävelylenkin lähimaastossa ennenkuin tulin takaisin hoitamaan Rollen pois tunnilta.

Vähän vanhemmalla tätiratsastajalla oli ilmeisesti ollut rankka tunti sillä hän näytti todella uupuneelta ojentaessaan ohjat minulle. Vein poitsun karsinaan ja riisuin siltä varusteet. Tein pienen välitarkastuksen ja harjauksen ennenkuin lähdin pelastamaan jonkun ratsastajan Martan armoilta, sieltä nimittäin kuului aika epäilyttäviä ääniä. Suurinpiirtein minun ikäiseni ujo tyttö ei uskaltanut mennä tamman karsinaan kun se luimisteli ja nosteli takasiaan uhkaavasti. Lupauduin varustamaan sen tytön puolesta ja todella nopeasti se oli tehty, perusteellista harjausta kun ei ollut tarvetta tehdä. Kävin auttamassa ratsastajan Martan selkään maneesissa ennenkuin päätin käydä siivoamassa oman osuuteni hoitajienhuoneen siivosta ennen kuin täytyisi mennä laittamaan vielä Rolle valmiiksi vikalle tunnille.

Huoneessa oli enemmän väkeä kuin osasin ajatellakaan, sillä Jake, Joona, Ellida ja Jassu olivat täydessä työntouhussa. Uskaltauduin jopa menemään mukaan muiden keskusteluun ja pian nauru raikasi huoneessa kun heittelimme keskenään läppää. Vilkaisin Jakea välillä salaa kun muut eivät huomanneet ja huomasin naamani alkavan punoittaa. Tein nopeasti oman osuuteni ennenkuin ilmoitin joutuvani lähtemään varustaan Rollea. Olin tyytyväinen siihen sillä en olisi kestänyt enempää tuossa porukassa, onneksi kukaan ei sentään huomannut. Onneksi loppupäivä meni todella nopeasti että pääsin kotiin päästelemään höyryjä.