Nina
Tallitiimiläinen
Rollen ykkönen ♥
Posts: 219
|
Post by Nina on Mar 15, 2015 22:08:05 GMT
16.03.2015 Maanantai .. sama tarina löytyy Martan päiväkirjasta ..
Voi luoja et mä vihasin sairaana oloa, kirosin ajatuksissani tallille kävellessäni. Puolitoista viikkoa oli kulunut edellisestä käynnistäni sillä viime viikolla kuume oli ottanut minusta vallan ja nokka oli vuotanut kuin hullu, mutta kaikesta huolimatta olin erittäin onnellinen. Minun ei tarvinnut koko aikana tehdä muuta kuin maata, katsoa leffoja ja herkutella, sillä Jake oli päättänyt pistäytyä meillä kotona aina salaa kun vanhempani eivät olleet kotona. Pikkuhiljaa olin antanut tunteilleni vallan enkä jaksanut enää taistella vastaan ja oli pakko myöntää. Olin totaalisen rakastunut tuohon poikaan.. Poikaa ei näkynyt tallilla kun saavuin paikalle ja huokaisin harmista. Katsoin tämän päivän tuntilistat seinältä ja huokaisin jälleen sillä pitkä päivä oli tiedossa. Astelin reippain askelin ensimmäisenä Rollen karsinalle jossa tervehdin onnellisena hörisevää isoa ruunaa. Halasin sitä ja lässytin kuinka minulla oli ollut kauhea ikävä ennenkuin ekan tunnin ratsastaja saapui sen karsinalle. Nainen kertoi pärjäävänsä Rollen kanssa yksin joten pääsin hyvillä mielin taas pelastamaan jonkun pikkutytön rakkaalta ihmissyöjäponiltani. Minua noin kolme vuotta nuorempi tyttö seisoi hieman epävarman näköisenä Martan karsinalla kun astelin paikalle joten lupasin laittaa ponin tytölle valmiiksi. Todella nopeasti Essi niminen tyttö hävisi paikalta ja pääsin harjailemaan rauhassa kiukkumammaa. Se ei näköjään ollut tykännyt yhtään siitä että olin ollut niin kauan poissa ja kiukutteli minulle pahemmin kuin koskaan ennen. Jouduin tosissani roikkumaan sen harjassa kun yritin saada sitä kiinni ponin pyöriessä karsinassa hullun lailla, mutta viimein sain vekaran sidottua kiinni. Lässytin Martallekin koko harjauksen ja varustamisen ajan enkä jaksanut välittää napsuvista hampaista ja kiukkuisesti nousevista takakintuista. Talutin tamman maneesiin tytön puolesta ja autoin selkään. Kun parivaljakko lähti astelemaan uraa pitkin niin minä ajattelin ansainneeni kupin kahvia ennen seuraavia hommia. Astellessani hoitajienhuonetta kohti samaan suuntaan paineli myös Joona jota en ollut nähnyt koko pienen taukoni aikana. En jaksanut vihoitella pojalle enää ja hymyillen moikkasin sitä. Hyvä ettei Joonan leuka tipahtanut paikoiltaan kummastuksesta, ilmeisesti se oli kuvitellut että jaksaisin vihoitella sille koko loppuelämäni. Me molemmat olimme menossa samaan paikkaan joten menimme yhtämatkaa ja nappasimme kahviosta kupit kahvia ennen pöydän ääreen istumista. Jotenkin Joona aina jaksoi ärsyttää minua ihme heitoillaan ja kettuiluillaan, mutta en jaksanut enää ottaa niistä nokkiini. Hupia ainakin riitti koko sen ajan kun ehdittiin istua siinä ennenkuin oli pakko lähteä jatkamaan hommia. Etsin käsiini Kaislan jolta kyselin vermeet kuppien puhdistamiseen jonka jälkeen astelin ensimmäisenä Martan karsinalle. Luoja että tamma oli onnistunut sotkemaan kuppinsa totaalisesti ja paskaa oli siellä missä sen ei kuuluisi olla. Mikä ihme sitä on oikein vaivannut. Putsasin ja hinkkasin kuppeja pitkän aikaa ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen ja sitten olikin Rollen karsinan vuoro. Ruunan kupit ei olleet niin pahat joten sain ne aika nopeasti puhtaiksi. Juuri ehdin saada vermeet paikoilleen ennenkuin Martan tokan tunnin ratsastaja talutti tammaa karsinaan. Menin heidän perässä ja tyttö pyysi minua hoitamaan ponin pois, joten riisuin kamppeet ja vein ne paikoilleen ennenkuin harjasin ponin kertaalleen läpikotaisin. Tämän jälkeen kiiruhdin pikapikaa maneesiin sillä meneillään oli hevosten alkeiskurssi jolla onneksi ei tarvitsisi näin alkuun taluttajia ja Rollen kanssahan pärjäisi kuka tahansa helposti. Istahdin maneesin laidalle odottelemaan lopputuntia jolloin meitä tarvittaisiin. Huokaisin helpotuksesta kun tunti vihdoinkin loppui ja sain taluttaa Rollen takaisin karsinaansa. Sen osalta tunnit olisivat tältä päivältä ohi joten riisuin sen kamppeet ja vein ne paikoilleen. Tämän jälkeen kävin nopsaa varustamassa Martan seuraavan tunnin ratsastajalle ja avustin tytön selkään ennenkuin menin hoitamaan Rollen loppuun. Harjasin ruunan huolellisesti ja tarkistin sen läpikotaisin ennenkuin halasin sitä poistuen karsinasta. Kävin vielä odotellessa puhdistamassa hevosen varusteet ennenkuin sain mennä ottamaan kiukkumammam pois tunnilta. Luojan kiitos sitä ei tarvittaisi tänään alkeiskurssilla! Martta oli jo hieman leppynyt minulle päivän aikana ja varusteiden pois ottaminen oli paljon helpompaa. Harjasin tamman ja tarkistin joka puolelta ennenkuin lähdin puhdistamaan senkin varusteet satulahuoneeseen, ne oli nimittäin aika heikossa hapessa. Kun kaikki oli valmista niin kävin vielä hyvästelemässä molemmat karvakorvat ennenkuin lähdin astelemaan kotia kohti.
|
|
Nina
Tallitiimiläinen
Rollen ykkönen ♥
Posts: 219
|
Post by Nina on Apr 28, 2015 17:31:53 GMT
28.04.2015 Tiistai .. sama tarina löytyy Martan päiväkirjasta ..
Mä en tiedä mikä muhun meni eilen, mutta sain kärsiä siitä vielä tänäänkin. Pitikin mennä sössimään kaikki asiat ryyppäämällä kuin hullu ja avautumalla Jakelle vähän turhankin reippaalla kädellä. Nyt sitten sain ähkiä tallilla jäätävässä krapulassa ja morkkiksessa. Olin saanut heti ensimmäisenä tallille tullessa kuunnella Kaislan motkotusta siitä kuinka tallille ei tarvitsisi tulla tässä kunnossa ja olihan nainen oikeassa. Olin ainakin oppinut läksyni ja jätän tuon puuhan muiden kontolle, minun juttu se ei ollut. Jotenkin vain yritin hukuttaa murheeni alkoholiin. Helppo tästä päivästä ei tullut yhtään, sillä Martta kiukutteli sen minkä kerkesi ja kaiken lisäksi oli hankala saada hoidettua kaksi hevosta kun ne sattuvat pariin kertaan pääsevän tunneilta pois yhtäaikaa. Onneksi kullanmuru Rolle oli sen verran helppo tapaus että sen ratsastajat hoitivat ruunaa mielellään joten sain keskittyä enemmän kiukkukaisa Marttaan. Sain sen karsinalle saapuessani huomata että ruoka- ja vesikupit olivat täynnä tamman ulosteita jotka eivät olleet edes kiinteää joten painelin etsimään Kaislan jonka suusta pääsi asian kuullessa sellainen kirosanojen tulva etten ollut koskaan nähnyt naista yhtä pahalla tuulella. Pakenin nopeasti paikalta harjaamaan kiukkuiitan tunnille. Sain pari kertaa harvinaisen kiukkuiselta tammalta hampaista ja meinasin alkaa itkeä kun kaikki näyttivät nykyään menevän ihan pieleen. En ymmärtänyt yhtään miksi Jake oli yhtäkkiä alkanut vältellä eikä vastannut enää soittoihin tai tekstereihin, tallillakaan ei käynyt kuin erittäin harvoin. Laitoin kiukuttelevan Martan kiinni varustamisen ajaksi ja sainkin sen laitettua lopulta kuntoon ilman enempiä hampaidenjälkiä. Ratsastajan lähtiessä kulkemaan uraa pitkin pakenin nopeasti hoitajienhuoneen vessaan. Purskahdin itkuun ja istuin siellä ties kuinka kauan ennenkuin joku koputti oveen. - Ootsä ihan kunnossa, kuului Joonan varovainen ääni oven takaa. - Mee pois, tiuskaisin takaisin mutta jätkä jatkoi houkuttelua. Itkun loputtua pesin kasvot hanan alla ja astuin ulos. Minua katsoi hieman oudon näköinen Joona joka ei selvästikään osannut suhtautua ihmeelliseen itkukohtaukseeni. Joona lupasi hakea meille kahvit ja istahdettiin sitten pöydän ääreen jossa kerroin hitaasti kaiken mitä oli tapahtunut. Häpesin kaikkea niin paljon, mutta pikkuhiljaa rauhotuin kun sain purettua kaiken. Havahduin vasta työntouhuun kun kiukkuinen Kaisla kivahti ovensuusta että Martan paskat oli edelleen putsaamatta. Kirosin mielessäni ja lähdin pinkomaan tamman karsinalle. Puhdistin ja hinkkasin ties kuinka kauan ajatuksissani jätöksiä pois kupeista ennenkuin tajusin että aika nuori tyttö talutti hoidokkini karsinalle. Äkkiä sain taas juosta viemään kamppeet puhdistetuina takaisin paikoilleen ja painella hoitamaan poissa viimeiseltä tunnilta Marttaa. Tällä kertaa laitoin sen visusti kiinni koko toimenpiteiden ajaksi sillä en yksinkertaisesti jaksaisi taistella ponin kanssa enää tänään. Onneksi sain hoidettua sen nopeasti joten pääsin vielä kertaalleen moikkaamaan Rollea jota en ollut nähnyt suurinpiirtein koko päivänä. Halasin ruunaa pitkään ja itkin uudestaan tälle päivälle keskellä päivää. Piru vieköön, tämä ei ollut minulle yhtään normaalia. Jo uudemman kerran Joona pääsi yllättämään minut itkemästä, mutta karkasin nopeasti paikalta sillä häpesin tätä todella paljon.
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on May 9, 2015 6:02:23 GMT
Vastailen Martan päiväkirjaan tällä kertaa :-)
Raija, toimitusjohtaja
|
|
Nina
Tallitiimiläinen
Rollen ykkönen ♥
Posts: 219
|
Post by Nina on May 10, 2015 17:29:24 GMT
10.05.2015 Sunnuntai .. sama tarina löytyy Martan päiväkirjasta ..
Puhelimeni soi ties kuinka monetta kertaa tälle päivälle ja mielessäni kirosin soittajan alimpaan helvettiin. Olin melkein kaksi viikkoa sitten mokannut pahasti jolloin olin tutustunut johonkin Miskaan joka ei tajunnut jättää minua rauhaan hetkeksikään. Kiukkuisena kuin ampiainen tulin tallille ja kävin tarkistamassa tuntilistat. Luojan kiitos minua on sentään ajateltu selvästikin tuntilistoja tehdessä, sillä Martta menisi kahdelle ensimmäiselle tunnille ja Rollella olisi vapaapäivä. Olin tallilla hyvissäajoin joten ehdin käydä vään rauhoittumassa Rollen luona, sillä kiltti ruuna sai minut aina paremmalle tuulelle. Pikkuhiljaa lähdin tallustelemaan ponipuolelle, sillä Martta pitäisi laittaa pikkuhiljaa valmiiksi tunnille. Taas sain kokea tamman kiukuttelun kun en ollut muutamaan päivään käynyt joten jouduin sitomaan sen kiinni harjauksen ja varustamisen ajaksi. Kesken kaiken puhelin alkoi taas soida ja kirosin ääneen ärsyttävää poikaa joka ei vieläkään jättänyt minua rauhaan. Hermostukseni tarttui myös Marttaan joka alkoi liikehtiä levottomasti ympäri karsinaa. Nuori tyttö katsoi tammaa hieman pelokkaana joten sain laittaa ponin valmiiksi ja taluttaa sen maneesiin tunnin alkaessa. Autoin tytön selkään, kiristin vyötä ja säädin jalustimet sopivan pituisiksi ennenkuin päästin ratsukon kävelemään uraa pitkin. Martta pureskeli kuolainta hermostuneena ja aavistelin että tämä tunti ei tulisi menemään ihan putkeen. Päätin purkaa kiukkuani puhdistamalla Martan karsinan kupit ja suolakiven ja jynssäsinkin niitä vähän turhankin kauan, sillä Joona kurkisti karsinaan kysyen meinaanko hinkata suolakiven olemattomiin. Havahduin ajatuksistani ja murahdin jätkälle. Olinkin valmis joten yhdessä lähdimme hoitajienhuoneeseen juomaan kahvia ja odottamaan että hoidokkimme pääsisivät tunneilta. Joona kyseli uteliaana mikä minua risoi tällä kertaa ja kerroin kaiken Miskasta jonka muistin vain hämärästi kännireissultani. Jätkä repesi nauruun ja ilmoitti että se oli ilmeisesti kiinnostunut minusta. Kivahdin Joonalle että minä en ainakaan ollut siitä jonka jälkeen huoneeseen laskeutui hiljaisuus. Onneksi sen rikkoi kissat jotka puskivat meitä molempia kerjäten huomiota. Hoksasin nopeasti että niiltä oli ruoka ja vesi loppumaisillaan joten kävin puhdistamassa kupit ja laitoin uudet ruuat ja vedet paikoilleen. Kissat loikkasivat kupeille heti innoissaan ja hymyilin niiden pirteydelle. Pikkuhiljaa taas kiukkuni Joonaa kohtaan laantui ja huoneen täytti jälleen keskustelu, tosin Miskaa varottiin mainitsemasta koko aikana. Pikkuhiljaa oli kulutettu koko luppoaika ja suuntasimme molemmat hakemaan hoidokkejamme tunnilta. Martta kiukutteli kuin pikkukakara ja jouduin komentamaan sitä useaan otteeseen ettei se olisi haukannut minusta palasta riisuessani siltä varusteita ja harjatessani sitä huolellisesti. Lopuksi vein vielä kaikki tavarat paikoilleen ja suuntasin Rollen karsinalle. Ruuna katseli uteliaana kun puhdistelin kaikessa rauhassa sen karsinan kuppeja ja suolakiveä ja lopetettuani hommat se alkoi kerjätä huomiota oikein urakalla. Vein puhdistusvälineet paikoilleen ja nappasin samalla harjat mukaani. Harjailin kilttiä ruunaa pitkän tovin nauttiessani rauhasta ja ystävällisen ruunan seurasta. Saadessani hommat päätökseen halasin ruunaa pitkään ja suukotin turvalle ennenkuin lähdin kotiin vieden samalla harjat paikoilleen. Ehkä huomenna olisi parempi päivä.
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on May 10, 2015 19:18:54 GMT
★★★★
Sinultahan tuntuvat Pappilan tallirutiinit tulevan jo aivan luonnostaan ja onneksi meillä tosiaan on sinut, sillä muuten kissat jäisivät varmasti ruokkimatta... Muiden hoitajien en olekaan nähnyt huolehtivan niistä ollenkaan, pointsit siitä! :-)
Tänään oli ilmeisesti hankalista mieskuvioista huolimatta tallilla kuitenkin suhteellisen helppo päivä ilman hankalia asiakkaita tai kommelluksia hevosten kanssa. Tätähän tämä ratsastuskouluelämä pitkälti onkin!
Inga, hevosope
|
|
Nina
Tallitiimiläinen
Rollen ykkönen ♥
Posts: 219
|
Post by Nina on May 25, 2015 18:30:36 GMT
11.05.2015 Maanantai
.. sama tarina löytyy Primiksen päiväkirjasta .. parin viikon takainen tarina näin jälkikäteen lähetettynä
Olin eilen käynyt Raijan kanssa keskustelua siitä, että minusta alkanut tuntumaan että täytyisi siirtyä kokonaan hevosiin. Olin kysellyt Martan tilalle Primistä hoidokikseni johon nainen suostui mielellään, vaikka harmittelikin kuinka Martta jäisi nyt ilman hoitajaansa johon se on oppinut luottamaan. Kyllähän sitä itselläkin tuli hieman tippa silmäkulmaan, mutta kyllähän sitä aina tulee käytyä moikkaamassa ja auttelemassa pikkutyttöjä jos ne joutuvat ongelmiin kiukkutamman kanssa. Nyt minulla olisi hoidettavana vähän isompi kiukkutamma, Primis, ja pompin innoissani tallille. Kävin ihan ensimmäisenä tarkistamassa tuntilistat eikä niissä ollut mitään sen kummempaa. Helpostihan tämä päivä menisi, hyräilin itsekseni sillä Rolle menisi kolmelle ensimmäiselle tunnille ja Primis vain viimeiselle. Hyvinhän tässä on aikaa touhuta. Kävin moiskauttamassa suukon Rollen turvalle ja halasin sitä onnellisena. Mikä onni onkaan maailman ihanin hoitohevonen! Hyvin olisi aikaa siistiä kakkapylly Rollen takamuskin, sillä se oli minun epäonnekseen onnistunut makaamaan jossain lantakasan päällä ja nyt ahteri oli ihan ruskea. Kävin hakemassa harjat, ämpärissä vähän lämmintä vettä ja sienen joilla luultavasti saisin tahrat hinkattua pois. Aloitin harjaamalla koko hevosen läpikotaisin kahdella eri harjalla jonka jälkeen keskityin totaalisesti rappaamaan ruunan lantaläiskiä. Harjalla ne ei suostunut kokonaan lähtemään joten otin sienen kauniisen käteeni ja aloin sillä hinkkaamaan Rollen ahteria. Onneksi pikkuhiljaa tahrat antoivat periksi ja takamus alkoi näyttää valkoiselta joten pääsin viemään vermeitä pois. Juuri karsinalta lähtiessani vastaani tuli parikymppinen nainen joka kertoi ystävällisesti menevänsä Rollella ensimmäiselle tunnille ja että haluaisi varustaa hevosen itse. Hymyilin ja kerroin että asia sopii, joten tässä olisi nyt kolme tuntia vapaa-aikaa. Päätin suunnata ihan ensimmäisenä hoitajienhuoneeseen, mutta järkytyksekseni vastaani asteli hyvinkin tutun näköinen jätkä. Ei luoja, Miska! Jätkä jäi huutelemaan perääni mutten kuunnellut yhtään vaan painelin nopeasti hoitajientilaan jonne se ei onneksi saisi tulla. Lysähdin istumaan lähimmälle tuolille ja säikähdin kun ovi aukeni, mutta onnekseni sieltä tuli vain Joona. - Mitä hittoo sä juokset tallissa ku päätön kana, Joona ihmetteli ja virnisteli hieman, sillä se tiesi tarkalleen että olin pakoillut sitä ihme jätkää. - Mä eilen kerroin sulle siitä ihme jätkästä. Tossa se nyt oli keskellä tallikäytävää, kirosin hiljaa. Joona päätti että on parempi ottaa taas kupit kahvia ja istahtaa alas juttelemaan. Kiitin kahvista ja vuodatin jo toiseen kertaan koko jutun ja kirosin sitä miten se voikin olla samassa TALLISSA kuin mä. En ainakaan muistanut että se olisi maininnut sanallakaan olevansa hevosihmisiä. Joona oli kuulemma ehtinyt vaihtaa Miskan kanssa muutaman sanan ja se kuulemma aloitti pari kertaa viikossa tunnit Pappilassa. Noooou, kirosin sillä selvästikin joutuisin katselemaan jätkää tallilla jatkossakin. Lopulta oli pakko lähteä tallin puolelle hinkkaamaan Rollen karsinan kupit ja suolakiven, sillä se oli onnistunut taas possuilemaan jotain ja ne oli täynnä kuolaa ja muuta moskaa. Hiivin hakemaan tarvittavat välineet ja salakavalasti pujahdin karsinan puolelle, sillä Miska jutteli jonkun ihme meikkipelle blondin kanssa. Minun onnekseni, sillä sain puhdistella kuppeja kaikessa rauhassa kun jätkällä oli muuta tekemistä. Kun sain hommat päätökseen niin minulle jäi vielä luppoaikaa joten päätin mennä katselemaan mitä nirppanokka Primis tuumaa minusta. Kuten arvata saattoi, minua tervehti karsinan ovella valkoinen takamus ja tamma vilkaisi minua korvat luimussa kuin sanoen että mene pois, jätä mut rauhaan. Naurahdin ja pujahdin riimu kädessäni karsinan puolelle tökkien takamusta edestä pois. Nopeasti sujautin riimun tamman päähän ja sidoin kiinni, sillä se ei näyttänyt yhtään pitävän uudesta tuttavuudesta joka astui sen karsinaan. Harjasin kiukuttelevaa tammaa pitkin vedoin enkä ilmeisesti osannut hoitaa sitä oikein sillä se alkoi kiukuttelemaan entistä enemmän. Näköjään Primistä on hankalampi miellyttää ja kehittää luottamuksen kuin mitä Martan kanssa oli ollut. Kavioiden puhdistus tuotti hieman ongelmia kun tamma nosteli ärtyisänä kinttujaan, mutta onneksi onnistuin hommassa pienen taistelun jälkeen. Kello alkoi olla jo sen verran paljon että vapautin Primis paran hetkeksi kynsistäni ja lähdin hakemaan Rollen tunnilta. Ruuna vaikutti hieman väsähtäneeltä ja hörähti nähdessään minun astelevan sitä kohti maneesissa. Sillä ratsastanut nuori nainen kiitti minua kun viitsin hoitaa hevosen poissa tunnilta mutta työtähän se minulle on, ainakin tavallaan. En voinut enää pakoilla Miskaa, sillä pakkohan mun oli viedä hevonen karsinaansa ja tietenkinhän jätkä seisoi suurinpiirtein keskellä käytävää. Heti minut nähdessään se lähti perään, mutta ärähdin aika napakastikin ilmeisesti sillä se tajusi kuitenkin pysyä musta kaukana. Kaikessa rauhassa hoidin Rollen poissa jonka jälkeen painelin varustamaan Primistä. Siitä ei tullutkaan mikään helppo homma, mutta minkäs teet. Näppärästi sidoin kiukuttelevan tamman kiinni varustuksen ajaksi ja talutin maneesiin kun oli aika. Autoin ratsastajan selkään jonka jälkeen suuntasin takaisin tallin puolelle huoltamaan Rollen varusteet. Luojan kiitos Miska oli ilmeisesti luovuttanut tältä päivältä ja painellut kotiinsa, tai niin mä ainakin toivoin. Puhdistin varusteet pienintäkin koloa myöten ja vaihdoin likaisen satulahuovan uuteen ennenkuin olin tyytyväinen. Siinä se hyvin kului viimeinen tunti jonka jälkeen pääsin vielä hoitamaan kiukkuiitan pois tunnilta. Loppuajasta tuntui jo etten enää jaksa taistella Primiksen ihme oikkujen kanssa, mutta ei kai se auta. Kyllä kai sitä edistytäänkin sitten joskus ettei kaikki ole niin hirveää taistelua.
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on May 25, 2015 18:38:34 GMT
Kommentti Primiksen päiväkirjassa.
Marja Suho, hevosopettaja
|
|
Nina
Tallitiimiläinen
Rollen ykkönen ♥
Posts: 219
|
Post by Nina on May 26, 2015 12:10:01 GMT
26.05.2015 Tiistai .. sama tarina löytyy Primiksen päiväkirjasta ..
Pari viikkoa oli mennyt todella nopeasti, mutta elämä Primiksen kanssa ei ollut helpottanut yhtään. Kiukuttelu jatkui edelleen, mutta ehkä mä oppisin vielä hoitamaan sitä juuri niinkuin neiti haluaa. Rauha oli palannut tallille siinä mielessä, että Joona ja Jassu oli ilmeisesti palannut yhteen, mutta Kaisla ei siitä näyttänyt niinkään innostuneelta. En kieltämättä itsekään ollut kovinkaan hyvällä tuulella nykyään sillä en oikein ollut vieläkään ottanut selvää mitä ihmettä Miska musta oikein halusi. Parhaani mukaan yritin jatkaa elämääni kuin sitä ei olisi ja siitä jätkä ei näyttänyt kovinkaan tykkäävän. Aivan sama. Päivä oli alkanut rauhallisissa merkeissä ja sain huomata että Rollella olisi tänään vapaapäivä ja Primiskin menisi kolmelle ekalle tunnille. Miten ihmeessä mulle siunaantui näin helppo päivä. Sainkin kyllä nopeasti huomata että vaikka ei tarvitse kumpaakaan olla jatkuvasti varustamassa tunnille ja olla ottamassa poissa niin muuten päivästä ei tulisi lepsu. Tahtojen taistelun kanssa sain varustaa harvinaisen kiukkuista Primistä tunnille, sillä se oli ilmeisesti noussut ihan väärällä kaviolla tänään ylös. Onneksi tunti oli A-tasoinen niin mua ei tarvittu sen kummemmin maneesissa. Takaisin talliin mennessäni vastaani asteli erittäin kiukkuinen Kaisla ja päättelinkin nuoren parin olevan tallilla. Sain heti kuulla kuinka kaikki paikat on ihan rempallaan eikä hoitajat hoida omia hommiaan. Suuni loksahti kyllä auki sillä tietääkseni olin hoitanut kyllä tehtäväni. Kaisla passitti mut ensimmäisenä puhdistaan Rollen ja Primiksen kupit sillä ne kuulemma näyttivät ihan järkyttäviltä ja sen jälkeen kuulemma varusteetkin kaipaisivat huoltoa. Totta todellakin, molemmat hoidokkini oli leikkinyt possua syödessään ja kupit näytti ihan järkyttäviltä. Kuurasin ja jynssäsin niitä ties kuinka kauan aikaa ennenkuin ne olivat tarpeeksi puhtaita joiden jälkeen täytyikin mennä puhdistaan Rollen varusteet ennenkuin joutuisin taas Kaislan kynsiin. Näköjään Joonakin oli saanut kovan kohtalon, sillä Kaisla oli passittanut sen puhdistamaan ilman hoitajaa olevien hevosten varusteita. - Joona perhana mitä sä oot nyt tehny ku Kaisla noin kiukkuinen, heitin jätkälle hakiessani Rollen satulan alas jotta saisin alkaa jynssäämään sitä. - En mä mitään oo tehny, Joona naureskeli. - Niin varmaan. Ei ilmeisesti tykänny taas ajatuksesta sun ja Jassun yhteenpaluusta, naureskelin. - Mäki saan jo sen kiukut päälleni, jatkoin ja jätkä kattoi mua anteeksipyytävästi. Homma jatkui rauhallisissa merkeissä ja päätin auttaa Joonaa suuren varustepinon kanssa ettei tarvitsisi koko loppupäivää katella jätkää kuuraamassa niitä. Yllättävänkin nopeasti saatiin urakan päätökseen ja kaikkien muiden varusteet kiilsivät puhtautta paitsi niiden joilla oli oma hoitaja, Rolle poislukien. Katsoin kelloon ja kauhistuin sillä kiukkuiita pääsisi jo tunnilta. Menipäs kolme tuntia nopeasti. Primis tapansa mukaan kiukutteli taas jonkun verran kun hain sen maneesista ja kuskasin takaisin karsinaan. Riisuin varusteet pois reippaasti ja päätin harjata tamman vielä perusteellisesti. Yllätyksekseni se alkoi nautiskella kun pyörittelin sen joka puolelta, mutta mahanalunen ja säkä olivat sille vähän herkkiä paikkoja jolloin jalat alkoi polkea napakasti lattiaan ja hampaat napsumaan ilmassa. Otin vielä pehmeällä harjalla joka puolelta ja puhdistin kaviot ja selvitin hännän ja harjan. Vihdoinkin olin tyytyväinen aikaansaannokseeni ja painelin viemään tamman kamppeet paikoilleen. Puhdistin Primiksenkin satulan ja suitset huolellisesti ennenkuin päätin keskittyä täysin Rolleen. Ruuna parka oli jäänyt ilman huomiota koko päiväksi ja päätin korvata sen sille oikein kunnollisella harjauksella ja pienellä kävelyreissulla pihalla mikäli saisin siihen luvan. Ystävällinen tervehdys kuului samantien kun hevonen näki minut ja halasin ja suukotin sitä ennenkuin aloitin hommat. Missä ihmeessä ruuna oli onnistunut makaamaan sillä hevosen koko ahteri oli vasemmalta puolelta ihan keltaisen ja ruskean sekoituksen värinen. Voihan pirulainen. Ei kai se auttanut kun hakea pesupaikalta ämpäriin vettä ja vähän pesuainetta ja sienen jolla ehkä saisin hinkattua jäljen pois. Kirosin mielessäni koko hevosen alimpaan helvettiin sillä hommasta tuli suurempi kuin ajattelin, mutta lepyin sille taas kun tahrat olivat vihdoinkin pois ja ruuna tunki päänsä rakastavasti syliini. Rapsuttelin sitä tovin ennenkuin vein pesuvermeet pois ja aloitin vihdoinkin harjausoperaation. Pyörittelin nautiskelevan hevosen jokapaikasta ja harjasin pariin otteeseen ennenkuin otin vielä kaviot ja jouhet. Kipaisin viemässä harjat pois ja etsin samalla jotain henkilökunnasta jotta voisin kysyä pienestä talutuslenkistä pihalle. Ketään ei kuitenkaan juuri sillä hetkellä näkynyt missään joten päätin jättää sen myöhemmälle. Kävin vielä päivän päätteeksi istumassa hetken kahvilassa ja join kupin kahvia ennenkuin lähdin kotia kohti.
|
|
Nina
Tallitiimiläinen
Rollen ykkönen ♥
Posts: 219
|
Post by Nina on May 26, 2015 13:33:14 GMT
27.05.2015 Keskiviikko .. sama tarina löytyy Primiksen päiväkirjasta ..
Kädet oli ihan sairaan kipeet kun tulin tallille, sillä eilinen varusteidenpesu urakka oli niille ilmeisesti ihan liikaa. Rolle ja Primis näytti molemmat menevän vain kolmelle ekalle tunnille, mutta onneksi ekan tunnin ratsastaja sanoi varustavansa mielellään Rollen itse. Luojan kiitos, sillä ihan varmasti kiukkumammalla menevä haluaa apua vähän enemmänkin. Primis odotteli karsinassa korvat luimussa sillä ekalla tunnilla sillä ratsastava nainen oli siellä harjaamassa sitä eikä Ellaksi esittäytyneen naisen otteet miellyttäneet sitä. Seurasin karsinan ovella parivaljakon touhuja ja avustin Ellaa aina tarvittaessa. Kinttujaan tamma ei halunnut millään nostaa joten se oli melkeinpä ainoa mitä saisin tehdä tältä erää. Tottuneesti komensin Primistä ja vastahakoisesti jalat kuitenkin nousi ja sain puhdistettua ne. Ella varusti hevosen aika tottunein elkein, sillä hän oli kuulemma mennyt sillä ennenkin. Maneesissa avustin naisen hevosen selkään ja vilkaisin vielä että Rollen ratsastaja pärjäsi. Sillä ratsastava nainen huikkasi minut luokseen ja pyysi auttamaan kiristämään satulavyön, sillä naisen liikakilot hieman estivät taipumasta alaspäin. Ihmettelin kyllä miten se oli päässyt ruunan selkään ilman koroketta. Vihdoinkin pääsin takaisin tallin puolelle ja tässä olisi kolme tuntia vapaata joten päätin ensimmäisenä puhdistella hevosten kupit ja suolakivet ennenkuin painelin kahville. Epäonnekseni Miska paukahti paikalle juuri kun sain istahdettua nurkkapöytään enkä mä oikein voinut ärähtää sitä poistumaankaan kun siellä oli ponitunnilla ratsastavien lapsien vanhempia. Hammasta purren kuuntelin jätkän tilitystä siitä kuinka olin jättänyt sen tuosta noin vain ja vältelly sitä viikkokausia. Jutun edetessä huomasin kuitenkin ettei Miska niin paha ollut kuin mitä mä olin aluksi ajatellut, vaikkakin vähän täynnä itseään onkin. Pikkuhiljaa kiukkuni sitä kohtaan laski vaikka en edelleenkään erityisemmin pitänyt. Vielä paikalle tuli Joona ja Jassu jotka oli ällöttävän rakastuneiden näköisesti kiinni toisissaan ja istuivat meidän kanssa samaan pöytään. Porukalla ihmeteltiin muun hoitajaporukan katoamista sillä niitä ei ollu näkyny pitkään aikaan missään. Minä ja Miska saimme myös osamme Joonan ja Jassun vinoiluista, sillä ne olivat jo päättäneet että me ollaan pari vaikkei se todellakaan pitänyt paikaansa. Kivahdin turhankin kiukkuisesti kielteisen vastauksen ja painelin tallin puolelle jolloin sain vanhemmilta kummastuneita katseita. Päätin tässä odotellessani käydä katsomassa olisiko Martta karsinassaan, sillä pienoinen ikävä oli sitä kiukkumammaa. Siellähän se oli ja vähän luimisteli minut nähdessään. Selvästikin se osoitti mieltään ku en ollut kahteen viikkoon enään hoitanut sitä. Puhuin tammalle hiljaisella äänellä samalla kun rapsuttelin korvan takaa ja pikkuhiljaa ilme alkoi olla hieman iloisempi. Epätoivoisesti kulutin aikaani ja vihdoinkin pääsin ottamaan hoidokkini pois tunnilta. Minulla oli hirveä morkkis sillä joutuisin taas jättämään Rollen huomiotta, mutta korvaisin sen kyllä sille vielä tänään. Nyt olisi keskityttävä Primikseen. Hankalalla tuulella oleva tamma yritti kaikin tavoin sabotoida minun yrityksiä riisua siltä varusteet ja harjata se putipuhtaaksi, mutta viimein onnistuin siinä. Taputin tammaa vielä kaulalle ennenkun vein tavarat paikoillee ja suuntasin Rollen karsinalle. Siellä se ruuna tyytyväisenä nautti kun edellisen tunnin ratsastaja harjasi sitä perusteellisesti. Ilmeisesti silläkään ei ollut kiirettä kotiin. Odottelin kaikessa rauhassa että nuori nainen lähtisi jonka jälkeen pujahdin ruunan karsinaan. Halasin hevosta ja puhua pulputin sille tämän päivän tapaamisesta Miskan kanssa ja kiukusta jonka Joona ja Jassu minulle aiheuttivat. Harjasin sen vielä joka puolelta kertaalleen aikani kuluksi vaikka ratsastajan jäljiltä se oli putipuhdas. Loppujen lopuksi ei enää ollut mitään tekemistä joten lähdin kotiin leppuuttamaan hermojani.
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on May 29, 2015 21:13:18 GMT
★★★★★ & ★★★★
Muistathan tarinoissasi, että Pappilan hevosilla ei juuri koskaan ole oikeita vapaapäiviä - tämän tallin hevosten vapaapäiviä ovat ne, jolloin ne liikkuvat vain yhden tunnin päivässä :-) Varsinaisia, oikeita vapaapäiviä jolloin hevonen ei liiku ollenkaan ratsastustunneilla, on lähinnä vain silloin kun ne ovat kipeitä tai ovat jo hyvin vanhoja, esimerkiksi Nököllä alkaa kohta olemaan jo tällaisia päiviä kunnioitettavan ikänsä vuoksi.
Onneksi Kaisla on ollut tarkkana vahtivuorossaan tallilla, itsehän kävelin niin kiireissäni taas karsinoiden ohitse ristiin rastiin, etten huomannut edes katsoa hevosten karsinoiden siisteyteen. Toisaalta, eihän se välttämättä minun tehtäviini kuulukaan. Vaikka olisihan se kiva päästä vähän näpäyttämään hoitajia, varsinkin nyt kun he ovat tehneet jonkinlaisen joukkokatoamisen näin lämpimämpien säiden saavuttua. Lienevätköhän kaikki pelaamassa yhdessä pesistä yläkentällä vai missä luuhaavat?
Primiksen kanssa kannattaa ainakin näin alussa olla suhteellisen nopea hoitopuuhissa, jottei se ala hermostua ja kiukutella pahemmin. Vaikka likaa jäisikin johonkin kohtaan, niin parempi antaa sen olla ja palata tuntien jälkeen asiaan uudelleen, kun tamma on jo hieman väsynyt ja ei jaksa enää vihoitella niin paljoa.
Primiksessä on kyllä paljon hommaa, meinaatko jaksaa ja ehtiä hoitamaan kahta hoitohevosta yhtä aikaa?
Noora Terhinmäki, hevos- ja poniope
|
|
Nina
Tallitiimiläinen
Rollen ykkönen ♥
Posts: 219
|
Post by Nina on Nov 29, 2015 10:46:39 GMT
Sunnuntai 29. marraskuuta 2015 Voi luoja että olin väsynyt, niin väsynyt. Vaahterapolun osakilpailu oli vienyt minusta kaikki mehut kun en ollut saanut Miolle mukaan hoitajaa ja kaiken joutui huolehtimaan itse. Seppeleeseen onneksi ehkä saisin hoitajan mukaan niin pystyisi keskittymään kilpailuihin täysillä kun ei tarvitse miettiä ihan kaikkea itse. Nyt kuitenkin oli paluu arkeen ja ajattelin korvata Rollelle kun se oli jäänyt vähän vähemmälle huomiolle. Ennen ensimmäistä tuntia kävin tarkistamassa listat ja rakas hoitopolleni oli merkitty vain kahdelle viimeiselle tunnille. Hyvinhän tässä olisi aikaa paijata ja puunailla ruunaa minkä kerkeää.
Rolle otti minut vastaan hörinän saattelemana ja ensimmäisenä halasin sitä niin että pelkäsin sen tukehtuvan tai jotain. Samassa huomasin törkeän likaiset ruoka- ja juomakupit ja kipaisin vilkkaasti hakemaan puhdistusvälineet. Perhana että sitä voi olla lahopää kun ei ole muistanut huolehtia edes näistä. Tovinhan siinä sain hinkata ruskean möskan peittämiä kuppeja ennenkuin ne alkoi edes vähän näyttämään siisteiltä. Jouduin jopa käydä vaihtaan ämpärin veden välissä kun se meni niin likaiseksi ettei sitä saattanut edes katsoa. Puolen tunnin raatamisen jälkeen ne oli taas kunnossa ja naureskelin Rollen ilmeelle kun se katseli hassusti pitkästä aikaa puhtaita kuppeja. Onneksi Kaisla tai kukaan muu ei ollut ehtinyt alkaa napisemaan niistä, muuten kenelläkään ei olisi ollut kivaa.
Joka puolella kulki tuntiratsastajia ja hoitajia kun vein vermeet takaisin paikoilleen puhdistettuina ja tajusin että niiden joukossa oli uusia naamoja. Olihan se ihan pakko tarkistaa pitkästä aikaa hoitajalistan tilanteen ja olihan siellä uusia nimiä, jopa Mio oli saanut oman hoitajan. Hmmmm, pitäisiköhän Nannaa kysyä hoitamaan ponia Seppeleeseen... Noh, nyt ei ollut aikaa murehtia sitä kun täytyisi puunailla hoidokkini taas puhtaaksi ja antaa sille ylimääräistä huomiota, olihan minullakin ollut körilästä ikävä.
Tunnin ajan viihdyin visusti Rollen karsinassa enkä välittänyt ulkopuolella käyvästä hälinästä. Harjasin ruunan kauttaaltaan useammalla harjalla, puhdistin kaviot ja jopa selvitin ja siistin hevosen jännän ja harjan sillä olihan vielä sillä koitoksia edessä ratsastuskoulumestaruuksissa ja haluan sen näyttävän oikein komealta. Ennen kolmatta tuntia käytävältä kuului jonkun huutoja siitä voisiko joku laittaa Martan valmiiksi tunnille, se oli vissiin taas onnistunut säikyttämään jonkun pikkulikan tiehensä. Marssin tamman karsinalle jossa se tosiaan pisti parastaan pelotteluissaan mutta siitä huolimatta astelin sen karsinaan ja pujotin riimun sen päähän. Näpäytin tammaa turvalle kun se yritti napata minustakin palasen kun sidoin sitä kiinni karsinan seinään jotta tyttö pääsisi helpommin varustamaan sitä. Suhteellisen nuori tyttö kiitti minua ujosti ja kysyin tarvitsisiko vielä apua ponin kanssa. Anniksi esittellyt tyttö ei ollut varma joten pysyin Martan karsinalla siihen asti että poni oli valmiina tunnille ja suitsien kanssa jouduin auttamaan kun Anni ei uskaltanut niitä itse laittaa pelätessään että kun Martan irroittaa niin se haukkaa palasen.
Vihdoinkin saatiin kolmannen tunnin ratsukot ulos tallista ja mietin mitä ihmettä sitä itse tekisi. Kun muutakaan ei ollut niin painelin hoitajienhuoneeseen vähäksi aikaa istahtamaan ennenkuin täytyisi varustaa Rolle kahdelle vikalle tunnille. Ilmeisesti vanha hoitajapoppoo oli taas karannut maneesin taakse tai mihin lie, sillä huoneessa istui vain Karla joka oli hoitanut Spaita jo jonkin aikaa mutta jäänyt ulkopuoliseksi, niinkuin minäkin sen jälkeen kun kaikenmaailman bileet sun muut oli tullut kuvioihin. Kaipasin uusia kavereita tallilta joten uskallauduin Karlan puheille ja tyttö katsoi minua aluksi hieman kummallisesti. Pikkuhiljaa juttua alkoi tulla ja Karlakin vaikutti kaipaavan kavereita. Hetken siinä rupateltiin ennenkuin minun piti mennä laittamaan Rolle valmiiksi tunnille. Tuntien jälkeen hoidin Rollen pois ja suuntasin kotia kohti.
// tällästä pientä nopeaa tälle päivälle pitkästä aikaa //
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Nov 29, 2015 11:32:06 GMT
★★★★★
Kappas, Rollenkin hoitajaan törmää pitkästä aikaa! Ohi hiihtäessäni ison harmaan kimpussa oli jälleen tuo pieni vaaleahiuksinen tyttö, yhtä ahkerana kuin aina ;-) Tallilla varmasti olet ollut, mutta ilmeisesti aamuisin valmennustunneilla, joten en itse ainakaan ole pistänyt merkille sinua Rollen kimpussa tuntien aikaan.
Tulipa haikea olo myös kun näin sinun auttelevan Martan kanssa. Sinä kun osasit niin topakasti pistää senkin kiukkupussin kuriin! Eihän tuo nykyinen hoitaja tohdi edes tallilla käymään, joten Martta on kerännyt taas kaikki kiukkukeinonsa jälleen esiin ja pelottelee ratsastajia minkä ehtii...
Kiitos myös siitä, että otat myös "ulkopuolelle" jääneitä hoitajia huomioon. Tällaisia yhteishengen nostattajia tarvitaankin tänne, varsinkin kun porukka alkaa jakaantumaan ihan selvästi nyt kahteen leiriin...
Marja Suho, tallipäällikkö ja hevosope
|
|
Mai
Uusi tallilainen
Profiilikuva © OZinOH
Posts: 4
|
Post by Mai on Dec 31, 2016 11:34:04 GMT
30.12.16 / Ensimmäinen ”Rakas päiväkirja,
Tänään mä aloitin Rollen hoitajana, joskaan alku ei ehkä mennyt ihan niin ruusuisesti kuin mä olin kuvitellut.”
Mä muistan edelleenkin Nooran epäröivän katseen eiliseltä, kun mä pyysin päästä Rollen hoitajaksi. – Ootko varma? se kysyi ja jatkoi, Jos sittenkin rupeisit hoitamaan vaikka Fatua tai Tipiä tai… Santtua! Santtu on oikein kiva poni, vaikket sillä pystyis enää ratsastamaankaan. Mä puistelin päätäni. Lopulta mun päättäväinen ilme meni läpi ja Noora kääntyi raapustamaan hoitajalistaan mun nimen. Rollen kohdalle. Mä seisoin sen jälkeen varmaan viisi minuuttia tuijottamassa sitä listaa ja mun nimeä. Tänään mä pyöräilin ensimmäiseksi Horzeen, se kun oli melkein mun tallimatkan varrella. Mä jätin mun mustan jopon pyörätelineeseen ja sukelsin hevostarvikkeiden maailmaan. Vartissa mä olin tyhjentänyt koko kukkaroni Horzen kassalle ja mukaan mulle oli tarttunut ruskea harjakassi, mustia harjoja, kaviokoukku sekä tummanruskea riimu ja riimunnarusetti. Ainoa, mikä mua lohdutti, oli se, että joululahjarahat ja parit viikkorahat olivat unohtuneet purkkiin mun koulupöydälle. Horzesta mä poljinkin sitten ihan vimmattua vauhtia – jopa sen järkyttävän liukkaan hiekkatienpätkän – Pappilaan asti. Mä yritin jättää mun pyörän pystyyn parkkipaikan reunalle, mutta en kääntynyt nostamaan sitä, kun se kaatui ryminällä mun jo marssiessa kohti maneesin ovea. Maneesi humisi tyhjyyttään, olihan kello vasta vähän yli viistoista. Toisessa päädyssä nökötti pari estettä, jotka korkeudesta päätellen oli kuuluneet A-merkin tuntilaisille. Niin kuin nyt vaikka Miisa, ajattelin, vaikka tiesin, että Miisa ratsasti eri ryhmässä. Limukone hurisi rauhallista tahtiaan maneesin nurkassa ja hetken mielijohteesta mä kaivoin takin taskunpohjalta vaihtorahaksi saamani kolikot ja tungin yhden siihen koneeseen. Pieni pullo smurffilimsaa kierähti luukkuun, josta mä sen nappasin. En mä sitä oikeasti olisi halunnut, mutta jotenkin vain tuntui siltä, että hevosen hoitajana mun velvollisuus oli tehdä kaikkea tällaista. Mä vilkaisin pikaisesti toimiston ikkunaa, vaikka tiesinkin, etteivät tuntilistat ilmestyneet koskaan etuajassa. Mulla olisi suunnilleen vartti aikaa puuhata Rollen kanssa rauhassa, ennen kuin ensimmäiset ratsastajat tulisivat. Totta kai mä halusin käyttää tilaisuuden hyödykseni, sillä Rolle olisi varmasti monella tunnilla. Karsinassa mua odotti valkoinen ja ei-niin-puhdas-takapuoli, joka kuitenkin kääntyi ympäri heti, kun mä avasin karsinan oven. Mä toivotin ruunalle hyväntuulisesti hyvää päivää, mutta sitten mä tajusin, että mä olin tehnyt virheen. Siis ihan oikeasti, mä olin pyytänyt päästä HEVOSEN hoitajaksi ja vieläpä ROLLEN, kun mä olisin voinut valita jonkun huomattavasti pienemmän, niin kuin vaikka Fannin tai Panun tai Primiksen… Joten nyt mä seisoin vastapäätä Rollen kanssa, jonka ystävälliset silmät tapittivat mua 170cm korkeudesta, kunnes se laski päätänsä pikkasen ja kurkottautui mua kohti. Sen tarvitsi ottaa yksi järkyttävän valtavan iso askel ja niin se jo oli melkein mun sylissä. Ruuna töni mua pehmeällä, harmaalla turvallaan, mutta tönäisyt olivat melkein pelottavampia kuin Anjan kellertävät hampaat. Voi taivas, mä olin niin pulassa! Kun tallin ovi kävi ja nopeat askeleet nousivat portaita pitkin yläkertaan, mä tajusin, että mun olisi pakko toimia. Mä olin pyytänyt päästä Rollen hoitajaksi ja se oli sitä paitsi suunnilleen kaikkien hevosryhmäläisten suosikki, joten mikään mahti maailmassa ei saisi mua luovuttamaan nyt. Nieleskellen mä työnnyin järkyttävän ison pään ohi ja uskomattoman ison hevosen vartalon viereen. Multa tuli melkein itku, kun mä kohotin katseeni mun yläpuolelle kohoavaan säkään. Okei, hyvä asia oli se, että mä yltäisin kyllä harjaamaan Rollen selänpäältäkin. Käsi saattaisi vähän väsyä, mutta kuitenkin. Rollen harjaamisessa meni koko se vartti, joka mulla oli aikaa. Mä sidoin ruunan kiinni uudella, hienolla riimunnarulla, eikä Rolle varmaan muutenkaan olisi liikuskellut ylimääräistä, se vain seurasi mun liikkeitä viisailla silmillään. Näin talvellakin sen karva oli omituisen ohut kaikkiin niihin tuuheisiin poninturkkeihin verrattuna, joita mä olin tottunut harjaamaan. Aivan kuin Rollella olisi ollut toinen, äärettömän pehmeä iho varsinaisen ihonsa päällä. Hyvä juttu oli tietenkin se, että pölyä oli huomattavasti vähemmän kuin ponin karvan seassa, mutta valkoisesta hevosesta erottuikin sitten kaikki muu lika. Melkein sen lautasten päällä oli valtava keltainen likaläikkä, jota mä jynssäsin puolet ajasta käsi krampaten, välillä varvistellenkin, ettei tarvitsisi kurkottaa niin korkealle. Jalkoja harjatessani mä tajusin, että Rollella oli myös suunnattoman suuret kaviot, joten oli onni, että ensimmäiset ratsastustuntilaiset ilmestyivät paikalle juuri, kun mä sain hevosen harjattua, eikä mun tarvinnut ekana päivänä yrittää putsata sen kavioitakin. Mä päästin Rollen irti, keräsin kaikki tavarani harjakassiin ja kiiruhdin sitten toimistonikkunan luo. Koska ovesta tuntui lappaavan koko ajan vain lisää ja lisää porukkaa, pujottelin nopeasti aivan tuntilistan eteen, nappasin siitä puhelimellani kuvan ja livistin paikalta. Koska muutakaan vaihtoehtoa ei ollut, mä pakenin yläkertaan. Portaiden yläpäässä mä pysähdyin tutkimaan hieman heilahtanutta kuvaa kännykän näytöltä. Rollella olisi tänään täysi työpäivä, kolme tuntia, mutta välissä kuitenkin ihan reilu tauko. Se oli menossa heti ensimmäiselle perusmerkin tunnille ja jatkaisi heti perään B-merkin tunnille. Sitten sillä olisi yhden tunnin ja tauon mittainen lepopaussi, ennen kuin se menisi vielä ensimmäiselle C-merkin tunnillekin. Hetken toimintasuunnitelmaa pohdittuani, mä päätin käydä nopeasti hoitajienhuoneessa etsimässä Rollen kaapin ja jättämässä tavarani sinne. Yläkerrassa oli vielä hiljaista, joten kovin moni hoitaja tuskin olisi vielä paikalla. Hoitajienhuoneessa istui yksi ainoa, mua reilusti vanhempi tummahiuksinen tyttö, joka näpräsi kännykkäänsä. Se vilkaisi mua vain pikaisesti tarkasti piirrettyjen kulmiensa alta, eikä, mun onneksi, vaikuttanut kaipaavan seuraa. Mä kiiruhdin Rollen kaapille ja tungin kiireesti tavarani kaappiin. Jonkun entisen hoitajan jäljiltä kaapin pohjalle oli unohtunut musta hiuslenkki ja vaaleansininen harjakampa, mutta mä en jaksanut niistä välittää. Suljin kaapinoven mahdollisimman hiljaa ja kipitin huoneesta pois. Käytävässä mua vastaan tuli tummatukkainen poika – tai kai se oli jo mies, mutta mä en halunnut ajatella asiaa tarkemmin. Painoin vain katseeni lattiaan ja melkein juoksin portaille ja niitä alas. Tunnollisena hoitajana mä koin velvollisuudeksi käydä kurkkaamassa, tarvitsiko joku Rollen kanssa apua. Pari vuotta vanhempi, siilitukkainen ja naamansa lävistänyt tyttö harjasi Rollen lautasilta sitä samaa likaläikkää, jota jo mä olin hinkannut, ja tunsin itseni idiootiksi, kun ajattelin, millaisia Rollen ratsastajat yleensä olivat. Just tollasia, mua vanhempia, hevosryhmäläisiä, jotka kaikki osasivat kaiken, eivätkä todellakaan pelänneet sellaista kilttiä heppaa kuin Rolle. Käännyin nopeasti ympäri ja kun en muutakaan keksinyt, mä pujahdin maneesiin. Anni näkyi purkavan toisessa päädyssä parin tytön kanssa sinne kyhättyjä esteitä ja koska Anni oli harvinaisen okei ratsastuksenopettajaksi, mä päätin marssia tarjoamaan apuani. Enhän mä enää ehtinyt kantaa kuin pari puomia katsomon alle, mutta Anni kiitteli kuitenkin ja hymyili omaan iloiseen tapaansa. Kun en muutakaan keksinyt, mä jäin istumaan katsomoon. Ensimmäiset tunnit pyörähtivät pian käyntiin ja mä jäin katsomaan Rollen menoa. Se oli kieltämättä komea ja meni aika hienosti, vaikka ratsastaja oli vain perusmerkkiläinen. Niin, ehkä mäkin voisin vielä jonain päivänä palata tunneille ja kehittyä eteenpäin. Ehkä musta ja Rollesta tulisi vielä hyvä pari, meidän välille kehittyisi luottamus ja kaikki kadehtisivat mua. Eihän sitä ikinä tiennyt. Mutta ensin mun pitäisi käydä pesemässä Rollen ruokakuppi.
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Jan 7, 2017 18:48:42 GMT
★★★★★
Joulukuun kommentit
Kyllä on Rollen uuden hoitajan reipas ote huomattu henkilökunnan keskuudessa! Ihan tukka putkella viilettelit jo ensimmäisenä päivänä tekemässä kaikenmaailman hommia, hienoa. (Nooran välikommentti: "Kaikista ei voi sanoa samaa. Jotkut vaan istuskelee hevosten karsinoissa ja pakenee velvollisuuksiaan.) Vielä vain rohkeasti tutustumaan muihin tallilaisiin, niin Pappilasta tulee sinullekkin kuin toinen koti :-)
Jos se Rollen kusiläikkä ei ota irtoakseen, niin lainaa vaikka Tepon tai Spain harjakiveä. Rollella ei taidakaan sellaista nyt olla, kun edellinen hoitaja vei tuomansa harjat mukanaan kun lopetti hoitamisen.
Helena, poniope
|
|
Mai
Uusi tallilainen
Profiilikuva © OZinOH
Posts: 4
|
Post by Mai on Jan 22, 2017 16:14:41 GMT
21.1.17 / Toinen ”Rakas päiväkirja,
Mä pesin tänään varusteita ekaa kertaa elämässäni. Jos mä en yrittäis olla huippuhyvä hoitaja, seuraava kerta ei tapahtuis ainakaan puoleen vuoteen…”
Kun mä pujahdin Rollen karsinaan tasan kello 13, mun niskat oli jumissa huonossa asennossa kyyhöttämisestä ja käsien iho halkeili kuivuuttaan. Mä olin sädekehä päänpäällä vinkuen ottanut Rollen ekan tunnin jälkeen sen varusteet vastaan yhdeltä hiljaiselta C-merkkiläiseltä, etsinyt satulasaippuan, vettä, pesusienen sekä pyyhkeen ja ryhtynyt sitten kaikessa rauhassa hinkkaamaan pehmeäksi käytössä muuttunutta nahkaa puhtaaksi. Mulla ei ollut ollut harmainta aavistusta siitä, kuin vaikeeta, hidasta ja ärsyttävää varusteiden putsaaminen todellisuudessa oli, mutta viimeisen vajaan kahden tunnin aikana se oli selvinnyt mulle. No, ainakin mä tiesin, ettei musta todellakaan tulisi koskaan hevostenhoitajaa tai tallimestaria. Mun ja Rollen ekan yhteisen kuukauden aikana en ollut ollut ihan niin aktiivinen kuin olisi ehkä pitänyt. Hoitokerrat olivat olleet pääasiassa lyhyitä harjaustuokioita, mutta oli niistäkin ollut hyötyä. Nyt uskalsin ainakin seistä ihan rauhassa Rollen karsinassa, vaikka ruunan valtava koko aiheutti edelleen perhosien lentelyä mun mahanpohjassa. Rolle kääntyi hitaasti katsomaan mua ihanilla mustilla silmillään. Mä olin pikkuhiljaa ihastumaisillani siihen ihan kunnolla – tietenkin mä olin tykännyt siitä aiemminkin, mutta vain sellaisella ”on kivaa katsella, kun se menee tunnilla hienosti”-tyylillä. Nykyisin olin alkanut uskoa, että jonain päivänä voisin luottaa Rollen kiltteyteen täysin ja kenties seuraavassa hoitajaratsastuksessa uskaltaisin kiivetä sen selkäänkin. Rolle nuuski mun seuratakkia hetken, hipaisi superpehmeällä turvallaan mun kättä ja kohotti sitten päänsä uteliaan näköisenä. Korvat hörössä se tuijotti mun taakseni ja kääntyessäni ympäri tajusin, että karsinan oviaukkoon oli ilmestynyt jo varmasti täysi-ikäisyyden saavuttanut tyttö. – Mitä sä teet? tyttö kysyi kohottaen tarkasti piirrettyjä kulmiaan. Mä punastuin – voi vitsi, että mä vihasin mun poskiani. Yskäisin varovasti saadakseni varmasti ääneni kuuluviin ja ilmoitin sitten ylpeästi ja koko pituuteeni suoristautuen, että mä olin Rollen hoitaja. – Aha, oli ainut vastaus, minkä mä sain, ja samalla tyttö työntyi harjakädessään mun ohi Rollen luo. Hitaasti mä tajusin, että tyttö oli ilmeisesti se A-merkkiläinen, jonka piti ratsastaa Rollella seuraavaksi, joten vetäydyin vastahakoisesti pois karsinasta ja lähdin yläkertaan hakemaan kamppeitani kaapistani. Hoitajienhuoneessa oli näin ratsastustuntien välisen tauon aikana aika hiljaista, koska kaikki halusivat totta kai viettää aikaa hoitoheppansa kanssa. Nyt siellä istui kaksi tyttöä, jotka olin oppinut tietämään nimeltä kiusaannuttavan esittelysession takia, joka oli suoritettu tammikuun alussa, kun mä ja pari muuta uutta hoitajaa (en tosiaankaan muistanut niiden nimiä) oltiin eksytty yhtä aikaa melko täyteen hoitajienhuoneeseen. Sen jälkeen olin uskaltanut jäädä pari kertaa nurkassa kyyhöttäen kirjoittamaan päiväkirjaani hoitajienhuoneeseen, mutta en mä siellä tosiaankaan viihtynyt. Nyt Ellida ja Oona kääntyivät vain vilkaisemaan muhun päin, mutta jatkoivat juttuaan, kun mä painoin katseeni maahan ja kipitin nopeasti kaapilleni. Heitin aika risan repun selkääni, suljin kaapin oven ja kiirehdin nopeasti pois. Mä en vain mitenkään jaksanut uskoa, että tulisin ikinä rentoutumaan missään niin sosiaalisessa paikassa kuin hoitajienhuone. Rollen ratsastaja näkyi marssivan satulahuoneeseen, kun mä tulin portaita alas, joten kävin nopeasti sanomassa Rollelle heipat. Kutitin sen turpaa kevyesti kaltereiden välistä. Kun ruuna kohotti vähän ylähuultaan, näytti siltä kuin se olisi hymyillyt. Mä hymyilin sille leveästi takaisin.
|
|