|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Sept 14, 2013 7:14:55 GMT
"Myrde" s. 1998, tummanrautias sekarotuinen ponitamma
Tämä päiväkirja on vain hoitajille!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 15, 2013 9:57:42 GMT
Sillä ponit ja naiset ovat luotuja kulkemaan! Myrde ja Helkku 1HM
Kivikirkot, rautaportit ja kasvot sotilaan... Äääh eiei mene pois, mene pois! Äiti on lähiaikoina hoilannut tuota koko ajan. Ei siinä olis muuta ongelmaa, kuin että se jää soimaan päähän. Tallille meno varmasti kadottaisi tuon kappaleen. Ja ehkä talliradiosta tulisi joku parempi biisi. Mutta ensin pitäisi päästä tallille. No ei siinä mitään, voihan näin lyhyellä matkalla hölkkäillä, vaikka pihassa nököttikin vastahankittu mopo. Tai ehkä kuitenkin mopo tälläkertaa. Vetäisin ylleni vaaleansinisen naisten kauluspaidan ja farkkuratsastushousut. Kiinnitin tummanruskeat hiukseni korkealle poninhännälle ja vielä nappasin laukkuni, jossa oli esteraippani, kypärä sekä lompakko, jos tulisi nälkä. Kävelin talon läpi ja katselin kaunista hiljaisuutta. Yksin kotona. Mutta mitenkä muutenkaan vaalia elämää kuin viettää aikaa tallilla, ja nimenomaan Pappilassa.
Muistan kirkkaasti sen päivän, kun tulin Pappilaan tunneille. Siitä on puoli vuotta aikaa. Minulla oli puhdas pöytä ja rakensin sen päälle toimivan korttitalon. Kohta tulee täyteen seitsemän ratsastusvuotta, sillä olin ollut jo kauan aikaa toisella tallilla ennen Pappilaa. Viikko sitten oli tullut ilmoitustaululle asiaa siitä kuinka hevosille alettaisiin pestata hoitajia. Heti etunenässä minä, Lieko ja Marika oltiin kirjoitettu nimemme listaan. Raijalle tämä sopi toki paremmin kuin hyvin ja nyt sitten Tepolla, Myrdellä ja Tipillä oli hienot ykköset. Samalla nappasin itselleni toisen viikkotunnin ja paikan valmennuksessa. Se oli elämäni paras päivä.
Astuin mustiin saappaisiin ja otin vielä mopokypäräni sekä avaimet. Työnsin kotioven perässäni kiinni ja istuuduin mopon kyytiin. Laskin kypärän pääni ylle ja starttasin pihasta mopo ulvoen. Matka tuntui lyhyeltä, aivan kuin Pappila olisi naapuritalossa. Pian pysäköinkin jo mopon tallin parkkipaikalle. Bongasin Marikan pyörän tallin kulmalta ja astelin pienen matkan hoitajien huoneelle. "Lieko kato! Helkku tuli!" Marika tajusi heti ja hymyili minulle. "Moikka moi", hymyilin takaisin kahdelle tytölle. "Ei hitto tiedättehän te mitä me nyt ollaan?!" "Me ollaan Ykkösiä!" Lieko ja Marika kiljuivat ihan onnessaan tyynyjen seasta. "Ja tänään ykkösille on tarjolla suklaata", kerroin ja viskasin Fazerin sinistä pöydälle. Kaksi tyttöä repivät heti levyn pöydältä parempaan talteen ja näin kuinka pari tuntilaista istui nurkassa pettyneenä ja kuiskivat keskenään.
Mulkaisin sinne päin epäröiden ja katsoin kelloa. Ensimmäinen tunti alkaisi puolen tunnin päästä ja se olisi jatko-ponitunti, joten Myrtsi menisi tunnille. Käännyin ratsastajiin päin ja nostin käteni puuskaan. "Meettekö te ponitunnille?" kysyin ehkä hieman ikävän kuuloisesti. "Ööö joo", toinen tytöistä sanoi ujosti. "Ja te olitte Krista ja..." jatkoin enkä muistanut hiljaisemman tytön nimeä. "Linnea", vaalea ja lyhyempi tyttö sanoi hyvin hyyyvin hiljaa, niin etten melkein kuullut koko tyttöä. "Okei, no meidän pitää mennä nyt laittamaan poneja tunnille. Mä olisin halunnu syötellä Myrtsiä vielä tuolla nurmella mutta en vissii ehdi, nyt vauhtia töppösiin laiskurit tai teistä ei tuu hoitajie ikinä!" sanoin muka huolestuneena, tuo upposi aina tuntilaisiin, jotkä lähtivät oikopäätä hoitajien huoneesta. Hymyilin neuvokkaan näköisenä Marikalle ja Liekolle, jotka nyökkäsivät. "Meidänkin pitää tulla. Koska Raija pakottaisi meidät kumminkin, tai sitten sen tyttö", Lieko sanoi laiskasti.
Tallin pihassa kuhisi nuoria ratsastajia ja viruin e-rit-täin hitaasti tallin sisälle, jonka käytävällä oli tungosta sekamelskaksi saakka. Raijalla oli selvästi jotakin pikkutytöjä tärkeämpiä juttuja mutta vaahtosammuttimien parvi seurasi häntä lukuisine kysymyksineen satulahuoneeseen asti. Seurasin joukkoa turvallisen välimatkan päästä ja jäin nojailemaan satulahuoneen oveen, ja katsoin kun tyttöjoukko nousi varpailleen nähdäkseen tuntilistan jonka Raija kiinnitti seinään. Alkoi kuulua niitä tavallisia huudahduksia. "JES! Mä sain Tepon! Mä sain Tepon!!" joku minipossu kiljui. "EIEIEI!!" joku huusi, tömähti istumaan puiselle penkille ja näin kuinka pieni kyynelkin ehkä vieri tytön poskea pitkin. Arvasin.
Tytön oli pakko olla saanut Myrde. Rahhahhaa. Menin kuitenkin tytön viereen istumaan penkille ja katselin täysin mykkänä kuinka satulahuone tyhjeni tytöistä jotka menivät katselemaan ratsujaan kalterien välistä. Ponityttö katsoi minuun surullisilla silmillään, ja hänen silmälasiensa linssiin oli tarttunut yksi pieni, lämmin kyynel. Katsoin häntä rauhoittavasti mutten silti hymyillyt. "Mä olen Myrden hoitaja ja ratsastanut sillä lukuiset kerrat. Ekalla kerralla muakin pelotti, pelotti niin että itkin koko ajan kun Raija varusti ponia mun puolesta. Mutta mä rohkaistuin heti. Eikä Myrde nyt niin pelottava ole kun sen oppii tuntemaan. Mä voin taluttaa suo", ehdotin rauhallisella äänellä vaikka isälläni jättikokoinen ääni käski tekemään Myrdestä hirveän vaikutelman, että saisin pidettyä sen aina pelkästään minun hoitsunani. vaikka eipä siinä mitään, olisin aina ja ikuisesti tamman ykköshoitaja. Aina. AINA. Tyttö katsoi minua kiitollisin silmin ja nousimme tuolista. Kävelin edellä Myrden karsinalle ja hymyilin tamman perseelle aurinkoisesti. "Terveppä terve, hapannaama", naurahdin ja näin kuinka Myrde käänteli korviaan minuun päin. Se tunnisti ääneni ja kääntyi ympäri hamuamaan kaltereita, selvä merkki makeannälästä.
Tuntilainen oli astunut askeleen taaksepäin kun Myrde oli tullut karsinan ovelle ojentelemaan kaulaansa kohti minua. Koskin tamman turpaan, ja neiti yritti heti vetäistä sormeni suuhunsa. "Hyihyi!" murahdin ja vetäisin somreni pois. Avasin karsinan oven hitaasti ja työnsin tammaa koko kehollani taaksepäin. Myrde tiesi jo ketä sai pomottaa ja ketä ei, joten tamma ei yrittänyt mitään temppuja. Ehkä hieman inhon ilmein se antoi minun naksauttaa kalteriin sidotun riimunnarun vaaleanpunaiseen riimuun. Viitoin tuntilaista lähemmäs, ja hän astui hoitopakki kädessään karsinan ovelle. "Tuu nyt vaan hei, ei se enää sulle mitään voi tehdä", rohakisin ja vetäisin toisen kädestä Myrden viereen. "Kato, tässä ihan kaulassa kiinni on kaikken turvallisinta olla. Mitä lähempänä sen parempi, koska Myrtsi ei voi mitenkään ylettää sen hammaskalustolla tähän. Näätsä?" sanoin ja havainnollistin painautumalla kaulaa vasten. Myrtsi ei ylettänyt puremaan minua, vaan epätoivoisesti haukkoi ilmaa. Yllätyin siitä että tamma oli hampaat irvessä minuun päin, mutta varmaan se ei ollut vielä ihan oppinut. Nykäisin Myrden riimunnarusta äkisesti ja toruin äkkipikaisella ei-sanalla. "Nonii, tuu nyt vaa harjaa tai me ei muuten ehditä", sanoin ja katsoin sitten kun tyttö alkoi harjata seuranani tamman kylkeä. "Meen tonne toiselle puolelle, sä pärjäät kyllä", kerroin ja sukelsin Myrden kaulan ali oikealle kyljelle. Tammma hiukan luimi, muttei yrittänyt sen suurempia temppuja. Puhdistin oikean puolen kaviot ja tuntilainen vasemman puolen etujalan, koska Myrde viskoi aina jalkansa irti tytöntyllerön kädestä. Sain siis senkin takajalan.
"Okei, sitte romppeet niskaan", huokaisin ja astelin karsinaan satula kädessä. Viskasin satulan vasemmalta puolelta selkään ja menin tamman oikealle puolelle. "Ota satulavyö vastaan", pyysin ja tyttö teki sen mitä käskettiin ja laittoi vyön puoliksi kiinni ekaan reikään. Sitten menin vasemmalle puolelle arvosteleva ilme kasvoillani ja kiristin vyötä oikein kunnolla ja samalla tönin Myrden päätä kyynärpäälläni aina kun tamma yritti temppuja. Hetken pinistelyn jälkeen olivat tammalla suitsetkin ja talutin ponin ulos odottamaan, tallissa oli liian ahdasta. Tuntilainen piteli ohjien päädystä joten minun oli tartuttava oikealta puolelta kuolaimeen ettei Myrde olisi lähtenyt kolttosilleen. Hetken kuluttua Raija ja muu porukka ilmestyi tallista siistissä jonossa ja Raija pyysi myrden etunenään, joten siihen me sitten tuntilaisen kanssa se talutettiin oikein nätisti. Hevosjono liikkui häntiä heilutellen maneesiin ja sitten ratsut talutetiin riviin ja alkoi kuulua ähkinää, kun kiristettiin vöitä viimeisen kerran ja ponnailtiin selkään vaivalla. Tuntilaiseni ei päässyt itse selkään ja Myrde ei tykännyt siitä että joku hemmetin apina roikkui kyljessä, joten punttasin tytön selkään ilman pyyntöä ja säädin hälle jalustimet. Nappasin Myrtsin kuolaimesta ja lähdin taluttamaan alkukäyntejä. Ratsastaja tuskin piteli ohjista kiinni ja näin kuinka Raija ja Sanna keikkuivat maneesin katsomon laidalla, Raija lähti kyllä melkein heti. Opettaja - Leena tällä kertaa - katseli ratsastajia haukansilmillä. "Sara, suorista selkä. Mira, kerää ohjia. Ja Minna, pitäisit niistä ohjista edes kiinni! Myrde ei ole automaattinen mutta ei se silti ole myöskään pelottava, rohkeasti vaan! Se sujuu varmasti kuin tanssi!"
Jaa, eli ratsastaja oli siis Minna Kiiski. Todella todella ujo nuori oppilas ja ryhmänsä nuorin itse asiassa. Sanna katsoi minua ymmärtäväisesti ja nyökkäsin hänelle närkästyneen hymyn kera, ymmärsimme toisiamme olimmehan molemmat tallin henkilökunnan suosiossa. Myrde kulki ainakin tähän mennessä ilman mitään temppuja, mutta kun piti siirtyä raviin, Tepon ratsastaja - jolla ei ollut taluttajaa mutta olisi pitänyt olla - kiilasi Myrden eteen ja en päässyt sitten ravaamaan. "Linnea! Minä näin tuon! Ohjaa Teppo nyt heti Myrden edestä pois, muuten toinen ei pääse edes raviin!" Leena huusi heti, tarkkasilmäinen kun oli. myrden vauhti oli muuttunut mateluksi joten näpäytin tamman takapuolta kämmenelläni ja Myrde lähti heti raviin, saavuttaen kuitenkin erittäin nopeasti edessä hölkkäävän Santtu-shetun. Ja Myrde sitten melkein oli jyrätä shettiksen, juuri ennen kuin käänsin tamman voltille, josta tuli ärsyttävän pieni sillä käännös oli tiukka. Myrde joutui hidastamaan menettelyni ansiosta käyntiin ja taas jouduin hoputtamaan. "Helkku, sä voit nyt lähteä koska Sanna kertoikin mulle että sä lupasit hänen puolesta nopeasti ruokkia hepat. Inga on tallissa niin kysy häneltä neuvoa." Nyökkäsin Leenalle ja päästin irti myrdestä jolloin tyttö selässä meni pieneksi pelokkaaksi keräksi. En välittänyt vaan kävelin maneesista ulos ja käännyinkäytävälle joka vei talliin. Inga oli tosiaan tallissa.
"Moikka Helkku, tulit sitte auttamaan mua. Poneilla ei oo tän tunnin jälkeen mitään joten annetaan niille. Hepoilla on vielä tänään sennualkeistunti ja jotkut kaksoset varasivat yksityistunnit Dollilla ja Rosalla. Mutta nyt hommiin, on luvattu sadetta ja meidän pitää saada Dolli ja Rosa sisään ennen sitä", Inga selitti ja antoi minulle nopeasti eri hevosten ämpärit jotka tyhjensin karsinoiden ruokakaukaloihin. Mistyn vesiautomaatti on jotenkin jumissa, joten kaadoin tammalle raikasta vettä ämpäriin maahan. Laskin heinää karsinioden pohjalle hieman, ja sitten menin takaisin Ingan luokse. "Voidaan nyt käydä hakee Dolli ja Rosa", sanoin ja otimme Ingan kanssa narut mukaan. Vettä ithkui jo taivaalta, joten hölkkäsimme tarhalle, jonka portilla tammat odottivatkin jo kärsimättöminä. Minä nappasin Dollin ja Inga Rosan, ja seuran asioista jutellen käppäilimme talliin hevospuolelle. Laskimme tammat irti karsinoihinsa ja rapsuttelimme aikamme Veijoa, maailman upeinta puoliveristä. Veijolla on ihana läsi ja sopiva luonne. Harmi kyllä muilla ei ole silmiä Veijolle ja se jää usein toisten ponskien jalkoihin. "Älä huoli Veijis, sulla on aina Helkku", lohdutin ruunaa vielä lopuksi ja poistuin tallista.
Kävin vielä hakemassa tavarani muuten tyhjästä hoitajien huoneesta ja nimikoin huolellisesti ja kauniilla käsialallaoman kaappini, joskus maalisin siihen sitten koristekuvioita. Nyt minun oli mentävä kotiin ennen kuin kaatosade alkaisi. Juoksin tihkusateessa parkkipaikalle ja ei mennyt kuin pari minuuttia kun poistuin jo tallin pihasta hyvillä mielin. Ensimmäinen päiväni ykkösenä ja minulla oli ollut hauskaa!
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Sept 15, 2013 17:43:48 GMT
Moikka Helkku!
Te olette kyllä hauska pari Myrden kanssa, kaksi tuittupäätä yhdessä. Sovitte toisillenne kuin nenä päähän! Hoitotarinasi oli miellyttävää lukea, enkä osannut yhtään arvata juonenkäänteitä - kerrankin, kun hoitajana on tuollainen suorasanainen, eikä kliseisesti kiltti ja huomaavainen tyttö. Voin vain kuvitella mitä tuleman pitää... Sinulla ja Myrdellä varmasti menoa ja meininkiä riittää, sekä hulluja päähänpistoja yhdessä hoitajien kanssa. Älä siis ota nokkiisi jos joskus saat vastaasi kiukkuisen poniopettajan kun yllätän teidät tytöt vaikkapa kentältä pelaamasta pesistä, hah!
Lujalla tahdolla sitä varmasti pääsee Myrdenkin kanssa pitkälle, joten eikun peukut pystyyn ja jatkoa odottelemaan!
Helena, poniopettaja
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 16, 2013 13:14:30 GMT
jTylsää ja samalla hauskaa 2HM Kuva tälläkertaa, koska laiskuus. Ja onkin tosi monipuolinen kuva... no ensi kerralla tarinoin sitten oikein kivan stoorin. Tallipäivä sujui hiljaisesti karsinaa siivoilemalla ja Spain jalkoja venyttelemällä. Estetunnin ajaksi vein Liekon kanssa Spain ja Uunon tarhaan irtojuoksutettavaksi mutta se ilo loppui lyhyeen ja (murimuri) poniopettaja tuli häätämään meidät. Sitten Henkan kanssa tutustuttiin ja käytiin kahviossa. Pakko myöntää että Henkka on kyllä tosi söpö, päiväkirja, mutta vain sinä, minä ja Myrde saadaan tietää se eikä kukaan muu. Ehkä jotkut kakkoshoitajat osaavat sittenkin olla mukavia eikä vaan hoitsuvarkaita! (:
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Sept 16, 2013 15:10:05 GMT
Murimuri tosiaan, tuollainen sooloilu näin isossa ratsastuskoulussa ei ole hyväksyttävää! Saapi olla viimeinen kerta tai saatte molemmat tupenrapinat.
Tällainen lyhyt pikapäivitys oli kiva piristys, näin voi tosiaan aina välillä tehdä. Tarinoihin voisi myös aina lisätä, että montako tuntia hoitoponi on kunakin päivänä ollut tunneilla - sitten on loppuvuodesta helppo laskea kuinka kamalan monella tunnilla poni on juossut koko vuoden aikana (ja sääliä niitä samalla).
Helena, poniopettaja
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 17, 2013 13:30:37 GMT
Täydellinen epäonnituminen menestys!
Tälläkertaa taas piirros kun tarinankirjoitusintoa ei ollut. Ja ihan hyvä siitä tulikin. Tepon jalat vaa paskana ja "Vallun" jalat, ja sitte Lieko kauniinä pylly pystyssä (xd) ja Marika ku lentoon lähdössä + Liekon ja Markun naamat on toosi hianot. eli Henkan, Liekon, mut, Even ja Markun voi tästä hoitsuineen bongata. Löydättekö ittenne? © minä ja kopioijat vedetään pytystä alas! Helkku ja Myrde 3HM
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Sept 19, 2013 17:00:26 GMT
Moi Helkku!
Ihana piirros, juuri tällaisia odotinkin näkeväni silloin tällöin hoitovihkoissa. Nopealla käynnilläni hoitajien huoneessa Myrden vihko näytti myös tosi nätiltä, kiva että on kaiken ahertamisen ohella jaksettu panostaa hoitovihkojenkin ulkonäköön! Jatka samaan malliin vain.
Marja Suho, tallimestari
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 13, 2013 20:28:24 GMT
Raybanit syväl pääs, pää syväjääs Helkku & Myrde... öö montako niitä HMiä nyt oli?
Ihanaa tääl jäädä hyytyy tai painaa päätä tyynyyn nyt mennään täysii koneet käyntiin...
Lähipäivinä olen miettinyt, että saako tallille mennä kun on nuhassa. En nimittäin ole varma, onko nuha niin vaarallinen, mutten ole silti uskaltanut eksyä kuin nopeasti harjaamaan Myrden ja käymään tunneillani. Olin saanut ensimmäisenä Pappilassa kokeilla Roxia, ja sen jälkeen nyyhkinyt Inkkua. Sellaista se oli, vaikka ei edes tuntisi hevosta se itketti. Entä jos oma nuppu olisi seuraava?
Lisäksi minulla on a) poikaongelmia b) hevosenosto-ongelmia. Olen nyt lähiaikoina bongannut tallilta useamman hyvännäköisen pojan. Yksi heistä on Henkka, se on vissiin Tulpun ykkönen nykyään. En ole pysynyt kärryillä. Mutta joka tapauksessa ihan ok, ja söpö. Sitten on Jami. Saman ikäinen kuin Henkka, mutta ehkä vähän enemmän ollaan tutustuttu ja näin. Komea kans. Mutta ei mulla ole juuri nyt mitään ihastusta, ja olen tottunut että on. Se ehkä siinä eriten häiritsee, se tyhjä olo.
Sen lisäksi emme ole etsimisen jälkeen löytäneet lainkaan potentiaalisia hevosia tulevaisuuttani ajatellen. Kävimme katsomassa vaB-tasoista nuorta tammaa Katlaa, mustaa pv-ruunaa Rhinoa ja tekeori Legoa, ja tuossa on lueteltu sitten vain mieleenpainuvimmat. Jokaisessa on jotain vikaa - joko huono tallikäyttäytyminen, epävarma maastossa, kuuma, pelkää rekkoja, yrittää ryöstää, omaa estekammon... ikinä ei löydy sopivaa. Lähdetään tosin nyt syyslomalla Saksaan katsomaan pieneltä kasvatustilalta hevosta, josta saisi hienon yleisratsun. Tilalla on useampi hevonen myynnissä joten siellä sitten ollaan. Nyt alkulomasta vielä koti-Suomessa porskuttelen kuitenkin.
Mainitakseni tärkeimmän, istun nyt kahviossa ja mussutan jättikokoista tonnikalasänpylää ja juon kahvia. Katselen samalla tuntia joka on parhaillaan meneillään, Myrde siellä reippailee myös, enemmän ja vähemmän reippaasti. Laitan Instaan päivityksen, ja tarkastan Askin. Ei mitään. Joskus elämä voi olla tylsää. Tai siis yleensä elämä on tylsää, ainakin 16-vuotiaan tytön elämä.
Jostain syystä olen alkanut kiinnittää huomiota ulkonäkööni. Minulla on sileät posket, ruskeat silmät ja kalpea iho. Ripset ovat mustat ja suht nätit, nenäni on suloinen hyppyri. Olen sujut huulieni kanssa, sopivat hyvin tekemään oikein kunnon duckfacet. Hiukseni on yleensä nätit, mutta jos en pese niitä joka ilta ne rasvoittuvat. Olen hoikka, oikeastaan melkein laiha, ja minulla on leveä vyötärö. Tanssijan vatsalihakset, urheilullinen keho ja pianonsoittajan ohuet, kevyet sormet. Kynnet pidän aina lakattuna.
Herään ajatuksistani nähdäkseni että tunti on loppunut ja ratsukot seisovat kaarrossa. Seuraavaksi tajuan, kuka istuu minua vastapäätä ja taputtaa äänekkäästi, heiluttaa kättään kasvojeni edessä ja viheltää. - Helkku, got a problem? - Ai joo... hoomenta sinullekin, nurisen väsyneenä pojan pirteälle äänelle. - Miten sä jaksatkaan... - No se on taikaa se, Jami iskee silmää sanojen kaveriksi. - Kahvikaan ei auta muhun... oon hörppiny tätä koko päivän eikä auta. Mutta mua alko jo ällöttää joten tää on kyllä viimeinen kahvi minkä juon kuukauteen, valitan, mutta tekaisen silti hymyn huulilleni.
- Ookoo. - Miks toi hiljaisuus? kysyin uteliaasti. - No siis. Öö... saanko kysyä yhden jutun? poika kiemurtelee tuolissa kuin kastemato. - Saat, saat! sanon ja naputan kynsilläni pöytää. - Mitä mieltä sä oot mun... veljestä? Jami kysyi. Ei edes huono kysymys. - Kus- tosi kiva! Olin vähällä lipsauttaa jotakin hyvin peruuttamatonta, mutta vastaukseni sai silti pojan hämilleen. - Vale. Tuo on vale. - No okei okei vihaan sitä! myönnän. - Ookko nyt tyytyväinen? Jos et niin sanon kuule vielä, ettet oo yhtään niinku Joel ja voisin nimittää sua jopa mukavaksi. Kiitos kun annoit kertoa. Totako sä vihjasit? - Rauhotu nyt... mut kiitti. Kiva kuulla, Jami nyökkää ja minä nousen pöydästä lähteäkseni.
Olin tehnyt jo kuitenkin kaikki askareeni, joten käppäilen Myrden karsinalle tarkkailemaan hikistä tammaa. Päätän sitten viilailla häntä, ja nappaan karsinaan mukaan hikiviilan. Naksutan kieltäni, saan vastaan ärtyneet ja väsyneet suklaasilmät. Rapsutan tamman hikistä, ruskeaa kaulaa ja viilailen rauhallisin vedoin hänet, limboan kaulan ali toiselle puolelle ja työnnän tammaa seinästä irti viilatakseni tämänkin puolen. Urakan jälkeen silittelen tamman päätä ja sanon heipat. Äh, pitää mennä. - Moikka! huudahdan vielä tammalle kun olen astunut käytävälle. - Moikka! vastaa ääni, mutten tunnista sitä, enkä jaksa enää kääntyä.
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Oct 18, 2013 6:44:34 GMT
Heippa Helkku!
Olet ihan oikeassa kun pähkäilet hektistä ratsastuskoulun menoa. Toinen lähtee, toinen tulee. Sitä ei koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Henkilökuntaakin on opastettu olemaan suht suppusuin, mikäli jokin hevonen ollaan lopettamassa. Se ei ole yhtään sen parempi itkeä tallin käytävällä kaksi viikkoa etukäteen ja sen jälkeen vielä sama määrä lisää hevosen poistuttua tavalla tai toisella Pappilasta. Onneksesi Myrde on kuitenkin elämänsä kunnossa, vaikka onkin lopen kyllästynyt ratsastuskouluelämään :-)
Mitäs tykkäsit Roxista? Meidän mielestä olit paras vaihtoehto uuden ponin kokeiluun, sillä luotamme sinuun kovin paljon.
Poikaongelmaan kommentoisin sen verran, että ei kannata väkisin ihastua keneenkään, siitä ei seuraa kuin harmia. Jos se ei kolahda heti alkuun, niin se ei ole oikeasti koskaan kolahtanutkaan! Ja vai että Helkullakin on hevosen osto mielessä... Tässähän kohta kaikki tallitytöt katoavat kun hankkivat omat hevoset! :-D
Tämän kertainen tarinasi oli hirveän kivasti kirjoitettu, täällä tykättiin ihan sata lasissa siitä! Varsinkin ruokafanaatikkona oli kiva maininta, kun kerroit istuvasti kahviossa ja syöväsi suussa sulavaa tonnikalasämpylää... Mm-m! Tarina oli kevyt lukea, mikä ei missään nimessä ole paha juttu, päinvastoin. Kivaa vaihtelua tällainen pohtiva tarina!
Helena Mäkinen, poniopettaja
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 18, 2013 19:48:35 GMT
Ponitunti paras tuntiHelkku & Myrde 5HM
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Oct 19, 2013 7:31:34 GMT
Heippa Helkku!
Sinulla näytti viimetunnilla mainiosti onnistuvan eteen-alas-harjoitukset, kuten kuvastakin näkee ;-) Missä vaiheessa tuntia otit kuitenkin kypärän pois vai näkevätkö vanhat silmäni väärin?!
Myrdellä on ollut vähän kuumetta, joten seuraile sitä tarkkaan ja lue tallimestarin kirjaa mahdollisisten kunnon muutosten varalta, niin pysyt kärryillä!
Helena Mäkinen, poniopettaja
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 21, 2013 20:42:38 GMT
Naurattaa, itkettää ja... se tunne kun ei keksi kolmatta sanaa. Helkku ja Myrde 6HM
- Myönnä nyt, Helkkuu... Helkkuu... - Okei okei no kyl mä vähän, naurahdin, saaden vastaukseksi epäuskoisen tuhahduksen. - Tosi vähän... Saana murahti ja kiemurteli riemusta. - Anteeks hä, mutisin ja sain toisen vaikenemaan. Saana oli aina paras vaihtoehto napata tallille mukaan - hän piti hevosista, eksyi aina irtotunneille ja oli kuitenkin parhaita tuttujani. Saksan reissu ei ollut tuottanut tulosta hevosen löytämisessä, olimme vain kurkanneet muutamaa orpoa pikku knabstrupruunaa ja puoliveritammoja. Miten olisi ollut knabbi tammana, se olisi kelvannut. Mutta toisaalta olen vain mielummin tavallinen ponityttö, ykköshoitaja ja innokas kisaaja.
Minut ja Jami oltiin värkätty ponikerhoon korkeamman voiman eli Raijan kautta, ja siinä oli sitten hommaa miettiä poneille nopeasti jotakin käyttöä. Estetunti, joten Spai ja Uuno olivat vapaina, samoin Zake ja Skidi. Päätimme aloittaa sitten opettamalla vaahtosammuttimille harjausta ja pidimme ponien kauneuskilpailun, jonka voittivat kaikki jaetulla ykkössijalla.
Ponivalmennus oli sujunut Raijan tiukan katseen alla hienosti, sillä heti pieninkin virhe: ja noittia tuli. - Helkku, katse eteen. Helkku, nojaa taakse. Helkku, aktiivinen käynti. Helkku, takajalat töihin. Helkku, nyt se katse! Ja muista pitää kädet paikallaan! Saana demonstroi nauraen. Rapsutin Myrden hikistä kaulaa ja nautin siitä, kuinka meidät oltiin päästetty tällä kertaa vähällä, sillä ponit olivat jokainen omalla tavallaan hankkineet ongelmia alkavasta syksystä: Myrdellä ja Mistyllä oli hieman lämpöä, Tipi oli väsynyt ja Tepolla oli syysmasennus. Myrde oli siis ollut tunnin tasoon kurkattuna todella taitava, kun kaikki olivat vielä väsyneitä ja näin.
Päästin Myrden karsinaansa ja jätin Saanan poistamaan satulaa kun menin pesemään kuolaimet. Sen tehtyäni vein suitset paikalleen ja kävelin noutamaan satulan. Myrdellä ei olisi tänään enempää tunteja kuumeen vuoksi, ja ihan hyvä niin. Eihän toinen jaksaisi. Hikiviilailin Myrdeä pitkään, sillä Saana katosi tunnilleen, ja annoin tammalle oikein kunnon hierontaharjauksen. Kävin koko kehon läpi tarkasti, ja puhdistin kaviot. Sitten vain hengasin karsinassa, ja rapsuttelin makaamaan käynyttä Myrdeä.
Kävin hakemassa ruohoa, jos tamma piristyisi vihreästä, mutta Myrde vain hamusi ne ahneesti käsistäni. Lopulta tutun kuuloinen ääni kantautui korviini. - Helmiina, mikä ongelma sulla on siellä... pojan ääni ärähti v-mäisesti. - Mee pois, ... Jami? - Hah, kunhan säikyttelin. Mutjoo, jos sä nyt kuitenkin päättäisit että et juurtuisi sinne karsinaan vaan tulisit vaikka kahville. - Ai onko nää nyt jotku treffit? kikatin hölmistyneen kuuloisena. - Mh, kuului vastaus ja miehenalku kääntyi kannoillaan, karaten jonnekin käytävän syövereihin.
Hetken Myrdeä ääneen säälittyäni otin neuvosta vaarin ja ostin pillimehun, jonka jälkeen hyvin maneesin ponipuolelle. Saana oli hupaisa näky, hän puri hampaitaan yhteen Tipin selässä ja mäiski tammaa pohkeilla. Tiesin kyllä ettei Saana ollut aloittelija, hän oli hyvä ratsastaja, mutta ei omannut sitä taitoa mikä ei ollut vielä tunnettu maan päällä: Tipin hallitseminen täydellisesti.
Tunnin loputtua Tipi oli virkeä mutta Saana hikinen kuin sika, ja hänestä saattoi miltei puristaa tuota inhoaa ainetta. Autoon laittamaan Tipin pois ja sen jälkeen olinkin jo uupunut, joten vein Myrdelle hyvät päiväunentoivotukset ja lähdin nokosille hoitajien huoneeseen.
Heräsin sohvalta hiukset pörrössä ja nauroin itselleni hetken Saanan kanssa. Sitten heräisin hiukseni poninhännälle ja vetäisin vaaleansinisen, pantterikuvioisen tuubihuivin paksun tummansinisen hupparin päälle, ja lähdimme Saanan kanssa syömään vielä evästä. Katseltiin sieltä alkeisestetuntia, ja mussutettiin lohimureketta meidän eilisestä ruokapöydästä. Päivitin faceni, kuvasin Instaan yhden coolin otoksen ja vastasin Askissa kysymyksiin. Vaihdoin myös Waht's App- tilani: Myrden luona. Villasukkakuumetta <3. Tuon jälkeen oli pakko lähteä kotiin että edes jaksettaisiin Saanan kanssa kävellä kotiovelle asti.
|
|
|
Post by Helmiina on Feb 19, 2015 18:44:28 GMT
It's alive at the beating of a young heart... #7
Tänään oli jotenkin freesi olo kun kävelin tallille (tällä säällä ei skoballa pitkälle pötkitä), vaikka oon tehny niin jo ainakin useamman vuoden. Ihan kuin olis alottanu puhtaalta pöydältä. Ehkä se johtui siitä, että Pappilan remontin aikana moni hoitajista oli pötkinyt tavoittamattomiin enkä ollenkaan tiennyt, ketkä kaikki tavallisista tallikavereita palaisivat. Joitakin mä toivoin takaisin, kuten Jamia ja Liekoa, mutta sen sijaan Eveliinaa tai Juliaa ei tulisi kyllä yhtään ikävä vaikka katoaisivatkin. Oikeestaan ainoot asiat jotka sai mut hymyilemään oli Myrde, uudet hevoset sekä Marika joka oli ahkerasti jatkanut Pappilassa hoitamista. En mä tallilta muita tuntenutkaan, nyt kun tällainen joukkomassalopettaminen tapahtui. Syitä siihen en sitten tiedä. Päästäkseni takaisin tärkeisiin asioihin, oli virkistävää nähdä Pappila ja hölkätä autotien yli parkkipaikalle, hypätä sitten lumesta valkoisen ojan lomitse tallitielle ja lopulta saapua hiekka rapisten kenkien alla tallipihaan. Olin kulkenut jo vuoden samaa reittiä siististi suojatien yli ja sitten sivupolkua, mutta nyt oli aika käyttää eri reittejä. Lämmin ilma otti minut vastaan tallissa ja tasasi lämpötilaa niin että poskien punotus lakkasi. Suuntasin ensin Primis-tamman karsinalle, siitä draamakuningattaresta oli tullut minun suosikkini hevososastolta kun kimo muutti Pappilaan. Ja voi sitä riemua, mitä hoitajien huoneessa oli ollut kun vitsailimme prima ballerinan feng shuista.
Primis katsoi minua hienostuneen vakavasti kaltereiden takaa ja käänsi takapuoltaan minua kohti kurkkien olkansa yli kuin mikäkin kikatteleva pikkutyttö. "Hei, oikeesti. Mä rakastan kattella sun persettä, mutta sun pitäis ehkä laihduttaa jos esittelet sitä ihan kaikille", tokaisin ja rapistelin mustan toppatakin taskussa olevaa karkkipaperia. Vaikka tamma olikin muuten hieno neiti, ei se osannut pitää kiinni linjoistaan. Ei minulla kyllä oikeasti mitään annettavaa sille ollut, kunhan halusin tervehtiä. Ja Primis tulikin korvat hörössä karsinan ovelle. Pörrötin nopeasti valkeaa otsatukkaa ja sainkin sellaisen murjotusilmeen takaisin ettei tehnyt mieli jäädä karsinalle. Jos katseella voisi tappaa, Primis olisi varmaan tehnyt minusta lihamureketta Helenan koirille... suuntasin katseeni ponipuolelle ja nopeasti ihanaa Teppoa tervehdittyäni suuntasin Myrde-murun karsinalle. Eipä siinä, jotenkin mä onnistun tykästymään niihin hevosiin jotka tarjoaa katseltavaksi paljon mielummin peppuaan. "Hei auringonpaiste-herkkuperse, kuis kulkee?" virnuilin tammalle ja taputin sitä takapuolelle. Myrde kääntyi muhun päin ja katseli päästä varpaisiin. "Mitäs nyt?" kysyin kohottaen toista kulmaani. Ruskea tamma hörähti. HÖRÄHTI. Jumalauta, se oli pehmennyt mulle. Nappasin ponin pään mun syleilyyn, heiluttelin kikatellen sen löllöä alahuulta ja kutittelin korvan takaa. Ihanaa, mulla oli viimein normaali hoitoponi. Edes suunnilleen. Teppo kakkonen. Toivottavasti Myrde ei vaan alkais imppaamaan hiuksia.
Tarkastin tamman yleiskunnon rapsuttelun lomassa ja jätin päivänsäteen sitten yksin karsinaansa kun kävin tsekkaamassa, oliko tänään tiedossa montakin tuntia. Kolme. Heti aluksi tietysti alkeiskurssi, saataisiin sietää jotain Kaarina-nimistä minimursua koko aamu, mutta oikeestaanhan ne aloittelijat oli parhaita. Ainakin ne voitti pahimmat pissaliisat, jotka ei tienneet mitään hevosista, mutta pojista kyllä. Ne oli aina laittamassa suojia väärin päin tai vielä pahempaa, etujalan suojia takajalkoihin. Voi että Noora huutaisi niille jos me hoitajat ei pelastettaisi niiden nahkoja siinä välissä. Voi olla että siinä vaiheessa Helenakin kimmastuisi. Onneksi Raija ei olisi edes näkemässä, sulkisi varmaan koko paikan yli 14-vuotiailta ratsastajilta kun näkisi mitä ne oikein tekee. Rakennekynnet, eikä niissä tuoksu mikään muu kuin pisteliään viettelevä hajuvesi. Yäks.
Kaarinalla ei turhan kauaa kestänyt, vaan hän tuli pian hössöttävän äitinsä kanssa Myrden karsinalle. Kummituksen nähneenä tietysti, mutta mulla oli tapana hymyillä asiakkaille. Se lupasi ekstrapisteitä henkilökunnan silmissä, ja nehän kelpasivat mullekin. "Moikka, sä taidat olla Kaarina?" kysyin ja kumarruin hieman tyttöön päin. Yleensä se viesti pientä epäkunnioitusta sopivan siistillä ja vaikeasti ymmärrettävällä tavalla. "Joo, mä oon. Äiti mee nyt vaan, mä oon ikan kunnossa, okei?" tyttö totesi ja sen jälkeen huokaisi ääneen äidilleen, että olisi parempi kaikota ja hermoilla kahvion puolella. Salaa hymyilin tytön asenteelle, ja päätin että tästä neidistä saattaisin pitääkin. Kaarinan äiti lähti nopeasti tarkistettuaan että tytöllä oli kaikki hyvin ja päästiinkin vaahtosammuttimen kanssa hommiin. Myrde näytti tosi hapanta naamaa uudelle tytölle mutta sain sen kumminkin taltutettua rautaisella otteellani (joka muuten oli ehtinyt jo heltyä tämän aamun aikana). Mulla ei ollut tapana herkistellä pikkutyttöjen edessä, mä olin rautainen heppa-ammattilainen niiden silmissä enkä tosiaan kukaan muu. "Monesko tunti tää on sulla?" kysyin hymyillen kun toinen harjaili tamman kylkeä. "Ööö, oiskohan neljäs", tyttö kertoi ja meni kaulan alta toiselle puolelle lievästi säikähtäneen näköisenä. "Sittenhän sä et tarvi taluttajaa kuin laukkaosuudella. Vai haluutko, että tuun kävelemään vierelle?" kysyin ja taputtelin Myrdeä ryntäille hymyillen itsekseni. "En mä varmaan tarvitse", Kaarina tokaisi. Saimme hoidettua Myrden yhteisvoimin melko helposti vaikka sainkin uhkailla tammaa kaurojen vähentämisellä sen kiukutellessa satulavyötä vastaan.
Helena lähetti ponit tallista järjestyksessä, ja sain vinkattua Marikalle silmää kun tuo talutti Teppoa ja todella siroa blondia maneesiin. Roxi mateli taluttajansa vierellä ja sai toisella puolella kulkevan tallitytön hoputtamaan kaksikkoa. Myrde näytti hapanta naamaa vierellä astelevalle ja tuntilistaan keskittyneelle Helenalle joka työnsi hammaskaluston kauemmas nauraen tottuneesti. Maneesissa autoin Kaarinan selkään ja kiristin tuolle jalustimet sopiviksi mönkien sitten muiden taluttajien kanssa katsomoon vieri viereen. Tein tilaa Marikalle, jolla oli kestänyt Tepon ratsastajan kanssa oma aikanasa. "Tuo Siiri on oikea maanvaiva. Onneksi en joudu taluttamaan koko tuntia, en ymmärrä miten Teppo jaksaa tuollaista koko päivän", tyttö huokaisi. "Myrdellä kävi tuuri, tuo Kaarina on sopivan koppava ja taitaa pärjätä melko hyvinkin. Ainakaan se ei alkujännityksen jälkeen pelännyt Myrdeä, vaikka oli varmaan kuullut siitä ties minkälaisia kauhutarinoita", tokaisin ja jäimme sitten keskustelemaan tunnista, poneista sekä ratsastajista. Ihana kirjava ruuna Mio (jota voisin hoitaa milloin vain) pysyi hyvin tottuneempien ponien perässä, vaikka katsoikin Anjaa kummastuneena tamman luimiessa tälle. Myrde ja Anja olivat Pappilan pahissiskokset: molempien kuljet ja suu olivat betonia ja niitä oli melkein mahdoton saada liikkeelle, jos ei tuntenut hyvin mistä ponit innostuivat. Myrdeä pänni uudet ratsastajat, sitä ei saanut kuulolle kuin opettamalla tamman olemaan. Anjasta en sitten tiennyt, tamma oli koetellut hermojani ponitunneilla jo useamman kerran. Onneksi nyt saatoin vaihtaa hevosille, vaikka olinkin vielä hieman ponikokoa. Toivottavasti en koskaan kasvaisi Myrdeltä yli. Tuntuikin kyllä siltä, etten olisi viimeistäkään senttiä enää venymässä.
Kun tuli laukan aika, viruimme koko porukka uralle omien nimikkoponien luokse ja valmistelimme ratsukot sitten laukkaan. Kun Helena antoi luvan siirtymiseen, maiskautin Myrdelle niin reippaasti kun vain osasin ja sain kuin sainkin tamman olemaan minulle mieliksi. Kaarina oli selässä kuin pieni päivänsäde ja Myrtsikin nautti siitä pienestä vapauden tunteesta, joka sille suotiin. Itse juoksin vierellä hiki hatussa pari kierrosta, kunnes tuli loppukäyntien ja -huokaisujen aika. "Kiitos ja ratsailta", Helena sanoi ja se helpotti minua paljon. Otin Myrden toiselta puolelta kiinni ja Kaarina toiselta, jonka jälkeen lähdin kävelemään kohti päivän seuraavaa haastetta. Kyllä hoitajan työssä tarvitaan selkeästi kuntoakin, varsinkin alkeistunneilla. Hevosten hoitajat pääsivät helpommalla, kun ei tarvinnut ainakaan yhtä usein alkeisratsastajia taluttaa. Vaikka ne liiankin puheliaat tättähääräsennutädit jotka aloittelevat nuoruuden harrastusta uudelleen keski-iällä taitavat olla vielä hirveämpiä kuin pissaliisat. Onneksi sellaisia ei ole ponipuolella nähty.
|
|
|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Feb 20, 2015 7:27:23 GMT
★★★★
Ensimmäisenä täytyy sanoa, että kiva nähdä pitkästä aikaa ja onpa sinusta tullut ihanan freshin näköinen. Eläydyt Pappilan toimintaan erinomaisen hyvin pieniäkin yksityiskohtia huomioiden (kuten se, miten lähdetään tallista hevosten kanssa tunnille - sinnehän ei ihan miten vain mennä!). Täällä päin ollaan kyllä tosi iloisia, että meillä on juuri sinut hoitajanamme!
Helena, poniope
|
|