|
Post by Pappilan Ponitalli vOy on Feb 19, 2015 8:01:41 GMT
Alkeiskurssin ensimmäinen tunti
Alkeiskurssin pitää poneilla Helena Mäkinen ja hevosilla Noora Terhinmäki
Tallin käytävällä poukkoilee runsas määrä uusia, innokkaita tulevaisuuden huippuratsastajia. Heidän kasvoiltaan heijastuu jännitys ja suunnaton halu ratsastamaan, tänään on heidän ensimmäinen ratsastustuntinsa!
Ratsastustunti aloitetaan puolen tunnin teorialuennolla yläkerran kahvilassa. Teorialuennolla käydään läpi yleisiä ohjeita hevosten kanssa, niiden varusteita ja muita tärkeitä nimityksiä. Teorian jälkeen ratsastajat seuraavat opettajaa maneesiin, jossa valmiiksi varustetut tuntiratsut odottavat kaarrossa taluttajien kanssa ratsastajiaan. Opettaja käy hakemassa toimiston ovelta tuntilistan, josta hän huutelee ratsastajille oikeat ratsut. Tunnilla tutustutaan käyntiin ja raviin, sekä opetellaan miten hevonen liikkuu eteen ja miten se pysähtyy.
(Tarinassasi saat itse päättää millä ponilla tai hevosella ratsastat ja muista katsoa hahmosi iän ja koon mukaan, kuulutko poni- vai hevostunneille!) Tarinan/runon/piirroksen ym viimeinen palautuspäivä on 20.3!
|
|
Sandra
Uusi tallilainen
Posts: 23
|
Post by Sandra on Feb 19, 2015 11:20:21 GMT
Mua jännitti ihan hirveesti, joten äiti tuli mun mukaan kun astelin kohti ensimmäistä ratsastustuntiani. Mä en ees uskaltanut puhua mitään, olin suorastaan peloissani! Äiti hoiti kaiken, kyseli mistä löytyvät tuntilistat ja miten tää homma oikeen toimii. Mulle oli laitettu ekalle tunnille Martta, josta olin vähän pettynyt. Olin käyny jo aiemmin Pappilassa mun kaverin mukana kun se ratsastaa täällä kans ja olin korviani myöten ihastunut Anjaan. Mut en mä uskaltanu sanoo mitään, en ees tiiä voiko täällä toivoa hevosia tunnille. Olin vaan hiljaa ja tyydyin siihen mitä sain. Tärkeintä nyt oli kuitekin päästä hevosen selkään!
Mun ryhmässä oli aikalailla samanikäisiä tyttöjä kuin mä, ala-asteelta kaikki. Yhellä tytöllä oli tosi hieno vaaleanpunainen, kimalteleva raippa, josta olin kyllä aika kateellinen. Oli mullakin ihan uudet ratsastuskamat, mut en mä ollu tajunnu et ne vois olla noin hienoja. Ens kerralla kun jotain uutta tarviin, niin haluun kyllä kimalletta ja paljon! Meidän open nimi oli Helena, se vaikutti mukavalta. Ainakaan se ei huutanu meille, niin kuin olin nähny hevostunneilla opettajan tekevän. Onneksi ei tarttis moneen vuoteen vaihtaa vielä hevosille, en tiiä uskaltaisinko mennä sen opettajan tunneille... Helena opasti meidät yläkerran kahvioon, jossa istuttiin alas. Kypärät oli kaikilla jo valmiiksi päässä, eikä olis jaksettu millään kuunnella mitään höpinöitä jostain harjaamisesta! Selkään nyt vaan!
Teoriaosuus meni kuitenkin nopeesti ohi, laskeuduttiin jonossa rappusia alas ja käveltiin maneesiin. Äiti jäi katsomoon, kun mä menin Martan luokse. Emmä sitä ite ois tunnistanu, mut Helena osoitti minulle missä päin Martta oli ja mistä mä tunnistan sen. Martan vieressä seisoi vanhempi tyttö, sellainen kiltin näköinen blondi. Se näytti mulle miten jalustimet mitataan oikean kokoisiksi, mutta koska mä olin niin lyhyt etten ylettänyt mittaamaan niitä ite, niin se laitto mulle jonkun pituset jalustimet. Mut piti nostaa selkään, sillä en saanu mun jalkaa vielä ite jalustimeen ja kun olin nousemassa selkään, niin Martta käänsi pään mua kohti ja yritti purra mua! Apua, en mä haluu ratsastaa tällä! Olin jo alkamassa itkemään, kunnes hoitaja läpsäytti Marttaa toruen sitä ja se ei enää näyttäny niin vihaselta. "Martta on vähän kiukkunen tapaus, kannattaa pitää ohjista kiinni kun nousee selkään, niin se ei pääse kääntämään päätä ja puremaan". Nyökyttelin vaan hoitajalle. Mua pelotti ihan hirveesti.
Ratsastustunti ei kestäny kauaa, me mentiin suurimmaksi osaksi käyntiä ja vähä ravattii. Se ravi oli aika hassun tuntusta ja se pompotti kauheesti. Pidin satulasta kiinni kaikilla voimillani, olisin muuten varmaan tippunu. Helena, se opettaja, kerto et kun puristaa jaloilla, niin hevonen menee eteenpäin ja kun vetää vähän ohjista, niin hevonen pysähtyy tai hidastaa. Marttaa sai kyllä puristaa tosi paljon jaloilla, eli pohkeilla, ennen kuin se liikku eteenpäin.
Olin ihan puhki tunnin jälkeen. Äiti höpötti autossa ihan hirveesti ja mä vaan huokailin. Kaikesta huolimatta oli tosi kivaa ja tykkäsin kyllä paljon ratsastuksesta! En vain ollut osannut odottaa, että se olis noin rankkaa kun ei se siltä näytä.
|
|
Lilja
Uusi tallilainen
Posts: 6
|
Post by Lilja on Feb 19, 2015 13:19:42 GMT
Ensimmäinen ratsastustunti
Mua jännitti oikein olan takaa ensimmäinen ratsastustunti. Olisin halunnu Oonan mukaan, mutta äiti sano kotona että ois parempi olla tallilla nyt ihan rauhassa ilman jo puoli vuotta ratsastaneen kaverin viisastelua. Äidin mukaan se ois varmaan ominu mun ratsun kokonaan eikä olis antanu mun totutella rauhassa uusiin hevosiin. Sen jonkun työkaverin tytär oli mun kanssa samalla kurssilla ja sain niiltä kyydin, koska äidillä oli töitä. Linnea-niminen tyttö oli tosi kiva ja juteltiin sen kanssa koko automatka - joka muuten tuntui tosi pitkältä - Pappilasta, poneista, tunnista ja varusteista. Linnea ois kuulemma halunnu ratsastaa Tepolla ja mä tietysti Miolla. Sitten höpötettiin koko loppumatka meidän suosikkiponeista. Linnean äiti kertoi, että oli joskus pienenä tyttönä ratsastanut Rusko-nimisellä ponilla ratsastuskoululla ja se oli oikea kiukkupussi. Ajan kuluessa ne kuitenkin oppi rakastamaan toisiaan ja niistä tuli parhaat kaverit. Kumpa niin kävisi mullekin Mion kohdalla.
Tallipihassa mä ja Linnea hypittiin innosta. Otettiin kypärät mukaan ja talsittiin vaaleansinisissä kumisaappaissa talliin. Ponipuolella kävi hurja vilske ja vilinä, kun me pienet ratsastajat hyörittiin ympäriinsä ja muiden äidit jutteli keskenään. Menin Linnean kanssa kattomaan kenellä ratsastettaisiin: mun kohdalla luki Teppo. Linnea näytti vähän hapanta naamaa, mutta kun meidän ratsastuksenopettaja Helena sai kuulla että se ois halunnu Tepon, se lupas Linnealle että se sais ensi kerralla ratsastaa Tepolla. Helena oli muuten tosi mukava, mä vähän pelkäsin sitä hevosopettajaa joka korotti maneesissa ääntään kun me mentiin kahvioon teoriaa opettelemaan. Mulla meni ainakin melkein kaikki ohi, mutta jotain puhuttiin varusteista ja poneista. Mä seurasin sen sijaan kokeneiden tuntia joka oli meneillään maneesissa, ja jännitys vaan kasvoi kun näin miten vaikealta ratsastus näytti. Mun mielestä se ihana valkoinen hevonen oli kuitenkin kiva ja kun viimein noustiin ylös ja keräiltiin tavarat jotta voitaisiin mennä hoitamaan hevoset kuntoon, kysyin Helenalta mikä sen hevosen nimi oli. Primis.
Helena opasti meidät oikeiden ponien luo, ja löysinkin Tepon melkein heti. Se olikin unelmien poni, melkein yhtä ihana kuin Mio: valkoinen prinssi, joka työnsi turpansa mun kainaloon - ensin vähän säikähdin sitä - ja sillä oli vielä timanttiotsapantakin! Karsinassa oli joku kiva tummahiuksinen tyttö, joka oli tosi pitkä ja kertoi olevansa Tepon ykköshoitaja. Se lupasi harjata ruunan toisen puolen, vaikka olisin ite halunnut harjata koko ponin. En kumminkaan uskaltanut niin isolle tytölle pistää vastaan ja harjasin söpöä valkoista ponia ihan tyytyväisenä. Se tyttö auttoi mua puhdistamaan kaviot ja sitten varustamaan Tepon. Se oli kyllä maailman kiltein poni ja uskaltaisin hoitaa sitä ihan milloin vaan, vaikka poni maistelikin hoitajatytön hiuksia ja haisteli mut läpi ainakin kolme kertaa. Teppo oli tosi siivosti kun talutin sen hoitajatytön tuella maneesiin.
Teppo käyttäytyi tosi nätisti kun nousin selkään ja saatoin jopa tykätä siitä hoitajatytöstä vähän, kun se auttoi mua selkään. Yhteistyöllä saatiin jalustimet sopivan pituisiksi ja sitten se tyttö neuvoi mulle ohjastuntuman. "Ei se haittaa vaikkei heti onnistu. Sä oot sellanen heppatyttö, että vuoden päästä toi on ainoa tapa jolla sä osaat mistään kiinni pitää", hoitaja nauroi ja taputti Teppoa kaulalle. Varsinkin sen jälkeen olin tosi reippaalla tuulella ja valmiina haasteeseen. Hoitajatyttö otti Tepon kuolaimesta kiinni kun Helena käski meidät liikkeelle ja vaikka vähän horjahdinkin, tuntui hevosen liike heti tosi kivalta. Teppo käveli nätisti eteenpäin vaikka olikin tosi nopea ja reipas poni. Helena kertoi, miten ponia voi ohjata ja hidastaa sekä kannustaa. Tepolla ei kuulemma paljoa kaasupoljinta tarvittu, niin hoitajatyttö kertoi, mutta pidätteitä - sillä nimellä kutsuttiin hidastamista - sai kuulemma käyttää reippaasti. Käynti oli vielä helppoa, mutta ravi tuntui tosi hurjalta. En varmaan ikinä opi istumaan siinä niin kuin ne kokeneen tunnin tytöt. Ratsastus ei kestänyt kauaa, ja se vähän harmitti mua, mutta ainakin oli hauskaa. Tunnin lopuksi kysyin hoitajatytöltä, millaista laukkaaminen on ja milloinkohan me laukataan. Se sanoi, ettei varmaan vielä pitkään aikaan ja että laukkaamista ei kannata kyllä jännittää.
Kotimatkan juttelin Linnean kanssa koko ajan Teposta ja sen ponista ja Helenasta sekä hevostunnista, teoriasta ja hoitajatytöstä. Linnean äiti ei saanut sanottua mitään, me puhuttiin niin reippaasti. Illalla äiti kertoi, että Linnean äiti oli soittanut ja kertonut miten tallilla meni. Hän oli myös sanonut, että ottaa ensi automatkalle korvatulpat mukaan. Ei me kyllä Linnean kanssa ihan niin paljoa taidettu höpöttää...
|
|
Nina
Tallitiimiläinen
Rollen ykkönen ♥
Posts: 219
|
Post by Nina on Feb 22, 2015 11:41:26 GMT
Tänään oli ensimmäinen ratsastustuntini uudella tallilla ja ensimmäisenä oli puolen tunnin teoriaosuus. Se oli minulle todella helppoa, sillä tiesin melkein kaiken jo ennestään. Ryhmän pikkutytöt katselivat minua hieman pelokkaina, mutta onko tuo nyt ihmekään kun näytin varmaan siltä että räjähdän juuri sillä sekunnilla vaikkei se nyt ihan pitänyt paikkaansa. En vain koskaan ole ollu sellaista tyyppiä joka pänttää asioita teoriassa vaan tykkään tehdä käytännön harjoituksia.
Teorian jälkeen siirryimme opettajan johdolla maneesiin jossa hän jakoi kaikille ratsut. Sain tälle tunnille Uunon ja etsin sitä katseellani sillä en ollut ehtinyt vielä tutustua kunnolla tallin hevosiin. Helena osoitti minulle luimistelevaa ponia joka ei näyttänyt järin innostuneelta työntekoon. Tunti meni aika hitaanlaisesti sillä Uunoa sai patistella liikkumaan ihan urakalla, mutta muuten olin ihan tyytyväinen tuntiin. Pidemmän tauon jälkeen olin hieman väsynyt ratsastuksen jäljiltä joten jätin Uunon hoitajansa hoteisiin ja lähdin kotiin.
|
|
|
Post by Ellida on Feb 22, 2015 15:11:56 GMT
Vai että alkeiskurssille, kaikkea sitä. En halunnut heittäytyä ylimieliseksi, mutta olihan tää nyt aika turhauttavaa käydä tutut asiat läpi täysin alusta - vaikka myönnettäköön, että kertaus todella on opintojen äiti. Poniryhmän alkeiskurssilla oli lähinnä näitä innokkaita ekakertalaisia pikkutyttöjä, mutta sitten spottasin lauman keskeltä myös vähän vanhempaa sukupolvea; se yksi punapää oli ilmeisesti samassa jamassa mun kanssa. Virnistin sille ja pyöräytin huvittuneena silmiäni saaden takaisin jääkaappikylmän mulkaisun. Okeiokei, ei sitten olla kavereita. Teoriaosuus sujui soljuvasti siinä iPhonea näperressä - pääsin peräti kolme tasoa läpi Candy Crush Sagassa! Sitten mun elämät loppui, eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella viimeiset viisi minuuttia puolella korvalla ja vilkuilla kelloa kärsimättömästi; ihan kuin koulussa olisi ollut. Mulle ei ikinä ollut tehty ADHD-diagnoosia, mutta jotkin oireet täsmäsivät kyllä paremmin kuin hyvin. Kuten esimerkiksi se, että yli puolen minuutin paikallaistuminen tuotti järkyttävästi tuskaa. Älkääkä pliis kysykö, mitä mä teen lukiossa. En tiedä.
Kun helv... teoria oli käsitelty läpikotaisin ja pikkutyttöjen keskuudessa kävi pulina siitä, että Santtu ja Anja olivat ihania ja mistä erottikaan häntäremmin ja martingaalin, Helenaksi esittäytynyt ihan mukavalta vaikuttanut opettaja ohjasi meidät maneesiin, missä odotti lauma poneja ja taluttajia. Meidät ohjattiin ponien luo - mulle oli määrätty Mio, joka ei kuuleman mukaan ainakaan ollut mikään ihmissyöjä, kuten vaikka Martta oli. Nousin kirjavan ruunan selkään ja istuin siellä, kunnes se mun taluttaja oli - multa mitään kysymättä - säätänyt jalkkarit ja kiristänyt satulavyön sopivaksi. Yhtäkkiä poni nytkähti taluttajan maiskautuksesta liikkeelle. Jaa, eihän mun tarvinnut kuin matkustaa. Ehkä mä voisin teeskennellä olevani ensikertalainen ala-asteikäinen ponityttö, joka rikkaan perheen hemmoteltuna kakarana oli tietty vuorattu Kingslandiin ja hienoon kypärään. Täydestä menisi.
Tunti käsitti lähinnä käynti-harjoitusravi-käyntisiirtymisiä ja basic-apujen opettelua. Olisi kai pitänyt käyttää pidätteissä ohjaa Helenan neuvon mukaisesti, mutta Mio kulki niin kivasti, että salaa pysäytin ruunan istunnalla. Enkä muutenkaan olisi hennonut runnoa ponin suuta enää yhtään enempää - se taluttajatyttö nimittäin oli vähän yli-innokkaana kiskomassa Miota liikkeelle, kun me vasta oltiin pysähtymässä.
Kaikenkaikkiaan tunti meni ihan kivasti, vaikka mun olisi välillä tehnyt mieli repiä taluttaja irti punaisine riimunnaruineen ja polttaa ne helvetin liekeissä siitä häiritsemästä. Kun kerran alkeiskurssille olin ilmoittautunut, niin jumantsuikka, kyllä se loppuun piti käydä. Ties vaikka oppisin jopa jotain uuttakin.
|
|