|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Sept 14, 2013 7:16:05 GMT
"Rolle" s. 2005, kimo puoliveriruuna
Tämä päiväkirja on vain hoitajille!
|
|
|
Post by Ina-Ella Bassi on Sept 17, 2013 18:46:06 GMT
Tiistai, 17.09.2013 (Sama tarina kuin Kyllin hoitokirjassa!)
Lakanani oli luisunut patjan päältä ja tyynyyni oli tarttunut unista kuolaa. Viehättävää. Olin syöksynyt unen syövereihin pitkän matematiikan kurssikirja kädessäni, eikä mieleeni ollut tarttunut yhtäkään yhtälökaavaa. Läksytkin olivat jääneet tekemättä, ja lyijykynä lojui käyttämättömänä lattialla. Aina ei voi onnistua, varsinkaan tiistai-iltapäivisin, jolloin koulu loppuu kahdeltatoista oppilaanohjaajan iänkuluihin iltapäivän toivotuksiin. ”Ja muistakaa aloittaa kurssin kertaus ajoissa ennen koeviikkoa, niin ei tule yllätyksiä.” Joo. Heilautin silkkiset hiukseni pääni taakse ja kurottauduin pystyyn. Pian voisin unohtaa koulun aikaansaaman murhe- ja huolinäytelmän ja kadota pehmeään Rollen tuoksuun. Kuin matkustaisi avaruussukkulalla toiseen maailmankaikkeuteen. Talli oli minulle toinen koti, ja hevoset olivat (kimojen karvojen koristamasta villapaidasta päätellen vähemmän) salainen elämäni.
***
Bussi kitisi pysäkilleen, ja astelin honteloilla koivillani ulos kellastuneiden lehtien koristamalle polulle. Oli kätevää asua esikaupungissa, ja vielä kätevämpää käydä tallilla, jonne matkaamiseen kului kaksikymmentä minuuttia suuntaansa. Nuolaisin suolaisia huuliani ja kuuntelin pehmeästi viheltelevää lintua kellastuneen puun oksalla. Se kutsui talvea. Se sai kuulijansa hetkelliseen transsiin. Havahduin, kun vieressäni puiden takana pilkisti pätkä naruaitaa, jonka taakse tarhattiin ”vapaapäiväänsä” viettävät hevoset. Tie oli hetkessä vaihtunut Pappilan tontiksi. Hymähdin. Vihdoin kotona. Rollea ei tosin näkynyt ulkoa, eikä sen tutun turvallinen turpa tullut kiireesti hamuamaan taskujani astellessani tarhan reunalle katselemaan hiekanjyväsien täyttämää autiota areenaa. Kiirehdin talliin ja väistelin minun kolmasosiani pujotellessani itseni tuntilistalle. ”Mä meen Uunolla!” ”Jee, Teppo!” ”Ei oo totta, taas Tipi” Katsoin listaa varovasti ihmisjoukon takaa: Rolle menisi klo 17-18 sennujatkon ja Mirja Ylätalon kanssa klo 19-20 Helppoa B:tä sekaryhmässä. Kuuntelin toisella korvalla alkeiskurssilaisten puheenaiheita. Tallilla oli aina dramatiikkaa kerrakseen: joku pikkulikka sai hermoromahduksen kuullessaan Spain olevan taas jalkojensa takia levossa, ja toinen väitti ystävälleen Kyllin olevan hänelle maailman helpoin ratsu. Kylli! Minulla alkoi ahdistaa ihmisten painautuessa yhä tiiviimpään rysyyn kilpaillessaan listapaikan herruudesta. Hengitin syvään ja luovuin listankatselupaikastani. Aukko täyttyi sekunnin murto-osassa. Huoahdin hiljaa kuin helpotuksesta. En pitänyt liiasta ihmispaljoudesta, enkä ymmärtänyt kiinalaisia. Miten he kestivät olla aina osa harmaata ihmismassaa? Katsoisin uuden hoidokkini, jota en tallille tullessani ollut muistavinaankaan, tunnit tungoksen kaikotessa. Jos se koskaan kaikkoaisi.
Rollen kevyelle kaarelle pyöristynyttä kaulaa silitellessäni minulle tuli levollinen olo. Hevoset ovat hyvän olon lähettiläitä, huomioin, etenkin rakas hoitohevoseni. Niin kiltti ja rauhallinen hörhö, josta useimmat ratsastajat vähää piittasivat. Mutta minä piittasin, välillä jopa ihmisten hermoille käyvällä tavalla. Paapoin pientä (Miksi suurtakin hevosta hellitään aina adjektiivilla pieni?) ruunaa kuin se olisi kuningaskuntani yhtäaikainen kuningas ja prinssi. Se pelasti päiväni mitättömällä hörinällään, jonka se suoritti aina luullessaan saavansa minulta porkkanaa. Rolle oli kova kyljistä, mutta pehmeä sydämestä. Minun ihana, ihana Chamiroque. Pieni pusu ruunan turvalle sai ulkopuolella karsinan ohi kävelevät poniratastajat hihittämään. Oli se kumma, ettei hoitohevoselleen saanut osoittaa hellyyttään. Rolle tuntui myöntyvän ajatukselleni laskiessaan päätään ja sulkiessaan silmänsä. Rapsutin ruunan säkää antaen toisen torkahtaa ansaituille iltapäiväunilleen. Samanlaiset elämäänsä uupuneet olivat lyöttäytyneet yhteen ja muodostaneet rikkomattoman kokonaisuuden.
Nuokkuva Rolle oli hellyttävää katseltavaa, mutta uuden velvollisuuteni, jonka olin auliisti hyväksynyt ottaa Raijan sitä ehdottaessa, tuulet kuiskuttelivat korvaani. Kylli oli ollut tulonsa jälkeen hetken ilman hoitajaa, eikä kukaan sitä ollut näyttänyt haluavan. Siitä olisi ollut kovaa vauhtia tulossa seuraava Veijo, kunnes hyväksyin hoitohevostarjouksen. Muistan etäisen hämärästi pyytäneeni toista hoidokkia viime talvena, mutta siitä oli aikaa. Kyllissä oli tammaa kerrakseen. Luimut, isot suomenhevoskorvat tuijottivat minuun kaltereiden välistä kuin ylimääräinen silmäpari. ”Hei!” sanoin niin hiljaa, että tiesin vain hevosten kuulevan. Tamma reagoi ja painoi korvansa takaisin taakse. Kalteri kolisi räpeltäessäni karsinanoven salpaa. ”Moi!” Olin saada sydänkohtauksen. Kiepsahdin kannoillani ja ruskeat hiukset liehahtivat ilmavirran mukana. Edessäni seisoi kiireestä kantaan hienoihin ratsastusvarusteisiin pukeutunut nuori mies. Kurtistin kulmiani näyttäen hetken vaivaantuneelta. Puhuin vähän ihmisille, mutta sitäkin vähemmän miespuolisille sellaisille. Tilanne oli mutkikas. Kurtistin varpaita tennareissani. ”Hei”, sanoin uudestaan, mutta tällä kertaa osoittaen sanani pojalle. ”Mä oon Henrik, tiedäthän, Dollin alempiarvoine hoitaja, orjuutettu numero kaks”, hän esittäytyi ja sai vinon hymynsä loistamaan tallin putkivalaistuksessa. ”Joo…” vastasin hitusen hämmentyneesti. Mahdoin vaikuttaa hölmöltä suklaasilmän katseen alla. ”Ja sä oot…?” poika jätti kysymyksen roikkumaan. ”Ina”, vastasin yksiselitteisesti, samalla kun kävin läpi mieleeni painamaa hoitajalistaa. Henrik oli varmaan pestattu vastikään, sillä en muistanut nähneeni kyseistä nimeä listalla aikaisemmin, saatikka sitten itse miehenalkua ikinä. Minusta ei ollut keskustelun jatkajaksi. Tunsin itseni vaivaantuneeksi, ja tyhjä hiljaisuus näytti vaivaavan häntä. ”No, ei tässä muuta”, hän tokaisi puolen minuutin kiduttavan hiljaisuuden jälkeen, ”Ajattelin vaa tulla esittäytymää, ku oot kuitenki iha näit tallin hevosgurui. Näin mä kuulin.” Imartelevaa, ajattelin. Hyvä heitto. ”No emmä ny nii…” Puna kohosi hehkuvana poskilleni ja hymyilin epävarmasti. Miksi kaikki mielessäni asustavat sanat eivät kantautuneet kurkustani? Miksi olin tällainen tuppisuu? Halusin äkkiä etääntyä pojasta, ja avasin karsinan oven. Peruutin luimistelevan Kyllin syliin. ”Me nähää tääl sit useemminki”, poika totesi, ”Varaudu siis siihe, et joudut kestämään mun pärstääni pidempää ku uskotkaa.” Poika karautti karkean naurunsa saamatta siihen vastakaikua omasta naurustani. ”Moikka.” Ja hän käveli pois. ”Moi…” vastasin hiljaa, kun toinen oli vain pieni tikku-ukko käytävän toisessa päässä. Minua ei tosiaankaan tunnettu taidokkaasta fyysisen kielen käytöstä, osasin vain kirjoittaa.
Ja kirjoitinhan minä, nimittäin Kyllin hoitopäiväkirjaan. Olin sitonut karsinan oveen esteen riimunnarulla, jotta tamma ei karauttaisi omille teilleen, mutta voisi hääräillä kanssani istuessani karsinan ulkopuolella hevosen harjapakilla. Pakki oli pinkki. Tyypillinen primadonnan pakki, se sisälsi kaikki pääharjat ja muut hienoudet. Mistään ei tingitty Kyllin kanssa. ”Tänään Kylli meni vaan yhden tunnin, Helppo C:n hevostunnin. Laitoin sen kuntoon, koska ratsastaja ei suostunut ilmestymään ajallaan. Ratsastaja ojensi hevosen minulle myös tunnin jälkeen, eikä kehdannut edes kiittää. Hävytöntä! Tamma oli tyypillisellä tuulellaan: vähän närkästynyt hoitotoimenpiteistä, mutta kyllä se käyttäytyi. Oli ihan onnistunut kolmas päivä Kyllin hoitajana.” Siitä ei tosiaankaan ollut kauan, kun olin ottanut suomenhevostamman toiseksi ajantäytteekseni. Minusta oli kiva, että sain hemmotella peräti kaksi kaakkia piloille. Mieluummin ostelin harjoja hoidokeilleni sunnuntain lepopäivänä kuin yrittäisin ymmärtää differentiaalilaskentaa. Syystä en ollut koulun parhaimpia oppilaita, vaikka äidinkielessä ja englannissa olin aika haka. Äiti aina sanoi, ettei se mitään. Jumala on tehnyt meistä tällaisia, ja kaikki me olemme hyviä sellaisenaan. En siis edes yrittänyt panostaa, ihan periaatteesta, Jumalan sanojen takia.
Peruutapa tamma hyvä, sanoin kehonkielelläni, jolloin vaaleanrautias hevonen askelsi muutamia onnettomia askelia taakseen. Se näytti apealta joutuessaan takaisin kaltereiden taakse kuin vanki vankiselliinsä. Toinen halusi vapautta, jota vähän harvemmin sai. Niin se elämä menee, vapaus ei ole aina käsin kosketeltavaa. Kävin seuraavaksi silmäilemässä Rollen viimeistä tuntia. Ruuna suoritti tehtävät antaumuksella, vaikka välillä se näytti puskevan eteen kuin traktori: hitaasti mutta voimakkaasti. Mietin, miten minun oma vakituinen tuntini sujuisi taas perjantaina kera tuttujen ykköshoitajien. Ehkä saisin mennä taas Rollella, kuten edellisellä kerralla. ”Mahdollisesti”, Leena oli vastannut minulle kysyessäni asiasta. Niin, mahdollisesti. Aina kaikki on mahdollista. Lakaisin käytävän odotellessani tunnin loppumista.
Kun Rolle oli puhki ja tunnin kuluttama, Mirja, Rollen tiistain vakiratastaja, hoiti ratsunsa pois. Kävin heittämässä pojalle urheasta työpanoksesta porkkanapalkinnon, mistä se ilahtui valtavasti. Sitten katosin ulos pihalamppujen kellertävään loisteeseen ja matkasin kotiin.
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Sept 19, 2013 18:20:46 GMT
Moikka Ina-Ella!
Ihanasti kerrottu hoitokertomus, sitä oli tosi mukava lukea ja pääsi eläytymään siihen ihan kunnolla. Vertaus kiinalaisiin sai meikäläisen naurahtamaan :-) Olit onnistunut kirjoittamaan Rollen ja Kyllin juuri sellaisiksi, kuin ne oli ajateltukin.
Voi kuinka Dollin Henkka saikaan sinut häkeltyneeksi! Ettei vain olisi aivan pienen pieniä ihastusperhosia ilmassa, hih...?
Leena Jokioinen, poni- ja hevosopettaja
|
|
Nina
Tallitiimiläinen
Rollen ykkönen ♥
Posts: 219
|
Post by Nina on Feb 25, 2015 19:20:05 GMT
..jatkoa Martan hoitokirjasta..Ihana kimo ruuna nuokkui karsinassaan kun menin sinne kolisuttelemaan harjapakin kanssa. Rolle katsahti minuun uteliaana kun menin karsinan puolelle harja kädessä. Rapsuttelin sen otsaa ja lässytin minkä kerkesin ennenkuin aloin harjailemaan ison hevosen läpikotaisin. Voi piru, ajattelin kun huomasin Rollen takapuolessa kellertävän likaläikän. - Oot sit nukkunu läjäs päällä, mutisin ruunalle kun aloin rappaamaan kuivunutta kakkaa irti karvasta. Siinä menikin tovi ja säpsähdin kun yhtäkkiä 17-vuotias tyttö tuli karsinan ovelle ilmoittaen kitisevällä äänellä menevänsä Rollella seuraavalle tunnille. Jannaksi esittäytynyt meikkipelle halusi myös varustaa hevosen itse. Se siitä hevoseen tutustumisesta, ajattelin mutta pakkohan minun oli tyytyä asiaan. Niskojaan nakellen tyttö paineli ohitseni hakemaan Rollen varusteita ja sehän saikin mieleni kiehumaan enemmän. Miks mun kohdalle aina osuu nää ärsyttävät ratsastajat.. Tässä joutuisi pari tuntia odottelemaan joten päätin aikani kuluksi järjestellä Rollen kamppeita jotka olikin aika sekaisin, eihän ruunalla olekaan ollut ainakaan hetkeen hoitajaa joka pitäisi niistä huolta päivittäin. Parhaani mukaan puhdistin harjoista karvoja ja pakista kippasin roskat ja heinänkorret roskapönttöön. Loimet ja muutkin vermeet saivat pienoisen puhdistuksen ja asettelin ne siististi takaisin paikoilleen. Sain siivoushommiin kulumaan vähän reilu tunnin joten loppuajaksi astelin maneesiin katselemaan tuntia. Meneillään oli hevosten A-tason tunti ja se oli mielenkiintoista seurattavaa. Rolle kuunteli tarkasti ratsastajansa apuja ja kulki kauniisti kaula kaarella. Don ratsastajalla oli vaikeuksia istua ruunan töksöttävässä ravissa ja pystyin kuvittelemaan millaista tuskaa se on. Primis vuorostaan aiheutti hieman kaaosta ympärillään sillä se oli tänään todella säpäkällä tuulella ja teki välillä ihmeellisiä sivuloikkia kuullessaan ilmeisesti jotain omiaan. Pakko myöntää että selässä oli ilmeisesti aika taitava ratsastaja kun pysyi selässä ilman ongelmia eikä antanut tamman päästä niskanpäälle. Tunnin loputtua astelin Rollen ja ratsastajan perässä talliin jossa nainen luovutti hevosen hoidon mielellään minulle. Kuulemma takana oli raskas työpäivä eikä mikään helppo tunti joten ei jaksaisi edes keskittyä hevosen hoitamiseen. Jes, vihdoinkin kahden. Riisuin Rollelta varusteet pois ja harjasin sen rauhallisesti kauttaaltaan ja nautiskelin hevosen kanssa kahdenkeskeisestä ajasta. Sinänsä oli outoa ettei Rolle ollut mikään ihmissyöjä hevonen tai muuta vastaavaa, mutta ainakin tämä on erittäin mukavaa vaihtelua. Pidin tästä hevosesta todella vaikkei se ollutkaan sellainen mitä yleensä olen hoitanut. - Rolle pieni pesusieni, lallatin karsinassa samalla kun selvittelin hännästä takkuja. - Oot kai sä seonnu, Joona heitti käytävän puolelta pitäen minua ihan hulluna mutta pitäkööt. Kun sain hommat päätökseen niin pyyhkäisin Rollen varusteita vielä kostealla sienellä ennenkuin laitoin ne nippuun ja paikoilleen. Lähtiessäni tallilta tyydyin huikkaamaan Martalle vain heipat ja Rollea kävin jopa suukottamassa.
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Feb 25, 2015 19:47:44 GMT
★★★★★
Taidokkaasti hoidettu kaksi hevosta samalla kertaa, ei oikeasti onnistu ihan joka hepulta. Tarkempaa silmää pitää silti ehkä pitää Martan kanssa, ettei pääse uudestaan karkaamaan noilta pikkutytöiltä. Ei perskele sentään, siinä voisi ihan oikeasti käydä pahasti. Sillä on kuitenkin sitä voimaa posauttaa vaikka kaviollaan jonkun poloisen päähän. Ei näyttäisi sellainen julkisuus hyvältä Pappilaa ajatellen. Eikä toki olisi kiva sille poloisellekaan. Verenpaineet vieläkin vähän koholla!
Tuntuuko sinusta Nina tallilla ollenkaan yksinäiseltä? Näin aikuisen silmin olen havainnut, että olet paljon itseksesi. Rohkeasti mukaan porukkaan vain, jos yhtään siltä tuntuu. Tosin, hevosia vartenhan täällä ollaan eikä kavereita.
Noora, hevos- ja poniope
|
|
Nina
Tallitiimiläinen
Rollen ykkönen ♥
Posts: 219
|
Post by Nina on Feb 26, 2015 19:21:45 GMT
..sama tarina löytyy Martan päiväkirjasta..Edelleen eilisestä lumipesusta kiukkuisena saavuin tallille jossa minulla olisi edessä työntäyteinen päivä joten en kaipaisi tälle päivälle lisää hommaa. Vaikka molemmat hoidokeistani menisivät kolmelle tunnille niin saisin luojan kiitos hoidettua ne ilman mitään suurempia ongelmia. Kiukkumamma menisi puolen tunnin päästä ekalle tunnille joten kiiruhdin sen karsinalle kiireessä. Matkalla näin vilaukselta Jaken ja pakenin Martan karsinaan piiloon. En juuri nyt halunnut nähdä tota jätkää joten keskityin hoitoponini hoitamiseen. Jake tuli perässäni pyytämään anteeksi eilistä ja ehkä olin heltymässä, mutta annoin pojalle anteeksi. Martta jopa yritti näykätä poikaa juuri kun hän sai pahoittelunsa ilmoille ja virnistelin salaa. Pojan lähdettyä karsinalle tuli suurinpiirtein minun ikäinen tyttö joka halusi varustaa ponin itse, oho. Topakan oloinen tyttö ei näyttänyt edes tarvitsevan apua eikä hän sitä pyytänytkään joten näköjään minulle jäisi tässä luppoaikaa. Kun poni oli valmis niin parivaljakko lähti maneesia kohti eikä minulle löytynyt vieläkään hommia. Vastahakoisesti kävelin hoitajienhuoneeseen jossa istuskeli molemmat heppapojat joten käännyin samantien pois ennenkuin he huomasivatkaan minua. Menin hetkeksi katsomaan maneesiin ponituntia ja sain naureskella kun Martta ja Myrde selvästikin pistivät parastaan (eli näytti kaikki huonoimmat puolensa), Anjasta puhumattakaan. Kauaa en ehtinyt tuntia katsella kun piti mennä jo laittamaan Rollea valmiiksi. Harjailin kilttiä ruunaa kailessa rauhassa kun Jake paukkas jälleen paikalle, voihan piru. Edessä olisi kuulemma hoitajienhuoneen siivoaminen joten pakkohan minun olisi siihen osallistua. Suostuin vastahakoisesti vannotettuani ensin ettei sitten tehtäisiin mitään temppuja. Jätkä nosti kädet pystyyn ja lupasi ettei niin tapahdu. Jäin karsinaan hymyilemään salaa kun hoidin Rollea ja ruuna tuuppi minua kuin kysyen että mistä tuollainen mielenmuutos. En kyllä koskaan myönnä että hellyin näinkin nopeasti tuolle jätkälle! Vasta vähän ennen tunnin alkua Rollen ratsastaja saapui paikalle ja ojensin hänelle hevosen ohjat. Perhana, unohdin kokonaan että Martta tulisi tunnilta nyt. Hipsin vauhdilla maneesiin jossa ratsastajat ohjasivat jo poneja kaartoon. Hipsin mamman luo ja ratsastaja antoi ohjat minulle huojentuneena. Ilmeisesti tunti Martan kanssa ei ollut mitä hän oli odottanut, enkä kyllä yhtään ihmettele. Vein tamman karsinaansa ja riisuin siltä varusteet. Tein tällä kertaa vain pikatarkistuksen ja harjauksen sillä se menisi vielä yhdelle tunnille. Menin jo aikani kuluksi aloittelemaan hoitajienhuoneen siivousta mutta sainkin huomata Jaken istuvan siellä taas. Perhana, pitääkö siihen nyt törmätä joka välissä. Jo toista kertaa tälle päivälle käännyin takaisin ovelta ja painelin suorinta tietä ulos hengähtämään. Kävin tekemässä tunnin aikana pienen kävelylenkin lähimaastossa ennenkuin tulin takaisin hoitamaan Rollen pois tunnilta. Vähän vanhemmalla tätiratsastajalla oli ilmeisesti ollut rankka tunti sillä hän näytti todella uupuneelta ojentaessaan ohjat minulle. Vein poitsun karsinaan ja riisuin siltä varusteet. Tein pienen välitarkastuksen ja harjauksen ennenkuin lähdin pelastamaan jonkun ratsastajan Martan armoilta, sieltä nimittäin kuului aika epäilyttäviä ääniä. Suurinpiirtein minun ikäiseni ujo tyttö ei uskaltanut mennä tamman karsinaan kun se luimisteli ja nosteli takasiaan uhkaavasti. Lupauduin varustamaan sen tytön puolesta ja todella nopeasti se oli tehty, perusteellista harjausta kun ei ollut tarvetta tehdä. Kävin auttamassa ratsastajan Martan selkään maneesissa ennenkuin päätin käydä siivoamassa oman osuuteni hoitajienhuoneen siivosta ennen kuin täytyisi mennä laittamaan vielä Rolle valmiiksi vikalle tunnille. Huoneessa oli enemmän väkeä kuin osasin ajatellakaan, sillä Jake, Joona, Ellida ja Jassu olivat täydessä työntouhussa. Uskaltauduin jopa menemään mukaan muiden keskusteluun ja pian nauru raikasi huoneessa kun heittelimme keskenään läppää. Vilkaisin Jakea välillä salaa kun muut eivät huomanneet ja huomasin naamani alkavan punoittaa. Tein nopeasti oman osuuteni ennenkuin ilmoitin joutuvani lähtemään varustaan Rollea. Olin tyytyväinen siihen sillä en olisi kestänyt enempää tuossa porukassa, onneksi kukaan ei sentään huomannut. Onneksi loppupäivä meni todella nopeasti että pääsin kotiin päästelemään höyryjä.
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Feb 26, 2015 20:33:57 GMT
Vastaus Martan päiväkirjassa ;-)
|
|
Nina
Tallitiimiläinen
Rollen ykkönen ♥
Posts: 219
|
Post by Nina on Feb 27, 2015 12:29:05 GMT
..sama tarina löytyy Martan päiväkirjasta..Leijuin pilvissä matkalla tallille ja tietenkin heti ekana törmäsiin Jakeen vähän ennen kuin olin perillä. Moikkasin jätkää ja enköhän tietenkin menny taas ihan punaiseksi, mutta onneksi voisin pistää sen kirpeän ulkoilman piikkiin. Jätkä oli selvästi pistäny hurmaamisvaihteen päälle ja valitettavasti alkoi tuottaa tulosta. Perhana. Kävimme katsomassa tuntilistat ja päästin suusta vaimeita ärräpäitä ku hokasin Martan menevän kolmelle ekalle tunnille. Ei siinä muuten mitään mutta eka olisi alkeiskurssi. Jake sanoi ettei Kossu menisi vielä tunneille joten se päätti sitten tulla viihdyttään mua ja Marttaa, jos sitä nyt pystyis ees viihdyttään kun se sattui oleen ikuinen kiukkupussi. Mamma ei näyttänyt vieläkään oikein tykätä Jakesta ku yritti taas näykätä sitä ennenkuin ehdin napata sen kiinni. Toruin ponia topakasti ja sidoin kiinni ennenkuin se ehtisi alkaa kiukutella minullekin. Yritin epätoivoisesti keskittyä ponin hoitamiseen muttei siitä tullu mitään joten oli pakko pyytää Jakea painumaan johonki muualle. Jätkä vaan virnisteli tietävästi ja katosi paikalta. Tämän päivän aloittelijat olisivat kuulemma vielä ihan alussa joten me taluttajatki päästäis helpommalla vaikka siltikin Anjan ja Mistyn karsinoista kuului pientä mutinaa, jopa Roxinkin kun vähän tarkemmin kuunteli. Ei näyttänyt olevan kenenkään mieleen nää alkeistunnit ja taluttaminen. Harjasin mamman huolellisesti ennenkuin nakkasin sille varusteet niskaan. Vaahtosammuttimilla oli menossa teoriaosuus joten kun käsky kävi niin menimme odottelemaan niitä maneesiin. Pian uudet tuntilaiset saapuivat maneesiin ja luokseni asteli nuori tyttö joka näytti erittäin topakalta. Avustin tytön Martan selkään neuvoen samalla ja pian pääsimmekin kaikki liikkeelle. Tunti oli onneksi taluttajille todella helppo kun ratsastajat tutustuivat vain käyntiin ja raviin sekä miten hevonen liikkuu ja pysähtyy. Ilmeisesti meillä hoitajilla oli vähän rapakunto sillä kun saimme luovutettua hoitoponimme seuraaville tuntilaisille niin koko poppoo suuntasi hoitajienhuoneeseen. Siellähän se pirun Jake istui kahvikuppi nokan edessä mut ei voi mitään. Kävin ostamassa Ellidalle, Jassulle ja Joonalle pullot, sekä tietenkin itselleni ennenkuin lysähdin sohvalle istumaan. Heitin jokaiselle oman pullon jonka jälkeen keskityin hörppimään omastani. En uskaltanutkaan vilkaista Jakeen joten oli pakko alkaa näpräilemään puhelinta. Eihän sekään oikein onnistunut sillä pian Jake istahti viereeni ja kaappasi minut kainaloonsa. Huoneen täytti muiden hoitajien hihittelyt ja virnistelyt. En ihan tätä osannut odottaa, perhana. Katosin nopeasti paikalta nolona kun olin saanut limun juotua ja päätin keskittyä puhdistamaan Martan kupit ja suolakiven aikani kuluksi. Löysin oikeat puhdistusvälineet kun olin käynyt kyselemässä henkilökunnalta mitä tällä kertaa uskaltaisi käyttää. Jynssäsin kuppeja puhtaaksi kuolasta ja muusta moskasta uskomattoman kiukun vallassa enkä luovuttanut ennenkuin ne kiilsivät puhtauttaan. Vielä suolakivi hoitaa ennenkuin vein kamat puhdistettuina takaisin paikalleen. En voisi vältellä toistaiseksi muita kauempaa sillä olisi aika harjoitella Kaislan nauvojen mukaan hevosten harjan ja hännän letitystä. Panu oli otettu lainahevoseksi harjan letitystä varten ja kun Kaisla oli saanut näytettyä esimerkkiä niin pääsimme kaikki kokeilemaan parin letin verran ruunan harjaan. Minulta tämä onnistui aina hyvin sillä en tehnyt tätä ihan esimmäistä kertaa. Odottelin kärsivällisesti muiden harjoittelun ajan jonka jälkeen meille näytettiin vielä hännän letityksen. Tämän jälkeen pääsimme jokainen harjoittelemaan hännän letitystä omien hoidokkiemme kanssa joten painelin Rollen karsinaan piiloon ja kokeilemaan omaa osaamistani. Muutaman kerran sain aloittaa homman alusta kun aloitus meni heti pieleen, mutta sen jälkeen se sujui jo vähän paremmin. Päätin letityksen jälkeen harjailla Rollen valmiiksi ennenkuin hoitaisin Martan pois tunneilta sillä siinä välissä ei olisi kuin puolisen tuntia vain aikaa. Iso ruuna hörähti minulle tervehdykseksi ja kapsahdin sen kaulaan. Hengitin vähän aikaa ihanaa hevosen tuoksua ennenkuin rauhoituin ja aloitin hommat. Taas possu oli nukkunut jätöksiensä päällä ja sain harjailla sitä monta tovia ennenkuin keltaiset läikät oli poissa. Havahduin työntouhusta kun käytävällä alkoi kuulua kavioiden kopinaa. Kolmannen tunnin hevosia tuotiin talliin. Jätin Rollen karsinaansa hetkeksi kun astelin kiukkumamman karsinalle. Välttelin loppupäivän muita hoitajia kun olin vähän nolona joten keskityin täysillä työntekoon. Otin Martalta varusteet pois ja harjasin sen ennenkuin painelin takaisin Rollen karsinalle. Sillä menevä nainen kertoi varustavansa ison hevosen itse joten mä pääsin laitteleen rauhassa Martan kamppeita pois. Kannoin satulan ja suitset varustehuoneeseen ja puhdistin ne huolellisesti ennen niputtamista ja paikoilleen laittamista. Rolle oli ollut jo tovin tunnilla joten hain samat vermeet kuin aikaisemmin ja jynssäsin senkin kupit ja suolakivan puhtaiksi. Siinä hommassa pääsikin muutama vaimea ärräpää kun lika ei meinannut millään irrota vaikka kuinka yritin. Jos lika luulee olevansa sinnikäs niin sepä ei tiedä millanen mä osaan olla. Vihdoin ja viimein sain ne puhtaiksi ja huokaisin helpotuksesta. Välttelin hoitajienhuonetta kuin ruttoa joten päätin tehdä Martalle kunnon puunauksen ennenkuin Rolle tulisi tunneilta. Tamma ei ollut siitä kovin innoissaan, mutta en halunnut jättää sitä loppupäiväksi seisomaan karsinaan ilman kunnon harjausta tuntien jäljiltä. Kiukkuinen tamma napsi ilmaa joten jätin sen suosiolla rauhaan saadessani kaiken päätökseen. Pian Rolle talutettiinkin talliin ja ratsastaja jätti sen mielellään hoitooni. Otin ruunalta varusteet pois ja harjailin sitä rauhallisin vedoin sillä eihän minulla ollut ihan hirveää kiirettä mihinkään. Ollessani valmis taputtelin ja suukotin Rollea valmiiksi ennenkuin lähdin viemään kamat paikoilleen. Pyyhkäisin vielä varusteita kostealla sienellä ennen kuin asettelin paikoilleen. // ps. miten se premium hoitajamerkki? //
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Feb 27, 2015 17:49:10 GMT
★★★★
Ehdin tänään nopeasti piipahtaa tallilla viemässä opettajille muutamat tärkeät paperit ja pistin merkille muutamia asioita lyhyellä visiitilläni. Onko tallille syttynyt Pappilan historian ensimmäinen romanssi? Ja olipa tehokas tyttö tuo Martan hoitaja!
Toivottavasti törmäillään vielä. Koitahan myös jatkaa samaan malliin yhtä ahkerana hoitajana, vaikka tallissa näyttääkin pyörivän tällä hetkellä useampikin kaksilahkeinen.
Raija, toimitusjohtaja
|
|
Nina
Tallitiimiläinen
Rollen ykkönen ♥
Posts: 219
|
Post by Nina on Mar 4, 2015 7:26:37 GMT
.. sama tarina löytyy Martan päiväkirjasta ..Nukuin yön todella huonosti sillä jännitin tämän päivän kisoja jotka olisivat ensimmäiset Pappilassa ratsastaessani. Olin ajoissa hereillä joten join rauhassa aamukahvit ja söin kevyen aamupalan ennen tallille lähtöä. Paikalla oli muitakin hoitajia jotka olivat saapuneet ennen minua ja pyörittelin heille silmiäni kun kaikilla näytti olevan tosi paha darra. Painelin todella nopeasti muiden seurasta Rollen karsinalle sillä ratsastaisin jo ensimmäisessä luokassa. Harjasin sen huolellisesti ja laitoin aikani kuluksi myös sievän ranskanletin häntään. Kun Rolle alkoi olla kisakunnossa niin painelin satulahuoneeseen pyyhkäisemään vielä kertaalleen hevosen varusteet ja tarkistin että kaikki oli muutenkin kunnossa. Varustin aina niin kiltin ruunan tottunein ottein ja lähdin taluttamaan sen verkkaan. Sain Rollen todella hyvin kuulolle heti alussa ja ruuna askelsi oikein kauniisti. Pikkuhiljaa omakin jännitys alkoi helpottamaan kun kaikki sujui suunnitellusti, mutta kun meidät kuulutettiin radalle niin tuntui että maha pyörähtäisi taas ympäri. Siitä huolimatta ohjasin hevosen radalle ja itse asiassa suoritus meni paremmin kuin osasin odottaa. Suoritin tämän radan merkkisuorituksena ja hyvä etten hihkaissut kun läpäisin sen, vieläpä aika helpostikin. Kävelytin Rollea selästä käsin kun odottelin seuraavan luokan alkamista. Menisin toisena joten en ehtinyt katsoa sen kummemmin Jassun ja Primiksen suoritusta, mutta pettyneeltä tyttö vaikutti ratsastaessaan ulos radalta. Vihdoin tuli meidän vuoro ja Rolle puhkui intoa. Olin yhtä hymyä kun pääsimme radalta ulos ja halasin onnellisena rakasta hoitohevostani. Kävelin verkkaa ympäri samalla kun katsoin Joonan ja Ellidan suoritukset. Joonalla meni Kossun kans aika hyvin eikä Ellidankaan suorituksessa ollut moitittavaa. Tärkeintähän oli että kaikki tekivät parhaansa! Kaiuttimista kuulutettiin luokan tulokset ja järkytyin kun me voitettiin Rollen kanssa! Enää ei voisi päivä parantua, ajattelin kun talutin hevosen karsinaan. Riisuin siltä varusteet pois ja harjasin sitä samalla lässyttäen onnessaan. Vein varusteet paikoilleen ja suuntasin tässä välissä käymään kotona ennenkuin täytyisi tulla hoitamaan molemmat hoidokkini tunneille. Tulin takaisin tallille kolmen aikoihin ja tarkistin ensimmäisenä tuntilistat. Martta oli merkattu kahdelle ekalle tunnille ja Rolle tokalle ja kolmannelle. Helppo päivä siis tiedossa molemmille. Suuntasin kiukkumamman karsinalle ja taas minua tervehti takamus jossa sojotti häntäjouhia joka ilmansuuntaan. Noita en kyllä saisi asettumaan vaikka kuinka yrittäisin.. Noh, ei kai se auta kun alkaa puunaamaan ponia ekaa tuntia varten. Laitoin Martan kiinni ennenkuin aloin käymään sitä läpi kahdella harjalla ja tarkistin sen samalla haavojen ja muiden varalta. Mitään ei onneksi löytynyt joten sain varustaa sen ihan normaalisti ja ojensin sitten valmiin ponin ohjat ratsastajalle. Mamma oli todella kiukkuisella tuulella joten en ihmettele yhtään jos tytöllä tulisi olemaan sen kanssa ongelmia. Ihan niinkuin niitä ei olisi muutenkaan... Lempeä jättiläinen tervehti minua hörähdyksellä kun menin sen karsinalle harjapakin kanssa. Se on ansainnut tämän aamuiden jälkeen extra huomiota joten päätin harjailla sen vielä kertaalleen läpi ja pyörittelin sen myös kumisualla josta Rolle näytti nauttivan eniten. Rapsuttelin sitä todella paljon ja lässyttelin minkä kerkesin ennenkuin oli aika laitella sille varusteet niskaan. Ilman mitään ongelmia sain laitettua sille suitset ja satulan, ilmeisesti sen ratsastaja olisi myöhässä. Arvaukseni osui oikeaan sillä nuorehko nainen asteli ruunan karsinalle puuskuttaen ja kiitollisena kun hevonen oli jo laitettu valmiiksi vaikkei häntä näkynyt missään. Nyt tässä olisi luppoaikaa tunnin verran mutta Joonan ja Jassun takia ei tarvinnut kauaa miettiä miten kuluttaisin sen ajan. Nämä kun päätti lukita minut ja Jaken rehuvarastoon enkä ollut asiasta yhtään innoissani. Parhaani mukaan olen yrittänyt vältellä poikaa mutta huonolla menestyksellä. Nytkin se vain hymyili valloittavasti enkä voinut olla menemättä punaiseksi. 45minuuttia me saatiin siellä kyykkiä ennenkuin vihainen Kaisla tuli päästämään meidät pois. Nainen lähti etsimään syyllisiä samaan aikaan kun minä painelin hakemaan Marttaa tunnilta. Onneksi pääsen tänään helpolla eikä tarvi olla useampaa kertaa ihmissyöjäponin eväänä, tamma kun oli erittäin kiukkuisella tunnilla. Riisuin siltä reippaasti varusteet ja harjasin läpikotaisin ennenkuin jätin sen omaan rauhaan, sitä se kun näytti kaipaavan enemmän kuin mitään muuta. Menin seuraamaan hevosten tuntia kun odottelin että Rolle pääsisi sieltä. Otin väsähtäneen ruunan mielelläni vastaan ja talutin sen karsinaan rauhoittumaan. Riisuin varusteet ja harjasin sen ennenkuin halasin hevosta hyvästiksi. Kävin ennen lähtöäni toimistolla ilmoittamassa että Rolle oli normaalia väsyneempi tänään tuntien jälkeen vaikka meni vain kaksi kevyempää tuntia ja sieltä luvattiin seurata tilannetta.
|
|
|
Post by Kaisla on Mar 4, 2015 17:31:59 GMT
Komentti kirjattu viheliäisen Martan päiväkirjaan!
Kaisla
|
|
Nina
Tallitiimiläinen
Rollen ykkönen ♥
Posts: 219
|
Post by Nina on Mar 4, 2015 22:04:01 GMT
.. sama tarina löytyy Martan päiväkirjasta ..Minulla oli tänään vapaata koulusta joten saavuin tallille jo hyvissäajoin touhuamaan aikani kuluksi kun en jaksanut kotonakaan istua pyörittelemässä peukaloita. Tuntilistoja ei ollut vielä laitettu näkyville joten menin ensimmäisenä puhdistamaan Rollen ja Martan varusteet perusteellisesti. Nappasin mukaani muistivihkoni johon merkitsin aina missä reiässä mikäkin remmi oli kun irroitin suitsien osia toisistaan. Jynssäsin varusteet putipuhtaiksi ennenkuin kasasin ne. Liotin myös kuolaimia että saisin niistä pois kaikki pinttyneet liat jonka jälkeen niputin kamppeet ja laitoin paikoilleen. Lähdin etsimään Kaislaa ja löysinkin hänet kolistelemassa rehuvaraston puolella. Kyselin naiselta Rollesta ja kuulin ettei ruunalla ainakaan lämpöä ollut mutta saisi pitää tänään vapaapäivän. Martalla puolestaan oli vähän raskaampi päivä sillä edessä olisi osallistuminen ekalle tunnille ja kahdelle viimeiselle. Hain harjapakin ja suuntasin harjaamaan kiukkuponia, joka ei kyllä ollut tänään niin kiukkuinen kuin eilen. Harjailin sitä kaikessa rauhassa ja selvitin hännän kaikista takuista joita se oli onnistunut sinne saamaan. Iso työ siinä oli mutta vihdoinkin poni näytti jopa siistiltä. Ensimmäisen tunnin ratsastaja tuli karsinalle kun olin jo varustamassa Marttaa ja tyttö hymyili minulle kiitollisena. Ilmeisesti oikein kukaan ei halunnut varustaa mammaa itse ellei olisi pakko. Luovutin ponin ohjat tytölle joka lähti taluttamaan ponin maneesiin. Kun olin saanut avustettua ratsastajan selkään niin suuntasin takaisin talliin jossa vuorossa olisi Martan kuppien puhdistus. Kävin varmistamassa Kaislalta että mitä vermeitä siinä uskaltaa käyttää ennenkuin aloitin homman. Tovihan siinä vierähti ennenkuin kupit oli siedettävässä kunnossa ja suolakiveäkin sai vähän putsailla. Martta vaikutti olevan aikamoinen possu. Ensimmäinen tunti ei ollut vielä loppunut siihen mennessä kun sain homman päätökseen ja vietyä puhdistetut vermeet takaisin paikoilleen. Astelin Rollen karsinalle jossa hevonen puoliksi nukkui. Pieni hörähdys pääsi kun ruuna näki minut ja suloisesti se työnsi päänsä syliini. Että Rolle osasikin olla niin ihana. Rapsuttelin sitä kaikessa rauhassa ja lepertelin sille hiljaisella äänellä. Tarkistin ruunan jalat kaiken varalta ja ihan pientä lämpöä oli havaittavissa josta kävin raportoimassa Kaislalle ennenkuin lähdin hakemaan kiukkumammaa tunnilta. Riisuin Martalta varusteet ja rapsuttelin sitä korvien takaa rauhallisin liikkein jotta saisin sen ehkä vähän rauhoittumaan eikä olisi niin kiukkuinen. Pikkuhiljaa tamman olemus alkoi olla rentoutuneempi joten jatkoin hieromalla sitä ensin kaulalta ja pikkuhiljaa siirtymällä taaksepäin. Tein tämän molemmille puolille ja yllätyksekseni Martta oli tämän jälkeen täysin rentona eikä näyttänyt mitään elkeitä kärttyisyydestä. Harvinaista herkkua! Tässä kun olisi vielä tunti aikaa niin ajattelin puhdistaa myös Rollerin karsinasta kupit ja suolakiven. Hain samat vermeet kuin aikaisemmin ja pujahdin ruunan karsinaan. Siellä se edelleen nuokkui, mutta oli kyllä utelias tekemisistäni. Jouduin monta kertaa työntämään hevosen pään kauemmaksi kun se yritti tulla häiritsemään minun tekemisiäni. Kun kaikki oli valmista niin rapsuttelin hevosta hetken ennenkuin vein vermeet takaisin paikoilleen, puhdistettuina tottakai. Kun Martta oli ollut jo aikaisemmin yhdellä tunnilla niin nyt minun ei tarvinnut kuin käydä se kertaalleen läpi harjalla ennen varustamista. Täysin rauhallinen poni teki erittäin hyvää hermoilleni sillä koko ajan ei tarvinnut pelätä että saa hampaat takalistoon kun vähän kääntää selkää. Kun minulla ei ollut muuta tekemistä sen jälkeen kun autoin ratsastajan selkään niin jäin seuraamaan tuntia jolla hypättäisiin todella matalia esteitä. Sama kai se oli jäädä odottelemaan valmiiksi maneesiin kun viimeinen tunti olisi kuitenkin alkeiskurssi ja joutuisin taluttamaan.
|
|
Nina
Tallitiimiläinen
Rollen ykkönen ♥
Posts: 219
|
Post by Nina on Mar 5, 2015 22:40:55 GMT
.. sama tarina löytyy Martan päiväkirjasta..Tänään oli pitkä päivä koulussa joten tulin tallille vasta puoli neljän aikoihin. Onneksi Martta ei mennyt vielä ensimmäiselle tunnille joten ehdin käydä kyselemässä Kaislalta Rollen tilanteesta. Jalat oli jo eilen illalla paremmat, mutta siitä huolimatta ruunalla olisi vapaapäivä vielä tänään. Kaisla pyysi minua käyttämään hevosen jaloissa kylmäsuojia ja päätin sen tehdä heti kun saisin laitettua Martan tunnille. Minulla oli aikaa joten päätin harjailla kiukkumamman oikein perusteellisesti aikani kuluksi. Sain yllättyä oudolla tavalla, sillä Martta hörähti mulle kun menin karsinalle. Mitä hittoa täällä tapahtuu! Harjailin yllättävänkin kiltin oloista tammaa vähän epävarmasti sillä tämä ei ollut todellakaan sen tapaista. Noh, ehkä se oli jo hyväksymässä minut pikkuhiljaa. Harjaamisen jälkeen tein taas saman hieromisen koko ponille kuin mitä eilen ja taas Martta vain nautiskeli. Oliko mun ihmissyöjäponista, kiukkukakarasta, tulossa hyvinkäyttäytyvä tapaus. En usko, pakko kai tämän on olla ohimenevää. Varustin tamman ratsastajalle ja lupauduin vielä avustamaan aran puoleista tyttöä selkäännousussa. Heti kun sen lähelle tuli muita kuin minä niin korvat alkoivat painua luimuun. Jouduin komentamaan sitä pari kertaa kun se yritti hautata tytöstä palasen, mutta asettui sitten kuitenkin. Tässä kun olisi tunti aikaa niin päätin hoitaa tässä välissä Rollen. Hain kylmäyssuojat pakkasesta ja harjapakin kunnes suuntasin ruunan karsinalle. Rolle oli jo vähän pirteämpi kuin eilen, mutta silti vähän vaisun oloinen. Laitoin joka jalkaan suojat kylmäämään siksi aikaa kun harjailin hevosen kaikessa rauhassa. Ajattelin tehdä samaa hierontaa Rollelle kuin mitä tein aikaisemmin Martalle ja hyvä ettei hevonen nukahtanut siihen paikkaan. Naurahdin sen roikkuvalle alahuulelle ennenkuin otin siltä suojat pois, taputin kaulalle ja painelin viemään kamppeet paikoilleen. Jalat ei onneksi olleet enää lämpimät, mutta varotoimenpide silti. Sainkin pikkuhiljaa sitten painella hakemaan Martan tunnilta ja jäin sitten odottelemaan kahta viimeistä tuntia joilla kiukkumuori vielä menisi.
|
|
Nina
Tallitiimiläinen
Rollen ykkönen ♥
Posts: 219
|
Post by Nina on Mar 5, 2015 23:13:49 GMT
04.03.2015 Keskiviikko .. sama tarina löytyy Martan päiväkirjasta ..
Tänään tallille tullessani huomasin että Rolle oli merkitty yhdelle tunnille, vapaapäivät on siis pikkuhiljaa ohi. Martta menisi puolestaan kolmelle ensimmäiselle tunnille joten pääsisin tällä kertaa jopa ajoissa kotiin. Painuin hakemaan kiukkumamman harjapakin ennenkuin aloin harjailemaan hieman ärtyisää tammaa. Martta ei yrittänyt napata minusta kiinni, mutta normaaliin tapaansa napsi ilmaa kun harjasin mahan alta ja ahterista. Ei vissiin ollu sen mielestä kivaa. Ensimmäisellä tunnilla mammalla menisi kunnon meikkipelle joka ei kuulemma haluaisi koskea poniin pitkällä tikullakaan. Sehän kyllä olisi pakko kun se kerta ratsastaisi sillä. Jouduin jopa taluttamaan Martan maneesiin tytön puolesta ja kiristämään vyönkin ennen selkään nousua.
Kun ratsukko lähti kävelemään uralle niin minä suuntasin harjaamaan Rollea. Se oli jo paljon virkeämpi, mutta Kaislan mukaan vielä oltaisiin vähän varovaisia sen liikutuksen kanssa. Sain myös ohjeet käyttää kylmäyssuojia tunnin jälkeen ja nyökkäsin myöntävästi. Rolle nautti täysillä harjauksesta ja pienestä hieromisesta jonka takia meinasin jopa myöhästyä ruunan kanssa tunnilta. Rollen ratsastaja tuli hevosen karsinalle juuri ennen maneesiin lähtöä eikä hän kuulemma tarvitsisi siellä apua. Tämän vuoksi suuntasin sitten suorinta tietä hoitajienhuoneeseen joka näytti taas aika kaamealta. Päätin vähän siivoilla paikkoja ettei saataisiin taas haukkuja henkilökunnalta. Siinä sainkin kulutettua hyvin aikaa kun kaikki hoitajat oli selvästikin kaikonneet kun huomasivat että siivosin. Laiskiaiset...
Tasan aikoihin astelin Rollen karsinalle johon ratsastaja oli ruunan taluttanut. Varusteet oli jo otettu pois joten minulle jäi vain harjaaminen ja jalkojen kylmääminen. Hain pakkasesta suojat ja asettelin ne jalkoihin ennen harjaamista, sillä ne ehtisivät sopivasti vaikuttaa sillä aikaa. Rolle katseli uteliaana mitä tein ja tunki päätänsä useamman kerran syliini. Voihan pirulainen, mutisin mielessäni kun Rolle ei meinannut lopettaa tökkimistä. Lopuksi otin suojat pois jaloista ja vein takaisin pakkaseen ennenkuin lähdin hakemaan kiukkumammaa tunnilta.
Nuori tyttö ojensi helpottuneena Martan ohjat minulle ja hoidin sen rauhassa pois sillä kumpikaan hoitohevosistani ei enää menisi tänään viimeisille tunneille. Hieroin sen vielä läpi ennenkuin vein kamppeet pois ja suunnistin kotia kohti, kerrankin ajoissa.
|
|
Nina
Tallitiimiläinen
Rollen ykkönen ♥
Posts: 219
|
Post by Nina on Mar 8, 2015 10:22:23 GMT
05.03.2015 Torstai .. sama tarina löytyy Martan päiväkirjasta ..
Torstai on toivoa täynnä, vai miten se meni.. Astelin tallille hyvillä mielin ja tutkin tuntilistat. Kiukkumamma Martta oli merkitty kolmelle ensimmäiselle tunnille ja Rolle vain kahdelle, yritetään vissiin pikkuhiljaa laittaa ruunan takaisin normaaliin arkeen. Isoa ruunaa ei tarvinnut vielä laittaa kuntoon joten painelin harjapakki kourassa Martan karsinalle. Tamma oli taas tänään kiukkuisella tuulella, mutta onneksi ei tarvinnut laittaa sitä kiinni. Tarkistin sen samalla kun harjailin sitä kaikessa rauhassa. Ensimmäisen tunnin ratsastaja ei halunnut varustaa Marttaa itse joten laitoin itse sille varusteet ennen tunnin alkua. Kävin auttamassa tytön tamman selkään jonka jälkeen painelin harjailemaan Rollea valmiiksi.
Rolle hörähti jälleen tervehdykseksi ja halasin sitä onnellisena. Minulla oli ihanin hoitohevonen maailmassa! Tarkistin ruunan jalat jotka ei olleet tällä kertaa lämpimät joten harjailin sitä kaikessa rauhassa. Rollen ratsastaja tuli puolen aikoihin karsinalle ja kertoi haluavansa varustaa ruunan itse. Katselin vierestä kun aika lyhyt tyttö viimeisteli Rollen harjauksen ja laittoi sille näppärästi suitset. Satulaa hän ei saanut itse nostettua selkään joten tein sen hänen puolestaan. Itse hän kuitenkin kiristi satulavyön ja laitteli jopa jalustimet valmiiksi sopivan pituisiksi. Kävelin parivaljakon perässä maneesin jossa avustin tytön ison hevosen selkään. Tässä jäisi nyt pari tuntia aikaa joten päätin mennä hoitajienhuoneeseen juomaan kupin kahvia.
Istahdin kahvikuppi kädessä Joonan, Jassun ja Ellidan seuraan, aloin pikkuhiljaa antamaan anteeksi ensin mainitsemilleni niiden pienen rehuvarasto tempun. Keskustelu kävi kuumana ja yhdessä päätimme alkaa vähän taas siistimään hoitajien huonetta, se oli taas vähän räjähtänyt käsiin. Saatuamme jaettua tehtävät aloimme touhuta ja pian huone oli taas siisti. Puhdistin vielä Mörön ja Tuusannuskan vesi- ja ruokakupit, sekä täytin ne. Molemmat kissat pomppasivat heti syömään ja juomaan ja hymyilin niille. Oli ne niin suloisia otuksia. Loppuajan kulutin kirjoittamalla hoidokkieni hoitovihkoihin ja muistin merkitä myös Rollen tuntimäärän ja että jaloissa ei ollut enää lämpöä. Join myös lisää kahvia ja räpätin muiden hoitajien kanssa ennenkuin piti lähteä tallin puolelle kun Rolle ja Martta pääsivät molemmat jo tunnilta.
Kävin ensin kurkkaamassa Rollen karsinaan jossa ratsastaja ilmoitti pärjäävänsä joten jätin heidät rauhaan ja astelin Martan karsinalle. Siellä selvästikin tarvittiin apua, sillä ihmissyöjäponi oli taas vauhdissa ja jatko -tunnilla ratsastanut tyttö katsoi pelokkaasti ponia. Lupauduin hoitamaan Martan pois jos tyttö niin haluaisi ja vastaukseksi sain helpottuneen nyökkäyksen. Nopeasti nuori tyttö katosi paikalta ja kaikki jäi sitten minulle. Otin tammalta varusteet pois ja harjasin sen huolellisesti vielä kertaalleen. Vein varusteet paikoilleen ja pesin kuolaimetkin huolellisesti ennen niputusta. Rollen varusteet oli jo tuotu satulahuoneeseen joten tarkistin sen satulahuovan, sekä tietenkin Martan. Molempien huovat olivat likaiset joten vein ne pesukoneen päälle odottamaan pesua ja laitoin satuloihin puhtaat huovat. Tarkistin moneen kertaan ennen niiden ottamista ettei ne olisi varmastikaan yhdenkään yksärin eikä onneksi olleetkaan. Kävin antamassa vielä suukon molempien hoitohevosteni turvalle ennenkuin lähdin kotia kohti.
|
|