Primiksen hoitopäiväkirja

[Pappilan Ponitalli vOy]

"Primis"
s. 2004, kimo tilastohevostamma

Tämä päiväkirja on vain hoitajille!

[Nina]

11.05.2015 Maanantai
.. sama tarina löytyy Rollen päiväkirjasta ..
parin viikon takainen tarina näin jälkikäteen lähetettynä

Olin eilen käynyt Raijan kanssa keskustelua siitä, että minusta alkanut tuntumaan että täytyisi siirtyä kokonaan hevosiin. Olin kysellyt Martan tilalle Primistä hoidokikseni johon nainen suostui mielellään, vaikka harmittelikin kuinka Martta jäisi nyt ilman hoitajaansa johon se on oppinut luottamaan. Kyllähän sitä itselläkin tuli hieman tippa silmäkulmaan, mutta kyllähän sitä aina tulee käytyä moikkaamassa ja auttelemassa pikkutyttöjä jos ne joutuvat ongelmiin kiukkutamman kanssa. Nyt minulla olisi hoidettavana vähän isompi kiukkutamma, Primis, ja pompin innoissani tallille.

Kävin ihan ensimmäisenä tarkistamassa tuntilistat eikä niissä ollut mitään sen kummempaa. Helpostihan tämä päivä menisi, hyräilin itsekseni sillä Rolle menisi kolmelle ensimmäiselle tunnille ja Primis vain viimeiselle. Hyvinhän tässä on aikaa touhuta. Kävin moiskauttamassa suukon Rollen turvalle ja halasin sitä onnellisena. Mikä onni onkaan maailman ihanin hoitohevonen! Hyvin olisi aikaa siistiä kakkapylly Rollen takamuskin, sillä se oli minun epäonnekseen onnistunut makaamaan jossain lantakasan päällä ja nyt ahteri oli ihan ruskea. Kävin hakemassa harjat, ämpärissä vähän lämmintä vettä ja sienen joilla luultavasti saisin tahrat hinkattua pois. Aloitin harjaamalla koko hevosen läpikotaisin kahdella eri harjalla jonka jälkeen keskityin totaalisesti rappaamaan ruunan lantaläiskiä. Harjalla ne ei suostunut kokonaan lähtemään joten otin sienen kauniisen käteeni ja aloin sillä hinkkaamaan Rollen ahteria. Onneksi pikkuhiljaa tahrat antoivat periksi ja takamus alkoi näyttää valkoiselta joten pääsin viemään vermeitä pois. Juuri karsinalta lähtiessani vastaani tuli parikymppinen nainen joka kertoi ystävällisesti menevänsä Rollella ensimmäiselle tunnille ja että haluaisi varustaa hevosen itse. Hymyilin ja kerroin että asia sopii, joten tässä olisi nyt kolme tuntia vapaa-aikaa.

Päätin suunnata ihan ensimmäisenä hoitajienhuoneeseen, mutta järkytyksekseni vastaani asteli hyvinkin tutun näköinen jätkä. Ei luoja, Miska! Jätkä jäi huutelemaan perääni mutten kuunnellut yhtään vaan painelin nopeasti hoitajientilaan jonne se ei onneksi saisi tulla. Lysähdin istumaan lähimmälle tuolille ja säikähdin kun ovi aukeni, mutta onnekseni sieltä tuli vain Joona.
- Mitä hittoo sä juokset tallissa ku päätön kana, Joona ihmetteli ja virnisteli hieman, sillä se tiesi tarkalleen että olin pakoillut sitä ihme jätkää.
- Mä eilen kerroin sulle siitä ihme jätkästä. Tossa se nyt oli keskellä tallikäytävää, kirosin hiljaa. Joona päätti että on parempi ottaa taas kupit kahvia ja istahtaa alas juttelemaan. Kiitin kahvista ja vuodatin jo toiseen kertaan koko jutun ja kirosin sitä miten se voikin olla samassa TALLISSA kuin mä. En ainakaan muistanut että se olisi maininnut sanallakaan olevansa hevosihmisiä. Joona oli kuulemma ehtinyt vaihtaa Miskan kanssa muutaman sanan ja se kuulemma aloitti pari kertaa viikossa tunnit Pappilassa. Noooou, kirosin sillä selvästikin joutuisin katselemaan jätkää tallilla jatkossakin.

Lopulta oli pakko lähteä tallin puolelle hinkkaamaan Rollen karsinan kupit ja suolakiven, sillä se oli onnistunut taas possuilemaan jotain ja ne oli täynnä kuolaa ja muuta moskaa. Hiivin hakemaan tarvittavat välineet ja salakavalasti pujahdin karsinan puolelle, sillä Miska jutteli jonkun ihme meikkipelle blondin kanssa. Minun onnekseni, sillä sain puhdistella kuppeja kaikessa rauhassa kun jätkällä oli muuta tekemistä. Kun sain hommat päätökseen niin minulle jäi vielä luppoaikaa joten päätin mennä katselemaan mitä nirppanokka Primis tuumaa minusta.

Kuten arvata saattoi, minua tervehti karsinan ovella valkoinen takamus ja tamma vilkaisi minua korvat luimussa kuin sanoen että mene pois, jätä mut rauhaan. Naurahdin ja pujahdin riimu kädessäni karsinan puolelle tökkien takamusta edestä pois. Nopeasti sujautin riimun tamman päähän ja sidoin kiinni, sillä se ei näyttänyt yhtään pitävän uudesta tuttavuudesta joka astui sen karsinaan. Harjasin kiukuttelevaa tammaa pitkin vedoin enkä ilmeisesti osannut hoitaa sitä oikein sillä se alkoi kiukuttelemaan entistä enemmän. Näköjään Primistä on hankalampi miellyttää ja kehittää luottamuksen kuin mitä Martan kanssa oli ollut. Kavioiden puhdistus tuotti hieman ongelmia kun tamma nosteli ärtyisänä kinttujaan, mutta onneksi onnistuin hommassa pienen taistelun jälkeen.

Kello alkoi olla jo sen verran paljon että vapautin Primis paran hetkeksi kynsistäni ja lähdin hakemaan Rollen tunnilta. Ruuna vaikutti hieman väsähtäneeltä ja hörähti nähdessään minun astelevan sitä kohti maneesissa. Sillä ratsastanut nuori nainen kiitti minua kun viitsin hoitaa hevosen poissa tunnilta mutta työtähän se minulle on, ainakin tavallaan. En voinut enää pakoilla Miskaa, sillä pakkohan mun oli viedä hevonen karsinaansa ja tietenkinhän jätkä seisoi suurinpiirtein keskellä käytävää. Heti minut nähdessään se lähti perään, mutta ärähdin aika napakastikin ilmeisesti sillä se tajusi kuitenkin pysyä musta kaukana. Kaikessa rauhassa hoidin Rollen poissa jonka jälkeen painelin varustamaan Primistä. Siitä ei tullutkaan mikään helppo homma, mutta minkäs teet.

Näppärästi sidoin kiukuttelevan tamman kiinni varustuksen ajaksi ja talutin maneesiin kun oli aika. Autoin ratsastajan selkään jonka jälkeen suuntasin takaisin tallin puolelle huoltamaan Rollen varusteet. Luojan kiitos Miska oli ilmeisesti luovuttanut tältä päivältä ja painellut kotiinsa, tai niin mä ainakin toivoin. Puhdistin varusteet pienintäkin koloa myöten ja vaihdoin likaisen satulahuovan uuteen ennenkuin olin tyytyväinen. Siinä se hyvin kului viimeinen tunti jonka jälkeen pääsin vielä hoitamaan kiukkuiitan pois tunnilta. Loppuajasta tuntui jo etten enää jaksa taistella Primiksen ihme oikkujen kanssa, mutta ei kai se auta. Kyllä kai sitä edistytäänkin sitten joskus ettei kaikki ole niin hirveää taistelua.

[Pappilan Ponitalli vOy]

★★★★

Hah, siirtyminen kiukkutammasta toiseen! Primis ja Martta ovat luonteeltaan melko samanlaisia, mutta kokonsa takia Primiksen kanssa tulee kuitenkin olla varovaisempi kuin ponin kanssa - iso hevonenhan tekee paljon pahempaa jälkeä esimerkiksi mikäli se päättää ojentaa hieman koipiaan kohti ihmistä...

Mutta hei, selvisin Primiksen ensimmäisestä hoitopäivästä ilman naarmun naarmua! Skål! :-)

Marja Suho, hevosopettaja

[Nina]

26.05.2015 Tiistai
.. sama tarina löytyy Rollen päiväkirjasta ..

Pari viikkoa oli mennyt todella nopeasti, mutta elämä Primiksen kanssa ei ollut helpottanut yhtään. Kiukuttelu jatkui edelleen, mutta ehkä mä oppisin vielä hoitamaan sitä juuri niinkuin neiti haluaa. Rauha oli palannut tallille siinä mielessä, että Joona ja Jassu oli ilmeisesti palannut yhteen, mutta Kaisla ei siitä näyttänyt niinkään innostuneelta. En kieltämättä itsekään ollut kovinkaan hyvällä tuulella nykyään sillä en oikein ollut vieläkään ottanut selvää mitä ihmettä Miska musta oikein halusi. Parhaani mukaan yritin jatkaa elämääni kuin sitä ei olisi ja siitä jätkä ei näyttänyt kovinkaan tykkäävän. Aivan sama.

Päivä oli alkanut rauhallisissa merkeissä ja sain huomata että Rollella olisi tänään vapaapäivä ja Primiskin menisi kolmelle ekalle tunnille. Miten ihmeessä mulle siunaantui näin helppo päivä. Sainkin kyllä nopeasti huomata että vaikka ei tarvitse kumpaakaan olla jatkuvasti varustamassa tunnille ja olla ottamassa poissa niin muuten päivästä ei tulisi lepsu. Tahtojen taistelun kanssa sain varustaa harvinaisen kiukkuista Primistä tunnille, sillä se oli ilmeisesti noussut ihan väärällä kaviolla tänään ylös. Onneksi tunti oli A-tasoinen niin mua ei tarvittu sen kummemmin maneesissa. Takaisin talliin mennessäni vastaani asteli erittäin kiukkuinen Kaisla ja päättelinkin nuoren parin olevan tallilla. Sain heti kuulla kuinka kaikki paikat on ihan rempallaan eikä hoitajat hoida omia hommiaan. Suuni loksahti kyllä auki sillä tietääkseni olin hoitanut kyllä tehtäväni. Kaisla passitti mut ensimmäisenä puhdistaan Rollen ja Primiksen kupit sillä ne kuulemma näyttivät ihan järkyttäviltä ja sen jälkeen kuulemma varusteetkin kaipaisivat huoltoa. Totta todellakin, molemmat hoidokkini oli leikkinyt possua syödessään ja kupit näytti ihan järkyttäviltä. Kuurasin ja jynssäsin niitä ties kuinka kauan aikaa ennenkuin ne olivat tarpeeksi puhtaita joiden jälkeen täytyikin mennä puhdistaan Rollen varusteet ennenkuin joutuisin taas Kaislan kynsiin.

Näköjään Joonakin oli saanut kovan kohtalon, sillä Kaisla oli passittanut sen puhdistamaan ilman hoitajaa olevien hevosten varusteita.
- Joona perhana mitä sä oot nyt tehny ku Kaisla noin kiukkuinen, heitin jätkälle hakiessani Rollen satulan alas jotta saisin alkaa jynssäämään sitä.
- En mä mitään oo tehny, Joona naureskeli.
- Niin varmaan. Ei ilmeisesti tykänny taas ajatuksesta sun ja Jassun yhteenpaluusta, naureskelin.
- Mäki saan jo sen kiukut päälleni, jatkoin ja jätkä kattoi mua anteeksipyytävästi. Homma jatkui rauhallisissa merkeissä ja päätin auttaa Joonaa suuren varustepinon kanssa ettei tarvitsisi koko loppupäivää katella jätkää kuuraamassa niitä. Yllättävänkin nopeasti saatiin urakan päätökseen ja kaikkien muiden varusteet kiilsivät puhtautta paitsi niiden joilla oli oma hoitaja, Rolle poislukien. Katsoin kelloon ja kauhistuin sillä kiukkuiita pääsisi jo tunnilta. Menipäs kolme tuntia nopeasti.

Primis tapansa mukaan kiukutteli taas jonkun verran kun hain sen maneesista ja kuskasin takaisin karsinaan. Riisuin varusteet pois reippaasti ja päätin harjata tamman vielä perusteellisesti. Yllätyksekseni se alkoi nautiskella kun pyörittelin sen joka puolelta, mutta mahanalunen ja säkä olivat sille vähän herkkiä paikkoja jolloin jalat alkoi polkea napakasti lattiaan ja hampaat napsumaan ilmassa. Otin vielä pehmeällä harjalla joka puolelta ja puhdistin kaviot ja selvitin hännän ja harjan. Vihdoinkin olin tyytyväinen aikaansaannokseeni ja painelin viemään tamman kamppeet paikoilleen. Puhdistin Primiksenkin satulan ja suitset huolellisesti ennenkuin päätin keskittyä täysin Rolleen.

Ruuna parka oli jäänyt ilman huomiota koko päiväksi ja päätin korvata sen sille oikein kunnollisella harjauksella ja pienellä kävelyreissulla pihalla mikäli saisin siihen luvan. Ystävällinen tervehdys kuului samantien kun hevonen näki minut ja halasin ja suukotin sitä ennenkuin aloitin hommat. Missä ihmeessä ruuna oli onnistunut makaamaan sillä hevosen koko ahteri oli vasemmalta puolelta ihan keltaisen ja ruskean sekoituksen värinen. Voihan pirulainen. Ei kai se auttanut kun hakea pesupaikalta ämpäriin vettä ja vähän pesuainetta ja sienen jolla ehkä saisin hinkattua jäljen pois. Kirosin mielessäni koko hevosen alimpaan helvettiin sillä hommasta tuli suurempi kuin ajattelin, mutta lepyin sille taas kun tahrat olivat vihdoinkin pois ja ruuna tunki päänsä rakastavasti syliini. Rapsuttelin sitä tovin ennenkuin vein pesuvermeet pois ja aloitin vihdoinkin harjausoperaation. Pyörittelin nautiskelevan hevosen jokapaikasta ja harjasin pariin otteeseen ennenkuin otin vielä kaviot ja jouhet.

Kipaisin viemässä harjat pois ja etsin samalla jotain henkilökunnasta jotta voisin kysyä pienestä talutuslenkistä pihalle. Ketään ei kuitenkaan juuri sillä hetkellä näkynyt missään joten päätin jättää sen myöhemmälle. Kävin vielä päivän päätteeksi istumassa hetken kahvilassa ja join kupin kahvia ennenkuin lähdin kotia kohti.

[Nina]

27.05.2015 Keskiviikko
.. sama tarina löytyy Rollen päiväkirjasta ..

Kädet oli ihan sairaan kipeet kun tulin tallille, sillä eilinen varusteidenpesu urakka oli niille ilmeisesti ihan liikaa. Rolle ja Primis näytti molemmat menevän vain kolmelle ekalle tunnille, mutta onneksi ekan tunnin ratsastaja sanoi varustavansa mielellään Rollen itse. Luojan kiitos, sillä ihan varmasti kiukkumammalla menevä haluaa apua vähän enemmänkin. Primis odotteli karsinassa korvat luimussa sillä ekalla tunnilla sillä ratsastava nainen oli siellä harjaamassa sitä eikä Ellaksi esittäytyneen naisen otteet miellyttäneet sitä. Seurasin karsinan ovella parivaljakon touhuja ja avustin Ellaa aina tarvittaessa. Kinttujaan tamma ei halunnut millään nostaa joten se oli melkeinpä ainoa mitä saisin tehdä tältä erää. Tottuneesti komensin Primistä ja vastahakoisesti jalat kuitenkin nousi ja sain puhdistettua ne. Ella varusti hevosen aika tottunein elkein, sillä hän oli kuulemma mennyt sillä ennenkin. Maneesissa avustin naisen hevosen selkään ja vilkaisin vielä että Rollen ratsastaja pärjäsi. Sillä ratsastava nainen huikkasi minut luokseen ja pyysi auttamaan kiristämään satulavyön, sillä naisen liikakilot hieman estivät taipumasta alaspäin. Ihmettelin kyllä miten se oli päässyt ruunan selkään ilman koroketta.

Vihdoinkin pääsin takaisin tallin puolelle ja tässä olisi kolme tuntia vapaata joten päätin ensimmäisenä puhdistella hevosten kupit ja suolakivet ennenkuin painelin kahville. Epäonnekseni Miska paukahti paikalle juuri kun sain istahdettua nurkkapöytään enkä mä oikein voinut ärähtää sitä poistumaankaan kun siellä oli ponitunnilla ratsastavien lapsien vanhempia. Hammasta purren kuuntelin jätkän tilitystä siitä kuinka olin jättänyt sen tuosta noin vain ja vältelly sitä viikkokausia. Jutun edetessä huomasin kuitenkin ettei Miska niin paha ollut kuin mitä mä olin aluksi ajatellut, vaikkakin vähän täynnä itseään onkin. Pikkuhiljaa kiukkuni sitä kohtaan laski vaikka en edelleenkään erityisemmin pitänyt. Vielä paikalle tuli Joona ja Jassu jotka oli ällöttävän rakastuneiden näköisesti kiinni toisissaan ja istuivat meidän kanssa samaan pöytään. Porukalla ihmeteltiin muun hoitajaporukan katoamista sillä niitä ei ollu näkyny pitkään aikaan missään. Minä ja Miska saimme myös osamme Joonan ja Jassun vinoiluista, sillä ne olivat jo päättäneet että me ollaan pari vaikkei se todellakaan pitänyt paikaansa. Kivahdin turhankin kiukkuisesti kielteisen vastauksen ja painelin tallin puolelle jolloin sain vanhemmilta kummastuneita katseita.

Päätin tässä odotellessani käydä katsomassa olisiko Martta karsinassaan, sillä pienoinen ikävä oli sitä kiukkumammaa. Siellähän se oli ja vähän luimisteli minut nähdessään. Selvästikin se osoitti mieltään ku en ollut kahteen viikkoon enään hoitanut sitä. Puhuin tammalle hiljaisella äänellä samalla kun rapsuttelin korvan takaa ja pikkuhiljaa ilme alkoi olla hieman iloisempi.

Epätoivoisesti kulutin aikaani ja vihdoinkin pääsin ottamaan hoidokkini pois tunnilta. Minulla oli hirveä morkkis sillä joutuisin taas jättämään Rollen huomiotta, mutta korvaisin sen kyllä sille vielä tänään. Nyt olisi keskityttävä Primikseen. Hankalalla tuulella oleva tamma yritti kaikin tavoin sabotoida minun yrityksiä riisua siltä varusteet ja harjata se putipuhtaaksi, mutta viimein onnistuin siinä. Taputin tammaa vielä kaulalle ennenkun vein tavarat paikoillee ja suuntasin Rollen karsinalle. Siellä se ruuna tyytyväisenä nautti kun edellisen tunnin ratsastaja harjasi sitä perusteellisesti. Ilmeisesti silläkään ei ollut kiirettä kotiin. Odottelin kaikessa rauhassa että nuori nainen lähtisi jonka jälkeen pujahdin ruunan karsinaan. Halasin hevosta ja puhua pulputin sille tämän päivän tapaamisesta Miskan kanssa ja kiukusta jonka Joona ja Jassu minulle aiheuttivat. Harjasin sen vielä joka puolelta kertaalleen aikani kuluksi vaikka ratsastajan jäljiltä se oli putipuhdas. Loppujen lopuksi ei enää ollut mitään tekemistä joten lähdin kotiin leppuuttamaan hermojani.

[Pappilan Ponitalli vOy]

Kommenttia Rollen päiväkirjassa.

Noora, hevos- ja poniope

[Nina]

10. heinäkuuta 2015
Tallille oli tullut kesän alun aikans paljon uusia hoitajia ja tämän vuoksi tallilla kävi hirveä vilinä ja vilske koko ajan ja Noora oli jo saanut hermoromahduksen. Kaipasin vähän omaa rauhaa joten menin kotoa suoraan laitumille. Aikaisemmin Primis oli saanut kinttuunsa haavan joten suuntasin tammojen luokse ensimmäisenä jotta saisin tarkistettua sen. Tamma ei näyttänyt järin innostuneelta saadessaan seuraa mutten välittänyt luimistelevasta Primiksestä vaan kyykistyin tamman jalan suuntaan. Eihän siitä tietenkään mitään tullut kun hevonen lähti karkuun. Latelin aikamoisen kirosanatulvan, mutta onneksi Ellida sattui paikalle pelastavana enkelinä. Tyttö lupasi pitää Primistä joten sain hiidettua haavan nopeampaa. Hetken jutustelimme niitä näitä ennenkuin lähdin ruunien luokse, en sattunut olemaan juurikaan juttutuulella.

Pitihän se arvata ettei näin hevosten laitumellaoloaikana saisi siellä rauhaa kun kaikki pakoilevat hoidokkiensa luokse pakoon tallilla odottavia töitä. Onneksi ruunien puolella ei ollut kuin Joona jolle yllättäen päädyin taas tilittämään miesongelmiani. Ikinä en olisi kuvitellut että juuri tuosta jätkästä tulisi se jolle pystyisin puhumaan asioista. Joona taisi olla ainoa tallilaisista joka oli nähnyt haavoittuvaisen ja herkän puoleni. Pitkän aikaa vain istuttiin nurmikolla ja juteltiin ennenkuin havahduttiin että Rolle ja Vallu oli astelleet meidän luokse. Keskityin lässyttämään hevoselle ennenkuin lähdin suuntaamaan tallille.

Siellä oli onneksi hiljaista joten sain rauhassa keskittyä ajatuksiini ja tarhojen puhdistamiseen. Kaislakin kävi jossain välissä ihmettelemässä oma-aloitteisuuttani ja oli selvästikin tyytyväinen. Kuuntelin samalla musiikkia ja pikkuhiljaa aloin saamaan itseni vähän paremmalle tuulelle. Intoiduin jopa myöhemmin muiden mukaan jutustelemaan ja, ylläri, pakoilemaan työntekoa.

.. tää on tämmönen kamala ja nopee rustaus puhelimella ..

[Pappilan Ponitalli vOy]

★★★

Olisi ollut hauska tietää, miten päätitte tänään pakoilla vastuitanne :-D

Kiva, että kävit moikkailemassa Primistä pitkästä aikaa! Vaikka mikäs siellä laitumella ollessa, kyllähän se pärjää vaikka ei kävisikään joka päivä. Jospa loma pehmittäisi vähän Primistä ja se palaisi syksyllä työntouhuun aivan kuin uutena tammana?

Inga, hevosope

[Nina]

• 13. heinäkuuta 2015

Tulin tänään hieman aikaisemmin tallille sillä en jaksanut notkua enää yhtään enempää kotona jossa vanhemmat tappeli koko ajan. Hirveää vauhtia painelin menemään tallille vievää tietä pyörällä ja sain pahimman vitutuksen purettua siinä. Kello oli vasta yksitoista kun saavuin tallin pihalle eikä siellä näkynyt vielä ketään, niin ainakin luulin. Hoitajienhuone kyllä pursusi laiskottelevia hoitajia joita ei ilmeisesti hirveästi kiinnostanut enää karsinoiden pesu. Nopeasti kuitenkin Kaisla tuli passittamaan meidät työntekoon ja näin ollen minäkin jouduin karsinoidenpesuun. Joona otti taas hoidettavakseen painepesurin ja jätkät lakaisivat vettä kaivoihin sillä aikaa kun minä, Jassu, Sierra ja Oona hinkattiin karsinoita harjoilla. Sadattelin mielessäni suurinpiirtein kaikki osaamani kirosanat, sillä en ollut kovinkaan innokkaana työskentelemässä Oonan kanssa josta en näin ensivaikutelman perusteella pitänyt yhtään. Sierra, Jesse ja Adrian vaikuttivat uusien joukosta ihan mukavilta ja juttua riitti vaikka aika pitkälti kuuntelin vierestä muiden keskustelua ja heitin välillä jotain juttua väliin, muut kun tunsivat toisensa hieman paremmin kuin minä. Olin jäänyt aika hyvin uuden porukan ulkopuolelle, muttei se haitannut minua yhtään.

Pitkän ajan kuluttua saatiin vihdoinkin hommat suurinpiirtein tehtyä ja voitiin hengähtää. Kävin hakemassa limukka-automaatista juotavaa jonka jälkeen painelin hoitajienhuoneeseen jossa joku oli jo laittanut kahvit tulemaan. Lysähdin väsyneenä sohvalle Joonan ja Jassun viereen ja nautin kylmästä juotavasta. Pian pääsin ottamaan kahvia parin kupin verran ja puheensorina täytti huoneen. Porukka suunnitteli laitumella käyntiä ja sehän sopi minulle vallan mainiosti sillä Rolle ja Primis kaipaisivat varmasti jo kipeästi harjausta. Pelotti jo valmiiksi olisiko molemmat enemmän vihreitä kuin valkoisia.

Oltiin aika mielenkiintoinen näky kun matkattiin laitumille, mutta hengissä selvittiin. Suuntasin ensimmäisenä ruunien luokse johon tulivat myös Joona, Sierra ja Adrian, muut painelivat hirveää vauhtia tammalaitumelle omien hoidokkiensa luokse. Nappasin matkalla mukaani harjan sillä arvelin tarvitsevani sitä Rollen siistimiseksi.
- Sulla riittääkin tekemistä, Joona virnisteli mulle kun nähtiin miltä Rolle näyttää. Olin oikeassa, puolet hevosesta oli ihan hirveän näköisenä kun se oli ilmeisesti löytänyt ne parhaat piehtaroimispaikat.
- Joskus mä toivon että hoitaisin jonkun muun väristä kuin kimoa, parkaisin mutta aloin hommiin. Harjasin koko hevosen joka puolelta samalla kun välttelin muita laiduntavia hevosia. Rolle hörisi tyytyväisenä ja mutusteli tuoretta nauttien. Tovihan siinä vierähti, mutta vihdoin hevonen alkoi näyttää jotenkin siistiltä. Vihreitä länttejä en tulisi saamaan pois ilman pesua joten niiden kanssa luovutin aika nopeasti.

Myös Joona sai huollettua Vallun joten siirryttiin molemmat tammojen puolelle. Ei tullut kovinkaan yllätyksenä että se alkoi heti kiehnäämään Jassun kanssa joten mä aloin tarkistamaan kiukkutamman kuntoa. Kunnossa näytti olevan ja haava oli parantunut hyvin. Onneksi Primis on sen verran prinsessa että se oli pitänyt itsensä hieman siistimmässä kunnossa kuin Rolle. Aloitin taas suuren harjausoperaation ja tamma kiukutteli kun sen syömistä häirittiin, mutta onneksi pian se jo unohti olemassaoloni joten sain tehdä työni rauhassa. Jutusteltiin porukassa vähän kaikesta samalla kun touhuttiin hevosten parissa. Nauru raikasi ja kaikilla oli hauskaa, tosin monet tuskailivat kuinka hevoset olivat lihoneet eikä satulavyöt välttämättä menisi enää kiinni loman jälkeen. Onneksi Primis oli vielä toistaiseksi pysynyt suhteellisen solakkana joten ehkä en joutuisi menemään sillä ilman satulaa loman jälkeisen viikon.

Kun sain omat hommani päätökseen niin en jaksanut enää lähteä takaisin tallille joten suuntasin kotiin päin, en jaksanut välittää mihin muut menisivät. Huikkasin kaikille heipat ja lähdin polkemaan kotiin. Matkalla sain soiton kotoa että meidän koirat Sheila ja Mai oli karannut ja kirosin mielessäni. Ne olivat niin minun perään että luikahtivat aina tilaisuuden saadessaan minun perään. Sain ne vuosi sitten lepyttelylahjaksi porukoilta kun niillä oli huono omatunto kaikkien riitelyjen vuoksi ja siitä lähtien ne on ollut minun perässä kuin kaksi varjoa.

Pakko kai se oli lähteä katsomaan ettei ne vahingossakaan olisi eksynyt tallille sillä meiltä sinne ei ollut kovinkaan pitkä matka. Sieltähän ne pirulaiset löytyivät lantalasta pyörimästä ja Kaisla heilui siellä harjan kanssa ajamassa niitä pois. Kerroin Kaislalle tilanteen ja että ne olivat minun koiriani, mutta se ei yhtään helpottanut naisen kiukkuun. Komensin koirat luokseni ja lainasin tallilta pari paalinarua jotta saisin kuskattua neidit turvallisesti kotiin. Näköjään saisin vielä tänään pesuoperaation niiden vuoksi, sillä ne oli ihan yltäpäältä paskassa ja haisi ihan ruton pahalta. Äiti ei päästänyt niitä edes sisälle asti joten jouduin tekemään pesun omakotitalomme pihassa. Urakan jälkeen kävin vaihtamassa kevyempää vaatetta ylleni ja nautiskelin auringosta pihallamme jossa Sheila ja Mai leikkivät innoissaan ja itse kuuntelin musiikkia.

[Nina]

• 14. heinäkuuta 2015

Tämä päivä ei alkanut mun osalta hyvin, sillä Kaisla jaksoi muistaa eilisen lantalaepisodin Sheilan ja Main takia. Nyt se kostaa sen ihan selvästi mulle nakittamalla kaikki mahdolliset hommat mun kontolle ja vielä ihan yksin, tottakai kaikki muut oli paennut kiukkuista naista laitumille. Siinä minä sitten puhdistin yksin kaikkien hevosten varusteet ja suojat joilla ei ollut hoitajaa ja näiden lisäksi sain vaihdella paikoilleen uudet satulahuovat. Kun sain edellisen homman valmiiksi niin uutta pukkasi perään. Loppujen lopuksi olin varusteurakan lisäksi ehtinyt lakaista melkeinpä kokonaan tallin edustan ennenkuin muu porukka tuli paikalle.
- Kato kenet me löydettiin laitumilta, Joona hihkaisi ensimmäisenä Jassun kanssa yhtäaikaa ja jouduin miettimään hetken ennenkuin tunnistin kypärää pois ottavan jätkän. Jake! Se lähti jo kulkemaan mua kohti mut lakaisin pikku pläntin nopeasti loppuun ja katosin tallin syövereihin. Miten hitossa se yhtäkkiä oli tossa!

Kun hain harjan paikoilleen niin Kaisla jatkoi vielä nalkuttamista kuinka Primiksen haavaa pitäisi huljutella vielä haalealla vedellä ettei sen paraneminen ottaisi takapakkia tässä vaiheessa. Lupasin lähteä samantien laitumille ja otin tarvittavat kamppeet mukaani. Kuulin isoista äänistä kuinka porukka katosi hoitajienhuoneeseen, mut epäonnekseni Jake seisoi pihalla kuin odottaen milloin tulisin. En oikein tiennyt mitä ajatella jätkän paluusta ja epäröinkin kun jätkä ehdotti vievänsä mut laitumille ja takaisin, nyt kun oli saanut kevarin. Tokaisin vain kipakasti ei ja lähdin pyöräilemään paikalta.

Ajatukset rullasivat päässä kuin hullu enkä todellakaan tiennyt mitä ajatella. Jätkä oli hävinny yhtäkkiä kuin tuhka tuuleen ilmoittamatta mitään ja nyt se teki yllättävän paluun eikä edes selitellyt. Vihaisena sain poljettua laitumille yllättävänkin nopeasti ja suuntasin ensimmäisenä ruunalaitumelle, Rollen läsnäolo kyllä rauhoittaisi. Halasin ystävällistä ruunaa ja itkin sen kaulaa vasten. Jaken häviäminen ei ollut kovinkaan helppoa joten jätkän paluu toi mukanaan erittäin paljon sekavia ajatuksia.

Kauaa en ehtinyt siellä yksin olla kun kuulin takaani askeleita. Katsoin Jakea ja tuntui etten saisi mitään suustani. Onneksi jätkä kuitenkin aloitti pyytämällä anteeksi ja selittelemällä jotain isänsä työmatkasta jolle senkin oli ollut pakko lähteä. Vieläkin vihaisena tein jotain mitä en koskaan uskonut tekeväni, läpsäisin jätkää päin näköä. Heti tämän jälkeen romahdin täysin ja valuin istumaan kostealle laitumelle pyydellen anteeksi uudelleen ja uudelleen. Pitkän aikaa me vain juteltiin ja yritettiin selvitellä asioita ennenkuin rauhoituin. Lopuksi sopersin että minun täytyisi mennä hoitamaan Primiksen jalan ja Jake päätti tulla tamman syötiksi, eli pitämään sitä kiinni, kun huljuttelin kiukkuisen hevosen jalan haalealla vedellä. Lopuksi kuivasin sen sievästi ja tarkistin tamman kunnon muuten. Kun vihdoinkin oli valmista, olin ihan väsynyt enkä jaksanut enään mitään.

Huokaisten lähdin talsimaan pyörän luo Jaken kans vieretysten ja lähdin polkemaan takaisin tallille. Jake lähti jo edellä kevarilla joten minulla oli aikaa ajatella vähän lisää. Vihdoin perille päästyäni vein tavarat paikoilleen ja lähdin vähin äänin kotia kohti sillä en jaksanut enään yhtään Kaislan pompotusta. Mielessäni vain toivoin parempaa huomista.

[Pappilan Ponitalli vOy]

★★★★★ & ★★★

Tallille tulo on kyllä aivan loistava pakokeino, mikäli on jotain huolia elämässä. Sitä unohtaa ihan kaiken näiden karvakorvien ja ystävien kanssa!

Kahdessa kimossa riittää sulla hommaa ihan maailman tappiin asti :-D Niitä on lähes mahdoton pitää putipuhtaana, kun kaikki kusiläikät ja heinän värjäymät näkyvät niissä heti! Olet kuitenkin niin ahkera, että harvemmin Primistä ja Rollea näkee kuitenkaan likaisena.

Mutta voi Nina! Tiedät varmasti varsin hyvin, että väkivaltaa ei suvaita tallilla missään nimessä. Vaikka kuinka kiukuttaisi, niin (edes) Jakea ei saa lyödä! Mikähän olisi sopiva seuraamus tästä sääntörikkomuksesta? Te kuitenkin sovitte asiasta jo Jaken kanssa, joten en usko, että porttikielto olisi tarpeellinen tähän tilanteeseen. Sanotaanko vaikka näin, että tämä on varoitus ja seuraavasta saman aiheen varoituksesta tulee kahden päivän porttikielto.

Helena, poniope

[Nina]

• 15. heinäkuuta 2015

Tänään oli päivä että mua ei voinu vähempää kiinnostaa työnteko joten varmasti pakoilisin koko päivän kaikkia töitä mitä vaan olisi tekemättä. Ennen sitä kuitenkin nauttisin ihanasta auringosta ja lekottelisin pihalla. Kauaa sitä ihanuutta ei kuitenkaan kestänyt kun Jake pamahti paikalle hakemaan mua tallille. Vaikka olinkin hieman näreissäni laiskotteluni keskeytymisestä, olin kiitollinen sillä pääsisin kaikki matkat jätkän kyydissä. Kävin nopeasti vaihtamassa tallikamppeet päälle ja hyppäsin sitten kevarin kyytiin jolloin matka laitumille alkoi.

Jake hurjasteli sen minkä kerkesi ja pariinkin otteeseen ehdin pelätä oman henkeni vuoksi, se vissiin päätti ottaa kaiken ilon irti uudesta menopelistään. Laitsalla nappasin mukaani Rollen ja Primiksen harjat ennenkuin suuntasimme ruunien puolelle. Siellä Rolle ja Kossu laidunsivat rinnakkain ja niistä oli näyttänyt tulleen hyvätkin ystävykset. Harjasin hevosen läpikotaisin ja törkin samalla kauemmaksi luimistelevaa ja uhittelevaa Uunoa joka yritti koko ajan tulla Rollen läheisyyteen.
- Nina varo, kuului yhtäkkiä Jaken ääni läheltä kun harjasin ruunan takajalkoja ja samassa tunsin kun pienet hampaat iskeytyivät takalistooni.
- Perkele, älähdin ja nousin ylös. Käännyin ympäri ja näin pienen Santtu ponin joka luimisteli minulle yrittäen pelotella minut tieheni. Mikä ihme siinä oli että juuri kun yritin välttää kaikkea epämukavaa niin tapahtuu tälläistä!

Ajoin molemmat kiukkukallet pois kimpustani ja Jake tuli onneksi avukseni. Onneksi sain Rollen loppujen lopuksi harjattua ja jätin sen sitten laiduntamaan rauhassa. Painelin seuraavaksi tammojen laitumelle ja Primiksen nähdessäni meinasin purskahtaa itkuun. Tamman häntä oli täynnä paskaa ja hyvin löysää sellaista. Epäonnekseni vissiin tuo hienohelma oli saanut jonkun pöpön laitumella ollessaan.
- Viititkö käyttää mua tallilla. Mun on pakko hakee pesuvermeet ja ilmottaa tosta Kaislalle, kysyin Jakelta ja jätkä suostui siihen mukisematta. Matka tallille meni nopeasti ja suuntasin ensimmäisenä etsimään Kaislan käsiini. Kun sain ilmoituksen tehtyä niin hain pesuvermeet mukaani ja lähdettiin takaisin laitumille. Kaisla oli luvannut käydä katsomassa tilanteen ja tehdä miten parhaimmaksi näkee. Otin tamman kiinni ja talutin sen kauemmaksi muista hevosista jotta saisin tehtyä pesun kaikessa rauhassa, täällä kun en halunnut ympärilleni hääräämään kiukkuista Marttaa tai Myrdestä puhumattakaan!

Huuhdoin hännästä haalealla vedellä suurimman osan paskoista Jaken pitäessä tammasta kiinni ja sen jälkeen uitin koko hännän pesuvedessä. Nyt se ainakin olisi puhtaampi, vaikkakin valkoisesta hännästä ei vieläkään tullut niin valkoista kuin mitä se oli ennen. Harjasin Primiksen vielä nopeasti kauttaaltaan ennenkuin päästin sen takaisin vapauteen. Kello oli vielä aika vähän ja aurinko porotti edelleen kunnolla joten päätettiin Jaken kans mennä tallin kautta meille grillaamaan ja nautiskelemaan päivästä, pitihän ne pesuvermeetkin palauttaa sinne. Tarvitsi mun takapuolikin tarkistuksen että kuinka pahaa jälkeä suutahtanut Santtu oli saanut aikaiseksi..

[Pappilan Ponitalli vOy]

★★★

Hähää, Santtu-poni ollut mukavalla tuulella taas :-D Primis on kyllä varsinainen ripuliroosa, sillä on ollut on-offina jatkuvasti maha löysällä... Liekö stressaa tätä ratsastuskouluelämää vai mistä johtuu.

Rollen päiväkirja huutaa tyhjyyttään Nina! Voisit taas kirjoitella molempiin päiväkirjoihin ja välillä keskittyä enempi Primiksen sijasta Rolleen. Tuntuu että se jää vähemmälle huomiolle ;-)

Marja, tallipäällikkö