Panun hoitopäiväkirja

[Pappilan Ponitalli vOy]

"Panu"
s. 2007, ruunikko puoliveriruuna

Tämä päiväkirja on vain hoitajille!

[Julianna]

08.07.-15 - Bitchien bitch

---

What? Onkohan tämä tottakaan? Tässä mä nyt kitkaan kohti Pappilaa ja mun hoitsua ja muuta hoitajaporukkaa. Iha törkeetä. En oo ollu pitkään aikaan hevosten kanssa tekemisissä, joten tietty pienet kuumotukset on päällä. Saavuin tallipihalle, ja katselin ympärille. Ihan perus putkiaidat, ihan semisiistin näkönen talli, maneesi, kenttä... Mitä näitä nyt onkaan. Olipas hiljaista. Pihalla ei ollut kuin punainen Jopo ja prätkä. Ajoin valkealla Jopollani tallikaverin viereen - siis sen prätkän, ja lähdin kävelee tallia päin. 

- Tulitpas sopivasti, oot vissii Panun hoitaja? Juliannako se oli? kysyi topakan näköinen täti.. No joo, myönnetään, ehkä vähän turhankin topakka. Oikeestaan vittumainen. No, en halunnu antaa tylyä ensivaikutelmaa.
- No heippa vaa, ja juu olenhan minä, vastasin. Nainen katseli minut päästä varpaisiin, ja kohotin toista kulmaa odottavasti ja vähän haastavastikin. Me such a rebel. 
- Alapas mennä maalaa sitte estepuomeja. Kumma kun kaikki hoitajat katoaa aina kun niitä tarvitsee, nainen mutisi. Jännityin. Kyllähän mä tiesin etten yksin ois, mutta siltikin.. Topakka muori muisti jopa esitellä ittensä. Kuulemma Kaisla. Sanoi olevansa tallimestarina.

Olin saanut aika olemattomat ohjeet puomien maalaamiseen. Mistähän vitusta mä täältä muka osaan ettiä jotai maalipurkkeja..? Ei kyllä niin paljoa kiinnosta maalata mitää puomeja että lähtisin ettii muoria. Päätin sitte vaa tutustuu omatoimisesti talliin. 

Käytävällä mua käveli vastaan joku ihan hyvännäköinen poika. Tummat hiukset ja muutenkin astetta tummempi tapaus, ei mikää albiino niinku suomalaiset on. Jätkällä oli ihan kivannäköinen timanttikorviskin.
- Ooksä sen Panun hoitaja? Uus likka? kysyttiin toistamiseen. Huokaisin, ja nyökkäsin. Aattelin huomauttaa että muita hoitajia etsitään.
- Oo varuillas, tää tallimestari - oota mikä se olikaa.. Kaisla, joo se, se ettii muitaki hoitajia, kerroin. Jätkä kohotti uteliaana kulmakarvojaan, vissiin ootti et jatkaisin. Mähän jatkoin.
- Nii se tahtoo et maalattais puomeja, kerroin. Sen jälkeen poika huuteli hetken jotain Alvaa? Kuka antaa lapselleen nimeks Alva?
- Eli tässä on Alma, ja mähän oon tosiaan Adrian, jätkä esitteli. Ai se ei ollutkaan Alva.. Onneks en kerenny möläyttää mitään noloa. Nyökkäsin tytölle tervehdykseksi. Likka vaikutti aika ujolta tapaukselta. Oli vaan hiljaa. No, jospa seki puhuis jossai vaiheessa. 
- Mähän oon tosiaan Julianna, sanokaa vaa Juliks. Tottelen kumpaaki nimee, iha mite itestänne hyvältä tuntuu, kerroin. 
- Ooksä muute nähny vielä Panua? Alma uskaltautu kysyy. Pudistin päätäni.
- No me ei olla vielä käyty laitumella kattoo hevosia, tuutko mukaan? Adrian kysyi. Kohautin olkiani, ja vastasin myöntävästi. 

- En hoksannu kysyy sitä oleellisinta kysymystä, ketä te hoidatte? kysyin Adrianilta ja Almalta. 
- Mä hoidan Teppoa ja Alma sit Fannia, nää kaks kerto.
- Tossa on tosissaan Tepon ja Panun laidun, tuolla edempänä on sitte Fanni, Adrian kertoi kun menimme portista laitumelle. Se neuvo mistä löydän hevosten harjat, ja ennenkaikkea että mistä Panun. Panu onneksi oli päättänyt jäädä vähän lähemmäs porttia, nii mun ei tarttenu kävellä kauheen kauaksi. Panu vaikutti tosi kiltiltä, anto tosta noin vaan tulla luokse ja silittää, eikä yhtään lähtenyt kauemmaksi seikkailemaa. Aikani harjailin ja tarkistin jalat että ne on ihan fine, kengätki vilkaisin ovathan pysyneet jalassa. Katsoin tätä varmaankin espanjalaisilmestystä vähän kiinnostuneena, mahdollisimman piilossa Panun takana. Tää jätkä ja Alma vaikutti olevan aika läheisissä väleissä, viisain etten mee kauheena sotkee tätä nyt. 

Kun kitkattiin Alman kans takaisin tallille päin Adrian perässämme juosten, näin lyhyen - siis TOSI lyhyen - tytön tallipihalla jonkun jätkän kans. Täällä oli enemmän poikia ku ootinkaa. Se tyttö näin ensinäkemältä vaikutti ämmältä. Oikeesti. Kiukutteli vaa ja näytti olevan niiiin täynnä itteensä. Voi luoja, mitähän tästäkin vielä tulee.. 
- Kappas kappas, Adrianille ei yks enää riitä? tää bitchien bitch kysyi. Vilkaisin Almaa, joka oli aivan punainen. Ei Adrian turhaan sanonut häntä tomaatiksi. 
- Mepä mennäänkin tästä nyt Oonan kans, näkyillään, tää jätkä sano kuka kulki tän bitchin kans. Vilkaisin perään. Ehkei tää ollutkaan ny niin kauheen paska idea tulla hoitamaan tänne.. Kivannäköisiä jätkiä ja hevosia, mitä muuta vois toivoa?

[Pappilan Ponitalli vOy]

★★★★

Tervetuloa ja kiva, että Panu on saanut itselleen hoivaajan! Se on niin symppis, että on tehnyt ihan pahaa katsoa kun sitä ei kukaan käy hellimässä.

Tuo on ihan totta, että aika usein me vanhemmat Pappilalaiset oletamme uusien osaavan kaiken heti ja tietävän missä mikäkin on. Noh, pieni pahehan se kuitenkin on sen kaiken ryöpytyksen keskellä mitä uudet hoitajat joutuvat kuitenkin kokonaisuudessaan kohtaamaan... :-)

Helena, poniope