|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Feb 19, 2015 8:15:19 GMT
Alkeiskurssin kolmas tunti
Alkeiskurssin pitää poneilla Helena Mäkinen ja hevosilla Noora Terhinmäki
Tänään ratsastajat pääsevätkin suoraan asiaan, eli tällä kertaa tuntiin ei sisälly teoriaa. Tunti aloitetaan volttien ja pysähdysten tekemisellä edelleen taluttajien ollessa tunnilla mukana, josta siirrytään opettelemaan harjoitusravia. Rytmitaju on monilta vielä hukassa ja yhden kevennyksen aikana jotkut poneista ehtivät ottaa muutamankin askeleen, mutta harjoitus tekee mestarin! Vanhojen asioiden kertausta ja lopuksi tehdään se, mitä kaikki ovat jo odotelleetkin: nyt laukataan!
(Tarinassasi saat itse päättää millä ponilla tai hevosella ratsastat ja muista katsoa hahmosi iän ja koon mukaan, kuulutko poni- vai hevostunneille!) Tarinan/runon/piirroksen ym viimeinen palautuspäivä on 17.4!
|
|
Lilja
Uusi tallilainen
Posts: 6
|
Post by Lilja on Feb 19, 2015 14:36:26 GMT
Kolmas alkeistunti
Mun pää oli täynnä laukkaavia hevosia, Mistyä, Mioa ja Teppoa kun kävin nukkumaan. Näin ihanaa unta, jota olin nähnyt ennenkin: voitin estekisat kullanvärisellä hoitohevosellani ja sain koko tallilta ihailevia katseita. Heräsin sitten siihen ajatukseen, että tämän päivän tunnista tulee loistava. Kävin tällä viikolla jo kerran tallilla (maanantaina Oonan kanssa) ja sunnuntaina pääsen meidän luokalle tulleen uuden, kivan tytön Jasminin tunnille. Jasmin on ratsastanut jo kaksi vuotta, wau!
Tallilla mua jännitti. Toivoin jo niin kovasti, että pääsisimme kokeilemaan laukkaa, vaikka se mua vähän jännittikin. Tepon hoitaja oli kuitenkin kertonut viikko tai kaksi takaperin, että laukkaaminenhan oli hauskaa eikä siinä ollut mitään pelättävää, joten olin lähinnä innoissani. Kun puskalennätin kertoi Helenan jutelleen eräälle hoitajalle laukkaamisesta meidän tunnilla, koko tuntilaisjoukko oli innoissaan. Osaa jännitti ja pelotti, mutta toiset hyppivät riemusta. Viimeisetkin ponitytöt ihastuivat ajatukseen Helenan kerrottua, ettei siinä ole mitään pelättävää ja että ensimmäisellä kerralla mennään vain pieni pätkä. Tänään ei tarvinnut enää kerrata tylsää teoriaa vaan päästäisiin ratsastamaan kokonainen tunti, siistiä! Odotin että saisin viimein Mion, sitä olin toivonut jo niin kauan vaikken ollutkaan sitä ääneen sanonut. Pieni pettymys paistoi kasvoiltani kun ratsuksi tulikin pystyharjainen Tipi, mutta sen hoitaja piristi mua ja kertoi kuinka ihana poni oli kyseessä. Tipi oli tosi siivosti koko hoitamisen ajan ja sain jopa tehdä suurimman osan työstä itse. Tunsin oloni jotenkin tosi osaavaksi, kun viimein sain harjata ja puunata omin päin. Satuloinnissa sain vähän apua kun varusteet oli vaikeaa saada korkean ponin selkään, mutta muuten hoitaja auttoi vain vähän. Tipi oli koko ajan nätisti paikallaan, eikä käyttäytynyt yhtään arvelluttavasti.
Maneesissa meinasin pakahtua jännityksestä kun päästiin käyntiin ja Helena vahvisti, että tänään tosiaan laukattaisiin. Tipin hoitaja nauroi mulle hyväntahtoisesti, kun melkein hypin satulassa iloisena ja Helenakin kommentoi, että taisin jo odottaa tätä. "Joo, niin", mä vastasin sille. Aluksi kerrattiin vanhaa ja käänneltiin erikokoisia voltteja, sitten harjoiteltiin lisää pysähdyksiä. Tipi oli tosi rauhallinen eikä se kommentoinut oikein mitään mihinkään, teki kaiken vähän viiveellä mutta tekipä ainakin. Ehkä suloinen ruuna olikin mun unieni ratsu? Sehän oli kullanvärinen ja ihana, todella kilttikin vielä. Ehkä, vaikka toivoinkin sen tavallaan olevan Mio...
Seuraavaksi me harjoiteltiin ravaamista, joka on ollut mulle vaikeaa heti ekasta tunnista lähtien. Helena kertoi että yleensä ravissa kevennetään hevosten askelten tahdissa ylös-alas-yks-kaks. Se kuulosti todella vaikealta, kun mulla oli vaikeuksia pysytellä selässäkin. Tipin hoitaja neuvoi mua lempeästi ottamaan kiinni satulassa olevasta "kauhukahvasta" (aika osuva nimi) ja sitten keskittymään Tipin jalkoihin. Aluksi oli tosi vaikeaa keventää ja pysyä selässä samaan aikaan, ja selässä pysymisen tahto voitti joka kerta. Kevennyksen piti tapahtua askelten tahdissa, mutta Tipi ehti harpata välillä parikin askelmaa kevennyksen aikana. Ellida rohkaisi mua hurjasti ja juoksi vierellä hokien Helenan ylös-alas-lorua, ja sai mut lopulta innostumaan. Tipillä oli onneksi niin isot askeleet, että loppujen lopuksi työtä ei ollut niin paljon kuin esimerkiksi Nökön ratsastajalla, mutta kyllä ainakin lämmin tuli. Kun raveja alettiin lopetella, koko tuntilaisjoukko puristi ohjia ja hymyili hermostuneesti ja odottavaisina. Kaikkia alkoi nyt jännittää, vaikka tallissa osa oli ollut vielä suhteellisen itsevarmalla päällä. Asetuttiin keskelle ympyrää kulkemaan ja mentiin yksi kerrallaan uralle laukkaamaan. Näin muut ennen mua, ja kaikilla tuntui sujuvan hyvin, vaikka Skidi innostuikin vähän rynnimään ja Santtu ei meinannut nostaa laukkaa sitten millään.
Sitten se hetki tuli. "Okei, seuraavaksi sitten Lilja ja Tipi. Hyvin se menee!" Helena rohkaisi kun ratsastin Ellida Tipiä taluttaen uralle ja nostin sitten ravin. "Okei, istu ensin alas. Nojaa taaksepäin hieman, noin, hyvä", opettaja neuvoi ja tein työtä käskettyä. Näin kuinka Ellida hymyili mulle olkansa yli ja jatkoi sitten juoksemista. "Okei, nyt voit antaa pohkeita. Ensimmäisellä kerralla Ellida hoitaa suurimman työn, nyt sä voit itse kokeilla vaan miltä se laukkaaminen oikeestaan tuntuu. Otetaan yksi kierros vaan. Okei, nyt saa mennä!" Helena jutteli ja sain vaivoin kuunneltua kaiken, kun painoin jännittyneenä pohkeet kiinni Tipin kylkiin ja kuulin kuinka Ellida maiskautti ääneen. Puristin silmät kiinni hetkeksi, mutta liike pehmeni ja uskalsin avata ne. Nyt se viimein tapahtui. Vaikka horjuin selässä kuin heinämies, se ei haitannut: laukka oli jotakin uskomattoman pehmeää ja keinuvaa verrattuna tököttävään raviin. Kierros meni liian nopeasti, ja mua harmitti kun jouduin hidastamaan Tipin käyntiin. "Se meni loistavasti! Miltä tuntui laukata?" Helena kysyi. Taputin Tipiä hämmentyneenä kaulalle ja hengitin syvään. "Se oli ihan parasta! Millon laukataan uudestaan?" puuskutin innoissani ja ohjasin Tipin ympyrälle. Helena nauroi ja Ellida taputti mua polvelle hymyillen.
Lopputunti kului nopeasti, ja tällä kertaa äiti pääsi hakemaan mut kotiin. Höpötin koko kotimatkan laukkaamisesta ja Tipistä, vaikkei äitiä tuntunut kiinnostavan muu kuin se olinko kunnossa niin hurjan laukkapätkän jälkeen. Hyvä että pysyin auton vyössä kiinni, kun teki mieli heitellä voltteja kaikkiin ilmansuuntiin. Kotona otin Mioksi nimeämäni keppihevosen ja menin takapihalle hyppimään ämpäreistä ja metsästä löytämistäni kepeistä koottuja esteitä. Välillä hurja Mio-poni pukitti innostuneesti, ja lopuksi äiti leipoi kisan voittajalle - eli meille - marjapiirakkaa. Nam!
|
|
Sandra
Uusi tallilainen
Posts: 23
|
Post by Sandra on Feb 20, 2015 7:53:16 GMT
Hipheijaa! Tänään me laukataan, ehkä myös maneesin pohjaa haukataan
Innostustani ei voinut estää, äitikin sanoi: "anna mun kaikki kestää"
Goldi oli uljas ratsuni mu', nyt loppui tämä laukkaamisesta salailu
Maiskautus ja menoks, ja Goldihan lähti kuin Annie Lennox
Nyt mä ymmärrän miks kaikki laukasta pitää niin, sehän on kuin lentäis korkeuksiin!
|
|
Nina
Tallitiimiläinen
Rollen ykkönen ♥
Posts: 219
|
Post by Nina on Feb 22, 2015 11:42:32 GMT
Kaunis kimo poni odotteli minua taluttajineen maneesissa kun saavuin paikalle. Tällä kertaa odotin enemmän innoissani tuntia sillä tänään päästään ensimmäistä kertaa laukkaamaan. Olihan tämä hieman pirullista aloittaa harrastus täysin uusiksi, mutta ei voi mitään. Kiipesin maneesin keskellä seisovan Spain selkään tottuneesti jonka jälkeen pääsimme kävelemään uralla. Jälleen kerran tuli huomattua että olin hieman ruosteessa ja ratsuanikin sai hoputtaa aika reippaasti että se kulki muutakin kuin mateluvauhtia. Harjoitusravi meni minulta tottuneesti enkä meinannut pysyä enää housuissani kun oli aika laukata. Päässäni pyöri kirosanoja sillä hieman tahmea Spai ei meinannut oikein nostaa laukkaa, mutta kyllä mekin päästiin sitä kokeilemaan useampaankin kertaan ennen tunnin loppua.
|
|
|
Post by Ellida on Feb 22, 2015 16:20:29 GMT
"SANTTU?!" multa pääsi naurunsekainen ähkäisy, kun tapitin tuntilistaa. Tästä tulisi hauskaa; en edes muistanut, milloin viimeksi olin kavunnut shetlanninponin matalaan ja tasaiseen selkään. Olinhan mä vielä ihan sopivan pituinen, mutta silti. Mä olin ihan for real menemässä seuraavan tunnin (johon ei btw sisältynyt yhtään teoriaa!!) shettiksellä. Aws.
Marssin päättäväisesti, edelleen jäätävän huvittuneena ja epäuskoisena Santun karsinalle, missä pieni rautiaankirjava läsipää odotteli korvat hörössä ja harja pöyheänä, katsellen tulijaa herasilmä tapillaan. Annoin ponin haistella mua ennen kuin harjasin semikiltin oloisen ruunan läpikotaisin, putsasin kaviot ja nostin laskin pikkuisen ponisatulan sen selkään. Satulavyöstä Santtu ei tykännyt ollenkaan vaan oli lähellä, etten saanut kokea ihanaisen pepsodenthymyn vaikutusta mun kyljessä. Ei se poni niin kiltti ollutkaan. Mutta kuten yleensäkin satulaa vastustavien ponien kanssa, kuolaimet Santtu otti ihan kiltisti vastaan ja hyvä niin - ponin turpa oli jopa mun mittakaavassa sen verran matalalla, että jouduin kyykkimään jonkin verran; siinäkin oli haastetta jo ihan tarpeeksi.
Kiskoin ponin perässäni maneesiin jonkun pikkutytön ja Mistyn vanavedessä. Oli vähällä, ettei Santtu ponimaisesti jumittanut jo siihen paikkaan, mutta sain sen kaikesta huolimatta keskihalkaisijalle kaartoon asti. Teki mieli vain astua kevyesti ponin yli sen selkään. Välttääkseni pahat katseet, tungin jalkani tunnollisesti jalustimeen, hyppäsin selkään - joka oli muuten vieläkin matalammalla kuin kuvittelin - säädin nopeasti jalkkarit ja lähdin pitkin ohjin kohti uraa.
Koko tunti oli lähinnä samaa kaavaa kuin aikasemmatkin, mutta koska alla oli täysin uusi poni ja uutena asiana oli kevennys, sain taaskin tehdä ihan kivasti töitä. Ei sillä, etten mä keventää olisi osannut, mutta shettiksen pienten tikitysaskeleiden tahdissa hytkyminen oli oikeasti hankalaa! Try it before you judge. Varsinkin, kun Santulla oli järkkykiire säntäillä vain paikasta toiseen, ainakin laukan aikana. Epäilin söpsykän olleen entinen raviponi, ainakin se pinkoi laukkapohkeiden vaikutuksesta menemään kovempaa kuin Golda Apache koskaan.
|
|