Nököllä 31.10.2015
Edellisen tunnin loputtua laskeuduin katsomon ylimmältä penkiltä ja kävelin reippaana Nökön luokse. Se oli pieni ja pippurinen shettis, jonka selkään ainakin pääsin ongelmitta. Mulla oli taluttaja, Sara, ja se autto mua jalustimien säädössä.
Toisten vielä noustessa ratsujensa selkään mä tunnustelin pienen ponini liikkeitä. Tää oli vähän kun Santulla menisi. Vähän laiskempi Nökö kyllä oli, mutta mun ei ainakaan tartteis hidastaa sitä putoamisen pelossa. Helena käski meidän ratsastaa alkeiskurssilta tuttua kolmikaarista kiemurauraa, joka oli musta tosi helppoa. Nökö joko totteli mua tosi hyvin tai se seurasi automaattisesti taluttajaa... Toiselle pitkälle sivulle tehtiin voltti, eli sellanen pieni ympyrä. Mun voltit ei aluks ollu ympyrää nähnytkään, mut sit kun Helena käski mun painaa sisäpohkeella ja kattoa menosuuntaan, niin Nökökään ei enää oikonu. Kolmikaarisella käänsin kerran Nökön päätä ihan liikaa ja arvatkaa mitä se teki? Se puri mua varpaista!!!
Varpaitten jomotus alko pikkuhiljaa hellittämään kun pamautin muutaman kerran Nökön kylkiä mun jaloilla ja Nökö lähti ravaamaan. Sil oli ihan kauhee ravi. En pystyny keventää kunnolla, ku se juoksi niin lujaa! Aina kun nousin jalustimille ni Nökö oli ottanu jo ainakin pari askelta ja mun kevennys meni kokoajan sekasin. Mua ärsytti niin paljon ku näytin ihan surkeelta, vaik esimerkiks Goldilla mä ratsastan jo tosi hyvin. Kiemurauralla sai onneks istua harjotusravissa...
Kun vaihdettiin suuntaa niin se taluttaja päästi irti Nököstä. Se kuulu asiaan, sillä Helena käski tehä niin. Sanoin aluks sille Saralle et "älä päästä irti mua pelottaa", mut se vakuutteli et mitään pahaa ei käy kun se on kokoajan vierellä.
Ratsastustunnin tehtävästä jätettiin voltti pois ja Helena kanto sen paikalle yhen puomin. En ollu ihan varma halusinko ratsastaa puomia, mut en oikeesti kehdannu sanoa mitään. Menin vaan muiden mukana vaik jännittikin ihan sikana...
Puomilla mä nousin aina kevyeeseen istuntaan ja löysäsin ohjajia. Mun oli vaikee pitää Nököä suorassa ennen puomia, sillä enhän mä tuntenu Nökön suuta sillon kun olin kevyessä istunnassa? Mentiin puomin yli aina vähän makaroonina, mut kun se taluttaja kävi vähän lyhentämässä mun ohjia niin mentiin paremmin suorassa.
Välikäyntien jälkeen puomit lisääntyivät kahdella ja niitä oli siis kolme peräkkäin. Siirrettiin ponit kevyeeseen raviin ja puomit tultiin kevyessä istunnassa.
Mun pitää sitä kevyttä istuntaa harjotella, sillä se oli tosi rankkaa pysyä niin kauan irti satulasta.
Otettiin tunnin loppuun myös laukkaa aina puomien jälkeen ja pyysin Saran takas taluttamaan mua. Ihan hyvä, sillä Nökö ei meinannu laukata millään vaan se juoksi kiitoravia niin kauan kunnes raipalla napautin sitä. Lopuksi tehtiin uralla pysähdyksiä ja voltteja uralla, niissä ei ollu ongelmia. Tein nekin ilman taluttajaa.
Tunnin jälkeen sain viiä Nökön talliin ja harjata sitä. Se puri mua taas, eli mustien varpaiden lisäksi mulla oli kotiinvietäväksi rikkinäinen takki.
