Toinen tunti 20.3.

[Pappilan Ponitalli vOy]

Alkeiskurssin toinen tunti

Alkeiskurssin pitää poneilla Helena Mäkinen ja hevosilla Noora Terhinmäki

On taas aika siirtää pienet, vaaleanpunaiset raipat hetkeksi sivuun, sillä alkeiskurssin toinen tunti aloitetaan toiminnallisella teorialla!

Ryhmäläiset kokoontuvat tallin käytävälle, johon on sidottu ponikurssilla Spai ja hevoskurssilla Panu. Opettaja näyttää oppilaille kuinka hevonen harjataan ja varustetaan, jonka jälkeen oppilaat saavat omatoimisesta käydä varustamassa oman ratsunsa tuntikuntoon. Hevosten hoitajat ovat ratsastajien apuna ja tulevat heidän mukanaan maneesiin taluttamaan hoidokeitaan.
Puoli tuntia ehditään taas ratsastamaan, jonka aikana opetellaan kääntämään hevosta ja harjoitellaan kahta tehtävää: koko rata leikkaa ja voltti.

(Tarinassasi saat itse päättää millä ponilla tai hevosella ratsastat ja muista katsoa hahmosi iän ja koon mukaan, kuulutko poni- vai hevostunneille!)
Tarinan/runon/piirroksen ym viimeinen palautuspäivä on 3.4!

[Sandra]

Kulunut viikko meni niin hitaasti uutta ratsastustuntia odotellessa. Käytiin äitin kanssa ostamassa kaikki kaupasta löytyvät hevoslehdet ja oon lukenu niitä aamusta iltaan. Hevoshullu on kyllä mun suosikki, tykkään sen sarjiksista! Äiti ei oo koskaan ratsastanu tai ollu kauheen kiinnostunu hevosista, mut hyvin uppos lehdet sillekin.

Vihdoin ja viimein olin taas Pappilan Ponitallilla. Ekana kävin moikkaamassa Anjaa ja äiti meni kattomaan kenellä mä ratsastan tänään. Anja seisoi karsinansa perällä silmiään lepuuttaen, mutta nähdessään jonkun sen karsinan edustalla, se käänsi hetkeksi korvat höröön ja nopeasti takaisin taaksepäin. Sen alahuuli roikku ja kaunis alapurenta paistoi sen suusta. Mut on se vaan niin söpö! Millanenkohan se on ratsastaa?
"Sandra, sä ratsastat tänään Nököllä, mut te ensin opettelette vähän hevosen satulointia tässä käytävällä" äiti sanoi ja tuli mun viereen kattomaan Anjaa. "Onpa erikoisen näköinen", se sanoi. Yritin kuikutella mun kädellä Anjaa kohden, mut se oli liian kaukana et sitä olis voinu silittää. Höh.

Helena saapui käytävälle ja nappasi Spain sen karsinasta. Hän näytti lyhyesti mistä kaikkialta hevosta harjataan milläkin harjalla ja kuinka kaviot puhdistetaan, jonka jälkeen hän riensi satulahuoneeseen. Satulahuoneesta hän palasi mukanaan musta satula ja suitset, jotka hän pisti Spain päälle. Tämän jälkeen saimme mennä tämän päivän ratsujemme karsinaan heidän hoitajiensa kanssa ja laittaa ne itse tuntikuntoon. Mä menin Nököllä ja mä tiesin, et se oli sellainen vanha, pieni shettis. Se oli jo ihan harmaantunukki, joten ajattelin et se on varmaan rauhallinen. Harjatessa se oli ihan nätisti. Kavioitkin mä putsasin ihan ite, vaikka Nökön hoitaja putsaskin ne vielä mun jälkeen. Emmä tienny et ne piti niin tarkasti putsata! Laitettiin hoitajan kanssa yhdessä Nökölle sen pieni satula selkään ja suitset päähän. Helenan luvalla siirryttiin muiden perässä maneesiin.

Nökön selkään olikin jo huomattavasti helpompi päästä kuin Martan, jolla menin viimeeksi. Nökön selkään olis voinu kirjaimellisesti vaikka hypätä. Se tuntu tosi, tosi pieneltä! Meillä ei ollu taas kauheesti aikaa ratsastukseen, koska satuloinnin opettelussa meni niin kauan. Mentiin aika paljon käyntiä, jonka aikana meille opetettiin että pelkästä ohjasta vetäminen ei käännäkkää sitä hevosta - se kääntää vaan päätä (mun silmät heittäyty varmaan lautasen kokosiks täs vaihees kun tuli niin iso "wow"-elämys). Opin myös yhden ratsastusradan tien, koko rataa leikkaan. Tehtii myös voltteja eli pieniä ympyröitä.
Nökö oli tosi reipas ja sen ravissa oli vaikee pysyy kyydissä. Nökön satulas oli kuitenkin sellanen kahva, josta mä pystyin pitää kiinni ni en tippunu! Harmitti kun ei laukattu tänäänkään.

[Lilja]

Toinen alkeistunti

Miten aika voikin kulua hitaasti? Oon lukenut koko viikon hevoslehtiä, koulunkäynnistä ei tuu mitään kun piirtelen vihkojen ja kirjojen sivuille hevosia ja oon käynyt äidin kanssa ostamassa ratsastushanskat sekä chapsit. Onneksi sentään pääsin kattomaan Oonan tuntia, se oli mennyt Myrdellä joka oli ihan hirveä kiukuttelija. Toivottavasti en joudu ratsastamaan sillä koskaan.

Tänään tallilla oli poikkeuksellisen jännittävä tunnelma. Opeteltiin satuloimaan ja suitsimaan Spain avulla, mutta kaikista jännintä oli että Helena kertoi meidän tekevän tänään voltteja. Kuulin kun joku puhui, että ne oli sellaisia takaperinvoltteja joita tehdään trampoliinillakin, ja sekös kaikkia jännitti. Tunnilla saatiin onneksi tietää, että voltit oli vain harmittomia pieniä ympyröitä. Sain tänään tunnille Mistyn, joka kiukutteli hieman karsinassa mutta Ellida (joka avusti minua ykköshoitajan sijasta tuon ollessa sairaana ja oli muuten mahdottoman kiva) sai tamman käyttäytymään. Tunnilla Misty oli ihan mahtava, rakastan sitä!

[Nina]

Oli toisen ratsastustuntini vuoro ja odotin sitä jo aika innolla. Alkuun meille näytettiin miten hevonen harjattiin ja varustettiin. Kuuntelin opettajan puhetta vaikka asiat olivat jo tuttuja ja suuntasin sitten hakemaan tämän tunnin ratsuni Goldin varusteita. Harjasin ponin helposti ja varusteetkin tämä ystävällinen tamma antoi laittaa ilman mitään ongelmia. Kun kaikki olivat valmiita niin siirryimme porukalla maneesiin. Tunti sujui kohdallani hyvin vaikka välillä kirosin mielessäni railakkaasti kun Goldi yritti painella pää pilvissä piittaamatta avuistani. Sain tehdä paljon töitä että sain sen kulkemaan edes jotenkuten. Hyvillä mielin pääsin tälläkin kertaa lähtemään kotia kohti.

[Ellida]

Varusteiden laiton opettelua, jeeeeeeeee! Valitsin väkijoukossa suosiolla paikan ponityttöjen takana, missä voisin jälleen pelailla pari tasoa Candy Crushia - kyllä mä olin addikti - Helena-open huomaamatta mitään; vajaan 155:n sentin lyhyydestä oli kerrankin jotain hyötyä.
        Ensimmäiset viisi minuuttia teoriasta kului pikkusten huokaluihin käytävälle sidotun, upean valkoisen Spain söpöydestä, mutta Helenan käyttäessä auktoriteettiaan koko kanalauma vaikeni kuin muuri ja seurasi kiinnostuneena, kuinka poni ensin harjattiin kunnolla, ja kuinka sitten laitettiin satula paikalleen puolinukkuvan kimon selkään. Se punapää, jonka nimen tiesin jo Ninaksi, vaikutti edelleen tosi kylmältä, enkä mä oikein uskaltanut edelleenkään ottaa mitään kontaktia siihen. Mua ei huvittanut heti alkuun joutua huonoihin väleihin kenenkään pappilalaisen kanssa. Mieluummin olin sitten vaikka tutustumatta.

Tällä kertaa teoriaosuus oli lyhyempi, vain vartin, enkä päässyt kuin kaksi tasoa eteenpäin. Mutta toisaalta, olin yhdistellut karkkeja jo 329:n tason edestä, joten annettakoon se mulle anteeksi. Ja sitäpaitsi, nyt varsinaista hevosten kanssa puuhailua kestäisi kauemmin!
        Ponit nähtävästi vain pienenivät, kun siirryttiin tunnilta toiselle; ratsastin nimittäin riiviöponi Anjalla, jonka säkäkorkeus ei yltänyt kuin about sataankahteenkymmeneen senttiin. Mutta ei se mua haitannut, ei todellakaan - pienet ponit olivat aina olleet ja tulisivat aina olemaan mun suosikkeja. Siksihän mä olin juuri Mistyn halunnut hoidokikseni.

Anjan hoitaja, Jassu, johon olin jo tutustunut jonkun verran, ja joka tiesi mun ratsastuskokemuksesta, virnisti heti, kun näki mun tepastelevan kimon karsinalle. Tytskä ei auttanut mua juuri ollenkaan - hyihyi, voisin vaikka antaa huonoa palautetta alkeiskurssilaisten heitteillejätöstä - vaan tyytyi toimimaan juttukaverina ja poninrapsuttajana mun rehkiessä oikein olan takaa. Mainittakoon myös, että vaikka mulla ei edes ollut apuvoimia eikä Anja käyttäynyt ihan enkelin lailla, olin silti ensimmäisenä valmiina koko porukasta - feeling like a pro!

Talutin Anjan Jassun kanssa maneesin puolelle, missä nousin selkään tälläkin kertaa Kingslandiin vuorautuneena. Heti ensimmäisten viiden askeleen aikana huomasin, että poni oli suunnilleen yhtä taipuisa kuin rautakanki - thank God me oltiin alkeiskurssilla! Vaikka aiheena olivatkin kääntymiset ja volttailut, ei kukaan niistä pikkutytöistäkään tiennyt mitään taivutteluista. Lisäksi Anjan kanssa sai olla järkyn napakka, ettei se joko a) jäänyt jumittamaan keskelle uraa tai b) nähnyt mörköä katsomossa ja lähtenyt kiitämään satanen lasissa kohti auringonlaskua. Onneksi tällä kertaa uskalsin jopa pidättää ohjistakin, koska Jassu haltsasi taluttajan roolin astetta tai paria paremmin kuin se edellistunnin hyyppä. Hävettää silti edes myöntää, että mä jouduin oikeasti tekemään kunnolla töitä - alkeiskurssin toisella tunnilla.