|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Feb 20, 2015 8:53:20 GMT
B-merkin ryhmän toinen tunti
B-merkin ryhmää opettajat poneilla Noora Terhinmäki ja hevosilla Inga Sundén.
Tunti aloitettiin kokoamisharjoituksilla käynnissä ja ravissa pitkin suoraa uraa. Sen jälkeen tullaan pohkeenväistöä uralta kohti keskihalkaisijaa. Tähän väliin otetaan pikku pätkät laukkaa, jotta hevoset heräilisivät työntekoon. Laukan jälkeen kävelypaussi, jonka jälkeen tehdään avotaivutusta uralla. Avotaivutusten jälkeen hevoset ovat valmiita päivän varsinaiseen aiheeseen, eli takaosakäännöksen opetteluun. Maneesin keskelle laitetaan kaksi tötteröä, joiden ympäri tulee tehdä takaosakäännökset ja palata takaisin uralle. Muistakaa hyvä asetus ja kokoaminen!
(Tarinassasi saat itse päättää millä ponilla tai hevosella ratsastat ja muista katsoa hahmosi iän ja koon mukaan, kuulutko poni- vai hevostunneille!) Tarinan/runon/piirroksen ym viimeinen palautuspäivä on 23.3!
Kurssin suoritukseen vaaditaan vähintään viidelle ratsastustunnille osallistumista ja B-merkin hyväksyttyä suoritusta kilpailujen yhteydessä (luokat: He B ja 80cm)
|
|
|
Post by Helmiina on Feb 22, 2015 22:07:07 GMT
Tänään mä saavuin tallille valmiina haasteeseen: olin toivonut Ingalta Primistä, ja eilen illalla jäätyäni myöhään paikalle näin tämän päivän tuntilistat. Kuin ihmeen kaupalla blondi oli rekisteröinyt mun toiveen ja hartaasti päättänyt antaa mulle kenet halusinkin. Saapastelin Primiksen karsinalle valmiina haasteeseen, mutta tajusin sitten että tammahan meni edellisellä tunnilla. Niinpä suuntasin kahvioon ja vaanin maneesissa meneillään olevaa perusmerkin hevostuntia. Tamma kulki uralla häntä tötteröllä ja kaahasi oikein kunnolla. Kaiuttimien särinä kuului tänne asti, kun Noora uhmasi ratsukkoa rautaisen varmoilla neuvoillaan – ja vähemmän positiivisella palautteella. Siemailin tyytyväisenä Valion minttulattea ja hymyilin salaa. Kerrankin jotain vipinää tuntihevosissa, mahtava tunti tulossa!
Kun tunti loppui, seurasin minua vanhempia naisia ja kahta 17-vuotiasta puoliksi pissaliisaa maneesiin asti. Matkalla ehdin taiteilla päälleni niin mustat kuoret kuin ilmastoidulla kypäränikin. Raipan nappasin mukaan matkan varrella olleesta hoitajien huoneesta. Maneesissa pää korkealla seisova Primis loi hyvää kontrastia rautaisenrauhallisiin hevosiin – molemmilla puolilla seisoivat Rolle ja Panu, jotka ovat niin rauhallisia että haukotuttaa. Onneksi molemmista sai kelpo liikkeitä esille koulukentällä ja toimivat hyvin myös esteillä. Otin valkoiseksi valahtaneelta platinablondilta vastaan kimotamman ja hymyilin salaa sille faktalle että tuo tyttö oli nyt naamaansa myöten platinanvalkoinen pakkasprinsessa. Säädin tottuneesti jalustimet ja ponnistin Primiksen selkään rennosti, vaikka tamma osoitti ärtymystään viskomalla päätään. Kun en nyt yhtään haluaisi, miltä mä oikein näytän tässä kaameassa tummansinisessä huovassa? Musta hoikentaa, mutta entä sininen sitten!
Kokoamisharjoitukset meni aika pepulleen meidän osalta, ja saatiin aika tuimat katseet Ingalta. Varsinkin kun oltiin aina Panun jälkeen vuorossa ja se nyt on oikea enkeli. En varmaan enää ikinä saa mun toiveita läpi. Kun Primis alkoi kuumumaan ja siirtyi ravista laukkaan kun ei todellakaan pitänyt, meidät laitettiin Kyllin taakse. KYLLIN. Mistä mua rankaistaan?! Onneksi hommat alkoi siitä sujumaan ja sain kimoa edes vähän paremmin kuulolle. Kyllä sai Inga antaa ohjeiden sataa kaatamalla meidän niskaan. Onneksi vaan kuvainnollisesti, muuten Primis ois saanu slaagin. Seuraavaksi luvassa oli pohkeenväistöä, ja meille neuvottiinkin koko liike alusta alkaen. Saatiin hyviä vinkkejä ja mustakin tuntui, että selkeni mitä pitää tehdä jaloilla ja mitä muulla vartalolla. Vaikka aluksi prima ballerina kukkivan pää pilvissä, sain sen kuulolle. Oli se vähän työn ja tuskan takana. Miks mä meninkään toivomaan tätä hevosta?
Kun me laukattiin, muistin miks ylipäätään halusin Primiksen. Pätkien aikana tamma jopa osoitti halukkuutta suuntaamalla korvat eteen, vaikka meinasikin kuumua. Meidät oli pakko ottaa pois Kyllin perästä, koska tamma meni sellasta mummolaukkaa että Primis alkoi jo skitsota siitä. Panun perässä oli hyvä laukata, kun ei menty liian hitaasti muttei päästy kaahaamaankaan. Kävelypaussin aikana saivat vatsalihakset kyytiä, kun laukasta kuumunutta kimoa sai jarrutella koko vartalolla vastaan. Ei siinä ois pelkät ohjat auttaneet. Avotaivutukset aukes mulle nopeesti ja niin tais Primadonnallekin, se veti niitä ihan fiiliksissä ja odotti laukkaa korvat hörössä. Siinä vaiheessa mulla meni jesjesjes-vaihde päälle ja uskalsin antaa vähän enemmän tilaa kimolle. Onhan ilmeestä näki, että nyt se tykkäs. Ja mäkin tykkäsin, Primis oli normaaliin itseensä verrattuna super. Ehkä sen feng shuit oli viimein kohdallaan.
Takaosakäännökset oli meidän main thing tällä viikolla. Ne onnistu aika hyvin, vaikka ei pärjänneet Team Helmiina & Primiksen avotaivutuksille. Inga oli vähän pettyneen näkönen, mutta sanoi että harjoitus tekee mestarin ja että jollain halukkaammalla hevosella sujuisi paremmin. Ja sitten se sanoi myös, että mun täytyy työstää Primiksen kanssa tätä, en kyllä tiiä miten se onnistuis. Nyt mun pitäis alkaa hoitaa tätä kreisiponia vai? Mulla oli jo yks maanvaiva odottamassa, Panu tai Tedi mielummin. Tai Mio. Mutta koska sitten tuli meidän vuoro, mun ajatukset toisesta hoitoponista keskeytyi ja yritettiin uudelleen. Inga sanoi, että ongelma oli meidän kokoamisessa ja että sitä pitäis kattoa myös kun ei olla suorittamassa itse tehtävää. Niinpä se otti meidän tarkkikselle ja katteli sivusilmällä mun kokoamista koko ajan, huomautellen ties mistä. Se tais viedä mun kokoamisen ihan uusiin ulottuvuuksiin, kun yhtäkkiä sujui takaosakäännökset kuin vettä vain. Aika hyvin, vaikka itse sanonkin.
Tämän jälkeen laukattiin vielä yksi pyrähdys ja nähtiin Rollen upeasti koottu ravi. Loppuraveissa meidän piti teeskennellä olevamme kisapaikalla ja saatiin jopa Inga nauramaan ylimielisillä katseillamme. Oli tää ihan okei ryhmä sittenkin, vaikka olinkin nuorin. Oli helpottavaa päästä Primiksen selästä ehjänä, Joona oli uhkaillut eilen tallissa että lentäisin siltä alta aikayksikön. Kohti tallia lähdettiin jonossa, ja kaikki valittivat vuorollaan jotakin ruumiinosaansa – lukuunottamatta mua ja Tedillä ratsastanutta kukkahattutätiä. Tädin ratsastaja ei sanonut mitään ja mä valitin ihan joka ikistä ruumiinosaa. Herranjestas kun Primistä sai kyllä tosiaan pidellä...
|
|
|
Post by Joona on Feb 25, 2015 14:34:26 GMT
#2 B-merkki Mun teki mieli hihkaista ääneen kuin joku pikkuponityttö kun luin nimeni perästä taas Vallun. Ei siinä ehkä ollut mitään ihmeellistä, se oli niin iso, että oli mulle ihan looginen valinta. Olin kasvanut puolessa vuodessa taas vaikka kuinka paljon ja jatkoin vain. Kai olin jotenkin myöhään kehittyvä (tytöt hiljaa siellä!), mutta pian olisi ehkä jo vähän typerää hoitaa ponia. Roxi-parka! Tänään Vallu tervehti mua iloisesti, aivan eri tavalla kuin viimeksi. Rapsuttelin sen otsaa, tervehtien sitä hiljaa ja aloin puhdistaa kavioita. Mulle oli aina opetettu, että kaviot putsattiin ensin, jos vaikka joku kenkä puuttuu. Siinä tapauksessa ehdittäisiin hevonen vielä vaihtamaan ilman, että jäätäisiin aikataulusta jälkeen. Kengät olivat kuitenkin kaikki paikoillaan, joten pian pääsin harjaamaan. Vallu oli klipattu, joten siitä ei lähtenyt juurikaan karvaa. Kävin sen läpi niin kumisualla, pehmeällä harjalla ja pölärillä. Oli ihan piristävää, kun hevonen ei loukkaantunut verisesti heti kun mahanaluseen koski kuten jotkut ponitammat... Laitoin Vallulle suojat, kunnes hieman tiirasin missä vaiheessa muut ratsastajat olivat. Kaikki tuntuivat olevan hyvässä vauhdissa, joten aloin laittaa mustaa koulusatulaa Vallun selkään. Kiristin vyötä niin, että tilaa jäi vielä reilusti ja mittasin jalustimet käsieni avulla. Vallu seisoi rauhallisesti paikallaan, vaikka aina välillä kääntyi katsomaan mitä touhusin. Kun oli saanut suitsetkin päähän ja olin valmis, nostin ohjat kaulalta käteeni ja siirryin ovelle odottamaan, koska muut olisivat ready lähtemään maneesiin. Tuntui, että kaikilla oli hevoset jo valmiina tunneilla, koska mun lisäksi tallissa oli vain kaksi tyttöä valmistautumassa. Viimein toinen tytöistä, blondi, jolla oli Kingslandin takki, sai hanskat käteensä ja lähdimme maneesiin. Siellä siirrettiin hevoset juuri kaartoon ja aloitettiin ratsastajien vaihto. Rolle, Panu, Kossu ja Primis olivat valmiina ratsastukseen, kun ponnistin itseni selkään. Inga kertoi tuttuun tapaan, mitä tänään tekisimme. Aiheita oli paljon, mutta ne kuulostivat hauskoilta. Lähdimme kaikki kävelemään pitkin ohjin valmistautuen tulevaan treeniin. Kokoamisharjoitukset oli ihan mun ja Vallun juttu. Jostain syystä me tultiiin hyvin toimeen ja se kuunteli kaikkia apuja tarkasti. Se reagoi pohkeeseen välittömästi ja pidätteeseen nousemalla aina aavistuksen ylemmäs. Varsinkin ravi oli niin loistavaa, että mun teki mieli nauraa ääneen. Pohkeenväistötkin sujui lennokkaasti, Vallulle riitti, että istuin hieman alas, siirsin pohjetta sentin ja bääm - Vallu oli täydellinen hevonen, pystyin vain ajattelemaan. Saatiin paljon kehuja, vaikka mulla oli yhä katseen ja käden kanssa parannettavaa. Taputin hevosta tyytyväisenä ja pärskähteli. Laukkasimme koko kööri samaan aikaan ja Vallu tuntui nauttivan. Se pärskähteli paljon ja joka kerta, kun ratsastin sitä pohkeella, se oikein loikkasi ylös. Vallu tuntui olevan niin iloinen työskentelystä, että Inga käski kiittää sitä paljon. Siirryimme kerran harjoitusraviin, kunnes nostimme kaikki taas laukan. Vallu tuntui kiihtyvän sen verran, että aluksi vain pomppi paikoillaan, kunnes alkoi laukata hieman eteenpäinkin. Nauroin sille, mutta Inga ei ollut tähän temppuun niin tyytyväinen. Avotaivutukset sujuivat hyvin, kuten kaikki muukin tähän mennessä. Välillä ratsastin apuja vähän liian voimakkaasti ja taivutus muuttui melkein pohkeenväistöksi. Takaosakäännöksissä Vallu tuntui kiirehtivän vähän liikaa, mutta kun keskityin hyvään kokoamiseen Ingan ohjeiden mukaan, sujui se joka hetki paremmin. Olisin voinut hankkia lakanan, jossa lukisi "Go Vallu" ja "Joona <3 Vallu 4ever" kuin joku fanityttö. Sen kanssa olisin sitten kiertänyt kaikki hevosen ratsastustunnit läpi, katsomossa oli hyvä laulaa kannustuslauluja. Loppuraveissa saatin käsky, että meidän piti leikkiä olevamme kisapaikalla. Naureskelin tyttöjen totisille ilmeille (Rolle näytti tosi upeelta), kun ne tuuppailivat ympäri maneesia. Ai niin kuin kisapaikalla? Mä olin kuitenkin ihan varmasti esteratsastaja, vaikka Vallu olikin ihana.
|
|